Ensimmäinen ottelupallo meni omaan pyllyyn huolellisella itsetekemisellä. Saatanan tunarit, ajattelin ensimmäisessä erässä. Peli oli karmeaa huttua eikä paljon parantunut seuraavissa erissä. Tilastot valehtelevat pahasti. Tepsin ainoa maali oli järjettömän tuurin takana. Kaikki toki lasketaan, mutta ei yhdellä tehdyllä maalilla otteluita voiteta. Kyllä vitutti ajella kotiin hallilta.
TPS oli huono neljännessä finaalissa, tyhmiä jäähyjä ja heikkoa ylivoimaa.
Vitutti katsella tuollaista kuritonta laumaa ja silti toivo mestaruudesta eli melkein loppuun asti. Kepsun voittomaali ylivoimalla reilu minuutti ennen kolmannen erän loppua oli ihan oikein Tepsille. Jos et itse tee, niin vastustaja tekee.
Onneksi TPS oli jo ennen ottelua oikeilla askelmerkeillä (not):
- Joku meidän jätkä oli nähnyt, kun TPS:n joukkueenjohtaja Antti Aalto kantoi pukukoppiin kymmenen laatikollista tavaraa, jossa luki Suomen mestarit 2010. Luultavasti siellä oli lippalakkeja tai muuta mestaruusromua. Teemu Lassila, Iltalehti 27.4.2010.
Kas kun eivät pelanneet jo mestaruuskännissä. Saatanan tunarit.
Toivottavasti eilinen pelleily teki tehtävänsä ja tänään silmä mustana Tepsi palaa pelaamisen tielle. Joukkuepelaamisen. Ylivoima on yskinyt pahasti kaksi viimeistä peliä ja sekin tulee kuntoon joukkuepelaamisen kautta. Pelkillä kitarasooloilla ei yksikään bändi pärjää. Lopuksi vielä jäätä kypäriin, ettei kaikki ajatukset kulu puujalkapakeille huuteluun. Huutamalla ei maaleja tehdä. Syöttöjä kylläkin.
Illan koitokseen on lippu tulostettu. Olen valmis. Josko tänään olisi meidän päivä. Niin ja mestaruustavarat (kiimainen katse & hullu virne, samppakaljaa, naisia, viuhahdus TPS-stringeissä) on vielä hankkimatta. Koska etukäteen ei voi voittaa. Saatanan tunarit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti