Kaikille kenkää.
TPS-Ässät 2-4. Mietiskelin eilen pelin aikana, että mitä ihmettä minä hallissa teen? Ammattilaispelaajat pelaavat miten sattuu ja minä maksan tästä huvista. En ymmärrä tuollaista pelailua. Luulin, että kevään 2007 pudotuspelikarsinta oli kannattajille pyllistämisen pohjanoteeraus. Ei ollutkaan. Syksyllä 2010 on pistetty paremmaksi. En keksi eilisestä pelistä mitään positiivista sanottavaa. Tavallisesti tappiopeleistäkin löytää ämpärikaupalla hyviä asioita. Eilen parasta oli yleisölukema, 6471.
Kolmasosa runkosarjasta on tiistaina pelattu ja TPS:n kausi on taputeltu. Liigakarsinta kutsuu ja eilisellä (ööh, koko kauden) pelillä karsinnasta ei voittoa tule. 19 ottelua, 7 pistettä. Ero kärkeen on 38 pistettä ja seuraavaan sijaan 13 pistettä. Kohta piste-ero seuraavaan on suurempi kuin pelattujen pelien määrä. En jaksa edes laskea kuinka hyvin Tepsin pitäisi pelata, jotta jumbosijalta nousisi. Lukema on sellainen, ettei tämä joukkue siihen pysty. Ei mitenkään. Eivät raukat saa tehtyä edes ottelun avausmaalia. Kolmen pisteen voitto on ollut todella kaukana sarja-avauksen jälkeen. Ja pysyy kaukana.
Viitsiikö sitä käyttää vapaa-aikaansa tuollaisen pelailun seuraamiseen? Kotipeli on minulle noin kahdeksan tunnin mutka. Paremminkin voisi aikansa viettää. Tulisi halvemmaksi ja säästäisi ennen kaikkea hermoja. Jos pelaajat eivät jaksa/halua pelata, niin miksi minun pitäisi jaksaa/haluta kantaa euroja heille?
Tulisi nyt joku TPS:n johdosta kertomaan miten tähän on päästy. Ja miten tästä suosta noustaan. Minä olen valmis käymään peleissä ja kannustamaan, mutta myös pelaajien pitää osallistua otteluihin. Ammattiylpeyttä, kiitos. Vaikka olisi kuinka päin persettä valmennettu ja mitä muita syitä löytyykään.
Todennäköisesti kauteni ei kuitenkaan pääty tähän, vaan väijyn pelejä jatkossakin. Tosin harvemmalla tahdilla, koska on se nyt yks saatana matkustella ympäri Suomen niemeä kannustamassa katsomoissa veltoille ammattilaisille.
sunnuntaina, lokakuuta 31, 2010
lauantaina, lokakuuta 30, 2010
Leuka rinnassa
Haluan sinisilmäisesti uskoa, että pelaajat eivät ole niin tappiomielellä liikkeellä kuin minä.
En muista olisinko ikinä ollut lähdössä peliin tällaisissa tunnelmissa. Olen varma, että TPS häviää kaukalossa ja katsomossa. Katsomossa on tiettävästi 500 erittäin iloista porilaista, jotka hamuavat risteilylle pelin jälkeen. Ässät on sarjakakkonen ja kurmotti jumbo-Tepsiä jo kauden toisessa ottelussa kunnolla. Hämmentävä asetelma.
Ymmärrän hyvin, ettei ihmisiä kiinnosta Tepsin pelit tällä hetkellä. Vain masokistit tykkäävät jatkuvasta häviämisestä. Varsinkin nykyihminen haluaa paeta arkea ja kokea positiivista viihdettä vapaa-ajalla. TPS ei tarjoa viihdettä, vaan vitutusta. En tiedä olisiko tilanne parempi, jos ottelutapahtumaan kuuluisi muutakin kuin peli. Ehkä. Toisaalta minä menen hallille katsomaan jääkiekkoa, en viihtymään jonkun muun jutun parissa. Joten ihan sama mitä käytävillä tapahtuu, kunhan tiskeiltä saa ripeästi sitä mitä haluaa. Tänään haluan kahvia.
En jaksa vatvoa kokoonpanoa, koska ei menestys ole ollut ketjukoostumuksista kiinni. Ketjulotto on pyörinyt ja tulos on aina sama. Yksi plus lisänumero. Ei voittoa.
Olisi kiva tietää miksi TPS on pelannut kauden alusta asti niin surkealla systeemillä. Melkeinpä yhden käden sormilla voi laskea organisoidut & onnistuneet hyökkäykset. 10 metrin avaussyötöt eivät vaan toimi. Prässin alta ei päästä pois kiekon kanssa ikinä. Ylivoima on ollut samaa hidasta seisoskelua koko ajan. Ainoastaan otteluiden lopussa on ollut tuli perseen alla ja ratkaisuja on tehty nopeasti. Mikä estää pelaamasta nopeammin vähän aikaisemmin? Henkimaailman hommia, sanoisi eräs entinen TPS-pelaaja ja nykyinen KHL-valmentaja.
Huoh.
No, leuka rintaan, huivi ahtaaseen väliin ja kohti Turkua. Ikuinen optimisti sisälläni sanoo, että voihan TPS tehdä juuri tänään ensimmäisen kerran tällä kaudella ottelun avausmaalin. 18 kertaa peräkkäin on vastustaja tehnyt. Jonkin sortin ennätys tuokin.
En muista olisinko ikinä ollut lähdössä peliin tällaisissa tunnelmissa. Olen varma, että TPS häviää kaukalossa ja katsomossa. Katsomossa on tiettävästi 500 erittäin iloista porilaista, jotka hamuavat risteilylle pelin jälkeen. Ässät on sarjakakkonen ja kurmotti jumbo-Tepsiä jo kauden toisessa ottelussa kunnolla. Hämmentävä asetelma.
Ymmärrän hyvin, ettei ihmisiä kiinnosta Tepsin pelit tällä hetkellä. Vain masokistit tykkäävät jatkuvasta häviämisestä. Varsinkin nykyihminen haluaa paeta arkea ja kokea positiivista viihdettä vapaa-ajalla. TPS ei tarjoa viihdettä, vaan vitutusta. En tiedä olisiko tilanne parempi, jos ottelutapahtumaan kuuluisi muutakin kuin peli. Ehkä. Toisaalta minä menen hallille katsomaan jääkiekkoa, en viihtymään jonkun muun jutun parissa. Joten ihan sama mitä käytävillä tapahtuu, kunhan tiskeiltä saa ripeästi sitä mitä haluaa. Tänään haluan kahvia.
En jaksa vatvoa kokoonpanoa, koska ei menestys ole ollut ketjukoostumuksista kiinni. Ketjulotto on pyörinyt ja tulos on aina sama. Yksi plus lisänumero. Ei voittoa.
Olisi kiva tietää miksi TPS on pelannut kauden alusta asti niin surkealla systeemillä. Melkeinpä yhden käden sormilla voi laskea organisoidut & onnistuneet hyökkäykset. 10 metrin avaussyötöt eivät vaan toimi. Prässin alta ei päästä pois kiekon kanssa ikinä. Ylivoima on ollut samaa hidasta seisoskelua koko ajan. Ainoastaan otteluiden lopussa on ollut tuli perseen alla ja ratkaisuja on tehty nopeasti. Mikä estää pelaamasta nopeammin vähän aikaisemmin? Henkimaailman hommia, sanoisi eräs entinen TPS-pelaaja ja nykyinen KHL-valmentaja.
Huoh.
No, leuka rintaan, huivi ahtaaseen väliin ja kohti Turkua. Ikuinen optimisti sisälläni sanoo, että voihan TPS tehdä juuri tänään ensimmäisen kerran tällä kaudella ottelun avausmaalin. 18 kertaa peräkkäin on vastustaja tehnyt. Jonkin sortin ennätys tuokin.
perjantaina, lokakuuta 29, 2010
Lyötyä lyötiin lisää
HPK-TPS 8-2. Huoh, mitä paskaa. Enkä tarkoita SM-liigan vitsisivuja, joiden mukaan Kertsi kaatoi yhdellä kentällä Tepsin (viiden hepun jääajat haarukassa 46.12-47.25, kännissäkö siellä on tilastoitu?). Pelissä en ollut, kirmasin sen sijaan kuin ylipainoinen bambi tuoreiden jalkapallomestareiden seassa ja jätin maalit tekemättä, puolustin katseella ja annoin kahden metrin syötöt kolme metriä ohi. Pelailun jälkeen otin todella rauhallisesti, kunnes viestiliikenne pisti vipinää kumoamiseen: ”Nyt tulee pohjat. 5-0 26min. Vi är inte ens trea på pucken...”.
Reisiläskit huutavat hoosiannaa ja päässä kumisee. TPS. Hallitseva mestari. Makaa lokakuussa kanveesissa tyrmättynä ja kukaan ei tiedä mitä pitäisi tehdä.
En vaan voi tajuta kuinka TPS voi lähteä kisaan luistimennauhat auki ja toisiinsa sidottuna. Näin ulkopuolelta katsottuna koko HC TPS Oy näyttää olevan hallitsemattomassa syöksyssä. Mestaruuskorkeudelta karsintakuoppaan parissa kuukaudessa. Maailmanennätys buumin ja nosteen hukkaamisessa. Kauteen valmistautuminen meni pieleen, rekrytoinnit menivät pieleen, mestarit kaatuivat lähtöviivalle ja korjausliikkeet ovat varovaisia, myöhässä ja kurssi on tiukasti kohti liigakarsintaa. Ei tästä puutu kuin se, että Turkuhalli kaatuu.
Mika Alatalo liittyy valmennustiimiin. B-junioreiden valmentajan paikalta. Pakko on toivoa niin maan perkeleesti, että Altsi on the ratkaisu. Ei ole. Järjellä katsottuna TPS:n valmennus on kokematon Upia lukuun ottamatta ja ollut vahvasti tekemässä nykyistä lamaa pl. Alatalo. Itse asiassa Upilla taitaa olla eniten päävalmentajakokemusta. Huihai. Otetaan sille.
Huomenna pitää heilahtaa matsiin, vaikka jo nyt vituttaa. Pata vie kaukalossa ja katsomossa. Taidan mennä autolla, pysyy joku tolkku eikä tule kipattua tolkuttomasti tappion jälkeen.
Reisiläskit huutavat hoosiannaa ja päässä kumisee. TPS. Hallitseva mestari. Makaa lokakuussa kanveesissa tyrmättynä ja kukaan ei tiedä mitä pitäisi tehdä.
