TPS voitti Suomen mestaruuden 2010
Olen onnellinen ja alasti.
keskiviikkona, huhtikuuta 28, 2010
Toinen ottelupallo
Ensimmäinen ottelupallo meni omaan pyllyyn huolellisella itsetekemisellä. Saatanan tunarit, ajattelin ensimmäisessä erässä. Peli oli karmeaa huttua eikä paljon parantunut seuraavissa erissä. Tilastot valehtelevat pahasti. Tepsin ainoa maali oli järjettömän tuurin takana. Kaikki toki lasketaan, mutta ei yhdellä tehdyllä maalilla otteluita voiteta. Kyllä vitutti ajella kotiin hallilta.
TPS oli huono neljännessä finaalissa, tyhmiä jäähyjä ja heikkoa ylivoimaa.
Vitutti katsella tuollaista kuritonta laumaa ja silti toivo mestaruudesta eli melkein loppuun asti. Kepsun voittomaali ylivoimalla reilu minuutti ennen kolmannen erän loppua oli ihan oikein Tepsille. Jos et itse tee, niin vastustaja tekee.
Onneksi TPS oli jo ennen ottelua oikeilla askelmerkeillä (not):
- Joku meidän jätkä oli nähnyt, kun TPS:n joukkueenjohtaja Antti Aalto kantoi pukukoppiin kymmenen laatikollista tavaraa, jossa luki Suomen mestarit 2010. Luultavasti siellä oli lippalakkeja tai muuta mestaruusromua. Teemu Lassila, Iltalehti 27.4.2010.
Kas kun eivät pelanneet jo mestaruuskännissä. Saatanan tunarit.
Toivottavasti eilinen pelleily teki tehtävänsä ja tänään silmä mustana Tepsi palaa pelaamisen tielle. Joukkuepelaamisen. Ylivoima on yskinyt pahasti kaksi viimeistä peliä ja sekin tulee kuntoon joukkuepelaamisen kautta. Pelkillä kitarasooloilla ei yksikään bändi pärjää. Lopuksi vielä jäätä kypäriin, ettei kaikki ajatukset kulu puujalkapakeille huuteluun. Huutamalla ei maaleja tehdä. Syöttöjä kylläkin.
Illan koitokseen on lippu tulostettu. Olen valmis. Josko tänään olisi meidän päivä. Niin ja mestaruustavarat (kiimainen katse & hullu virne, samppakaljaa, naisia, viuhahdus TPS-stringeissä) on vielä hankkimatta. Koska etukäteen ei voi voittaa. Saatanan tunarit.
TPS oli huono neljännessä finaalissa, tyhmiä jäähyjä ja heikkoa ylivoimaa.
Vitutti katsella tuollaista kuritonta laumaa ja silti toivo mestaruudesta eli melkein loppuun asti. Kepsun voittomaali ylivoimalla reilu minuutti ennen kolmannen erän loppua oli ihan oikein Tepsille. Jos et itse tee, niin vastustaja tekee.
Onneksi TPS oli jo ennen ottelua oikeilla askelmerkeillä (not):
- Joku meidän jätkä oli nähnyt, kun TPS:n joukkueenjohtaja Antti Aalto kantoi pukukoppiin kymmenen laatikollista tavaraa, jossa luki Suomen mestarit 2010. Luultavasti siellä oli lippalakkeja tai muuta mestaruusromua. Teemu Lassila, Iltalehti 27.4.2010.
Kas kun eivät pelanneet jo mestaruuskännissä. Saatanan tunarit.
Toivottavasti eilinen pelleily teki tehtävänsä ja tänään silmä mustana Tepsi palaa pelaamisen tielle. Joukkuepelaamisen. Ylivoima on yskinyt pahasti kaksi viimeistä peliä ja sekin tulee kuntoon joukkuepelaamisen kautta. Pelkillä kitarasooloilla ei yksikään bändi pärjää. Lopuksi vielä jäätä kypäriin, ettei kaikki ajatukset kulu puujalkapakeille huuteluun. Huutamalla ei maaleja tehdä. Syöttöjä kylläkin.
Illan koitokseen on lippu tulostettu. Olen valmis. Josko tänään olisi meidän päivä. Niin ja mestaruustavarat (kiimainen katse & hullu virne, samppakaljaa, naisia, viuhahdus TPS-stringeissä) on vielä hankkimatta. Koska etukäteen ei voi voittaa. Saatanan tunarit.
tiistaina, huhtikuuta 27, 2010
Ensimmäinen ottelupallo
Haluan sankareita!
TPS on voiton päästä suuresta maalista. Peli on kotona. Peli on loppuunmyyty. Peli on tänään. Enempää en osaa faktoja latoa. Järjetön jännitys on päällä. En tiedä miten päin olisin.
Sunnuntaina Kepsu oli pelillisesti ensimmäisen kerran finaaleissa niskan päällä. Jos pystyvät vielä parantamaan piirun verran ja TPS ei omaa tasoaan nosta, niin kausi jatkuu. Jos taas TPS pystyy pelaamaan kotiyleisön edessä tarpeeksi rennosti… Palkinto on lähellä.
Olen rasvannut käsiä ahkerasti, jotta taputus onnistuu alusta loppuun asti. Ääntä avaan menomatkalla. Tankki on täynnä. Lippu on tulostettu. Pelipaita ja huivi odottavat autossa. Puhtaat kalsarit ovat jalassa. Katse on jo horisontissa. Olen valmis.
Tänään on meidän päivä. Mustavalkoinen päivä.
TPS on voiton päästä suuresta maalista. Peli on kotona. Peli on loppuunmyyty. Peli on tänään. Enempää en osaa faktoja latoa. Järjetön jännitys on päällä. En tiedä miten päin olisin.
Sunnuntaina Kepsu oli pelillisesti ensimmäisen kerran finaaleissa niskan päällä. Jos pystyvät vielä parantamaan piirun verran ja TPS ei omaa tasoaan nosta, niin kausi jatkuu. Jos taas TPS pystyy pelaamaan kotiyleisön edessä tarpeeksi rennosti… Palkinto on lähellä.
Olen rasvannut käsiä ahkerasti, jotta taputus onnistuu alusta loppuun asti. Ääntä avaan menomatkalla. Tankki on täynnä. Lippu on tulostettu. Pelipaita ja huivi odottavat autossa. Puhtaat kalsarit ovat jalassa. Katse on jo horisontissa. Olen valmis.
