Eilinen Jyväskylän mutka meni ohi, koska menin kovin odotuksin Antony and The Johnsonsin keikalle. Antony ja pumppu eivät pettäneet. Todella upea keikka. Ainoan miinuksen annan myynnissä olleiden t-paitojen suppeasta valikoimasta. Yksikään t-paita ei ollut hyvä ja jätin viikkorahat tuhlaamatta. Tuhlaan huomenna TPS Shopissa.
Illan paras biisi oli Fistful of Love. Jos pitää loistavasta setistä yksi näyte valita. Paremmin meni kuin tässä:
Jos Antony putoaa, niin suosittelen ehdottomasti tsekkaamana livekunnon. On meinaan kova, jopa Helsingin Kulttuuritalolla. Antony on parhautta.
Vuosiin ei ole tarvinnut miettiä kevään ohjelmia TPS:n kautta. Tänä keväänä olisi ollut tarvetta. Tähän mennessä olen menettänyt kolme pudotuspeliä, joista kaksi onneksi vieraspelejä. Huomenna sentään pääsen täpötäyteen(?) häkkiin katsomaan kauden viimeistä(?) kotipeliä. Toivottavasti kysymysmerkkeihin on eri vastaukset. Nimenomaan järjestyksessä kyllä ja ei.
Torstain voittoisa kotipeli oli mahtava kokemus. Maanantaina sama uusiksi ja sarjan ratkaisu seitsemänteen peliin. Mustaa ja valkoista taas päälle, hurmos on päällä!
PS. Toivottavasti TPS takoo hurmoksesta rahaa ja nostetta myös ensi kaudeksi.
sunnuntaina, maaliskuuta 22, 2009
torstaina, maaliskuuta 19, 2009
Neljäs puolivälierä
Kiirettä pitänyt enemmän kuin vähän. Tai siis ei minulla ole kiire. Minulla ei ole vain aikaa horista tänne joutavia. Pitää tehdä töitä ja kiertää vapaa-ajalla tahkoa.
Lauantaina olin pelissä. Hieno fiilis. Enter Sandmanin lähtiessä tirahti tippa housuun. Vaikka olikin eri versio kuin Iku Viitasen aikana. Ilmeisesti oikea versio. Ihmettelin peliä ja kirosin ylivoimapelin surkeutta sekä Tuomas Suomisen loukkaantumista. Peli oli juuri sellainen, jonka Tahtomaali olisi ratkaissut. Muutenkin Suomisen toimistossa, vastustajan maalin edessä, oli hiljaista. Ääliöanalyytikon vinkki numero yksi, näin Minna Canthin liputuspäivänä:
1. Miehiä maalille, kiekkoa maalille.
Tuossa järjestyksessä. Laitoja halaamalla jäävät maalit tekemättä, vastustajan päässä.
Lauantain tunnelmasta tuli mieleen finaalit 2001. Silloin viimeksi oli yhtä paljon porukkaa paikalla – ja minä myös. Saku Koivun paluuottelussa en ollut. Ennen ottelun alkua oli hyvä pöhinä menossa. Ensimmäisessä erässä oli hyvä pöhinä. Toisessa erässä tunnelma laski. Kolmannessa nousi reilusti Antti Erkinjuntin tasoitusmaalin myötä. Ja sitten putosi.
Hallin tekniikan porukalle iso kiitos tunnelmasta. Vetivät vanhan intron, uuden melumittarin (huijausta tietysti, mutta mitä väliä sillä on – ääntä yleisöstä pitää houkutella huomattavasti enemmän kuin esim. minua baariin) ynnä muuta.
Joukkueelle kiitos myös tunnelmasta. Oikeasti taisteleva ja yrittävä joukkue sai ja saa kannustusta. Mutta toisen erän vaisumpi tunnelma johtui pelistä. Jos ei kotijoukkue pelaa myös tuloksellisesti hyvin, jää tunnelma väkisin vajaaksi.
Tunnelmaa voi myös kaukalon ulkopuolisilla toimilla nostaa paljon, ja pitääkin nostaa. Ei vain erien aikana, vaan myös erätauoilla. Erätaukojen myynnissä on Tepsillä vielä vuosienkin jälkeen petraamista ja rajusti. Itseltä jäi lauantaina erätaukokaljat juomatta jonojen takia. Kissojen kärrystä ostin sitten kahvin, kun en jaksanut jonottaa. Ääliöanalyytikon toinen vinkki:
2. Myyntiprosessit kuntoon!
Ei ole ylivoimaisen vaikea asia. Harjoituksen puute näkyy tässäkin lajissa.