En vaan voi tajuta kuinka TPS voi lähteä kisaan luistimennauhat auki ja toisiinsa sidottuna. Näin ulkopuolelta katsottuna koko HC TPS Oy näyttää olevan hallitsemattomassa syöksyssä. Mestaruuskorkeudelta karsintakuoppaan parissa kuukaudessa. Maailmanennätys buumin ja nosteen hukkaamisessa. Kauteen valmistautuminen meni pieleen, rekrytoinnit menivät pieleen, mestarit kaatuivat lähtöviivalle ja korjausliikkeet ovat varovaisia, myöhässä ja kurssi on tiukasti kohti liigakarsintaa. Ei tästä puutu kuin se, että Turkuhalli kaatuu.
Mika Alatalo liittyy valmennustiimiin. B-junioreiden valmentajan paikalta. Pakko on toivoa niin maan perkeleesti, että Altsi on the ratkaisu. Ei ole. Järjellä katsottuna TPS:n valmennus on kokematon Upia lukuun ottamatta ja ollut vahvasti tekemässä nykyistä lamaa pl. Alatalo. Itse asiassa Upilla taitaa olla eniten päävalmentajakokemusta. Huihai. Otetaan sille.
Huomenna pitää heilahtaa matsiin, vaikka jo nyt vituttaa. Pata vie kaukalossa ja katsomossa. Taidan mennä autolla, pysyy joku tolkku eikä tule kipattua tolkuttomasti tappion jälkeen.
tiistaina, lokakuuta 26, 2010
Todellisuuden ääripäät
Dearly beloved
We are gathered here today
2 get through this thing called life
Viikko 42. Tiistaina TPS hävisi vieraissa 3-0 Bluesille. Keskiviikkona au revoir Heikki Leime. Torstaina kotona Tapparaa vastaan levoton 0-3/1-4 –tilanteista nousu 6-5 jatkoaikavoittoon. Lauantaina Raumalla kotijoukkue tarjosi show’n, 9-2. Viikon pistesaaliiksi kertyi 2. Surkea lukema, mutta sivuaa kauden parasta viikkoa. No, tappioputki meni poikki.
En nähnyt viime viikon peleistä ensimmäistäkään. Tiistaina edustin ja edustaminen sai kivasti vauhtia ensimmäisestä väliaikaviestistä (2min 2-0, shaatana). Keskiviikkona edustin lisää ja Unskin potkuista tuli viesti. Oli ihan pakko ottaa yksi malja sille. Hieno pelaaja, heikko valmentaja - kaikkea hyvää jatkossa. Maljan päälle toinen malja: nousu alkaa nyt. Torstaina kuuntelin vuorotellen Radio Suomen Kiekkokierrosta ja Auran Aaltojen ihmemiestä, jonka selostuksesta ei tiedä onko kiekko ikinä missään muualla kuin aloituksessa tai maalissa. 1-4 tilanteessa menin saunaan vuodattamaan suolaa muualtakin kuin silmistä. Ottelun loppu menikin iloisesti karjuen. Näin hauskaa oli viimeksi joskus keväällä. Ei ne suuret voitot, vaan pienet ilot. Tai jotain muuta risukasaan paistavaa.
Lauantain matsin vaihtoehtona oli Princen keikka Tanskassa. Valinta oli helppo, lille mand voitti. Jos ei Prince tule minun luo, minä menen Princen luo. Minneapoliksen maestro tarjosi sellaisen esityksen, että sukat pyörivät vieläkin jaloissa. Hieno artisti ja esiintyjä. Kitara ja mies olivat yhtä. Bändi kulki kuin raiteilla. Nostalgiaa toi vanha kunnon Sheila E ja paikallisväriä Ida Kirstine Nielsen basson varressa. Funky indeed. Let's Go Crazy!
Princen konsertti oli paras keikkani pitkääääään aikaan. Edellinen yhtä loistava (parempi) oli Bruce & The E Street Band Göteborgissa 2003. Ensi viikolla korkkaan The Gaslight Anthem –liveneitsyyteni Tavastialla. Voin sanoa, että rima on tällä hetkellä todella korkealla. Kevään 2010 korkeudella, jos lätkästä hakee vertailukohtaa.
Jos olisin Raumalle mennyt, niin tuskin olisin kolmannen erän (5-0) jälkeen osannut kotiin. Ihan hyvä, että on muitakin tapoja kokea isoja tunteita kuin TPS. Varsinkin kun tarjolla on ollut vain massiivista vitutusta. No, otetaan vitutus lätkästä ja onnellisuus musiikista. Joskus myöhemmin sitten molemmista iloa.
Tänään on vastassa HIFK kotona. Pieni viritys on päällä, josko peliin ehtisi. Näyttää heikolta, mutta toivon ihmettä tai livistän kesken palaverin tai teen kiltisti töitä. Kauden ensimmäinen matsi Tsadin kingejä vastaan oli karmeata katsottavaa, Tepsi oli enemmän kuin nesteessä. Vastustaja teki kaiken paremmin, selvästi paremmin. Systeemin noudattaminen vs. systeemiä ei noudateta / systeemi on paska. Tänään olisi mielenkiintoista nähdä onko Tepsin peli yhtään parempaa vai vetääkö esitys taas mykäksi. Jos uskomme Upia, niin jotain voisi olla paremmin:
- Joukkuehan on aina niin vahva kuin sen viimeisin näytös ja tällä hetkellä meillä se on huono. Ottelu [Raumalla] näytti hyvältä alkuun ja meillä oli hyvä ote, sitten tuli se viides maali ja selkäranka katkesi lopullisesti. Meni usko voittoon silloin. Urpo Ylönen, Jatkoaika.com 25.10.2010
- Kyllä me jo oikealla tiellä ollaan. Ikävä kyllä siinä voi mennä vielä hetki, ennen kuin löydetään niin sanotusti itsemme. Meidän pitää saada ensimmäisenä oma pää kuntoon, se on tärkeää. Urpo Ylönen, Jatkoaika.com 25.10.2010
Ei mitään maata mullistavaa, tavallista läppää, mutta jotenkin rauhallista. Kuraa valuu puntista, mutta vuoto on tyrehtymässä ja pyykin jälkeen voi alkaa nousu... Yhden sijan. Pudotuspelipaikkaan en usko enää, mutta toivottavasti pelaajat uskovat.
We are gathered here today
2 get through this thing called life
Viikko 42. Tiistaina TPS hävisi vieraissa 3-0 Bluesille. Keskiviikkona au revoir Heikki Leime. Torstaina kotona Tapparaa vastaan levoton 0-3/1-4 –tilanteista nousu 6-5 jatkoaikavoittoon. Lauantaina Raumalla kotijoukkue tarjosi show’n, 9-2. Viikon pistesaaliiksi kertyi 2. Surkea lukema, mutta sivuaa kauden parasta viikkoa. No, tappioputki meni poikki.
En nähnyt viime viikon peleistä ensimmäistäkään. Tiistaina edustin ja edustaminen sai kivasti vauhtia ensimmäisestä väliaikaviestistä (2min 2-0, shaatana). Keskiviikkona edustin lisää ja Unskin potkuista tuli viesti. Oli ihan pakko ottaa yksi malja sille. Hieno pelaaja, heikko valmentaja - kaikkea hyvää jatkossa. Maljan päälle toinen malja: nousu alkaa nyt. Torstaina kuuntelin vuorotellen Radio Suomen Kiekkokierrosta ja Auran Aaltojen ihmemiestä, jonka selostuksesta ei tiedä onko kiekko ikinä missään muualla kuin aloituksessa tai maalissa. 1-4 tilanteessa menin saunaan vuodattamaan suolaa muualtakin kuin silmistä. Ottelun loppu menikin iloisesti karjuen. Näin hauskaa oli viimeksi joskus keväällä. Ei ne suuret voitot, vaan pienet ilot. Tai jotain muuta risukasaan paistavaa.
Lauantain matsin vaihtoehtona oli Princen keikka Tanskassa. Valinta oli helppo, lille mand voitti. Jos ei Prince tule minun luo, minä menen Princen luo. Minneapoliksen maestro tarjosi sellaisen esityksen, että sukat pyörivät vieläkin jaloissa. Hieno artisti ja esiintyjä. Kitara ja mies olivat yhtä. Bändi kulki kuin raiteilla. Nostalgiaa toi vanha kunnon Sheila E ja paikallisväriä Ida Kirstine Nielsen basson varressa. Funky indeed. Let's Go Crazy!
Princen konsertti oli paras keikkani pitkääääään aikaan. Edellinen yhtä loistava (parempi) oli Bruce & The E Street Band Göteborgissa 2003. Ensi viikolla korkkaan The Gaslight Anthem –liveneitsyyteni Tavastialla. Voin sanoa, että rima on tällä hetkellä todella korkealla. Kevään 2010 korkeudella, jos lätkästä hakee vertailukohtaa.
Jos olisin Raumalle mennyt, niin tuskin olisin kolmannen erän (5-0) jälkeen osannut kotiin. Ihan hyvä, että on muitakin tapoja kokea isoja tunteita kuin TPS. Varsinkin kun tarjolla on ollut vain massiivista vitutusta. No, otetaan vitutus lätkästä ja onnellisuus musiikista. Joskus myöhemmin sitten molemmista iloa.
Tänään on vastassa HIFK kotona. Pieni viritys on päällä, josko peliin ehtisi. Näyttää heikolta, mutta toivon ihmettä tai livistän kesken palaverin tai teen kiltisti töitä. Kauden ensimmäinen matsi Tsadin kingejä vastaan oli karmeata katsottavaa, Tepsi oli enemmän kuin nesteessä. Vastustaja teki kaiken paremmin, selvästi paremmin. Systeemin noudattaminen vs. systeemiä ei noudateta / systeemi on paska. Tänään olisi mielenkiintoista nähdä onko Tepsin peli yhtään parempaa vai vetääkö esitys taas mykäksi. Jos uskomme Upia, niin jotain voisi olla paremmin:
- Joukkuehan on aina niin vahva kuin sen viimeisin näytös ja tällä hetkellä meillä se on huono. Ottelu [Raumalla] näytti hyvältä alkuun ja meillä oli hyvä ote, sitten tuli se viides maali ja selkäranka katkesi lopullisesti. Meni usko voittoon silloin. Urpo Ylönen, Jatkoaika.com 25.10.2010
- Kyllä me jo oikealla tiellä ollaan. Ikävä kyllä siinä voi mennä vielä hetki, ennen kuin löydetään niin sanotusti itsemme. Meidän pitää saada ensimmäisenä oma pää kuntoon, se on tärkeää. Urpo Ylönen, Jatkoaika.com 25.10.2010
Ei mitään maata mullistavaa, tavallista läppää, mutta jotenkin rauhallista. Kuraa valuu puntista, mutta vuoto on tyrehtymässä ja pyykin jälkeen voi alkaa nousu... Yhden sijan. Pudotuspelipaikkaan en usko enää, mutta toivottavasti pelaajat uskovat.
lauantaina, lokakuuta 16, 2010
13.
