Nollapeli

Höpsismi kunniaan! Lantti näytti nenän suunnaksi Porin. Pääsin todistamaan TPS:n kauden ensimmäisen nollapelin. Ja MAX pelasi ykkösketjussa. Ei sentään ylivoimassa heilunut. Mutta teki pelin ainoan maalin. Hattu pois ja huivi heilumaan.

Suikkanen oli pistänyt ketjut uusiksi. Tykkäsin. Vaikka esimerkiksi MAX oli pihalla kuin lumiukko Plihalin ja Erkinjuntin hyökkäyspään kuvioista.

Peli oli vaisua. Odotin Ässien tulevan kotikaukalossa perjantai-iltana päälle kuin kimalainen valomerkin jälkeen, mutta eivät tulleet. TPS pelasi ottelun alun samalla kakka kurkkii –meiningillä kuin pari aikaisempaa ottelua. Itseluottamus nousi ekan kympin jälkeen pari piirua ja kahden peräkkäisen alivoiman (jälkimmäinen koominen liikaa pelaajia jäällä, kun nelosketju tuli kokonaisuudessa jäälle MAXin päästessä pois jäähyltä) tappamisen jälkeen usko omaan tekemiseen nousi ”normaalille” tasolle.

Toinen ja kolmas erä olivat paremman näköistä pelaamista. Ei todellakaan mitään huippusuoritusta, mutta kaukana lähiaikojen konttauksesta. Toisen erän kolme jäähyäkin tapettiin helposti. Alivoima oli kerrankin aktiivista.

Onnittelut Leggiolle nollapelistä. Otti muutaman hyvän kopin ja selvisi parista pahasta hässäkästä voittajana. Ja minkäs sille voi, että muutama laukaus hyvästä paikasta meni ohi.

Ässät oli heikko ja kolmella kentällä pelaaminen söi ilmeisesti sen verran voimia, etteivät saaneet kunnon loppurutistusta aikaiseksi. Maalivahtia ei vaan voinut ottaa aikaisemmin (59.44) pois, kun kiekko oli Tepsillä.

Sinänsä hauska oli huomata perin suomalainen menestysilmiö. Kotiyleisö oli hiljaa ja odotti joukkueen sytyttävän hurmoksen. Esimerkiksi Ruotsissa toimii välillä toisinpäin, yleisö sytyttää kannustuksellaan joukkueen ja soppa kiehuu kotijoukkueen eduksi. Nyt meni torsoksi niin katsomossa kuin kaukalossa.

Matsissa parasta oli kolme pistettä, kauden ensimmäinen nollapeli ja itseluottamuksen löytyminen. Huonointa oli ylivoima (edelleen) ja hyökkäyspään ratkaisut. Vastustajan maalivahdin 39 torjuntaa on hieno lukema, mutta paraatipelastuksia ei tainnut olla kuin yksi. Rynnäs napsi räpylällä muutaman laukauksen, logoon osui suurin osa ja kypärään yksi.

Tänään on kotipeli ja sinne pitäisi saada samanlainen itseluottamus ja puolustuspään ehjä suoritus. Viimeiset kotipelit ovat olleet karmeita ja kotiyleisölle pitää tarjota voittopeli! Pitkästä aikaa.

Perjantai-ilta

Tämän päivän vaihtoehdot: seitinohut iltapäiväkänni tai matka Poriin pisteautomaatin vieraspeliin. Mieluiten yhdistäisin molemmat, mutta ei ole mahdollista tänään. Kaltaiseni rakkauden ajopuu tekee ratkaisun tutulla ja turvallisella höpsismillä. Höpsismillä olen tähänkin asti pärjännyt erittäin hyvin, henki kulkee vieläkin.

TPS on vetänyt viime pelit päin persettä. Puolustuspelaamisessa joukkue on onnistunut vajoamaan entistä alemmaksi ja maalinteko on loppunut. Kiva yhdistelmä. Sarjan tasaisuuden ansiosta Tepsillä on kuitenkin vielä realistiset mahdollisuudet kuuden joukkoon tai kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle. Ihan omalla tekemisellä voi vielä päättää mihin suuntaan paatti menee.

Pelillinen alamäki loppuu sillä, että pelaajat löytävät jalat ja munat. Ilman liikettä TPS ei pärjää. Ilman tiukkaa asennetta ajaa vastustajaan ja maalille ei TPS pärjää. Suikkasen on autettava pelaajia molemmissa ja tehtävä kokoonpanomuutoksia. Nykyisillä ketjuilla ei tule tulosta missään tilanteessa ja esimerkiksi tiistaina Sweattin siirto laitahyökkääjäksi oli tyhjä arpa kaikin tavoin.

En ole valmentaja, olen yksinkertainen puusilmä. Siksi haluan ketjumuutoksia (en keksi muuta, motivoinnista ja kunnosta en tiedä yhtään mitään). Nykyinen ykkösylivoima ei ole tehnyt muuta kuin päästänyt alivoimamaaleja, joten räjäyttäisin ylivoimakokoonpanot uusiksi. Jos sitä kautta tulisi liikettä ja nopeampaan syöttelyä. Seisomalla kun ei kiekkokaukalossa pärjää, jälkipeleissä seisonta on ihan paikallaan.

Ketjumuutoksista tulee väkisin mieleen TPS:n kaudenaikaiset laitahyökkääjähankinnat ja hermot menee. Kolme heikkoa lenkkiä lisää. Aatu Hämäläinen ja Marko Virtala ovat pelkääviä kääpiöitä. Ei mitään käyttöä, väistelevät varjoaankin ja kiekolliset taidot eivät tule ikinä esiin positiivisella tavalla. Marko Mäkinen ei pelkää, muttei saa kuitenkaan mitään aikaan mihinkään suuntaan. Onneksi välillä kutittaa korvasta vastustajia ja yrittää kuumentaa. Muuten olisi odotettu floppi. Toisaalta Mäkistä pystyy peluuttamaan 10 minuuttia, korvaa mainiosti Antti Reivosen viiden minuutin pyristelyt. Ei sittenkään hukuteta omaa poikaa, sen verran pitää olla lempeyttä.

Niin, että onko järkeä hankkia tuollaisia pikkuväkkäröitä, joilla pupujussi kurkkii housunkulmasta jatkuvalla syötöllä. Sinänsä pelaajan pituus ei ole mikään kriteeri, vaan se mitä tekee kaukalossa. Esim. Sweatt ei arkaile, vaan menee (tyhmän)rohkeasti joka väliin. Välillä sattuu leukaan ja välillä syntyy hyviä asioita.

No joo, näillä mennään. Nyt vaan puhallusta munattomiin, jospa se orastava erektio tulisi esiin. Jatkoajan ennakon ingressi on hyvä lopetus tähän:

Tulokset: 7-3, 4-1, 4-2, 5-4. Pisteet: 12-0. Maaliero: 20-11. Johtopäätös: Turun Palloseuralla on viimeinen mahdollisuus osoittaa, ettei se ole Ässien pisteautomaatti.

Skitsot vauhdissa

TPS-Pelicans 0-4. Hyvin vedetty taas. Perseennäyttö kotiyleisölle. Tällä tyylillä ei kassakirstu täyty, koska menestyshullu kansa ei tappiollista peliä tule katsomaan. Ei auta ottelutapahtuman erinomaisuus tai mainostus, jos itse tuote kusee reisille. Nolla tehtyä maalia kotona. Ei kelpaa.

No, ei muuta kuin leuka rintaan ja lauantaina kohti Jyväskylää. Nöyrällä asenteella peliä kohtaan tulee varmaan hyvä suoritus. Vieraissa.

Mua vituttaa.

Munallinen esitys

Lauantaina TPS hävisi liigajumbolle kotona pystyyn. Kolme päivää myöhemmin sama sakki voitti vieraskaukalossa liigakakkosen 2-4. Mitäh? En tajua. Mikä nyt ei ole mikään ihme, mutta klapil päähän löivät taas.

Kirjeenvaihtajani kommentit illan pelistä:

- Ei hölmöilyjä. Hyvää, varmaa vieraspelaamista. Aina oli pelin alla tarpeeksi miehiä ja puolustusalueella ei koomailuja. 0-2 maali oli helvetin hieno 2-1 –hyökkäys, ja naamoista näki kuinka jätkät nauttivat onnistumisesta.

Toisen maalin teki tietenkin Plihal (jumala). Birnerin syötöstä. Hienoja miehiä.

Munaton TPS

Rahat takaisin

Kävin sitten katsomassa viikon ensimmäisen matsin. Olen peruspositiivinen ja ihan vitun optimisti, joten listaan matsireissun positiiviset asiat:

-
-
-


Mä en tajua tätä Team Skitsoa.