Tänään ei kaljamyynnin toimivuus haittaa, kun kaappasin auton liikkumavälineeksi. En jaksa kuivin suin julkisilla liikkua ja pelkkä miljoonan sekunnin kaljajonon vaara sai vaihtamaan autoon. Sen verran korpesi lauantaina seisoa erätauko jonossa ja palata suu kuivana katsomoon. En nimittäin suostu lähtemään kesken erän kaljalle tai palaamaan kesken erän kaljalta. Joku tärkeysjärjestys pitää olla ja se on TPS first, ladies second ja välillä sekaan sotketaan nestettä.
Ei minulla mitään asiaa ole. On vaan todella hienoa, että TPS pelaa pudotuspeleissä ja kansaa tunkee katsomoon. Toivottavasti tänään on yli 10 000 katsojaa todistamassa Tepsin voittoa.
TPS nimittäin voittaa, jos petraa puolustuspelaamista vähäsen eikä tarjoamalla tarjoa maalipaikkoja JYP:lle. Nimittäin surkeakin maalinteko riittää, kun Superman Salak on vireessä. Allu tarvitsee vain vähän apuja, ettei tarvitse järjettömän paljon urakoida ja kenttäpelaajien aivopierujen tuloksia napsia jatkuvasti.
Oi, että kaipaa Suomisen panosta. Väitän mopon keula ja muna pystyssä, että sarja olisi 3-0 tänään, jos Suominen olisi pelannut.
Lauantai oli tyypillinen yhden tahto- tai pomppumaalin peli. Ja sitten se taitavampi joukkue teki pomppumaalin, prkl. Kun kädettömämpi ensin sössii purkukiekon toisensa jälkeen. Tiistainakin olisi JYP:n rummutus levinnyt, jos TPS olisi kolmannessa erässä mennyt johtoon tai tullut tasoihin. Jossittelu sikseen. Päälle taas mustaa ja valkoista ja kannustamaan TPS voittoon!
Lauantaina olin pelissä. Hieno fiilis. Enter Sandmanin lähtiessä tirahti tippa housuun. Vaikka olikin eri versio kuin Iku Viitasen aikana. Ilmeisesti oikea versio. Ihmettelin peliä ja kirosin ylivoimapelin surkeutta sekä Tuomas Suomisen loukkaantumista. Peli oli juuri sellainen, jonka Tahtomaali olisi ratkaissut. Muutenkin Suomisen toimistossa, vastustajan maalin edessä, oli hiljaista. Ääliöanalyytikon vinkki numero yksi, näin Minna Canthin liputuspäivänä:
1. Miehiä maalille, kiekkoa maalille.
Tuossa järjestyksessä. Laitoja halaamalla jäävät maalit tekemättä, vastustajan päässä.
Lauantain tunnelmasta tuli mieleen finaalit 2001. Silloin viimeksi oli yhtä paljon porukkaa paikalla – ja minä myös. Saku Koivun paluuottelussa en ollut. Ennen ottelun alkua oli hyvä pöhinä menossa. Ensimmäisessä erässä oli hyvä pöhinä. Toisessa erässä tunnelma laski. Kolmannessa nousi reilusti Antti Erkinjuntin tasoitusmaalin myötä. Ja sitten putosi.
Hallin tekniikan porukalle iso kiitos tunnelmasta. Vetivät vanhan intron, uuden melumittarin (huijausta tietysti, mutta mitä väliä sillä on – ääntä yleisöstä pitää houkutella huomattavasti enemmän kuin esim. minua baariin) ynnä muuta.
Joukkueelle kiitos myös tunnelmasta. Oikeasti taisteleva ja yrittävä joukkue sai ja saa kannustusta. Mutta toisen erän vaisumpi tunnelma johtui pelistä. Jos ei kotijoukkue pelaa myös tuloksellisesti hyvin, jää tunnelma väkisin vajaaksi.
Tunnelmaa voi myös kaukalon ulkopuolisilla toimilla nostaa paljon, ja pitääkin nostaa. Ei vain erien aikana, vaan myös erätauoilla. Erätaukojen myynnissä on Tepsillä vielä vuosienkin jälkeen petraamista ja rajusti. Itseltä jäi lauantaina erätaukokaljat juomatta jonojen takia. Kissojen kärrystä ostin sitten kahvin, kun en jaksanut jonottaa. Ääliöanalyytikon toinen vinkki:
2. Myyntiprosessit kuntoon!
Ei ole ylivoimaisen vaikea asia. Harjoituksen puute näkyy tässäkin lajissa.
Tänään ei kaljamyynnin toimivuus haittaa, kun kaappasin auton liikkumavälineeksi. En jaksa kuivin suin julkisilla liikkua ja pelkkä miljoonan sekunnin kaljajonon vaara sai vaihtamaan autoon. Sen verran korpesi lauantaina seisoa erätauko jonossa ja palata suu kuivana katsomoon. En nimittäin suostu lähtemään kesken erän kaljalle tai palaamaan kesken erän kaljalta. Joku tärkeysjärjestys pitää olla ja se on TPS first, ladies second ja välillä sekaan sotketaan nestettä.