Tänään on meidän päivä. Mustavalkoinen päivä.
sunnuntaina, huhtikuuta 25, 2010
Toinen vierasryöstö
TPS kävi toisen kerran hakemassa voiton Hämeenlinnasta. Hymyä piisaa. Itse pelissä hymy oli lähinnä pyllyssä. Kepsu oli löytänyt lääkkeitä Tepsin voittamiseksi. Ja kaikkensa tekivät ynnä tekivät vielä paljon oikeita ratkaisuja. Ainoastaan maalit puuttuivat.
Sellaisen vinkin voi antaa, että maaleja syntyy laukaisemalla kiekko kohti maalia. Onneksi Kepsu lähinnä syötti, siirteli, syötti, siirteli ja sitä myöten sössi maalipaikat. Sössimistä auttoi Engrenin erittäin hyvä peli. Yksikään kuti ei mennyt ykkösellä sisään. Atte antoi joukkueelle mahdollisuuden voittaa. Enempää ei voi vaatia.
TPS oli vähän parempi jatkoerässä kuin kolmannessa ja jäähyn tappamisen jälkeen oli pienen pieni kutina, että maalia ei teekään kotijoukkue. Kerrankin oli positiivinen kutina oikeassa paikassa. Annetaan Ilari Filppulan itse kertoa voittomaalista:
- Pakit tiputtivat sen verran hyvin, että pääsin vauhtiin. Tuollaisia ratkaisuja kannattaa yrittää. Lassila lähti tökkäisemään kiekkoa, ja tiesin että maila on muualla. Jatkoaika.com 25.4.2010
Huhheijaa mitkä harhautukset, ja jäätävä loppukaneetti. Kai Suikkasen kommentit voittomaalista:
- Ratkaisumaali oli käsittämättömän hieno. Puhuimme ennen jatkoaikaa, että heitetään kiekkoa maalille, niin kyllä sieltä joku pomppii, mutta ei näköjään päättynytkään niin. Kyllähän Filppula teki sellaiset kikat, etten ole harjoituksissakaan nähnyt. Tuollainen maali kolmannen finaalin jatkoerässä on jääkiekkoilun juhlaa. Se kertoo, miten kovalla itseluottamuksella mennään. Jatkoaika.com 25.4.2010
Monen monta kertaa olen kauden aikana kironnut Filppulan sooloilut ja oli todella hienoa nähdä onnistunut soolo. Ja missä paikassa. Täydellinen soolo. Tämän illan soololla artisti sai minulta anteeksi kaikki runkosarjan kiekonmenetykset ja epäonnistuneet riskisyötöt. Hymyä!
Ottelusarja on 3-0. Käsittämätöntä. Ensimmäinen mahdollisuus lopulliseen ratkaisuun on tiistaina kotikaukalossa. Lauantaina kämmenet meni verille kannustamisesta. Tänään olin tosi rauhallinen ja silti taas oli matsin jälkeen tuskaista. Tiistaina hakkaan kämmenet irti ranteista. Millään ei ole mitään väliä, hirveä älämölö päälle katsomossa. Aivan sama. Jääkiekko on elämän parasta aikaa.
Sellaisen vinkin voi antaa, että maaleja syntyy laukaisemalla kiekko kohti maalia. Onneksi Kepsu lähinnä syötti, siirteli, syötti, siirteli ja sitä myöten sössi maalipaikat. Sössimistä auttoi Engrenin erittäin hyvä peli. Yksikään kuti ei mennyt ykkösellä sisään. Atte antoi joukkueelle mahdollisuuden voittaa. Enempää ei voi vaatia.
TPS oli vähän parempi jatkoerässä kuin kolmannessa ja jäähyn tappamisen jälkeen oli pienen pieni kutina, että maalia ei teekään kotijoukkue. Kerrankin oli positiivinen kutina oikeassa paikassa. Annetaan Ilari Filppulan itse kertoa voittomaalista:
- Pakit tiputtivat sen verran hyvin, että pääsin vauhtiin. Tuollaisia ratkaisuja kannattaa yrittää. Lassila lähti tökkäisemään kiekkoa, ja tiesin että maila on muualla. Jatkoaika.com 25.4.2010
Huhheijaa mitkä harhautukset, ja jäätävä loppukaneetti. Kai Suikkasen kommentit voittomaalista:
- Ratkaisumaali oli käsittämättömän hieno. Puhuimme ennen jatkoaikaa, että heitetään kiekkoa maalille, niin kyllä sieltä joku pomppii, mutta ei näköjään päättynytkään niin. Kyllähän Filppula teki sellaiset kikat, etten ole harjoituksissakaan nähnyt. Tuollainen maali kolmannen finaalin jatkoerässä on jääkiekkoilun juhlaa. Se kertoo, miten kovalla itseluottamuksella mennään. Jatkoaika.com 25.4.2010
Monen monta kertaa olen kauden aikana kironnut Filppulan sooloilut ja oli todella hienoa nähdä onnistunut soolo. Ja missä paikassa. Täydellinen soolo. Tämän illan soololla artisti sai minulta anteeksi kaikki runkosarjan kiekonmenetykset ja epäonnistuneet riskisyötöt. Hymyä!
Ottelusarja on 3-0. Käsittämätöntä. Ensimmäinen mahdollisuus lopulliseen ratkaisuun on tiistaina kotikaukalossa. Lauantaina kämmenet meni verille kannustamisesta. Tänään olin tosi rauhallinen ja silti taas oli matsin jälkeen tuskaista. Tiistaina hakkaan kämmenet irti ranteista. Millään ei ole mitään väliä, hirveä älämölö päälle katsomossa. Aivan sama. Jääkiekko on elämän parasta aikaa.
lauantaina, huhtikuuta 24, 2010
Vereslihalla voittoon
TPS voitti toisen finaalin 3-1 loppuunmyydyssä Turkuhallissa. Erittäin hienoa. Siis erittäin. Muuta ei pysty kirjoittamaan. Taputin nimittäin kämmenet vereslihalle. Huomasin vasta matsin jälkeen, että mitvit - mulla on kämmenet veressä. Ajelin sormenpäillä pois. Autolla olin siksi, että huomenna on peli. Ilman autoa olisin todennäköisesti vielä yhdet –kunnossa juuri nyt ja huomenna jossain muualla kuin Rinkulalla.
Vielä vähän, vaikka sattuukin käsiin.
