Levon kautta valoon?

Eilen oli hieno kiekkotorstai. TPS ei hävinnyt. Ei tosin pelannutkaan. Joukkue on kuulemma kahden päivän harjoittelu-/hallikiellossa. Huomenna näkee miten lepo on vaikuttanut. Lepääminen on vähän hassua, koska aikaisemmin kerrottiin, ettei ole ehditty harjoitella tarpeeksi yhdessä. Sinänsä aivan sama mikä on metodi, jos pelitapa on huomenna tassussa ja ennen kaikkea pistetili karttuu. Kunhan ihmettelen ristiriitaisia lausuntoja. Tietävätkö itsekään mistä kenkä puristaa. Puristaa vain.

Odotan innolla huomista peliä, vain lumimyrsky voi estää matsireissun. Erityisen innokkaasti odotan Steve McCarthyn ja tuoreimman värväyksen Tomas Kudelkan näkemistä. Ei pitäisi olla menestyksen enää kiinni heikosta puolustuksesta. Löytyy kokemusta ja kiekollista taitoa, enää pitäisi löytää pelitapa… Joka on tietenkin vähän hakusessa, kun miehet peräpäässä vaihtuvat jatkuvasti. Vai onko pelitapa hukassa pelaajien puuttuvan ammattiylpeyden takia? Valmentajan kyvyttömyyden takia? Keskushyökkääjien puutteiden takia? Oli miten oli, niin voittoja pitää tulla nyt eikä 15. päivä. Marraskuuta. Sarjataulukkoa en pysty edes katsomaan, se on masentavampi kuin oma elämä. Seinään tuijottaminenkin on mielekkäämpää.

Olen tyytyväinen JYP-ottelun alkamisaikaan. Klo 17.00 sopii minulle paljon paremmin kuin puoli seitsemän. Viideltä alkavaan matsiin voi mennä kätevästi junalla molempiin suuntiin. Puoli seitsemältä alkaviin peleihin voi mennä junalla, mutta paluu Helsinkiin ei enää onnistu junalla. Bussilla pääsisi takaisin, mutta paluu kestää turkasen kauan ja bussi on perillä vasta seuraavan vuorokauden puolella. Joskus olen niinkin tehnyt, mutta enää en jaksa. Juna on nopeampi, siellä on enemmän tilaa ja ravintolavaunussa on mukavaa. Itse asiassa TPS saa minulta enemmän rahaa, jos kuljen julkisilla. Silloin tulee muutama olut juotua hallilla. Autolla liikkuessa juon kahvin ja syön ehkä piispiksen. Muutenkin suurin osa tähän harrastukseen käytetyistä rahoista menee ihan muualle kuin Tepsille. Mikä on harmi, mutta minkäs teet näin Helsingissä asuvana.

Vaikka asuisin Turussa, niin kannattaisin viikonloppupelien alkamisajaksi kello viittä tai neljää. Jos en olisi peleihin lapsena päässyt, niin tuskin kävisin nytkään peleissä. Tuskin olisin päässyt peleihin, jos pelien päättymisaika olisi ollut kovin myöhäinen. Tunneside Tepsiin syntyi silloin, kun pääsin Kupittaalle katsomaan mustavalkoisia. Isä vei matsiin ja pojasta tuli Tepsin kannattaja. Lapsen tie vei myöhemmin pois Turusta, mutta Tepsiä ei ole lapsesta vienyt pois mikään. Ja muutenkin esim. television kautta seuraaminen on niin eri elämys verrattuna paikanpäällä katselemiseen, että haluan ehdottomasti nuoria katsojia halleihin. Nuorissa on tulevaisuus lätkässäkin ja nuoria tarvitaan sekä kaukaloihin että katsomoihin.