Ei minulla mitään asiaa ole. On vaan todella hienoa, että TPS pelaa pudotuspeleissä ja kansaa tunkee katsomoon. Toivottavasti tänään on yli 10 000 katsojaa todistamassa Tepsin voittoa.
TPS nimittäin voittaa, jos petraa puolustuspelaamista vähäsen eikä tarjoamalla tarjoa maalipaikkoja JYP:lle. Nimittäin surkeakin maalinteko riittää, kun Superman Salak on vireessä. Allu tarvitsee vain vähän apuja, ettei tarvitse järjettömän paljon urakoida ja kenttäpelaajien aivopierujen tuloksia napsia jatkuvasti.
Oi, että kaipaa Suomisen panosta. Väitän mopon keula ja muna pystyssä, että sarja olisi 3-0 tänään, jos Suominen olisi pelannut.
Lauantai oli tyypillinen yhden tahto- tai pomppumaalin peli. Ja sitten se taitavampi joukkue teki pomppumaalin, prkl. Kun kädettömämpi ensin sössii purkukiekon toisensa jälkeen. Tiistainakin olisi JYP:n rummutus levinnyt, jos TPS olisi kolmannessa erässä mennyt johtoon tai tullut tasoihin. Jossittelu sikseen. Päälle taas mustaa ja valkoista ja kannustamaan TPS voittoon!
perjantaina, maaliskuuta 13, 2009
Ensimmäinen voitto otettu
JYP-TPS 1-3. Ensimmäinen puolivälierä. Olen sanaton. Onnesta.
TPS lähti hakemaan ensimmäistä voittoa puolivälierissä. Tänään se tuli - ensimmäisessä pelissä. Uskomatonta. Sarjavoittajaa vieraissa nekkuun. In your face RD!
Ensimmäisen voiton jälkeen lähdetään hakemaan toista voittoa. Ei muuta kuin tunnetilan nollaus ja uuteen nousuun. Ai, että huomenna on hieno tunnelma. Mainoslakanat poistetaan ja väkeä tunkee paikalle. Jännittää jo nyt.
Mustaa ja valkoista!
TPS lähti hakemaan ensimmäistä voittoa puolivälierissä. Tänään se tuli - ensimmäisessä pelissä. Uskomatonta. Sarjavoittajaa vieraissa nekkuun. In your face RD!
Ensimmäisen voiton jälkeen lähdetään hakemaan toista voittoa. Ei muuta kuin tunnetilan nollaus ja uuteen nousuun. Ai, että huomenna on hieno tunnelma. Mainoslakanat poistetaan ja väkeä tunkee paikalle. Jännittää jo nyt.
Mustaa ja valkoista!
torstaina, maaliskuuta 12, 2009
JYP-TPS puolivälierät
Ykkönen vastaan kymppi. 168 tehtyä maalia vastaan 133. 112 päästettyä maalia vastaan 159. 106 pistettä vastaan 80 pistettä. Ylivoimaprosentti 18,24% vastaan 10,42%. Alivoimaprosentti 87,62% vastaan 84,75%. 735 rangaistusminuuttia vastaan 813.
Joukkuetilastot ovat pahasti Tepsiä vastaan. Yksilötilastot myös, jopa maalivahtien osalta. TPS on todellinen altavastaaja ja siinä on TPS:n sauma. Kai Suikkasen sanoin:
- Eihän meillä pitäisi lehtien perusteella olla mitään mahdollisuutta. Tiedä sitten viitsiikö sinne Jyväskylään lähteäkään, vai pitääkö ne pisteet postissa laittaa menemään. Altavastaajana on kuitenkin kiva tulla ohi. Ensimmäistä voittoa lähdetään hakemaan, sitten kun se saadaan, haetaan toinen. Jatkoaika.com 12.3.2009
Juuri noin. Ensimmäistä voittoa hakemaan jne. JYP:llä on menestyspaineet, Tepsillä kiusaajan rooli. Jos JYP haluaa tosissaan mestariksi, lyö materia + henki yhdistelmä pelkän hengen. Mestari kestää aina paineet, muuten ei ole mestari.
Minua korpeaa Tuomas Suomisen loukkaantuminen. Jässikkä oli nousemassa isoksi ratkaisijaksi, kun lento katkesi. Suomisen saappaat kaipaavat täyttäjää, kuka tahansa saa täyttää. Vaikka Antti Erkinjuntti, vaikken uudesta hiusmallista pidäkään. Kyllä lätkänpelaajalla pitää takaletti olla. Kipru!
Jamie Johnsonin paluu kaukaloon ilostuttaa. Johnson voi saada taas ylivoimapelin toimimaan ja muutenkin Tepsin tehokkaimman vitjan takaisin raiteilleen. Ilari Filppula on paikannut Ville Vahalahden ja Sami Venäläisen välissä, mutta ei ole yltänyt Johnsonin tasolle.
Pelituntumaa ei tietenkään JJ:llä ole, mutta luulisi homman hoituvan silti. Venäläinen voi ottaa aloitukset, jos olkapäätä pitää säästellä. Tosin siinä menee yksi temppu hukkaan. Jossain vaiheessa Venäläinen hoiti aloitukset otteluiden lopussa, kun TPS haki kavennusta tai tasoitusta.
Alexander Salakilta vaaditaan täydellistä pelaamista – jälleen kerran.
Puolustukselta jämäkämpää pelaamista kiekon kanssa. HIFK:ta vastaan pakit sortuivat välillä helmasyntiinsä ts. silmät kiinni avauksiin ja purkuihin. Runkosarjaan verrattuna näitä ylirohkeita tai typeriä ratkaisuja tuli vähemmän, mutta JYP on eri tasolla kuin HIFK ja tuskin koheltaa samalla tavalla maalipaikoissa. Lisää huolellisuutta kaikkiin ratkaisuihin, sillä siitä selviää.
Hyökkäykseltä tehoja. Tarpeeksi. Ihan sama kuka tekee tarvittavat maalit. Super Max tekee yhden kuitenkin.
Olen maailman heikoimpia veikkaajia. Siksipä en veikkaa miten puolivälierässä käy. Lähden kannustamaan Tepsiä voittoon ja toivon yllätystä. Mustaa ja valkoista!
PS. Sen verran pitää leijua, että JYP sopii Tepsille hyvin. Joku Blues olisi paljon pahempi vastus. Tai sitten olen nähnyt viime kausina liian monta Bluesin voittoa Tepsistä.
Joukkuetilastot ovat pahasti Tepsiä vastaan. Yksilötilastot myös, jopa maalivahtien osalta. TPS on todellinen altavastaaja ja siinä on TPS:n sauma. Kai Suikkasen sanoin:
- Eihän meillä pitäisi lehtien perusteella olla mitään mahdollisuutta. Tiedä sitten viitsiikö sinne Jyväskylään lähteäkään, vai pitääkö ne pisteet postissa laittaa menemään. Altavastaajana on kuitenkin kiva tulla ohi. Ensimmäistä voittoa lähdetään hakemaan, sitten kun se saadaan, haetaan toinen. Jatkoaika.com 12.3.2009
Juuri noin. Ensimmäistä voittoa hakemaan jne. JYP:llä on menestyspaineet, Tepsillä kiusaajan rooli. Jos JYP haluaa tosissaan mestariksi, lyö materia + henki yhdistelmä pelkän hengen. Mestari kestää aina paineet, muuten ei ole mestari.
Minua korpeaa Tuomas Suomisen loukkaantuminen. Jässikkä oli nousemassa isoksi ratkaisijaksi, kun lento katkesi. Suomisen saappaat kaipaavat täyttäjää, kuka tahansa saa täyttää. Vaikka Antti Erkinjuntti, vaikken uudesta hiusmallista pidäkään. Kyllä lätkänpelaajalla pitää takaletti olla. Kipru!
Jamie Johnsonin paluu kaukaloon ilostuttaa. Johnson voi saada taas ylivoimapelin toimimaan ja muutenkin Tepsin tehokkaimman vitjan takaisin raiteilleen. Ilari Filppula on paikannut Ville Vahalahden ja Sami Venäläisen välissä, mutta ei ole yltänyt Johnsonin tasolle.
Pelituntumaa ei tietenkään JJ:llä ole, mutta luulisi homman hoituvan silti. Venäläinen voi ottaa aloitukset, jos olkapäätä pitää säästellä. Tosin siinä menee yksi temppu hukkaan. Jossain vaiheessa Venäläinen hoiti aloitukset otteluiden lopussa, kun TPS haki kavennusta tai tasoitusta.
Alexander Salakilta vaaditaan täydellistä pelaamista – jälleen kerran.
Puolustukselta jämäkämpää pelaamista kiekon kanssa. HIFK:ta vastaan pakit sortuivat välillä helmasyntiinsä ts. silmät kiinni avauksiin ja purkuihin. Runkosarjaan verrattuna näitä ylirohkeita tai typeriä ratkaisuja tuli vähemmän, mutta JYP on eri tasolla kuin HIFK ja tuskin koheltaa samalla tavalla maalipaikoissa. Lisää huolellisuutta kaikkiin ratkaisuihin, sillä siitä selviää.
Hyökkäykseltä tehoja. Tarpeeksi. Ihan sama kuka tekee tarvittavat maalit. Super Max tekee yhden kuitenkin.
Olen maailman heikoimpia veikkaajia. Siksipä en veikkaa miten puolivälierässä käy. Lähden kannustamaan Tepsiä voittoon ja toivon yllätystä. Mustaa ja valkoista!