Päätä särki aamulla. Orastava migreeni, joka kerrankin talttui ja pääsin matkaan. Matka meni mukavasti auringon paistaessa ja Poppikoulussa olisin voittanut. Hemmetin hyvä fiilis oli hallille asti. Parkkipaikalla meni autojen määrästä otsa ensimmäisen kerran ryppyyn. Eihän täällä ole ketään. Eikä tule. Nousu on aloitettava heti. Juuei. 1-4.
JYP teki tietenkin ottelun avausmaalin. Ylivoimalla. Alivoimalle TPS joutui nerokkaasta jäähystä hyökkäyspäässä. Alivoima oli passiivista maalivahti mukaan lukien. Maalin jälkeen ei kuitenkaan kuulunut selkärangan katkeamista indikoivia ääniä. TPS yritti pelata. Nimenomaan yritti. Sellaista näennäishallintaa, jossa pyöritään visusti kulmissa. Sen kerran kun hyökkäysalueelle on asiaa. Tepsin avaukset ja keskialueen ylitys olivat edelleen silkkaa toivotaan, toivotaan ja vielä kerran toivotaan, että tuurilla kiekko pysyisi hallussa.
Vitutti katsoa tuollaista sekasortoa. Jos viime kaudella pelitapa oli puoliorganisoitua flow’ta, niin tällä kaudella se on organisoimatonta itsetekemistä. Kerran oli idea ja toteutus kohdillaan, ja heti tuli maali. Lopun aikaa oli yhtä saatanan golfin peluuta. Kiekkoa lyödään eteenpäin ja se menee eteenpäin yhtä tarkasti kuin golfkentällä.
Jos jääkiekossa saisi sarjapisteitä yrittämisestä olisi Tepsillä vähän enemmän pisteitä. TPS:n harmiksi yrittämisestä ei saa pisteitä ja yllättäen myös vastustajat yrittävät. Yritys yhdistettynä pelitapaan tuottaa mm. maalipaikkoja. Tepsin peli oli ja on niin paskaa, ettei tarvitse edes laskea maalipaikkoja. Niitä ei ole. Kärjistys, mutta oikeasti tänään oli vastustajan maalivahdilla 14 torjuntaa. Kotijoukkueen saldo oli 36 torjuntaa. Karut lukemat kotikaukalossa.
Mielestäni pelaajavaihtoja ei kannata enää tehdä. Joku voisi haluta uuden maalivahdin, mutta ei TPS:n ongelma ole maalivahtipelissä. Tänään meni yksi helppo (toki se oli avausmaali), mutta kyllähän siellä hyviä torjuntojakin oli. Aika paljonkin. Ongelma on pelitavassa. Sitä ei ole. Tai sitten jos on, niin se on niin lapsellisen helppo tuhota, ettei sitä siltikään ole. TPS ei pääse organisoidun puolustuksen läpi. Jo keskialueen sumppu tuhoaa hyökkäyksen. Jos vastustaja prässää, niin ei päästä edes omalta alueelta pois kiekon kanssa. Ja tämä, jos mikä, on valmentajan vastuualueella.
Valmentajan pitää luoda toimiva pelitapa. Joukkueen pitää sitoutua valmentajan pelitapaan. Ihan sama kumpi mättää, niin se on valmentajan vika. Pelitapa pitää myydä. Piste. Pelitavan pitää sopia joukkueelle. Piste. Pelitavan pitää sopia SM-liigaan. Piste.
0-2-11 on kestämätön saldo. Valmentaja vaihtoon. Ei tämä odottamalla parane. Pelaajarungolla on voitettu mestaruus. Ei ole kiinni materiaalista, jota on jo veivattu paremmaksi. Illan yleisömäärä 5045 antaa vinkkiä mitä seuran taloudelle on tapahtumassa. On muutosten aika myös vaihtopenkin takana. Valitettavasti.
Hyi, että sylettää sarjataulukon katsominen. Jopa enemmän kuin pelien katsominen. TPS on sarjajumbo. 13 ottelua - 3 pistettä. Seuraavaan on matkaa 10 pistettä. Sarjataulukkoa ei voi vaan selittää mitenkään, tulosurheilussa pitää tulla tulosta. 13 kaljaa, kiitos. Äh. Mua vituttaa tämä taaperrus niin paljon, että menen makaamaan lattialle. Tässähän pian unohtaa kaiken muun paskan.
JYP teki tietenkin ottelun avausmaalin. Ylivoimalla. Alivoimalle TPS joutui nerokkaasta jäähystä hyökkäyspäässä. Alivoima oli passiivista maalivahti mukaan lukien. Maalin jälkeen ei kuitenkaan kuulunut selkärangan katkeamista indikoivia ääniä. TPS yritti pelata. Nimenomaan yritti. Sellaista näennäishallintaa, jossa pyöritään visusti kulmissa. Sen kerran kun hyökkäysalueelle on asiaa. Tepsin avaukset ja keskialueen ylitys olivat edelleen silkkaa toivotaan, toivotaan ja vielä kerran toivotaan, että tuurilla kiekko pysyisi hallussa.
Vitutti katsoa tuollaista sekasortoa. Jos viime kaudella pelitapa oli puoliorganisoitua flow’ta, niin tällä kaudella se on organisoimatonta itsetekemistä. Kerran oli idea ja toteutus kohdillaan, ja heti tuli maali. Lopun aikaa oli yhtä saatanan golfin peluuta. Kiekkoa lyödään eteenpäin ja se menee eteenpäin yhtä tarkasti kuin golfkentällä.
Jos jääkiekossa saisi sarjapisteitä yrittämisestä olisi Tepsillä vähän enemmän pisteitä. TPS:n harmiksi yrittämisestä ei saa pisteitä ja yllättäen myös vastustajat yrittävät. Yritys yhdistettynä pelitapaan tuottaa mm. maalipaikkoja. Tepsin peli oli ja on niin paskaa, ettei tarvitse edes laskea maalipaikkoja. Niitä ei ole. Kärjistys, mutta oikeasti tänään oli vastustajan maalivahdilla 14 torjuntaa. Kotijoukkueen saldo oli 36 torjuntaa. Karut lukemat kotikaukalossa.
Mielestäni pelaajavaihtoja ei kannata enää tehdä. Joku voisi haluta uuden maalivahdin, mutta ei TPS:n ongelma ole maalivahtipelissä. Tänään meni yksi helppo (toki se oli avausmaali), mutta kyllähän siellä hyviä torjuntojakin oli. Aika paljonkin. Ongelma on pelitavassa. Sitä ei ole. Tai sitten jos on, niin se on niin lapsellisen helppo tuhota, ettei sitä siltikään ole. TPS ei pääse organisoidun puolustuksen läpi. Jo keskialueen sumppu tuhoaa hyökkäyksen. Jos vastustaja prässää, niin ei päästä edes omalta alueelta pois kiekon kanssa. Ja tämä, jos mikä, on valmentajan vastuualueella.
Valmentajan pitää luoda toimiva pelitapa. Joukkueen pitää sitoutua valmentajan pelitapaan. Ihan sama kumpi mättää, niin se on valmentajan vika. Pelitapa pitää myydä. Piste. Pelitavan pitää sopia joukkueelle. Piste. Pelitavan pitää sopia SM-liigaan. Piste.
0-2-11 on kestämätön saldo. Valmentaja vaihtoon. Ei tämä odottamalla parane. Pelaajarungolla on voitettu mestaruus. Ei ole kiinni materiaalista, jota on jo veivattu paremmaksi. Illan yleisömäärä 5045 antaa vinkkiä mitä seuran taloudelle on tapahtumassa. On muutosten aika myös vaihtopenkin takana. Valitettavasti.
Hyi, että sylettää sarjataulukon katsominen. Jopa enemmän kuin pelien katsominen. TPS on sarjajumbo. 13 ottelua - 3 pistettä. Seuraavaan on matkaa 10 pistettä. Sarjataulukkoa ei voi vaan selittää mitenkään, tulosurheilussa pitää tulla tulosta. 13 kaljaa, kiitos. Äh. Mua vituttaa tämä taaperrus niin paljon, että menen makaamaan lattialle. Tässähän pian unohtaa kaiken muun paskan.
perjantaina, lokakuuta 15, 2010
Levon kautta valoon?
Eilen oli hieno kiekkotorstai. TPS ei hävinnyt. Ei tosin pelannutkaan. Joukkue on kuulemma kahden päivän harjoittelu-/hallikiellossa. Huomenna näkee miten lepo on vaikuttanut. Lepääminen on vähän hassua, koska aikaisemmin kerrottiin, ettei ole ehditty harjoitella tarpeeksi yhdessä. Sinänsä aivan sama mikä on metodi, jos pelitapa on huomenna tassussa ja ennen kaikkea pistetili karttuu. Kunhan ihmettelen ristiriitaisia lausuntoja. Tietävätkö itsekään mistä kenkä puristaa. Puristaa vain.
Odotan innolla huomista peliä, vain lumimyrsky voi estää matsireissun. Erityisen innokkaasti odotan Steve McCarthyn ja tuoreimman värväyksen Tomas Kudelkan näkemistä. Ei pitäisi olla menestyksen enää kiinni heikosta puolustuksesta. Löytyy kokemusta ja kiekollista taitoa, enää pitäisi löytää pelitapa… Joka on tietenkin vähän hakusessa, kun miehet peräpäässä vaihtuvat jatkuvasti. Vai onko pelitapa hukassa pelaajien puuttuvan ammattiylpeyden takia? Valmentajan kyvyttömyyden takia? Keskushyökkääjien puutteiden takia? Oli miten oli, niin voittoja pitää tulla nyt eikä 15. päivä. Marraskuuta. Sarjataulukkoa en pysty edes katsomaan, se on masentavampi kuin oma elämä. Seinään tuijottaminenkin on mielekkäämpää.
Olen tyytyväinen JYP-ottelun alkamisaikaan. Klo 17.00 sopii minulle paljon paremmin kuin puoli seitsemän. Viideltä alkavaan matsiin voi mennä kätevästi junalla molempiin suuntiin. Puoli seitsemältä alkaviin peleihin voi mennä junalla, mutta paluu Helsinkiin ei enää onnistu junalla. Bussilla pääsisi takaisin, mutta paluu kestää turkasen kauan ja bussi on perillä vasta seuraavan vuorokauden puolella. Joskus olen niinkin tehnyt, mutta enää en jaksa. Juna on nopeampi, siellä on enemmän tilaa ja ravintolavaunussa on mukavaa. Itse asiassa TPS saa minulta enemmän rahaa, jos kuljen julkisilla. Silloin tulee muutama olut juotua hallilla. Autolla liikkuessa juon kahvin ja syön ehkä piispiksen. Muutenkin suurin osa tähän harrastukseen käytetyistä rahoista menee ihan muualle kuin Tepsille. Mikä on harmi, mutta minkäs teet näin Helsingissä asuvana.
Vaikka asuisin Turussa, niin kannattaisin viikonloppupelien alkamisajaksi kello viittä tai neljää. Jos en olisi peleihin lapsena päässyt, niin tuskin kävisin nytkään peleissä. Tuskin olisin päässyt peleihin, jos pelien päättymisaika olisi ollut kovin myöhäinen. Tunneside Tepsiin syntyi silloin, kun pääsin Kupittaalle katsomaan mustavalkoisia. Isä vei matsiin ja pojasta tuli Tepsin kannattaja. Lapsen tie vei myöhemmin pois Turusta, mutta Tepsiä ei ole lapsesta vienyt pois mikään. Ja muutenkin esim. television kautta seuraaminen on niin eri elämys verrattuna paikanpäällä katselemiseen, että haluan ehdottomasti nuoria katsojia halleihin. Nuorissa on tulevaisuus lätkässäkin ja nuoria tarvitaan sekä kaukaloihin että katsomoihin.
Odotan innolla huomista peliä, vain lumimyrsky voi estää matsireissun. Erityisen innokkaasti odotan Steve McCarthyn ja tuoreimman värväyksen Tomas Kudelkan näkemistä. Ei pitäisi olla menestyksen enää kiinni heikosta puolustuksesta. Löytyy kokemusta ja kiekollista taitoa, enää pitäisi löytää pelitapa… Joka on tietenkin vähän hakusessa, kun miehet peräpäässä vaihtuvat jatkuvasti. Vai onko pelitapa hukassa pelaajien puuttuvan ammattiylpeyden takia? Valmentajan kyvyttömyyden takia? Keskushyökkääjien puutteiden takia? Oli miten oli, niin voittoja pitää tulla nyt eikä 15. päivä. Marraskuuta. Sarjataulukkoa en pysty edes katsomaan, se on masentavampi kuin oma elämä. Seinään tuijottaminenkin on mielekkäämpää.
Olen tyytyväinen JYP-ottelun alkamisaikaan. Klo 17.00 sopii minulle paljon paremmin kuin puoli seitsemän. Viideltä alkavaan matsiin voi mennä kätevästi junalla molempiin suuntiin. Puoli seitsemältä alkaviin peleihin voi mennä junalla, mutta paluu Helsinkiin ei enää onnistu junalla. Bussilla pääsisi takaisin, mutta paluu kestää turkasen kauan ja bussi on perillä vasta seuraavan vuorokauden puolella. Joskus olen niinkin tehnyt, mutta enää en jaksa. Juna on nopeampi, siellä on enemmän tilaa ja ravintolavaunussa on mukavaa. Itse asiassa TPS saa minulta enemmän rahaa, jos kuljen julkisilla. Silloin tulee muutama olut juotua hallilla. Autolla liikkuessa juon kahvin ja syön ehkä piispiksen. Muutenkin suurin osa tähän harrastukseen käytetyistä rahoista menee ihan muualle kuin Tepsille. Mikä on harmi, mutta minkäs teet näin Helsingissä asuvana.
Vaikka asuisin Turussa, niin kannattaisin viikonloppupelien alkamisajaksi kello viittä tai neljää. Jos en olisi peleihin lapsena päässyt, niin tuskin kävisin nytkään peleissä. Tuskin olisin päässyt peleihin, jos pelien päättymisaika olisi ollut kovin myöhäinen. Tunneside Tepsiin syntyi silloin, kun pääsin Kupittaalle katsomaan mustavalkoisia. Isä vei matsiin ja pojasta tuli Tepsin kannattaja. Lapsen tie vei myöhemmin pois Turusta, mutta Tepsiä ei ole lapsesta vienyt pois mikään. Ja muutenkin esim. television kautta seuraaminen on niin eri elämys verrattuna paikanpäällä katselemiseen, että haluan ehdottomasti nuoria katsojia halleihin. Nuorissa on tulevaisuus lätkässäkin ja nuoria tarvitaan sekä kaukaloihin että katsomoihin.
tiistaina, lokakuuta 12, 2010
0-2-10
Myykää rotanmyrkkyä, kiitos
Lampsiessani ulos työpaikan ovista viiden jälkeen ajattelin tekeväni jotain ihan muuta kuin Tepsin pelin etäseuraamista. Jotain vähäsanaisempaa ja synkempää kuin TPS:n kausi. Valinta osui Aki Kaurismäen Tulitikkutehtaan tyttöön. Leffa edustaa sarjaa itkeäkö vai nauraa. Mustavalkoinen jossain mielessä, heh.
Orionissa vierähti reilu tunti ja hetken tuumailun jälkeen avasin radion. Suomi oli juuri tehnyt suomet jalkapallo-ottelussa Unkaria vastaan ja piinallisen pitkän kiekkokierroksen viimeisellä pysäkillä oltiin Turussa. 2 minuuttia jäljellä ja tiukka tilanne... 1-2. VTTU. Seuraava välähdys. 1-3, 16 sekuntia aikaa. Syökään päänne. Ipa vei taas.
12 ottelua. 3 pistettä. Tukeva jumbopaikka. TPS 2010-2011. Hallitseva mestari. Mitä on tapahtunut?
Peliä näkemättä sanon, että valmentaja voisi kävellä ulos ja jäädä sinne. Jos peli oli taas sekavaa ja melkein onnistunutta, niin morjens. Tulosurheilussa ei yksinkertaisesti riitä melkein onnistuneet suoritukset. Melkein onnistunut pelitapa on yhtä hyödyllinen kuin kilo paskaa omissa housuissa. Lämmittää hetken, vituttaa pidemmän päälle. Vai mitä poika? ÄHÄHÄHHÄLH.
Tulosurheilu on siitä veikeää, että tulosta tehdään myös kaukalon ulkopuolella. Menee hieman vaikeaksi tuloksen tekeminen, kun yleisö äänestää jaloillaan.
Jos Leime poistetaan tuloksen tekemisen yhtälöstä, niin kuka tilalle? Pitäisi kysyä Ari Vuorelta. Millä perusteilla TPS valitsee valmentajan? Arvalla. Ei voi olla vastaus. Jopa minä, kaikkien tyhmien kysymysten esittäjä ja yleisaasi olen joutunut psykologisiin testeihin ja haastatteluihin ennen kuin pääsin töihin. Ja mä vaan ajelen työpöytää ja esitän yleisneroa. Tulosvastuu on toki, mutta minä teen itse tuloksen. Jos en tulosta tee, niin Kibe Kuhta tietää mitä tarvitsen. Mahdollisesti saan tehdä jatkotoimenpiteet ihan itse, kotona palaamatta lähtöruutuun. Niin, että tuloksen tekemisen takana pitää olla järkeä jo rekrytoinnissa. Hankala on tehdä tulosta, jos on väärä henkilö hommaan jo alun perin (kts.esim. Peterin periaate).
Vai vieläkö odotetaan pelin parantumista? Pelaajia vaihtamalla pelitapa on priimaa? Lauantaina on vuorossa seuraava oppitunti. JYP voittaa, vaikka pelaisi alivoimalla koko matsin. Ja silti olen raahautumassa paikalle.
Kylläpäs ahdistaa.
Lampsiessani ulos työpaikan ovista viiden jälkeen ajattelin tekeväni jotain ihan muuta kuin Tepsin pelin etäseuraamista. Jotain vähäsanaisempaa ja synkempää kuin TPS:n kausi. Valinta osui Aki Kaurismäen Tulitikkutehtaan tyttöön. Leffa edustaa sarjaa itkeäkö vai nauraa. Mustavalkoinen jossain mielessä, heh.
Orionissa vierähti reilu tunti ja hetken tuumailun jälkeen avasin radion. Suomi oli juuri tehnyt suomet jalkapallo-ottelussa Unkaria vastaan ja piinallisen pitkän kiekkokierroksen viimeisellä pysäkillä oltiin Turussa. 2 minuuttia jäljellä ja tiukka tilanne... 1-2. VTTU. Seuraava välähdys. 1-3, 16 sekuntia aikaa. Syökään päänne. Ipa vei taas.
12 ottelua. 3 pistettä. Tukeva jumbopaikka. TPS 2010-2011. Hallitseva mestari. Mitä on tapahtunut?
Peliä näkemättä sanon, että valmentaja voisi kävellä ulos ja jäädä sinne. Jos peli oli taas sekavaa ja melkein onnistunutta, niin morjens. Tulosurheilussa ei yksinkertaisesti riitä melkein onnistuneet suoritukset. Melkein onnistunut pelitapa on yhtä hyödyllinen kuin kilo paskaa omissa housuissa. Lämmittää hetken, vituttaa pidemmän päälle. Vai mitä poika? ÄHÄHÄHHÄLH.
Tulosurheilu on siitä veikeää, että tulosta tehdään myös kaukalon ulkopuolella. Menee hieman vaikeaksi tuloksen tekeminen, kun yleisö äänestää jaloillaan.
Jos Leime poistetaan tuloksen tekemisen yhtälöstä, niin kuka tilalle? Pitäisi kysyä Ari Vuorelta. Millä perusteilla TPS valitsee valmentajan? Arvalla. Ei voi olla vastaus. Jopa minä, kaikkien tyhmien kysymysten esittäjä ja yleisaasi olen joutunut psykologisiin testeihin ja haastatteluihin ennen kuin pääsin töihin. Ja mä vaan ajelen työpöytää ja esitän yleisneroa. Tulosvastuu on toki, mutta minä teen itse tuloksen. Jos en tulosta tee, niin Kibe Kuhta tietää mitä tarvitsen. Mahdollisesti saan tehdä jatkotoimenpiteet ihan itse, kotona palaamatta lähtöruutuun. Niin, että tuloksen tekemisen takana pitää olla järkeä jo rekrytoinnissa. Hankala on tehdä tulosta, jos on väärä henkilö hommaan jo alun perin (kts.esim. Peterin periaate).