Hieno matsi. Pysyväksi muistoksi jäi musta t-paita, jonka toki pistin heti päälle. Mielestäni t-paitoja näkyi kiitettävästi, mutta ensi kerralla paidat voisivat olla kaikki valkoisia. Tulisi enemmän yhtenäisyyttä katsomoon. Tai jos oikein tifoilua harrastaa, niin valkealla pohjalla esim. mustilla (paidoilla) kirjaimilla TPS. Vaikka yläkatsomoon, jolloin mustat paidat eivät haittaa maalivahtien kiekon seurantaa. Joka tapauksessa paitojen jako oli hieno juttu ja loistava idea. Peukkua idean keksijälle ja toteuttajille.
Huomenna jalalla liukkaasti ja diesel-Kepsu kumoon. Tänään näytti siltä, ettei Kepsulta löydy isompaa vaihdetta luisteluun, joten ronskisti kaasua. Talonpolttajan tahtiin ei ainakaan saa pelata.
Vielä vähän, vaikka sattuukin käsiin.
Hieno matsi. Pysyväksi muistoksi jäi musta t-paita, jonka toki pistin heti päälle. Mielestäni t-paitoja näkyi kiitettävästi, mutta ensi kerralla paidat voisivat olla kaikki valkoisia. Tulisi enemmän yhtenäisyyttä katsomoon. Tai jos oikein tifoilua harrastaa, niin valkealla pohjalla esim. mustilla (paidoilla) kirjaimilla TPS. Vaikka yläkatsomoon, jolloin mustat paidat eivät haittaa maalivahtien kiekon seurantaa. Joka tapauksessa paitojen jako oli hieno juttu ja loistava idea. Peukkua idean keksijälle ja toteuttajille.
Huomenna jalalla liukkaasti ja diesel-Kepsu kumoon. Tänään näytti siltä, ettei Kepsulta löydy isompaa vaihdetta luisteluun, joten ronskisti kaasua. Talonpolttajan tahtiin ei ainakaan saa pelata.
9 vuoden odotus on ohi
Typhoonin varjossa on ikävä vastustajan olla
Tänään on hieno päivä. 2004 finaalit seurasin etänä henkilökohtaisen kriisin takia. Itse asiassa en muista mikä esti lähtemisen. Todennäköisesti hiukset eivät olleet hyvin ja jäin kotiin kiukuttelemaan. 2001 finaaleissa olin paikalla. Todistamassa Rautakorven oranssijengin tappiota. Tänään olen paikalla ellei taivas putoa niskaan. Todistamassa Rautakorven oranssijengin tappiota.
Analyysin lopuksi kerron vielä, että olen vahannut rintakarvani. Olen valmis mustavalkoiseen peli-iltaan.
Ajatuksena oli leikkiä tiskijukkaa myös keittiön ulkopuolella, mutta en ehtinyt tumputtamiselta. Joten avasin soittimen ja satunnaisselauksen ensimmäinen oli Turboneger ja sieltähän löytyi sopiva tekstinpätkä/piisi tähän hetkeen:
Are you ready for some darkness?
Are you ready for some fun?
Do you want to touch the night tonight?
Or do you want to grab your hat and run?
Are you ready for some darkness?
Are you ready for the show?
Do you want to feel the heat tonight?
Do you want to hit the road?
Tai jotain.
Tänään on hieno päivä. 2004 finaalit seurasin etänä henkilökohtaisen kriisin takia. Itse asiassa en muista mikä esti lähtemisen. Todennäköisesti hiukset eivät olleet hyvin ja jäin kotiin kiukuttelemaan. 2001 finaaleissa olin paikalla. Todistamassa Rautakorven oranssijengin tappiota. Tänään olen paikalla ellei taivas putoa niskaan. Todistamassa Rautakorven oranssijengin tappiota.
Analyysin lopuksi kerron vielä, että olen vahannut rintakarvani. Olen valmis mustavalkoiseen peli-iltaan.
Ajatuksena oli leikkiä tiskijukkaa myös keittiön ulkopuolella, mutta en ehtinyt tumputtamiselta. Joten avasin soittimen ja satunnaisselauksen ensimmäinen oli Turboneger ja sieltähän löytyi sopiva tekstinpätkä/piisi tähän hetkeen:
Are you ready for some darkness?
Are you ready for some fun?
Do you want to touch the night tonight?
Or do you want to grab your hat and run?
Are you ready for some darkness?
Are you ready for the show?
Do you want to feel the heat tonight?
Do you want to hit the road?
Tai jotain.
torstaina, huhtikuuta 22, 2010
Ensimmäinen voitto
Ensimmäinen finaali päättyi vierasvoittoon. Mikäs sen makeampaa kuin riehua vastustajan baarissa voittoisasti, vaikka peli olikin aika vaisua tai kyttäilyä tai jotain. Mutta se sopi Tepsille. Keskinkertaisella suorituksella tuli voitto. Mielestäni TPS pystyy pelaamaan paremmin. Ja niin varmaan Kepsukin.
Tunnelma Rinkelinmäellä oli nihkeä. TPS-kannattajien huuto kuului ihan hyvin. Istumakatsomoissa lähinnä ihmeteltiin kuinka hiljaista on ja miksei kotijoukkue hassuttele. Sikakatsomo taputteli välillä ja Kepsun toisen maalin jälkeen huusi muutaman kerran ”seula” Engrenille. Mutta sekin kuivui kasaan nopeasti. Hitaita ovat hämäläiset syttymään. En ymmärrä ollenkaan. Finaalit ovat parasta mitä tiedän, luulisi kiinnostavan. Ei finaaleissa kuitenkaan joka vuosi hilluta, enää.
Hitaita ovat hämäläiset myös poistumaan parkkipaikalta. Tein virheen peliin saapuessa ja ajoin sinne saatanan soramonttuun. Olin jo unohtanut minkälainen kärpäsloukku se on. 20 minuuttia kesti poistuminen montusta. Matkaa oli 200 metriä. Huomasi taas, että maalaiset eivät osaa sujuvaa autoilua. Kortit pois tuollaisilta ääliöiltä. Ensi kerralla pysäköin Riihimäelle ja kävelen hallille ja takaisin. Olen varmasti aikaisemmin kotona.
Lauantaina on helvetin hieno päivä. Finaalipeli Turkuhallissa. Kuuden vuoden tauon jälkeen. Mahtavaa. Miten tässä jaksaa kaksi yötä nukkua ennen kuin pääsee taas peliin.
Tunnelma Rinkelinmäellä oli nihkeä. TPS-kannattajien huuto kuului ihan hyvin. Istumakatsomoissa lähinnä ihmeteltiin kuinka hiljaista on ja miksei kotijoukkue hassuttele. Sikakatsomo taputteli välillä ja Kepsun toisen maalin jälkeen huusi muutaman kerran ”seula” Engrenille. Mutta sekin kuivui kasaan nopeasti. Hitaita ovat hämäläiset syttymään. En ymmärrä ollenkaan. Finaalit ovat parasta mitä tiedän, luulisi kiinnostavan. Ei finaaleissa kuitenkaan joka vuosi hilluta, enää.
Hitaita ovat hämäläiset myös poistumaan parkkipaikalta. Tein virheen peliin saapuessa ja ajoin sinne saatanan soramonttuun. Olin jo unohtanut minkälainen kärpäsloukku se on. 20 minuuttia kesti poistuminen montusta. Matkaa oli 200 metriä. Huomasi taas, että maalaiset eivät osaa sujuvaa autoilua. Kortit pois tuollaisilta ääliöiltä. Ensi kerralla pysäköin Riihimäelle ja kävelen hallille ja takaisin. Olen varmasti aikaisemmin kotona.
Lauantaina on helvetin hieno päivä. Finaalipeli Turkuhallissa. Kuuden vuoden tauon jälkeen. Mahtavaa. Miten tässä jaksaa kaksi yötä nukkua ennen kuin pääsee taas peliin.
Kepsun kampeaminen alkaa nyt
Olen maanantaista asti ajatellut intensiivisesti finaaleja. Ajatustyöstä pintaan nousi pökäle tai kerma, josta ei ota selvää. Ei sitten millään. TPS 2009-10 on tunnetusti Team Skitso ja vanhan talonpolttajan Kepsu on myös kulkenut läpi tuiverruksen ja tuiskun finaaliin. Molempien joukkueiden tarina on tähän mennessä ollut ihan järjetön trippi. Matka huipentuu finaaliin, jossa kumpikaan ei ole selkeä altavastaaja tai ennakkosuosikki.
Omasta ajatustyöstä tuli vähemmän yllättäen taas kerran pannukakku, joten lainataan finaalisarjan raskas ydin vanhalta mailataiteilijalta. Päivän Hesarissa oli Mika ”Veikko” Niemisen kolumni ”Voittaako henki tahdon?”. Se on siinä. Loistava otsikko. Itse teksti ei herättänyt tunteita, normilöpinää unisille silmille. Kai. En muista, koska ajatus jäi otsikkoon.
Niin, että voittaako TPS:n henki HPK:n tahdon? Toivottavasti, kun kerran näin pitkälle on yläpilvessä lennetty.
Tuoreimmassa Urheilulehdessä (16/2010) toimittaja Petteri Sihvonen ennustaa TPS:n voittavan mestaruuden. Voi perse. Sihvosen ennustamiskyvyt olen todennut yhtä huonoiksi kuin omatkin, joten taitaa… Onneksi samassa lehdessä toimitussihteeri Esko Seppänen ennustaa Kepsun voittavan. Pelastaa vähän tilannetta. Perusteluja en Sihvosen ennustuksesta lukenut, koska hän ei osaa kirjoittaa.
Ottelusarjan voisi aloittaa kotiedun ryöstöllä. Sellaisella hassuttelulla vieraskaukalossa. Mielellään nollapelillä, koska se laittaisi mukavasti luun kurkkuun kotiyleisölle ja maalibiisi saisi rauhassa pölyttyä gramofonissa. Tosin nollaus ei kuulemma kahvamiehen psyykettä hetkauta.
Ensimmäisen ottelun kokoonpano on sama kuin välieräsarjan lopulla. Uusikartano on edelleen pipi. Engren on maalissa.
Keskushyökkääjien osalta Tepsin tilanne on vähän velmu. Oikein ahdasmielisenä voisi sanoa, että TPS pelaa yhdellä keskushyökkääjällä. Mutta Plihalin (jumala) rinnalle voi laskea Filppulan, jos vähän pipoa löysää. Birner ja Virtala taas ovat laitahyökkääjiä, jotka ovat parempia keskushyökkääjän tontilla kuin reservissä notkuva Kokkala. Kokkala sai runkosarjassa näyttöpaikkoja, muttei pärjännyt.
Mitä tässä jauhamaan. Näillä mennään ja toivotaan, ettei pelaajia putoa ringistä enää yhtään. Parempi voittaa.
Nenä kohti pohjoista. Olkoon tämä toiseksi viimeinen reissu Hämptöniin tällä kaudella.
Omasta ajatustyöstä tuli vähemmän yllättäen taas kerran pannukakku, joten lainataan finaalisarjan raskas ydin vanhalta mailataiteilijalta. Päivän Hesarissa oli Mika ”Veikko” Niemisen kolumni ”Voittaako henki tahdon?”. Se on siinä. Loistava otsikko. Itse teksti ei herättänyt tunteita, normilöpinää unisille silmille. Kai. En muista, koska ajatus jäi otsikkoon.
Niin, että voittaako TPS:n henki HPK:n tahdon? Toivottavasti, kun kerran näin pitkälle on yläpilvessä lennetty.
Tuoreimmassa Urheilulehdessä (16/2010) toimittaja Petteri Sihvonen ennustaa TPS:n voittavan mestaruuden. Voi perse. Sihvosen ennustamiskyvyt olen todennut yhtä huonoiksi kuin omatkin, joten taitaa… Onneksi samassa lehdessä toimitussihteeri Esko Seppänen ennustaa Kepsun voittavan. Pelastaa vähän tilannetta. Perusteluja en Sihvosen ennustuksesta lukenut, koska hän ei osaa kirjoittaa.
Ottelusarjan voisi aloittaa kotiedun ryöstöllä. Sellaisella hassuttelulla vieraskaukalossa. Mielellään nollapelillä, koska se laittaisi mukavasti luun kurkkuun kotiyleisölle ja maalibiisi saisi rauhassa pölyttyä gramofonissa. Tosin nollaus ei kuulemma kahvamiehen psyykettä hetkauta.
Ensimmäisen ottelun kokoonpano on sama kuin välieräsarjan lopulla. Uusikartano on edelleen pipi. Engren on maalissa.
