Tuumailun jälkeen ketuttaa edelleen tämä uutinen. Toisaalta ymmärrän Suikkasen ratkaisun. Mies on valmennusuralla edennyt hurjaa vauhtia ja menestyksen suhteen Suomi on jo ns. nähty. Joten totta kai kunnianhimoinen persoona haluaa isommalle hiekkalaatikolle. Totta kai on vähän yliampuva tässä kohtaa, koska suomalaiset lätkävalmentajat (ja muut joukkuevalmentajat) nysväävät pääasiassa Suomessa. Toisaalta en ymmärrä kesken sopimuskauden lähtöä, seura jää pahaan rakoon. Tosin lähti Suikkanen Hokistakin kesken kauden. Ja välillähän ihmiset lähtevät autuaammille laitumille ja toiminta työpaikoilla jatkuu. Kukaan ei ole korvaamaton. Ei edes Suikkanen, heh. Mutta kyllä minä mieleni pahoitin.
Suikkaselle työpaikan vaihto on varmasti oikea liike. Toivottavasti TPS saa kipurahoja puretusta sopimuksesta. Jos saa, niin Sormusmiehen legendaan voidaan laittaa lisää glitteriä. Vei persaukisen kriisiseuran liigajumbosta mestariksi puolessatoista vuodessa ja lähtiessään pelasti seuran talouden. Tai jotain.
Suikkasen lausuntoja ja intohimoa jää ikävä. Karismaa. Nöyryyttä. Johtajuutta. Menestystä. Virnettä voitonhetkellä. Hieno persoona.
Mutta mitä tapahtuu Tepsille? Jostain pitää kaivaa uusi päävalmentaja valmentamaan Suikkasen valitsemia/hyväksymiä pelaajia. Tässä on minusta tämän hetken suurin kivi kengässä. Suikkanenkin muokkasi Hantan jengiä, vaikka kesken kauden tuli. Ja Tepsillä ei todellakaan ole varaa ostella sopimuksia ulos tai istuttaa sopimuksenalaisia pelaajia kotona. Parempi olisi, että hattuset, virtalat, kolut ynnä muut juuri solmitut sopimukset myös sopivat uudelle valmentajalle.
Toivottavasti uusi päävalmentaja ei ole mikään tuttu ja turvallinen vanha nimi. Joka vetää päin persettä kaiken. Vaan joku jolla on jonkinlaiset näytöt menestyksestä ja haluaa tulla ei Suikkaseksi Suikkasen paikalle, vaan TPS:n päävalmentajaksi.
TPS on taloudellisesti hypännyt itse kaivettuun kuoppaan, josta pois nouseminen kestää ja kestää, mutta silti TPS on suomalaisen lätkän isoja seuroja. TPS:n valmentaminen on mahtava haaste ja hallitsevan mestarin valmentamisessa on vielä vähän lisää haastetta. Jos vähänkään epäilee itseään tässä lähtötilanteessa, niin ei kannata edes faksailla hakemusta. TPS tarvitsee hyväryhtisen tyypin, joka ottaa ruorin käteen ja ohjaa paattia vakaalla kädellä kohti tavoitetta.
Aikaisempi menestys ei tarkoita välttämättä SM-liigaa tai muita pääsarjoja. Divarimenestys olisi enemmän kuin jees. Tasaisessa kilpasarjassa voittaminen vaatii aina samoja asioita, oli taso NHL, SM-liiga tai Allsvenskan. Ja tietenkin sellainen tyyppi, joka hyväksyy suhteellisen pienen pelaajabudjetin eikä huuda heti ”uudet jaot” tai ”rahalla saisi”, kun miljoonajengi lyö huolella turpaan. Runkosarjassa.
Ari Vuori on ankarassa paikassa. Valmentajavalinnan pitää osua. Suikkanen osui tuurilla. Iskeekö tuuri toisen kerran?
Kiitos Kai Suikkanen! Ja onnea Venäjän valloitukseen! Uskon, että olet sielläkin menestyksekäs. Kaksi kuvakaappausta Ilta-Sanomien (sattumalta) sivuilta, jotka kertovat Suikkasen aikakauden Tepsissä. Mies tuli ruoriin, kun TPS oli liigajumbo ja sai selkäsaunan Jyväskylässä:
Hantta sai potkut ja Suikkasen johdolla tehtiin töitä ensimmäisen voiton saamiseksi. Ja sitten toisen, kolmannen jne. Lopulta tuli se tärkein voitto:
Takaisin mestaruusjuhlinnan pariin. Otetaanpas taas Suikkaselle. Suikkanen on lähtenyt, eläköön Suikkanen!