Vai vieläkö odotetaan pelin parantumista? Pelaajia vaihtamalla pelitapa on priimaa? Lauantaina on vuorossa seuraava oppitunti. JYP voittaa, vaikka pelaisi alivoimalla koko matsin. Ja silti olen raahautumassa paikalle.
Kylläpäs ahdistaa.
Yritys nro 12
Päivän teema, taas kerran: tulos tai ulos. Tulos on helppo juttu. Kolme sarjapistettä. Bonuksena, sellaisena luonnottoman isona geenimanipuloituna kirsikkana kermavaahtokasan päällä, ottelun avausmaali ensimmäisen kerran tällä kaudella. Ulos ei ole helppo juttu. Valmentaja(t) tai pelaaja(t)? Tietäisipä mistä kenkä oikeasti puristaa. Joka tapauksessa löysää on joko jäällä tai penkin takana. Molemmissa varmaan. Hukassa ovat ainakin. 0-2-9.
Marko Kivenmäki huilasi edellisen ottelun. Haki asennetta itsestään. Etsintämatkan tuloksia juonikas laitahyökkääjä esittelee tänään kahden muun laitahyökkääjän keskushyökkääjänä Tepsin ykkösketjussa. Hauska ketju: Vahalahti-Kivenmäki-Venäläinen.
Positiivista on se, että nuo kaksi muuta laitahyökkääjää ovat olleet joukkueen parhaimmistoa tämän saatanallisen alkukauden aikana. Ja Venäläinen on joukkueen paras aloittaja. Voihan tuo ketju toimia. Esim. ylivoimalla. Kivenmäki syöttää ja Vahalahti nakuttaa sisään. Alkukauden ovela kuvio, jossa Vahalahti syöttää päin vastustajaa, on ehkä haudattu? Neliön sisään Venäläinen tai vaikka Plihal, niin Kivenmäellä on kaksi paikkaa, johon syöttää. Viivalle Nordlund-McCarthy, niin on kolme mahdollisuutta. Kiekko liikkeelle, miehet liikkuvat, oivallinen syöttö, laukaus ja punavalo syttyy.
Tepsin ykkösketjun sentteriksi värvätty laitahyökkääjä Mario Valery-Trabucco pääsee tšekkiveljesten rinnalle. Jospa mies tekisi parit maalit tuolta paikalta. Pelinrakentajaksihan miehestä ei ole. Nerokas värväys.
Nelosketjussa on lihaa Kolun, Suomisen ja Hauhtosen muodossa. Jos kaikki ovat kunnossa, lukevat samaa opaskirjaa ja saavat tasaisesti peliaikaa, niin ketju on yksi SM-liigan parhaista nelosketjuista. Eivät taida olla ja pelitapakin on hakusessa. Jääajan kanssakin on vähän niin ja näin.
Hokki-ketju on ennallaan ja saa välillä ihan mukavia hyökkäyskuvioita aikaan. Olisi aika ihanteellinen ketju sellaiseen joukkueeseen, jossa olisi pari vahvempaa vitjaa edessä ja yksi puolustava ketju. No, perkele, paperillahan näin on. Oli. On. Ehkä. Joka tapauksessa eivät nuoret kääpiöt yksin pysty kantamaan joukkuetta, vaikka hyvin pelaavatkin yhteen. Ja on se Virtala liukas mies. Tykkään.
Lainapuolustaja Grand-Pierre, hauskasti Iso-Pieru, on ilmeisesti lähtenyt takaisin Leksandiiin vuolemaan vähän verotettuja kruunuja. Jossain mielessä harmi, koska tuollainen epätepsimäinen peluri osui hyvin silmiin kaukalossa. Liitto olisi ollut täydellinen, jos Grand-Pierre olisi ollut voittavassa joukkueessa pullistelemassa hauista. Nyt pullistelu oli lähinnä… jätetään sanomatta. Tyhmää. Tai ainakaan märkä puu ei syty, vaikka kuinka keihästäisi ja riuhtoisi kaikkea mikä liikkuu.
Oli miten oli, niin kokoonpano illan matsiin on ihan ok. Ei pitäisi olla näin vaikeaa.
Ipan piti olla tällä kaudella liigakarsija elikäs liigajumbo. Ei ole, ainakaan vielä. TPS taas on. Viime kaudella TPS tosin onnistui häviämään molemmat kotiottelunsa jumbo-Ilvestä vastaan ja muutenkin viime vuosina Tepsi on ollut Ilveksen bitch toisin kuin takavuosina. Joten Jamppa seulaksi ja Raipe kuumaksi. Reseptiin vielä sellainen ingredienssi, että alivoimamaaleja ei vastustaja tee.
Matsiin en tietenkään pääse, päivän viimeinen palaveri on merkattu päättyvän puoli viideltä. Kokemuksesta tiedän, ettei tasan tarkkaan pääty, joten ei kannata edes haaveilla matsiin pääsystä. Sen verran korpeaa tilanne, että teen jotain ihan muuta ja tsekkaan tilanteen vasta kolmannessa erässä. Ja yllätyn positiivisesti! Lauantaina voin sitten pettyä paikanpäällä, kun JYP näyttää miten kynnetään tehokkaasti. Tuleepahan todetuksi mikä on ero toimivalla ja paskasti toimivalla pelitavalla.
Marko Kivenmäki huilasi edellisen ottelun. Haki asennetta itsestään. Etsintämatkan tuloksia juonikas laitahyökkääjä esittelee tänään kahden muun laitahyökkääjän keskushyökkääjänä Tepsin ykkösketjussa. Hauska ketju: Vahalahti-Kivenmäki-Venäläinen.
Positiivista on se, että nuo kaksi muuta laitahyökkääjää ovat olleet joukkueen parhaimmistoa tämän saatanallisen alkukauden aikana. Ja Venäläinen on joukkueen paras aloittaja. Voihan tuo ketju toimia. Esim. ylivoimalla. Kivenmäki syöttää ja Vahalahti nakuttaa sisään. Alkukauden ovela kuvio, jossa Vahalahti syöttää päin vastustajaa, on ehkä haudattu? Neliön sisään Venäläinen tai vaikka Plihal, niin Kivenmäellä on kaksi paikkaa, johon syöttää. Viivalle Nordlund-McCarthy, niin on kolme mahdollisuutta. Kiekko liikkeelle, miehet liikkuvat, oivallinen syöttö, laukaus ja punavalo syttyy.
Tepsin ykkösketjun sentteriksi värvätty laitahyökkääjä Mario Valery-Trabucco pääsee tšekkiveljesten rinnalle. Jospa mies tekisi parit maalit tuolta paikalta. Pelinrakentajaksihan miehestä ei ole. Nerokas värväys.
Nelosketjussa on lihaa Kolun, Suomisen ja Hauhtosen muodossa. Jos kaikki ovat kunnossa, lukevat samaa opaskirjaa ja saavat tasaisesti peliaikaa, niin ketju on yksi SM-liigan parhaista nelosketjuista. Eivät taida olla ja pelitapakin on hakusessa. Jääajan kanssakin on vähän niin ja näin.
Hokki-ketju on ennallaan ja saa välillä ihan mukavia hyökkäyskuvioita aikaan. Olisi aika ihanteellinen ketju sellaiseen joukkueeseen, jossa olisi pari vahvempaa vitjaa edessä ja yksi puolustava ketju. No, perkele, paperillahan näin on. Oli. On. Ehkä. Joka tapauksessa eivät nuoret kääpiöt yksin pysty kantamaan joukkuetta, vaikka hyvin pelaavatkin yhteen. Ja on se Virtala liukas mies. Tykkään.
Lainapuolustaja Grand-Pierre, hauskasti Iso-Pieru, on ilmeisesti lähtenyt takaisin Leksandiiin vuolemaan vähän verotettuja kruunuja. Jossain mielessä harmi, koska tuollainen epätepsimäinen peluri osui hyvin silmiin kaukalossa. Liitto olisi ollut täydellinen, jos Grand-Pierre olisi ollut voittavassa joukkueessa pullistelemassa hauista. Nyt pullistelu oli lähinnä… jätetään sanomatta. Tyhmää. Tai ainakaan märkä puu ei syty, vaikka kuinka keihästäisi ja riuhtoisi kaikkea mikä liikkuu.
Oli miten oli, niin kokoonpano illan matsiin on ihan ok. Ei pitäisi olla näin vaikeaa.
Ipan piti olla tällä kaudella liigakarsija elikäs liigajumbo. Ei ole, ainakaan vielä. TPS taas on. Viime kaudella TPS tosin onnistui häviämään molemmat kotiottelunsa jumbo-Ilvestä vastaan ja muutenkin viime vuosina Tepsi on ollut Ilveksen bitch toisin kuin takavuosina. Joten Jamppa seulaksi ja Raipe kuumaksi. Reseptiin vielä sellainen ingredienssi, että alivoimamaaleja ei vastustaja tee.
Matsiin en tietenkään pääse, päivän viimeinen palaveri on merkattu päättyvän puoli viideltä. Kokemuksesta tiedän, ettei tasan tarkkaan pääty, joten ei kannata edes haaveilla matsiin pääsystä. Sen verran korpeaa tilanne, että teen jotain ihan muuta ja tsekkaan tilanteen vasta kolmannessa erässä. Ja yllätyn positiivisesti! Lauantaina voin sitten pettyä paikanpäällä, kun JYP näyttää miten kynnetään tehokkaasti. Tuleepahan todetuksi mikä on ero toimivalla ja paskasti toimivalla pelitavalla.
perjantaina, lokakuuta 08, 2010
Ahdistaa
Mestarista Mestikseen yhdessä kaudessa on toteutumassa hyvää vauhtia. Karsintaan nyt ainakin. Saldo 0-2-8 on karmea. Toiseksi viimeiseen on matkaa 6 pistettä, Ipalla on vielä yksi peli vähemmän pelattuna. Kärkeen on kaulaa 19 pistettä. Joukkueen viralliseen tavoitteeseen on 12 pistettä.
Piste-erot eivät tunnu ensisilmäykseltä kovin isoilta, mutta tarkempi tarkastelu paljastaa karun todellisuuden. Loppukauden tavoitepistekeskiarvo lähestyy kahta pistettä, jos tavoitteena on edelleen kuudes sija. Taaperruksen jatkuessa vielä muutaman pelin ajan, niin kausi on lopullisesti taputeltu. Karsinta here we come! Hallitsevan mestarin kausi on jo nyt katastrofi. Miten tämä on mahdollista? Miksi minä en herää tästä painajaisesta?