Keskushyökkääjien osalta Tepsin tilanne on vähän velmu. Oikein ahdasmielisenä voisi sanoa, että TPS pelaa yhdellä keskushyökkääjällä. Mutta Plihalin (jumala) rinnalle voi laskea Filppulan, jos vähän pipoa löysää. Birner ja Virtala taas ovat laitahyökkääjiä, jotka ovat parempia keskushyökkääjän tontilla kuin reservissä notkuva Kokkala. Kokkala sai runkosarjassa näyttöpaikkoja, muttei pärjännyt.
Mitä tässä jauhamaan. Näillä mennään ja toivotaan, ettei pelaajia putoa ringistä enää yhtään. Parempi voittaa.
Nenä kohti pohjoista. Olkoon tämä toiseksi viimeinen reissu Hämptöniin tällä kaudella.
maanantaina, huhtikuuta 19, 2010
Ei ole todellista - TPS finaaliin
TPS pisti hallitsevan mestarin ja runkosarjavoittajan näytöstyyliin kotimatkalle kohti pronssiottelua. Ensimmäisessä erässä alkuminuuteilla avausmaali ja erän lopussa 2-0. Toisessa erässä jännäkakka kurkki pahasti ja lusikallinen tulikin housuun, kun JYP kavensi. Mutta sitten. Kymmenen minuuttia ja neljä maalia. Jyväskyläläiset vaihtoivat maalivahtiakin kymmenminuuttisen puolivälissä, mutta TPS vaan teki maaleja. Käsittämätöntä. 6-1.
Tunnelma ja tunteet olivat toisen erän maaliputkessa jotain sellaista mitä saa niin harvoin (sic) kokea, että sanattomaksi menee. Tällaista nautintoa on odotettu vuosia ja sitä vaan nauttii. Kiitos TPS. Helvetin hieno joukkue, Team Skitso.
Olen onnellinen. Kämmenet ovat hellinä taputtamisesta ja korvissa soi. Nautin vielä hetken ja sitten jännitys hiipii taas puseroon. Torstaina Hämeenlinnaan. Maalituomareista on onneksi luovuttu. Vituttaa vieläkin se puusilmä.
Tunnelma ja tunteet olivat toisen erän maaliputkessa jotain sellaista mitä saa niin harvoin (sic) kokea, että sanattomaksi menee. Tällaista nautintoa on odotettu vuosia ja sitä vaan nauttii. Kiitos TPS. Helvetin hieno joukkue, Team Skitso.
Olen onnellinen. Kämmenet ovat hellinä taputtamisesta ja korvissa soi. Nautin vielä hetken ja sitten jännitys hiipii taas puseroon. Torstaina Hämeenlinnaan. Maalituomareista on onneksi luovuttu. Vituttaa vieläkin se puusilmä.
sunnuntaina, huhtikuuta 18, 2010
Mikä flöy
TPS on pelannut 9 pudotuspeliä tällä kaudella. Joukkue on voittanut niistä 7 kappaletta. Kotona kaikki neljä peliä ja vieraissa kolme. Paikanpäällä olen nähnyt kuusi peliä – kaikki voittopelejä. Mikä flöy.
Jyväskylässä tuli sellainen unelma-alku, että paikalliset mykistyivät koko pelin ajaksi. Loppuunmyyty halli oli hiljainen. Seisomakatsomo piti melua ajoittain ja istuvat olivat hiljaa. Kunnes lähtivät pois. Pelikellon näyttäessä noin kuusi sekuntia vaille 60 minuuttia käveli alkuasukas ohi kohti ulko-ovea ja näytti keskisormea. Oikein tuplana. Vastasin näyttämällä etusormella tulostaulua. Minkäs minä sille mahdan, että TPS tuli henkisesti ja fyysisesti valmiina voittamaan. Jalka liikkui ja palkintoa napsui laariin. 0-2 taululle heti kättelyssä ja kotiyleisöllä oli löysät housussa. Olisitte edes vähän auttaneet omianne.
En minä sillä, että Turussa olisi maailman paras tunnelma, mutta ei siellä pudotuspeleissä ole tänä tai viime keväänä istuttu tuppisuuna kädet munissa/pimpillä kun kotijoukkue taistelee voitosta. Huomenna loppuunmyyty(?) halli ei ole hiljainen kotijoukkueen painiessa voitosta. Se on fakta.
Kyllä maistui puulämmitteinen sauna pelin jälkeen. Maalla on joskus helvetin mukava olla. Pienet tiukat tuikkasin rintalastan alle ennen saunaa ja lauteilla ihmettelin hymy huulilla miten tässä näin kävi. Runkosarjan voittaja ja hallitseva mestari onkin yhden tappion päässä pronssiottelusta. Persaukinen TPS ei olekaan ollut vain suupala. Ruoto on hyvää vauhtia menossa poikittain ruokatorveen.
Huominen peli jännittää tolkuttomasti. Onneksi työpäivä on täynnä palavereita eikä tarvitse väkertää ajatuksella mitään. Voi vaan olla ja tuijottaa kellon viisareita. Kohta pääsee matkaan.
Huomenna on hieno päivä. Huomenna ei ole kauden viimeinen kotiottelu. Huomenna mustavalkoiset voittavat.
Jyväskylässä tuli sellainen unelma-alku, että paikalliset mykistyivät koko pelin ajaksi. Loppuunmyyty halli oli hiljainen. Seisomakatsomo piti melua ajoittain ja istuvat olivat hiljaa. Kunnes lähtivät pois. Pelikellon näyttäessä noin kuusi sekuntia vaille 60 minuuttia käveli alkuasukas ohi kohti ulko-ovea ja näytti keskisormea. Oikein tuplana. Vastasin näyttämällä etusormella tulostaulua. Minkäs minä sille mahdan, että TPS tuli henkisesti ja fyysisesti valmiina voittamaan. Jalka liikkui ja palkintoa napsui laariin. 0-2 taululle heti kättelyssä ja kotiyleisöllä oli löysät housussa. Olisitte edes vähän auttaneet omianne.
En minä sillä, että Turussa olisi maailman paras tunnelma, mutta ei siellä pudotuspeleissä ole tänä tai viime keväänä istuttu tuppisuuna kädet munissa/pimpillä kun kotijoukkue taistelee voitosta. Huomenna loppuunmyyty(?) halli ei ole hiljainen kotijoukkueen painiessa voitosta. Se on fakta.
Kyllä maistui puulämmitteinen sauna pelin jälkeen. Maalla on joskus helvetin mukava olla. Pienet tiukat tuikkasin rintalastan alle ennen saunaa ja lauteilla ihmettelin hymy huulilla miten tässä näin kävi. Runkosarjan voittaja ja hallitseva mestari onkin yhden tappion päässä pronssiottelusta. Persaukinen TPS ei olekaan ollut vain suupala. Ruoto on hyvää vauhtia menossa poikittain ruokatorveen.
Huominen peli jännittää tolkuttomasti. Onneksi työpäivä on täynnä palavereita eikä tarvitse väkertää ajatuksella mitään. Voi vaan olla ja tuijottaa kellon viisareita. Kohta pääsee matkaan.
Huomenna on hieno päivä. Huomenna ei ole kauden viimeinen kotiottelu. Huomenna mustavalkoiset voittavat.
keskiviikkona, huhtikuuta 14, 2010
Vain yksi suunta
Peliä näkemättä, kuulematta totean vain, että kolmannesta välierästä voi vain parantaa. 4-0. Maalien lisäksi TPS hävisi ilmeisesti kaikki muutkin tilastot. Voi vittu.
Jyväskylä on ollut tällä kaudella todella paha paikka Tepsille. 4 reissua Keski-Suomeen on tuottanut neljä tappiota. Selvää tappiota. Neljän ottelun maaliero on -15. Kertaakaan ei ole TPS ollut edes lähellä voittoa. Tästä on vain yksi suunta. Ylöspäin.
Huomenna matkustan Turkuun ja lauantaina Jyväskylään. Toivon niin maan perkeleesti, että joukkue löytää aseita RD Armyn kaatamiseen. En halua huomisen olevan kauden viimeinen kotiottelu. Enkä todellakaan halua nähdä lauantaina perseilyä jossain nykäskylässä. Mä en edes tiedä missä koko paikka on. Kai sinne tietä pitkin pääsee. Mulla mitään traktoria ole.
Tähän Helsingin Sanomien otsikkoon ei vaan voi lopettaa hienoa kautta:
TPS:n tähtipelaajat laittoivat läskiksi
- Nöyryys joukkuepelaamista kohtaan puuttui täysin. Meidän herroilta vaaditaan huomenna todellista taistelua ja joukkueen eteen pelaamista jos meinataan edes haaveilla voitosta. R-P Lehtonen, IS 14.4.2010
Niin shaatana. Huomenna lähtee, ainakin katsomossa.
Jyväskylä on ollut tällä kaudella todella paha paikka Tepsille. 4 reissua Keski-Suomeen on tuottanut neljä tappiota. Selvää tappiota. Neljän ottelun maaliero on -15. Kertaakaan ei ole TPS ollut edes lähellä voittoa. Tästä on vain yksi suunta. Ylöspäin.
Huomenna matkustan Turkuun ja lauantaina Jyväskylään. Toivon niin maan perkeleesti, että joukkue löytää aseita RD Armyn kaatamiseen. En halua huomisen olevan kauden viimeinen kotiottelu. Enkä todellakaan halua nähdä lauantaina perseilyä jossain nykäskylässä. Mä en edes tiedä missä koko paikka on. Kai sinne tietä pitkin pääsee. Mulla mitään traktoria ole.
Tähän Helsingin Sanomien otsikkoon ei vaan voi lopettaa hienoa kautta:
TPS:n tähtipelaajat laittoivat läskiksi
- Nöyryys joukkuepelaamista kohtaan puuttui täysin. Meidän herroilta vaaditaan huomenna todellista taistelua ja joukkueen eteen pelaamista jos meinataan edes haaveilla voitosta. R-P Lehtonen, IS 14.4.2010
Niin shaatana. Huomenna lähtee, ainakin katsomossa.
maanantaina, huhtikuuta 12, 2010
Toinen välierä
Ensimmäisen välierän Jyväskylässä jätin väliin. Piti priorisoida. Valitsin mieluummin kaksi kotimatsia viikolla kuin matkan Jyväskylään viikonloppuna. Paitsi kadutti niin maan perkeleesti lauantai-iltapäivällä. Valintojen tekeminen on ihan tyhmää. Tätä en tosin uskaltanut ääneen sanoa. Olisi tullut sanomista tai jopa potku munille.
Hirveä kuume on jo päällä. TPS on pakkovoiton edessä. Ensimmäinen matsi meni kyntöpellossa kompuroidessa ja finaalipaikka on todella kaukana, jos JYP pääsee 2-0 otteluvoitoissa johtoon. Siinä vaiheessa puolustavalle mestarille riittää ponnekkaat kotisuoritukset finaaliin pääsemiseksi.
Tietenkään 2-0 ei ole maailmanloppu, mutta kohtuullisen syvä kuoppa se on. Riippuu siitä onko kuoppa kaivettu itse vai onko Duffman ollut lapion varressa. Itse kaivetusta voi päästä pois, vastustajan kaivamasta (ts. on vaan parempi kaikessa tekemisessä) ei pääse juuri millään pois. Vai mitä Rauli från Raumo?
Suikkanen tekee tappion jälkeen mitä yleensäkin eli sotkee ketjuja. Vain Filppulan ketju pysyy ennallaan. Sotkemisen lisäksi Suominen pullahti ulos kokoonpanosta ja Makko Mäkinen sisään. Luulisin, että vaihto johtuu Suomisen leikkausta vaativasta vammasta? Kauden jälkeen mies menee leikkaukseen ja meno on ollut aika vaisua tämän vuoden puolella. Muutosta haetaan ja puolikuntoisen pelaajan vaihto on helpoin ratkaisu? Makko on kokenut ratsu, mutta helvetin hidas. Toivottavasti ei joudu nopeutta hakemaan aktiivisella mailahäirinnällä.
Uusituista ketjuista MAX-AUK-Makko on ehdottomasti hauskin yhdistelmä. Kärjistäen voi sanoa, että yhdellä on jalat, toisella on peliäly ja kolmannella kädet. Saas nähdä toimiiko kumpaankaan suuntaan. Samaten Hokki-line (Hattunen-Virtala-Erkinjuntti) on arvoitus.
Puolustajaparit ovat ennallaan, joka mielestäni kertoo siitä, että lauantai ei ollut katastrofi. Runkosarjassa meni helposti puolustajaparitkin uusiksi tappioiden jälkeen. Ei tämä miettimällä parane. Mustaa & valkoista päälle ja kohti Turkua!
Hirveä kuume on jo päällä. TPS on pakkovoiton edessä. Ensimmäinen matsi meni kyntöpellossa kompuroidessa ja finaalipaikka on todella kaukana, jos JYP pääsee 2-0 otteluvoitoissa johtoon. Siinä vaiheessa puolustavalle mestarille riittää ponnekkaat kotisuoritukset finaaliin pääsemiseksi.
Tietenkään 2-0 ei ole maailmanloppu, mutta kohtuullisen syvä kuoppa se on. Riippuu siitä onko kuoppa kaivettu itse vai onko Duffman ollut lapion varressa. Itse kaivetusta voi päästä pois, vastustajan kaivamasta (ts. on vaan parempi kaikessa tekemisessä) ei pääse juuri millään pois. Vai mitä Rauli från Raumo?
Suikkanen tekee tappion jälkeen mitä yleensäkin eli sotkee ketjuja. Vain Filppulan ketju pysyy ennallaan. Sotkemisen lisäksi Suominen pullahti ulos kokoonpanosta ja Makko Mäkinen sisään. Luulisin, että vaihto johtuu Suomisen leikkausta vaativasta vammasta? Kauden jälkeen mies menee leikkaukseen ja meno on ollut aika vaisua tämän vuoden puolella. Muutosta haetaan ja puolikuntoisen pelaajan vaihto on helpoin ratkaisu? Makko on kokenut ratsu, mutta helvetin hidas. Toivottavasti ei joudu nopeutta hakemaan aktiivisella mailahäirinnällä.
Uusituista ketjuista MAX-AUK-Makko on ehdottomasti hauskin yhdistelmä. Kärjistäen voi sanoa, että yhdellä on jalat, toisella on peliäly ja kolmannella kädet. Saas nähdä toimiiko kumpaankaan suuntaan. Samaten Hokki-line (Hattunen-Virtala-Erkinjuntti) on arvoitus.
Puolustajaparit ovat ennallaan, joka mielestäni kertoo siitä, että lauantai ei ollut katastrofi. Runkosarjassa meni helposti puolustajaparitkin uusiksi tappioiden jälkeen. Ei tämä miettimällä parane. Mustaa & valkoista päälle ja kohti Turkua!
sunnuntaina, huhtikuuta 04, 2010
Saisinko seuraavan, kiitos
Ei tullut turhaan ajettua 1200 kilometriä Tepsin perässä tällä viikolla (ÄS)
Kuka olisi uskonut ennen kauden alkua? Kuka olisi uskonut marraskuussa? Kuka olisi uskonut helmikuussa? Kuka olisi uskonut viikko sitten? TPS 2009-10 historiallisesti otteluvoitoin 4-0 välieriin. En minä ainakaan, vaikka joka kerta halleihin tepsutellessa voittopeliä olenkin menossa katsomaan.
TPS löi puolivälierässä luun kurkkuun Lukolle. Lukko juoksi koko ajan askeleen perässä. Tepsi pelasi tunteella ja halulla ensimmäisestä sekunnista alkaen. Neljännessä pelissä tilanteen ollessa 4-1 tuli jonkin sortin henkinen notkahdus ja Lukko teki kavennuksen. Onneksi maali jäi ottelusarjan viimeiseksi. Toki maalin jälkeen TPS otti taas ohjakset käsiin ja raumalaisten loppukiri jäi neljännen kerran torsoksi.
En tiedä mikä lukkolaisten pääkopassa jumitti, mutta mm. loppukirien ponnettomuus pisti silmään. Eivät saanee mitään aikaan. Mikä ehkä kertoo enemmän tepsiläisten sitoutumisesta ja halusta voittaa. En osaa sanoa, joka tapauksessa Lukon hyökkäykset olivat kautta linjan kehnoja ja täynnä vastuunpakoilua. TPS taasen pisti ajatuksella kroppaa likoon ja teki paikoista maaleja. Ja maalipaikkoja riitti. Mikä on hyvä, koska ei tuolla joukkueella niin hirveästi maalintekotaitoa ole.
Kiitos TPS. Eilen oli hieno tunnelma. Häkki täynnä. Voittopeli. Sarja poikki kerrasta. Voiko enempää pyytää? Voi, mutta en pyydä. Olen onnellinen ja tyytyväinen kokemaani.
Nordlund, Leggio ja Sweatt kiittivät yleisöä ylimääräisen kerran, mikä tuntui hyvältä. Ja pakkohan se oli vastata huudattamiseen. Good times. Mutta onneksi kolmikko painui nopeasti muun joukkueen seuraksi koppiin. On nimittäin niin, että maha ei ole täynnä ja matka on kesken. Pienen nautiskelun jälkeen takaisin isompaa fisua narraamaan.
Seuraavalle vastustajalle laitetaan sellainen tie kuljettavaksi, että tietää pelaavansa Tepsiä vastaan. Olen ehdottomasti paikalla kuudentena pelaajana. Mustavalkoisena, koska ostin kuin ostinkin eilen pelipaidan. Ilman nimeä ja numeroa. Se on playoff-paita. Muuten sitä ei pidetä.
Neljännen puolivälierän jälkeisen tunteen kertoo Reginan Paras aika vuodesta vuodesta –kappaleen aloitus:
Tänään on paras aika vuodesta
Ikkunasta tulvii sisään viileää ilmaa
Jossain muualla kuin kotona
Enemmäin kuin koskaan elossa
Itse bändi ei ole suosikki millään muotoa, vaikka sen vanki olenkin, mutta tekstin alku on vaan osuva tässä hetkessä. Tämä viikko on ollut eräs hienoimmista pitkään aikaan. Kiitos TPS.
Kuka olisi uskonut ennen kauden alkua? Kuka olisi uskonut marraskuussa? Kuka olisi uskonut helmikuussa? Kuka olisi uskonut viikko sitten? TPS 2009-10 historiallisesti otteluvoitoin 4-0 välieriin. En minä ainakaan, vaikka joka kerta halleihin tepsutellessa voittopeliä olenkin menossa katsomaan.
TPS löi puolivälierässä luun kurkkuun Lukolle. Lukko juoksi koko ajan askeleen perässä. Tepsi pelasi tunteella ja halulla ensimmäisestä sekunnista alkaen. Neljännessä pelissä tilanteen ollessa 4-1 tuli jonkin sortin henkinen notkahdus ja Lukko teki kavennuksen. Onneksi maali jäi ottelusarjan viimeiseksi. Toki maalin jälkeen TPS otti taas ohjakset käsiin ja raumalaisten loppukiri jäi neljännen kerran torsoksi.
En tiedä mikä lukkolaisten pääkopassa jumitti, mutta mm. loppukirien ponnettomuus pisti silmään. Eivät saanee mitään aikaan. Mikä ehkä kertoo enemmän tepsiläisten sitoutumisesta ja halusta voittaa. En osaa sanoa, joka tapauksessa Lukon hyökkäykset olivat kautta linjan kehnoja ja täynnä vastuunpakoilua. TPS taasen pisti ajatuksella kroppaa likoon ja teki paikoista maaleja. Ja maalipaikkoja riitti. Mikä on hyvä, koska ei tuolla joukkueella niin hirveästi maalintekotaitoa ole.
Kiitos TPS. Eilen oli hieno tunnelma. Häkki täynnä. Voittopeli. Sarja poikki kerrasta. Voiko enempää pyytää? Voi, mutta en pyydä. Olen onnellinen ja tyytyväinen kokemaani.
Nordlund, Leggio ja Sweatt kiittivät yleisöä ylimääräisen kerran, mikä tuntui hyvältä. Ja pakkohan se oli vastata huudattamiseen. Good times. Mutta onneksi kolmikko painui nopeasti muun joukkueen seuraksi koppiin. On nimittäin niin, että maha ei ole täynnä ja matka on kesken. Pienen nautiskelun jälkeen takaisin isompaa fisua narraamaan.
Seuraavalle vastustajalle laitetaan sellainen tie kuljettavaksi, että tietää pelaavansa Tepsiä vastaan. Olen ehdottomasti paikalla kuudentena pelaajana. Mustavalkoisena, koska ostin kuin ostinkin eilen pelipaidan. Ilman nimeä ja numeroa. Se on playoff-paita. Muuten sitä ei pidetä.
Neljännen puolivälierän jälkeisen tunteen kertoo Reginan Paras aika vuodesta vuodesta –kappaleen aloitus:
Tänään on paras aika vuodesta
Ikkunasta tulvii sisään viileää ilmaa
Jossain muualla kuin kotona
Enemmäin kuin koskaan elossa
Itse bändi ei ole suosikki millään muotoa, vaikka sen vanki olenkin, mutta tekstin alku on vaan osuva tässä hetkessä. Tämä viikko on ollut eräs hienoimmista pitkään aikaan. Kiitos TPS.
lauantaina, huhtikuuta 03, 2010
Nollat taulussa pysyy
Hymyä pukkaa
Mä olen sekaisin kuin seinäkello. Tämän viikon pelit ovat olleet jotain käsittämätöntä. Kolme peliä, kolme voittoa, kaksi nollapeliä (molemmille veskoille omansa, tietty) ja syksyn mestari on sillassa. Käsittämätöntä. TPS on matkalla mitaleille. Ei ole todellista. Paitsi on.
Eilen pulssi oli 200 suurimman osan ajasta. Tai 150, mikä on meikäläisen maksimi. Jännitti niin pirusti, kun taululla oli 0-0 niin kauan ja vika kymppi (0-1) oli pelkkää puolustamista.
TPS pelasi vajaalla miehistöllä koko ottelun, kun Suominen lähti 10 minuutin alkulämmittelyn jälkeen koppiin. Suomisen luistellessa kesken lämmittelyn juttelemaan Suikkaselle arvasin mitä on tulossa. Pessimisti ei pety. Ja niin mies lähti koppiin. Mutta hyvin peli meni noinkin, vaikka Plihalin käytöskympin kohdalla tuntuikin hankalalta.
Ottelun lopussa MAX otti jäähyn ja katsomossa alkoi pari miestä huutamaan Telkkää (Tellqvistin Mikael från Sverige) pois maalilta. 6-4 ylivoima päälle. Mutta ei. ”Telkkä pois” -huuto muuttui ensin ”Urama! Telkkä pois”, ”Rauli! Telkkä pois” ja sitten meni sellaiseksi huuteluksi, että eräskin isä peitti sylissä istuneen poikansa korvat. Käänteispsykologiastakaan ei ollut apua: ”Älä vaan ota Telkkää pois!” Lopulta tuli paras huuto:
”Urama Tempoon!”
Kyllä nauratti. Voittajana.
Tänään on häkki täynnä (onhan?) ja meteli sen mukainen. Sarja poikki! Kotiyleisön edessä. Jännittää jo nyt niin paljon, että lähden jo matkaan. Ei kotona pysty olemaan. En pysty keskittymään edes päivän aviisiin.
Mä olen sekaisin kuin seinäkello. Tämän viikon pelit ovat olleet jotain käsittämätöntä. Kolme peliä, kolme voittoa, kaksi nollapeliä (molemmille veskoille omansa, tietty) ja syksyn mestari on sillassa. Käsittämätöntä. TPS on matkalla mitaleille. Ei ole todellista. Paitsi on.
Eilen pulssi oli 200 suurimman osan ajasta. Tai 150, mikä on meikäläisen maksimi. Jännitti niin pirusti, kun taululla oli 0-0 niin kauan ja vika kymppi (0-1) oli pelkkää puolustamista.
TPS pelasi vajaalla miehistöllä koko ottelun, kun Suominen lähti 10 minuutin alkulämmittelyn jälkeen koppiin. Suomisen luistellessa kesken lämmittelyn juttelemaan Suikkaselle arvasin mitä on tulossa. Pessimisti ei pety. Ja niin mies lähti koppiin. Mutta hyvin peli meni noinkin, vaikka Plihalin käytöskympin kohdalla tuntuikin hankalalta.
Ottelun lopussa MAX otti jäähyn ja katsomossa alkoi pari miestä huutamaan Telkkää (Tellqvistin Mikael från Sverige) pois maalilta. 6-4 ylivoima päälle. Mutta ei. ”Telkkä pois” -huuto muuttui ensin ”Urama! Telkkä pois”, ”Rauli! Telkkä pois” ja sitten meni sellaiseksi huuteluksi, että eräskin isä peitti sylissä istuneen poikansa korvat. Käänteispsykologiastakaan ei ollut apua: ”Älä vaan ota Telkkää pois!” Lopulta tuli paras huuto:
”Urama Tempoon!”
Kyllä nauratti. Voittajana.
Tänään on häkki täynnä (onhan?) ja meteli sen mukainen. Sarja poikki! Kotiyleisön edessä. Jännittää jo nyt niin paljon, että lähden jo matkaan. Ei kotona pysty olemaan. En pysty keskittymään edes päivän aviisiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