PS. Sen verran pitää leijua, että JYP sopii Tepsille hyvin. Joku Blues olisi paljon pahempi vastus. Tai sitten olen nähnyt viime kausina liian monta Bluesin voittoa Tepsistä.
keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2009
Mustaa ja valkoista
Liput lauantaille ja ensi torstaille on hankittu. Harvemmin piittaan haasteista tuon taivaallista. Nyt tehdään toinen poikkeus. Sami Hurmeen paitahaaste on hieno. Samaten mustaa ja valkoista –haaste.
Minulla ei ole edes epäaitoa pelipaitaa, joten jälkimmäiseen haasteeseen vastaan. Mikä tarkoittaa sitä, että matsiasuste on vakio: musta yläosa ja TPS-kaulahuivi. Hallilla TPS-shop saattaa jälleen kerran täydentää asustetta. Ehkä jotain valkoista tarttuu tassuun. Ehkä jotain muuta. Naama nyt on ainakin kalpea.
Pakollinen video-osuus aloitetaan Kilpi-orkesterin piisillä ja sopivalla videolla:
Video-osuuden pääpointti on tunnelma. Seuraavanlaista tunnelmaa haluan lauantaille, paitsi yläkatsomon mainoslakanat pois, turkulaisia tilalle ja fiilistä vielä korkeammalle:
Tukea Tepsille ja painetta vastustajalle!
Minulla ei ole edes epäaitoa pelipaitaa, joten jälkimmäiseen haasteeseen vastaan. Mikä tarkoittaa sitä, että matsiasuste on vakio: musta yläosa ja TPS-kaulahuivi. Hallilla TPS-shop saattaa jälleen kerran täydentää asustetta. Ehkä jotain valkoista tarttuu tassuun. Ehkä jotain muuta. Naama nyt on ainakin kalpea.
Pakollinen video-osuus aloitetaan Kilpi-orkesterin piisillä ja sopivalla videolla:
Video-osuuden pääpointti on tunnelma. Seuraavanlaista tunnelmaa haluan lauantaille, paitsi yläkatsomon mainoslakanat pois, turkulaisia tilalle ja fiilistä vielä korkeammalle:
Tukea Tepsille ja painetta vastustajalle!
maanantaina, maaliskuuta 09, 2009
Tunteikas viikko
Viime viikko oli aikamoista tunteiden vuoristorataa. Tiistain Blues-pelin jälkeen oli fiilis matalalla. Kotimatka oli todella pitkä. Runkosarjan viimeisessä ottelussa jännitti järjettömän paljon alusta loppuun.
Kolmannen erän alkuminuuteilla tulin alas, nousin ylös, ylös ja tulin alas. 4-4 tilanteessa tuli pieni suvanto – sitten räjähti silmille. Lopullisesti menin Helsingin Jäähallin vaijereiden läpi summerin soidessa ja tulostaulun näyttäessä Lukko-Ilves –pelin lopputuloksen. Aivan järjetön fiilis. Pelaajien kiittäessä kannattajia en voinut kuin hymyillä idiootin lailla. Normaalisti en hymyile ikinä, olen vain muuten pällin näköinen. Tai siis vetävän.
Perjantai-ilta meni fiilistellessä ja mopo vähän karkasi. Lauantaina ehdin juuri ja juuri vapisevin käsin otteluun. Ottelun alku meni reisille ja kotijoukkueen maalivahdin avustuksella TPS pääsi mukaan. Tasatilanne jatkui ja jännitys nousi peliminuuttien tahdissa.
Tuomas Suomisen syöksyessä päin pleksejä ensimmäisen kerran (1-2 maalin tuuletus) tuli melkein ilosta keltaista kalsareihin. 1-3 maalin jälkeen taisi tullakin. In Your Face! Huusin pari kertaa. Parikymmentä. Tuhatta. Miljoonaa.
Jos torstain pelin juhlistamisessa karkasi mopo, lähti nyt kypärä päästä. Niin pahasti, että sunnuntain spektaakkeli jäi väliin. Olisin ehtinyt peliin tai siis lippujonoon, mutta valitsin henkilökohtaisista syistä muuta tekemistä. Peliä kuitenkin seurasin jollain lailla.
Joonas Järvisen biljardimaalin (voittajilla on tuurit kohdallaan) jälkeen oli aika suorittaa perinteinen tuuletus polvillaan (ja munasillaan). Samalla oli pakko huutaa: In Your Face tsadin elvikset! Päälle huumapuhelu toiselle todelliselle ääliölle. Puolen tunnin hehkutuksen jälkeen vittuilun vuoksi yhdelle brändimiehelle tekstiviesti: ”Hyvää kesälomaa”. Jätkä naukui kotijoukkueen ylivertaisuutta keskiviikosta asti ja peli peliltä ääni muuttui kellossa, ollen lopulta: "Onnittelut, tahto voitti taidon". Ja maalivahtipelissä taito voitti taidon - meinasin vastata, mutta jätin potkaisematta maassa maannutta.
Huomenna pitää hankkia lippuja seuraaviin peleihin. Työn takia jää perjantain keikka Jyväskylään tekemättä. Sen verran ruosteessa on minulla palaverien asettelut, kun ei ole tarvinnut muutamaan vuoteen miettiä Tepsin pelaamista pudotuspeleissä.
TPS voitti viimeksi pudotuspelisarjan 2004. Viimeksi TPS pelasi puolivälierissä 2005. 2006-2008 säälipudotuspeleissä tuli vain tappioita. Ennen kauden alkua luulin, että TPS voi vipeltää kahdeksan parhaan joukkoon. Syyskuun peleillä luulo meni vessanpöntöstä alas ja sai vähitellen tosissaan hävetä joukkueen pelaamista. Häpeän lisäksi sai ihmetellä miten koko jääkiekkoseura pysyy pystyssä, kun takkiin tulee niin kaukalossa kuin katsomossa.
Valmentajavaihdos sai aikaan kaukalossa ryhtiliikkeen ja täyskäännöksen. Ja vähitellen myös ihmiset palasivat katsomoihin. Todennäköisesti turskaa on tiedossa, kun katsojakeskiarvo jäi alle tavoitteen, mutta buumi voi pelastaa seuran.
Ja kuinka lähellä olikaan joutuminen playouteihin... Ei voi kuin olla edelleen iloinen viime torstaista. Nimittäin playouteissa ei olisi tasan tarkkaan ollut yli 8000 katsojaa ensimmäisessä kotiottelussa. Nolla pois luvusta. Puhumattakaan siitä, että playout on perseestä. Joko SM-liigan runkosarjan viimeinen karsii Mestiksen voittajaa vastaan tai sitten kaksi viimeistä pelaa Mestiksen neljän parhaan kanssa karsintasarjan. Jotain tolkkua, kun kerran on avattu liiga.
TPS 2008-2009 on hieno joukkue. Toivottavasti runkosarjan jälkeen tehty henkinen nollaus on parhaillaan menossa. Oikealla asenteella runkosarjan kympillä on mahdollisuus pistää runkosarjan ykkönen pelaamaan tosissaan jatkoon menosta. Kiima on nousussa!
Kolmannen erän alkuminuuteilla tulin alas, nousin ylös, ylös ja tulin alas. 4-4 tilanteessa tuli pieni suvanto – sitten räjähti silmille. Lopullisesti menin Helsingin Jäähallin vaijereiden läpi summerin soidessa ja tulostaulun näyttäessä Lukko-Ilves –pelin lopputuloksen. Aivan järjetön fiilis. Pelaajien kiittäessä kannattajia en voinut kuin hymyillä idiootin lailla. Normaalisti en hymyile ikinä, olen vain muuten pällin näköinen. Tai siis vetävän.
Perjantai-ilta meni fiilistellessä ja mopo vähän karkasi. Lauantaina ehdin juuri ja juuri vapisevin käsin otteluun. Ottelun alku meni reisille ja kotijoukkueen maalivahdin avustuksella TPS pääsi mukaan. Tasatilanne jatkui ja jännitys nousi peliminuuttien tahdissa.
Tuomas Suomisen syöksyessä päin pleksejä ensimmäisen kerran (1-2 maalin tuuletus) tuli melkein ilosta keltaista kalsareihin. 1-3 maalin jälkeen taisi tullakin. In Your Face! Huusin pari kertaa. Parikymmentä. Tuhatta. Miljoonaa.
Jos torstain pelin juhlistamisessa karkasi mopo, lähti nyt kypärä päästä. Niin pahasti, että sunnuntain spektaakkeli jäi väliin. Olisin ehtinyt peliin tai siis lippujonoon, mutta valitsin henkilökohtaisista syistä muuta tekemistä. Peliä kuitenkin seurasin jollain lailla.
Joonas Järvisen biljardimaalin (voittajilla on tuurit kohdallaan) jälkeen oli aika suorittaa perinteinen tuuletus polvillaan (ja munasillaan). Samalla oli pakko huutaa: In Your Face tsadin elvikset! Päälle huumapuhelu toiselle todelliselle ääliölle. Puolen tunnin hehkutuksen jälkeen vittuilun vuoksi yhdelle brändimiehelle tekstiviesti: ”Hyvää kesälomaa”. Jätkä naukui kotijoukkueen ylivertaisuutta keskiviikosta asti ja peli peliltä ääni muuttui kellossa, ollen lopulta: "Onnittelut, tahto voitti taidon". Ja maalivahtipelissä taito voitti taidon - meinasin vastata, mutta jätin potkaisematta maassa maannutta.