TPS tarvitsee muutosta. Joukkue on henkisesti paskana. Kertaakaan TPS ei ole tehnyt ottelun avausmaalia. Ylivoimalla Tepsi on tehnyt yhtä paljon maaleja kuin on päästänyt. Tämä ulkomuistista, koska SM-liigan tilastosivut ovat maailman huonoimmat. Henkinen takalukko pitää saada auki.
Henkisen lukon lisäksi peli on todella ankean näköistä. TPS lähtee hyökkäyksiin kuin tiineenä oleva lehmä, makuulta. Vauhtia ei ole nimeksikään. Keskialueen ylitys on pitkän syötön varassa. Jos vastustaja ei prässää, niin pitkää syöttöä päästään yrittämään. Jos vastustaja prässää, niin sitten ei tarvitse edes hyökätä. Ylivoima näyttää siltä, että minä pelaisin sieltä. Alivoima on passiivista odottelua. Vasta tappioasemassa, ajan loppuessa löytyy tulta perseen alle ja ratkaisuja tapahtuvat rivakasti. Kokonaiskuva on sen näköinen, että joukkue ei tiedä miten pitäisi pelata tai ei halua pelata niin kuin on ohjeistettu. Ihan sama kumpi on totta, koska tulos on sama.
Puhtaita papereita ei voi antaa valmennukselle, pelaajille tai pelaajakoordinaattorille. Kaikille kenkää! Kaikki eivät saa kuitenkaan monoa, joten pitäisikö osan saada? Nykytilanteessa ei tekisi mieli lisätä kuluja, mutta nykyisellä suoritustasolla tulotkin putoavat budjetoidusta rajusti. Turkulaisia, suomalaisia voi syyttää menestyksestä innostujista, mutta entäs sitten? Se on vallitseva kulttuuri. Kulttuuri, jota pitää tietenkin yrittää muuttaa. Vallitseva kulttuuri ei kuitenkaan muutu radikaalisti tässä ja nyt, joten urheilullisen tuloksen on muututtava. Toimialan erityispiirteet pitäisi olla kaikkien tiedossa ja alkukauden kurssin jatkuessa yleisömäärät vain laskevat, vaikka kuinka veneilykausi päättyisi. Sekavaa, mutta varmaa häviämistä ei tulla katsomaan toiste. Hyvä, jos edes kerran. Parin vuoden takainen tunnelma hiipii hyvää vauhtia takaisin ja korpivaellus on kaikkea muuta kuin päättymässä. Itse en jätä matsireissuja tekemättä, käyn yhtä paljon peleissä oli menestystä tai ei. Olen jonkin sortin hullu, mutta ei tämä hullumpi harrastus ole. Tunnetta ainakin riittää.
Pelaajilta voi kysellä kiinnostaisiko lähteä muualle, mutta kuinka moni haluaa vaihtaa paikkakuntaa kesken kauden ja kuka lähtijöitä haluaa? Ilman pelaajan suostumusta ei pysty laittamaan kuin syrjään joukkueesta. Palkka juoksee. Helpoin ja halvin ratkaisu on vaihtaa päävalmentajaa, luulisin. Vaikka ei siinä miten helppoa ole ja halpuuskin on suhteellista. Päävalmentaja on joka tapauksessa tulosvastuullinen ja tulos on umpisurkea. Kuka tilalle? Millä rahalla? Kakkosvalmentaja ykköseksi ja vierelle joku halpa jostain? Paraneeko peli? Mistäs sen tietää. Paraneeko peli odottamalla? Mistäs sen tietää. Näyttää siltä, ettei parane. Sen verran sekaisin on peruspelaaminen. Emmä jaksa tällaista tynnyrin pohjalla pohtimista.
Huoh. Miten tähän on jouduttu? Millä perusteilla on päävalmentaja valittu? Entäs uudet pelaajavärväykset? Heikki Leime oli loistava pakki Tepsin paidassa, mutta valmentaminen näyttää valitettavasti olevan kaikkea muuta kuin loistavaa. Ehkä valmennuksen tasosta kertoo jotain jo Ranskan saavutukset. Vapahtaja Suikkasen valmennusura on paljon lyhyempi, mutta Kajaanin Hokissa tuli mestaruus ja perään finaalipaikka sellaisilla joukkueilla, jotka eivät olleet ennakkosuosikkeja. Mestaruus on aina mestaruus, oli sarja mikä tahansa. Kunnianhimoisena valmentajana Suikkanen ei jäänyt paikalleen polkemaan, vaan haki ja hakee uusia, kovempia haasteita. Harmi, ettei SM-liiga ole enää maailman toiseksi kovin sarja, heh. Leimeellä ei mestaruuksia ole kuin pelaajana. Hantalla oli sentään kakkosvalmentajana meriittejä, päävalmentajana ei valitettavasti ole ensimmäistäkään. Minun mielestä Leime vaihtoon ensi viikon jälkeen, jos ei pistepotti ole karttunut kunnolla. Kolme peliä aikaa parantaa rutkasti.
Uskoisin, että seurajohdollakin on joku takaraja, jonka jälkeen Leime lähtee, jos tulosta ei synny. Sitten ihmetellään mikä turakainen vaihtoaitioon hyppää. Minä lapsellisena ja ihan vitun sinisilmäisenä haluan uskoa, että seuraava turakainen huutaa ja vaatii kolmen metrin syöttöjen menevän lapaan. Pistää yksinkertaisen sapluunan joukkueelle, ja kausi pelastuu edes jotenkin. Ja sitten sieltä kuitenkin tulee seuraava arpa, jonka näytöt ovat joko viime vuosituhannelta tai niitä ei ole ollenkaan. Ojasta allikkoon. Suuremmilla kuluilla. Hiphei, että vituttaa.
Piste-erot eivät tunnu ensisilmäykseltä kovin isoilta, mutta tarkempi tarkastelu paljastaa karun todellisuuden. Loppukauden tavoitepistekeskiarvo lähestyy kahta pistettä, jos tavoitteena on edelleen kuudes sija. Taaperruksen jatkuessa vielä muutaman pelin ajan, niin kausi on lopullisesti taputeltu. Karsinta here we come! Hallitsevan mestarin kausi on jo nyt katastrofi. Miten tämä on mahdollista? Miksi minä en herää tästä painajaisesta?
TPS tarvitsee muutosta. Joukkue on henkisesti paskana. Kertaakaan TPS ei ole tehnyt ottelun avausmaalia. Ylivoimalla Tepsi on tehnyt yhtä paljon maaleja kuin on päästänyt. Tämä ulkomuistista, koska SM-liigan tilastosivut ovat maailman huonoimmat. Henkinen takalukko pitää saada auki.
Henkisen lukon lisäksi peli on todella ankean näköistä. TPS lähtee hyökkäyksiin kuin tiineenä oleva lehmä, makuulta. Vauhtia ei ole nimeksikään. Keskialueen ylitys on pitkän syötön varassa. Jos vastustaja ei prässää, niin pitkää syöttöä päästään yrittämään. Jos vastustaja prässää, niin sitten ei tarvitse edes hyökätä. Ylivoima näyttää siltä, että minä pelaisin sieltä. Alivoima on passiivista odottelua. Vasta tappioasemassa, ajan loppuessa löytyy tulta perseen alle ja ratkaisuja tapahtuvat rivakasti. Kokonaiskuva on sen näköinen, että joukkue ei tiedä miten pitäisi pelata tai ei halua pelata niin kuin on ohjeistettu. Ihan sama kumpi on totta, koska tulos on sama.
Puhtaita papereita ei voi antaa valmennukselle, pelaajille tai pelaajakoordinaattorille. Kaikille kenkää! Kaikki eivät saa kuitenkaan monoa, joten pitäisikö osan saada? Nykytilanteessa ei tekisi mieli lisätä kuluja, mutta nykyisellä suoritustasolla tulotkin putoavat budjetoidusta rajusti. Turkulaisia, suomalaisia voi syyttää menestyksestä innostujista, mutta entäs sitten? Se on vallitseva kulttuuri. Kulttuuri, jota pitää tietenkin yrittää muuttaa. Vallitseva kulttuuri ei kuitenkaan muutu radikaalisti tässä ja nyt, joten urheilullisen tuloksen on muututtava. Toimialan erityispiirteet pitäisi olla kaikkien tiedossa ja alkukauden kurssin jatkuessa yleisömäärät vain laskevat, vaikka kuinka veneilykausi päättyisi. Sekavaa, mutta varmaa häviämistä ei tulla katsomaan toiste. Hyvä, jos edes kerran. Parin vuoden takainen tunnelma hiipii hyvää vauhtia takaisin ja korpivaellus on kaikkea muuta kuin päättymässä. Itse en jätä matsireissuja tekemättä, käyn yhtä paljon peleissä oli menestystä tai ei. Olen jonkin sortin hullu, mutta ei tämä hullumpi harrastus ole. Tunnetta ainakin riittää.
Pelaajilta voi kysellä kiinnostaisiko lähteä muualle, mutta kuinka moni haluaa vaihtaa paikkakuntaa kesken kauden ja kuka lähtijöitä haluaa? Ilman pelaajan suostumusta ei pysty laittamaan kuin syrjään joukkueesta. Palkka juoksee. Helpoin ja halvin ratkaisu on vaihtaa päävalmentajaa, luulisin. Vaikka ei siinä miten helppoa ole ja halpuuskin on suhteellista. Päävalmentaja on joka tapauksessa tulosvastuullinen ja tulos on umpisurkea. Kuka tilalle? Millä rahalla? Kakkosvalmentaja ykköseksi ja vierelle joku halpa jostain? Paraneeko peli? Mistäs sen tietää. Paraneeko peli odottamalla? Mistäs sen tietää. Näyttää siltä, ettei parane. Sen verran sekaisin on peruspelaaminen. Emmä jaksa tällaista tynnyrin pohjalla pohtimista.
