Sitä saa mitä tilaa

Kaikille kenkää.

TPS-Ässät 2-4. Mietiskelin eilen pelin aikana, että mitä ihmettä minä hallissa teen? Ammattilaispelaajat pelaavat miten sattuu ja minä maksan tästä huvista. En ymmärrä tuollaista pelailua. Luulin, että kevään 2007 pudotuspelikarsinta oli kannattajille pyllistämisen pohjanoteeraus. Ei ollutkaan. Syksyllä 2010 on pistetty paremmaksi. En keksi eilisestä pelistä mitään positiivista sanottavaa. Tavallisesti tappiopeleistäkin löytää ämpärikaupalla hyviä asioita. Eilen parasta oli yleisölukema, 6471.

Kolmasosa runkosarjasta on tiistaina pelattu ja TPS:n kausi on taputeltu. Liigakarsinta kutsuu ja eilisellä (ööh, koko kauden) pelillä karsinnasta ei voittoa tule. 19 ottelua, 7 pistettä. Ero kärkeen on 38 pistettä ja seuraavaan sijaan 13 pistettä. Kohta piste-ero seuraavaan on suurempi kuin pelattujen pelien määrä. En jaksa edes laskea kuinka hyvin Tepsin pitäisi pelata, jotta jumbosijalta nousisi. Lukema on sellainen, ettei tämä joukkue siihen pysty. Ei mitenkään. Eivät raukat saa tehtyä edes ottelun avausmaalia. Kolmen pisteen voitto on ollut todella kaukana sarja-avauksen jälkeen. Ja pysyy kaukana.

Viitsiikö sitä käyttää vapaa-aikaansa tuollaisen pelailun seuraamiseen? Kotipeli on minulle noin kahdeksan tunnin mutka. Paremminkin voisi aikansa viettää. Tulisi halvemmaksi ja säästäisi ennen kaikkea hermoja. Jos pelaajat eivät jaksa/halua pelata, niin miksi minun pitäisi jaksaa/haluta kantaa euroja heille?

Tulisi nyt joku TPS:n johdosta kertomaan miten tähän on päästy. Ja miten tästä suosta noustaan. Minä olen valmis käymään peleissä ja kannustamaan, mutta myös pelaajien pitää osallistua otteluihin. Ammattiylpeyttä, kiitos. Vaikka olisi kuinka päin persettä valmennettu ja mitä muita syitä löytyykään.

Todennäköisesti kauteni ei kuitenkaan pääty tähän, vaan väijyn pelejä jatkossakin. Tosin harvemmalla tahdilla, koska on se nyt yks saatana matkustella ympäri Suomen niemeä kannustamassa katsomoissa veltoille ammattilaisille.