Huomenna pitää hankkia lippuja seuraaviin peleihin. Työn takia jää perjantain keikka Jyväskylään tekemättä. Sen verran ruosteessa on minulla palaverien asettelut, kun ei ole tarvinnut muutamaan vuoteen miettiä Tepsin pelaamista pudotuspeleissä.
TPS voitti viimeksi pudotuspelisarjan 2004. Viimeksi TPS pelasi puolivälierissä 2005. 2006-2008 säälipudotuspeleissä tuli vain tappioita. Ennen kauden alkua luulin, että TPS voi vipeltää kahdeksan parhaan joukkoon. Syyskuun peleillä luulo meni vessanpöntöstä alas ja sai vähitellen tosissaan hävetä joukkueen pelaamista. Häpeän lisäksi sai ihmetellä miten koko jääkiekkoseura pysyy pystyssä, kun takkiin tulee niin kaukalossa kuin katsomossa.
Valmentajavaihdos sai aikaan kaukalossa ryhtiliikkeen ja täyskäännöksen. Ja vähitellen myös ihmiset palasivat katsomoihin. Todennäköisesti turskaa on tiedossa, kun katsojakeskiarvo jäi alle tavoitteen, mutta buumi voi pelastaa seuran.
Ja kuinka lähellä olikaan joutuminen playouteihin... Ei voi kuin olla edelleen iloinen viime torstaista. Nimittäin playouteissa ei olisi tasan tarkkaan ollut yli 8000 katsojaa ensimmäisessä kotiottelussa. Nolla pois luvusta. Puhumattakaan siitä, että playout on perseestä. Joko SM-liigan runkosarjan viimeinen karsii Mestiksen voittajaa vastaan tai sitten kaksi viimeistä pelaa Mestiksen neljän parhaan kanssa karsintasarjan. Jotain tolkkua, kun kerran on avattu liiga.
TPS 2008-2009 on hieno joukkue. Toivottavasti runkosarjan jälkeen tehty henkinen nollaus on parhaillaan menossa. Oikealla asenteella runkosarjan kympillä on mahdollisuus pistää runkosarjan ykkönen pelaamaan tosissaan jatkoon menosta. Kiima on nousussa!
torstaina, maaliskuuta 05, 2009
Taas sääleissä
Uskomatonta, mutta totta. TPS on taas sääleissä. No, tämähän oli selvää alusta asti, koska TPS on aina ollut säälipleijareissa. Tämä kausi on neljäs kerta, kun sijat 7-10 ottavat yhteen pääsystä pudotuspeleihin eli pelaavat ns. säälipleijarit. TPS on tähän asti ollut vakuuttava säälipleijareissa. Kuusi ottelua ja kuusi tappiota. Mikä mahtaa olla saldo tämän kevään jälkeen?
Hannu Virran potkujen jälkeen päävalmentajaksi tullut Kai Suikkanen tähtäsi koko ajan kymppisijaan ja joukkue pääsi kuin pääsi tavoitteeseen. En olisi uskonut lokakuun lopussa. Joukkue oli jumbona ja pistekeskiarvo oli 0,89 (18 ottelua) ja maaliero -23. Suikkasen aikana TPS:n pistekeskiarvo oli 1,60 (40 ottelua) ja maaliero vain kolme miinuksella. Jos oikein laskin. Kättä lippaan! Järjetön suoritus, oli minun laskemiset oikein tai ei. Liigajumbosta pudotuspelikarsintaan on todella hieno suoritus. Samoilla pelaajilla.
TPS:n viimeisten pelien perusteella väitän, että HIFK lyö sääleissä luun kurkkuun heti lauantaina ja otteluvoitot menevät lopulta 2-0. Tänään HIFK antoi tasoitusta reippaasti lepuuttamalla runkopelaajia ja se yksi sika oli pelikiellossa. Kaiken lisäksi vaihtoivat maalivahtia ensimmäisen erän jälkeen. Kakkosmaalivahdilta melkein lipsahti ensimmäinen laukaus räpylästä sisään ja lopulta päästi neljä maalia. Käytännössä ei saanut kiinni rantapalloakaan.
TPS taas jatkoi perseilyä. Erityisesti maalipaikkojen lahjoittaminen oli tänään taas korkeassa kurssissa. Jos mahdollista, niin kiinnittäisin vielä vähän vähemmän huomiota hyökkäyssinisen ylitykseen ja muutenkin hyökkäyssinisellä kiekolliseen toimintaan. Kiekollisen pelaajan kannattaa syöttää lapaan kuin lapaan – ei sillä niin väliä, että kyseessä on vastustajan lapa noin joka toinen kerta. Kaverille kans.
Eikä maalivahtipelikään ollut tänään kovin kaksista. Kolmannessa erässä tuli mieleen viime kevään sääliräpellys. Sama halli, sama vastustaja ja sama laukaus sisään. Ylivoimasta puhumattakaan. Ylivoima oli niin huonoa, että hävetti katsella. Tiistain Blues-peliin oli eroa vastustajan maalivahdissa ja Tepsillä oli vähän tuuria mukana.
Tepsin henkinen vire on minulle arvoitus. Voi olla, että maha on täynnä tai sitten ei ole. Ei pitäisi olla, mutta pakkovoittojen ottaminen ei onnistunut runkosarjan lopussa kovin hyvin. Kestääkö kantti jatkossa? Nimittäin tänäänkin pelaaminen alkoi vasta tappioasemassa. Miksei voi pelata rohkeasti omaa peliä ottelun alusta asti? Vasta sitten kun on pökäle lahkeessa tapahtuu jotain. Pökäle-tyylillä ei pitkälle pötki edes kotikaukalossa.
Realisti minussa sanoo, että HIFK siis vie, kun laittavat parhaan kokoonpanonsa jäälle ja myös taklaavat normimääränsä. Optimisti minussa taas uskoo TPS:n tiivistävän puolustuspelaamistaan useamman pykälän ja runttaavan kaksi maalia sekä kestävän fyysisen pelin jollain ilveellä. Voitto kotiin tuloksella 1-2 ensimmäisessä pelissä ja kaikki on auki. Olisihan se ensimmäinen säälipleijarivoittokin jo edistystä.
Hannu Virran potkujen jälkeen päävalmentajaksi tullut Kai Suikkanen tähtäsi koko ajan kymppisijaan ja joukkue pääsi kuin pääsi tavoitteeseen. En olisi uskonut lokakuun lopussa. Joukkue oli jumbona ja pistekeskiarvo oli 0,89 (18 ottelua) ja maaliero -23. Suikkasen aikana TPS:n pistekeskiarvo oli 1,60 (40 ottelua) ja maaliero vain kolme miinuksella. Jos oikein laskin. Kättä lippaan! Järjetön suoritus, oli minun laskemiset oikein tai ei. Liigajumbosta pudotuspelikarsintaan on todella hieno suoritus. Samoilla pelaajilla.
TPS:n viimeisten pelien perusteella väitän, että HIFK lyö sääleissä luun kurkkuun heti lauantaina ja otteluvoitot menevät lopulta 2-0. Tänään HIFK antoi tasoitusta reippaasti lepuuttamalla runkopelaajia ja se yksi sika oli pelikiellossa. Kaiken lisäksi vaihtoivat maalivahtia ensimmäisen erän jälkeen. Kakkosmaalivahdilta melkein lipsahti ensimmäinen laukaus räpylästä sisään ja lopulta päästi neljä maalia. Käytännössä ei saanut kiinni rantapalloakaan.
TPS taas jatkoi perseilyä. Erityisesti maalipaikkojen lahjoittaminen oli tänään taas korkeassa kurssissa. Jos mahdollista, niin kiinnittäisin vielä vähän vähemmän huomiota hyökkäyssinisen ylitykseen ja muutenkin hyökkäyssinisellä kiekolliseen toimintaan. Kiekollisen pelaajan kannattaa syöttää lapaan kuin lapaan – ei sillä niin väliä, että kyseessä on vastustajan lapa noin joka toinen kerta. Kaverille kans.
Eikä maalivahtipelikään ollut tänään kovin kaksista. Kolmannessa erässä tuli mieleen viime kevään sääliräpellys. Sama halli, sama vastustaja ja sama laukaus sisään. Ylivoimasta puhumattakaan. Ylivoima oli niin huonoa, että hävetti katsella. Tiistain Blues-peliin oli eroa vastustajan maalivahdissa ja Tepsillä oli vähän tuuria mukana.
Tepsin henkinen vire on minulle arvoitus. Voi olla, että maha on täynnä tai sitten ei ole. Ei pitäisi olla, mutta pakkovoittojen ottaminen ei onnistunut runkosarjan lopussa kovin hyvin. Kestääkö kantti jatkossa? Nimittäin tänäänkin pelaaminen alkoi vasta tappioasemassa. Miksei voi pelata rohkeasti omaa peliä ottelun alusta asti? Vasta sitten kun on pökäle lahkeessa tapahtuu jotain. Pökäle-tyylillä ei pitkälle pötki edes kotikaukalossa.
Realisti minussa sanoo, että HIFK siis vie, kun laittavat parhaan kokoonpanonsa jäälle ja myös taklaavat normimääränsä. Optimisti minussa taas uskoo TPS:n tiivistävän puolustuspelaamistaan useamman pykälän ja runttaavan kaksi maalia sekä kestävän fyysisen pelin jollain ilveellä. Voitto kotiin tuloksella 1-2 ensimmäisessä pelissä ja kaikki on auki. Olisihan se ensimmäinen säälipleijarivoittokin jo edistystä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