Huoh. Miten tähän on jouduttu? Millä perusteilla on päävalmentaja valittu? Entäs uudet pelaajavärväykset? Heikki Leime oli loistava pakki Tepsin paidassa, mutta valmentaminen näyttää valitettavasti olevan kaikkea muuta kuin loistavaa. Ehkä valmennuksen tasosta kertoo jotain jo Ranskan saavutukset. Vapahtaja Suikkasen valmennusura on paljon lyhyempi, mutta Kajaanin Hokissa tuli mestaruus ja perään finaalipaikka sellaisilla joukkueilla, jotka eivät olleet ennakkosuosikkeja. Mestaruus on aina mestaruus, oli sarja mikä tahansa. Kunnianhimoisena valmentajana Suikkanen ei jäänyt paikalleen polkemaan, vaan haki ja hakee uusia, kovempia haasteita. Harmi, ettei SM-liiga ole enää maailman toiseksi kovin sarja, heh. Leimeellä ei mestaruuksia ole kuin pelaajana. Hantalla oli sentään kakkosvalmentajana meriittejä, päävalmentajana ei valitettavasti ole ensimmäistäkään. Minun mielestä Leime vaihtoon ensi viikon jälkeen, jos ei pistepotti ole karttunut kunnolla. Kolme peliä aikaa parantaa rutkasti.
Uskoisin, että seurajohdollakin on joku takaraja, jonka jälkeen Leime lähtee, jos tulosta ei synny. Sitten ihmetellään mikä turakainen vaihtoaitioon hyppää. Minä lapsellisena ja ihan vitun sinisilmäisenä haluan uskoa, että seuraava turakainen huutaa ja vaatii kolmen metrin syöttöjen menevän lapaan. Pistää yksinkertaisen sapluunan joukkueelle, ja kausi pelastuu edes jotenkin. Ja sitten sieltä kuitenkin tulee seuraava arpa, jonka näytöt ovat joko viime vuosituhannelta tai niitä ei ole ollenkaan. Ojasta allikkoon. Suuremmilla kuluilla. Hiphei, että vituttaa.
torstaina, lokakuuta 07, 2010
Kymmenes kerta toden sanoo
Oi, että ottaa aivoon. Tänään menee töissä niin myöhään, ettei ole mahdollisuutta ehtiä Turkuun ajoissa. Tepsillä on tänään kauden paras kokoonpano kehissä. Kolmosparissa luutivat Grand-Pierre ja tuore vahvistus Steve McCarthy. Paperilla joukkue näyttää pudotuspeleihin änkeävältä. Tänään avausmaali ja –voitto! Avausmaali ei ole pakollinen.
McCarthy voi olla nasta vahvistus. Tietenkin Tepsin tämän kauden tuurilla kanukki teloo polvensa ensimmäisessä erässä ja taas saa parkua.
Toistan. Avausvoitto, kiitos - tyylillä ei ole mitään väliä. Mikään ei ole tärkeämpää kuin voittaminen. Tyyli ennen tulosta on häviäjien mantra.
Fanituotteiden myyntipaikkojen lisääminen on hyvä juttu. Tykkään. Mustavalkoisten värien pitää näkyä. Itsekin tunnustan väriä joka päivä. ”Lukeeks tossa TPS? Kyllä, käyks kateeks?” Yleensä täällä Helsingissä ei käy, mutta omapahan on häpeänsä. Minä olen ylpeä seurasta enkä mahda tällä tunnesiteellä yhtään mitään.
McCarthy voi olla nasta vahvistus. Tietenkin Tepsin tämän kauden tuurilla kanukki teloo polvensa ensimmäisessä erässä ja taas saa parkua.
Toistan. Avausvoitto, kiitos - tyylillä ei ole mitään väliä. Mikään ei ole tärkeämpää kuin voittaminen. Tyyli ennen tulosta on häviäjien mantra.
Fanituotteiden myyntipaikkojen lisääminen on hyvä juttu. Tykkään. Mustavalkoisten värien pitää näkyä. Itsekin tunnustan väriä joka päivä. ”Lukeeks tossa TPS? Kyllä, käyks kateeks?” Yleensä täällä Helsingissä ei käy, mutta omapahan on häpeänsä. Minä olen ylpeä seurasta enkä mahda tällä tunnesiteellä yhtään mitään.
tiistaina, lokakuuta 05, 2010
Ajatus ei riitä
Lahdessa ei ollut kivaa. Loppusummerista Helsinkiin asti päässä soi vitutusblues, jonka sanat ovat yksinkertaiset. Toistetaan yhtä ja samaa sanaa. 1-0 on ankara tapa hävitä peli. Ajatus ei edelleenkään liiku. Kaikki vaan pyörii päässä yhtä sekaisin kuin Tepsin peli.
Positiivista oli se, ettei päästettyjä maaleja ollut enempää. Puolustaminen oli enemmän uhrautumista kuin taitoa, mutta kaikki lasketaan. Tolpatkin. Niitä oli yksi. Engren pelasi hyvän pelin. Kenttäpelaajista paras oli Tomas Plihal. Tykkään Plihalista todella paljon. Adoptoisin, jos voisin. Mies tekee niin paljon oikeita asioita jäällä. Tänään esti mm. läpiajon ja yhden varman maalin taitavalla mailankäytöllä. Pelasi kiekkoa. Helmi sikojen seassa.
Berg oli odotetusti ruosteessa. Liekö yliyrittämistä vai mitä, mutta mies ja kiekko hukkuivat jatkuvasti. Ensimmäinen jäähy taisi tulla ylipitkän vaihdon takia. Oli kaukalossa pelikatkon tullen. Jäi ainoana jäälle. Minuutti viisitoista sekuntia myöhemmin lähti istumaan. Toinen jäähy oli pakollinen koukku, esti varman maalin sillä. Jalka liikkui lupaavasti. Lisää maileja koneeseen ja hyvä tulee. Sitten kun peli kulkee ja puolustaminen sujuu vanhaan malliin, niin ilkeysruuvia pari pykälää tiukemmalle ja dominointi oman maalin edessä on tosiasia. Tai sitten ei löydy enää vanhaa Akia.
Ottelun alku oli todella nihkeä. TPS ei päässyt omasta päästä pois ollenkaan. Bussijalkojen verryttyä tuli hyökkäyksiin lähtöihin vähän sähäkkyyttä. Keskialueen ylitys tosin oli koko ajan yhtä päätöntä kuin aikaisemminkin. En tiedä missä vika on, mutta ihme kohkaamista on hyökkääminen. Hyökkäyspäässä tilanteet menivät lähinnä painiksi, kun keskialueen ylitys tapahtui enemmän tuurilla kuin sovituilla askelmerkeillä. Vaikeaa oli, vaikka kehissä oli paras hyökkäyskalusto.
Ylivoima oli parempaa kuin vähään aikaan – ei yhtään alivoimamaalia vastustaja tehnyt. Ihmettelen edelleen miksi Vahalahti on ykkösylivoiman kapellimestari. Mies ei osaa syöttää. Tai osaa, mutta alivoima lukee syötöt ennen kuin ne lähtevät lavasta. Eli siis ei osaa jekuttaa. Joten edelleen toivon, että joku muu pyörittää ylivoimaa ja Vahalahti olisi syöttöjen vastaanottaja. Suoraan syötöstä mies osaa laukausta todella hyvin. Kapteeni yrittää kantaa liian isoa kuormaa? Yrityksen puutteesta ei miestä voi syyttää.
Ensimmäinen ylivoima kesti minuutin ja sitten tuli halvalla toinen jäähy. Mitä tekee TPS? Samoja jannuja jää kaukaloon. Ei helvetti. Ykkösylivoima ei tainnut saada yhtään laukausta aikaiseksi ja silti jatkavat. 5-3 ylivoima oli samaa tuhnua. Pelicans pelasi Nordlundin viivatykin pois ja TPS oli aseeton. Ei kovin monipuolista ylivoimapelaamista. Kiekko ei liikkunut, miehet eivät liikkuneet. Vahalahti piti kiekkoa. Kivenmäki piti kiekkoa. Ei mene ajatuksen voimalla maaliin. Ei mene vaikka kuinka tahtoisi.
Jos ylivoimalla olisi ollut sama tahto tehdä maali kuin viimeisen viiden minuutin aikana oli, niin maaleja olisi tullut. Ottelun lopussa TPS taisteli ja loi tilanteita, laukoi! Koska oli pakko tehdä jotain. Oli pakko laukoa. Samanlaista nurkkaan ajetun nisäkkään raivoa pitäisi saada esiin aikaisemmin eikä vasta sitten kun aika loppuu. Esim. ottelun alussa. Ylivoimalla. Ennen kuin kuoppa on kaivettu.
Pelicans oli parempi maalipaikkojen luomisessa, ja tuhlaamisessa. Ei kahta sanaa tästä, mutta ei otteluita ennenkään ole voitettu pelkästään paikkoja luomalla. Ja lopulta saivat voittomaalin tehtyä. Vituttaa noin täpärästi häviäminen.
En pitänyt tuomarilinjasta sitten yhtään, vaikka se vierasjoukkuetta suosi. Kauheasti sai ronkkia mailalla ja roikkua perässä. Ei se ole kivaa.
9 ottelua takana. Ei yhtään voittoa. Ajoittaista taistelua. Sekavaa säheltämistä. Järjestelmällisyys puuttuu. Torstain lipunmyynti kertoo mitä mieltä tuollaisesta pelaamista ollaan.
Mitä sitä pitäisi tehdä? Päävalmentaja vaihtoon. Ehkä. Ehkä ei. Paha sanoa. En tiedä mitä mieltä joukkue on. Tai mikä on joukkuehenki. Pelataanko valmentajalle vai ei. Ja jos Leime lähtee, lähetetään pois, niin kuka tilalle? En tiedä. Arpoja löytyy, mutta pitäisi löytää kirjaimellisesti voittava arpa. Kovin kauan ei voi odottaa, jotain muutoksia on tapahduttava.
Paras skenaario olisi tietenkin se, että joukkue löytää punaisen langan ja voittoja alkaa tippumaan. Avausvoitto. Voittoputki. Enemmän voittoja kuin tappioita jonkin matkaa. Ennen kuin on liian myöhäistä.
Positiivista oli se, ettei päästettyjä maaleja ollut enempää. Puolustaminen oli enemmän uhrautumista kuin taitoa, mutta kaikki lasketaan. Tolpatkin. Niitä oli yksi. Engren pelasi hyvän pelin. Kenttäpelaajista paras oli Tomas Plihal. Tykkään Plihalista todella paljon. Adoptoisin, jos voisin. Mies tekee niin paljon oikeita asioita jäällä. Tänään esti mm. läpiajon ja yhden varman maalin taitavalla mailankäytöllä. Pelasi kiekkoa. Helmi sikojen seassa.
Berg oli odotetusti ruosteessa. Liekö yliyrittämistä vai mitä, mutta mies ja kiekko hukkuivat jatkuvasti. Ensimmäinen jäähy taisi tulla ylipitkän vaihdon takia. Oli kaukalossa pelikatkon tullen. Jäi ainoana jäälle. Minuutti viisitoista sekuntia myöhemmin lähti istumaan. Toinen jäähy oli pakollinen koukku, esti varman maalin sillä. Jalka liikkui lupaavasti. Lisää maileja koneeseen ja hyvä tulee. Sitten kun peli kulkee ja puolustaminen sujuu vanhaan malliin, niin ilkeysruuvia pari pykälää tiukemmalle ja dominointi oman maalin edessä on tosiasia. Tai sitten ei löydy enää vanhaa Akia.
Ottelun alku oli todella nihkeä. TPS ei päässyt omasta päästä pois ollenkaan. Bussijalkojen verryttyä tuli hyökkäyksiin lähtöihin vähän sähäkkyyttä. Keskialueen ylitys tosin oli koko ajan yhtä päätöntä kuin aikaisemminkin. En tiedä missä vika on, mutta ihme kohkaamista on hyökkääminen. Hyökkäyspäässä tilanteet menivät lähinnä painiksi, kun keskialueen ylitys tapahtui enemmän tuurilla kuin sovituilla askelmerkeillä. Vaikeaa oli, vaikka kehissä oli paras hyökkäyskalusto.
Ylivoima oli parempaa kuin vähään aikaan – ei yhtään alivoimamaalia vastustaja tehnyt. Ihmettelen edelleen miksi Vahalahti on ykkösylivoiman kapellimestari. Mies ei osaa syöttää. Tai osaa, mutta alivoima lukee syötöt ennen kuin ne lähtevät lavasta. Eli siis ei osaa jekuttaa. Joten edelleen toivon, että joku muu pyörittää ylivoimaa ja Vahalahti olisi syöttöjen vastaanottaja. Suoraan syötöstä mies osaa laukausta todella hyvin. Kapteeni yrittää kantaa liian isoa kuormaa? Yrityksen puutteesta ei miestä voi syyttää.
Ensimmäinen ylivoima kesti minuutin ja sitten tuli halvalla toinen jäähy. Mitä tekee TPS? Samoja jannuja jää kaukaloon. Ei helvetti. Ykkösylivoima ei tainnut saada yhtään laukausta aikaiseksi ja silti jatkavat. 5-3 ylivoima oli samaa tuhnua. Pelicans pelasi Nordlundin viivatykin pois ja TPS oli aseeton. Ei kovin monipuolista ylivoimapelaamista. Kiekko ei liikkunut, miehet eivät liikkuneet. Vahalahti piti kiekkoa. Kivenmäki piti kiekkoa. Ei mene ajatuksen voimalla maaliin. Ei mene vaikka kuinka tahtoisi.
Jos ylivoimalla olisi ollut sama tahto tehdä maali kuin viimeisen viiden minuutin aikana oli, niin maaleja olisi tullut. Ottelun lopussa TPS taisteli ja loi tilanteita, laukoi! Koska oli pakko tehdä jotain. Oli pakko laukoa. Samanlaista nurkkaan ajetun nisäkkään raivoa pitäisi saada esiin aikaisemmin eikä vasta sitten kun aika loppuu. Esim. ottelun alussa. Ylivoimalla. Ennen kuin kuoppa on kaivettu.
Pelicans oli parempi maalipaikkojen luomisessa, ja tuhlaamisessa. Ei kahta sanaa tästä, mutta ei otteluita ennenkään ole voitettu pelkästään paikkoja luomalla. Ja lopulta saivat voittomaalin tehtyä. Vituttaa noin täpärästi häviäminen.
En pitänyt tuomarilinjasta sitten yhtään, vaikka se vierasjoukkuetta suosi. Kauheasti sai ronkkia mailalla ja roikkua perässä. Ei se ole kivaa.
9 ottelua takana. Ei yhtään voittoa. Ajoittaista taistelua. Sekavaa säheltämistä. Järjestelmällisyys puuttuu. Torstain lipunmyynti kertoo mitä mieltä tuollaisesta pelaamista ollaan.
Mitä sitä pitäisi tehdä? Päävalmentaja vaihtoon. Ehkä. Ehkä ei. Paha sanoa. En tiedä mitä mieltä joukkue on. Tai mikä on joukkuehenki. Pelataanko valmentajalle vai ei. Ja jos Leime lähtee, lähetetään pois, niin kuka tilalle? En tiedä. Arpoja löytyy, mutta pitäisi löytää kirjaimellisesti voittava arpa. Kovin kauan ei voi odottaa, jotain muutoksia on tapahduttava.
Paras skenaario olisi tietenkin se, että joukkue löytää punaisen langan ja voittoja alkaa tippumaan. Avausvoitto. Voittoputki. Enemmän voittoja kuin tappioita jonkin matkaa. Ennen kuin on liian myöhäistä.
Jos edes kerran saisi
Viikon tauon jälkeen on taas matsikeikka edessä. Viime tiistai Helsingin Jäähallissa oli ällöttävä kokemus. Viime viikon loput pelit jäivät peliin sosiaalisista syistä. Ehkä hyvä niin, vaikka tuskan määrä on kuulemma aina vakio. Epäilen. Epäilen myös, että olisin saanut jonkinlaisen kohtauksen torstaina ja varmaan lauantainakin, vaikka siellä oli kuulemma vähän valoa tuikkinut pimeydessä. Ei tietenkään niin paljon, että kauden ensimmäinen voitto olisi tullut. Tulisikohan tänään? Kokoonpano on hyökkäyksen osalta paras mahdollinen, vain ketjukoostumuksista voi vääntää. Puolustus on edelleen heikonlainen.
Kauden pakkivärväyksistä Huczkowskin kausi on ohi kahden pelin jälkeen. Raboin ehkä pääsee jäälle parin kuukauden päästä. Raboinin soveltuvuudesta SM-liigaan ei ole mitään tietoa, voi olla kiekollinen johtaja tai tyhjä arpa. Loukkaantuneiden varamieheksi lainatulla Grand-Pierrellä on puujalka ja lainapesti loppuu kohta. Varamiehen varamies Akkanen sentään pysyy fyysisesti ehjänä, vaikka muuten on kaukana ehjästä liigakiekkoilijasta. Tänään on Skålberg vamman takia sivussa, mutta Berg on vihdoin pelikuntoinen. Pakkien loukkaantumistilanne on oikeasti aika naurettava. Arsen lohiverkkoihin toivottavasti ui pian jostain päin maailmaa liigamittainen pelimies, mieluiten kaksi. Ettei tarvitse koko ajan peluuttaa puolikuntoisia tai alimittaisia. Molemmilla malleilla tulee vain sutta tulokseksi.
Toisaalta tuskin yhdelläkään joukkueella on aina parhaat jannut lootassa ja aika monella joukkueella oli(!) etukäteisarvioissa ties kuinka monta jämäpakkia. Ja silti on voittoja ropissut. Huom. monikossa. Helvetti soikoon.
Niin, että mikä on Tepsin tilanne? Onko tämän viikon teema tulos tai ulos? Päävalmentajalle. Osalle pelaajista. Mjitäh? Sarjataulukko on lahjomaton mittari. TPS on jumbona, ei yhtään voittoa ja eniten päästettyjä maaleja. Toki vasta kahdeksan ottelua on takana, mutta ns. varma karsija Ipakin on jo voittanut pari matsia. Ei Ipan puolustus niin kovin ylivertaiselta näytä edes rampa-Tepsiin verrattuna. Nojoo.
Avausmaali olisi tänään kiva yllätys. Ettei tarvitse aina ajaa takaa, kuten on kaikissa kauden matseissa tehty. Neljän ketjun peluutus olisi myös kiva yllätys, tänään on paperilla tarpeeksi hyviä pelaajia neljään ketjuun. Ei yhtään alivoimamaalia Tepsin verkkoon. Maven ”herääminen” tšekkiveljien keskellä sopisi myös. Paljon parempaa ketjua ei miehelle ole Tepsissä tarjolla. Ja se avausvoitto.
Leuka rintaan ja Lahteen. Remontoitu halli on aina kiva nähdä.
Kauden pakkivärväyksistä Huczkowskin kausi on ohi kahden pelin jälkeen. Raboin ehkä pääsee jäälle parin kuukauden päästä. Raboinin soveltuvuudesta SM-liigaan ei ole mitään tietoa, voi olla kiekollinen johtaja tai tyhjä arpa. Loukkaantuneiden varamieheksi lainatulla Grand-Pierrellä on puujalka ja lainapesti loppuu kohta. Varamiehen varamies Akkanen sentään pysyy fyysisesti ehjänä, vaikka muuten on kaukana ehjästä liigakiekkoilijasta. Tänään on Skålberg vamman takia sivussa, mutta Berg on vihdoin pelikuntoinen. Pakkien loukkaantumistilanne on oikeasti aika naurettava. Arsen lohiverkkoihin toivottavasti ui pian jostain päin maailmaa liigamittainen pelimies, mieluiten kaksi. Ettei tarvitse koko ajan peluuttaa puolikuntoisia tai alimittaisia. Molemmilla malleilla tulee vain sutta tulokseksi.
Toisaalta tuskin yhdelläkään joukkueella on aina parhaat jannut lootassa ja aika monella joukkueella oli(!) etukäteisarvioissa ties kuinka monta jämäpakkia. Ja silti on voittoja ropissut. Huom. monikossa. Helvetti soikoon.
Niin, että mikä on Tepsin tilanne? Onko tämän viikon teema tulos tai ulos? Päävalmentajalle. Osalle pelaajista. Mjitäh? Sarjataulukko on lahjomaton mittari. TPS on jumbona, ei yhtään voittoa ja eniten päästettyjä maaleja. Toki vasta kahdeksan ottelua on takana, mutta ns. varma karsija Ipakin on jo voittanut pari matsia. Ei Ipan puolustus niin kovin ylivertaiselta näytä edes rampa-Tepsiin verrattuna. Nojoo.
Avausmaali olisi tänään kiva yllätys. Ettei tarvitse aina ajaa takaa, kuten on kaikissa kauden matseissa tehty. Neljän ketjun peluutus olisi myös kiva yllätys, tänään on paperilla tarpeeksi hyviä pelaajia neljään ketjuun. Ei yhtään alivoimamaalia Tepsin verkkoon. Maven ”herääminen” tšekkiveljien keskellä sopisi myös. Paljon parempaa ketjua ei miehelle ole Tepsissä tarjolla. Ja se avausvoitto.
Leuka rintaan ja Lahteen. Remontoitu halli on aina kiva nähdä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
