Ahdistaa

Mestarista Mestikseen yhdessä kaudessa on toteutumassa hyvää vauhtia. Karsintaan nyt ainakin. Saldo 0-2-8 on karmea. Toiseksi viimeiseen on matkaa 6 pistettä, Ipalla on vielä yksi peli vähemmän pelattuna. Kärkeen on kaulaa 19 pistettä. Joukkueen viralliseen tavoitteeseen on 12 pistettä.

Piste-erot eivät tunnu ensisilmäykseltä kovin isoilta, mutta tarkempi tarkastelu paljastaa karun todellisuuden. Loppukauden tavoitepistekeskiarvo lähestyy kahta pistettä, jos tavoitteena on edelleen kuudes sija. Taaperruksen jatkuessa vielä muutaman pelin ajan, niin kausi on lopullisesti taputeltu. Karsinta here we come! Hallitsevan mestarin kausi on jo nyt katastrofi. Miten tämä on mahdollista? Miksi minä en herää tästä painajaisesta?

TPS tarvitsee muutosta. Joukkue on henkisesti paskana. Kertaakaan TPS ei ole tehnyt ottelun avausmaalia. Ylivoimalla Tepsi on tehnyt yhtä paljon maaleja kuin on päästänyt. Tämä ulkomuistista, koska SM-liigan tilastosivut ovat maailman huonoimmat. Henkinen takalukko pitää saada auki.

Henkisen lukon lisäksi peli on todella ankean näköistä. TPS lähtee hyökkäyksiin kuin tiineenä oleva lehmä, makuulta. Vauhtia ei ole nimeksikään. Keskialueen ylitys on pitkän syötön varassa. Jos vastustaja ei prässää, niin pitkää syöttöä päästään yrittämään. Jos vastustaja prässää, niin sitten ei tarvitse edes hyökätä. Ylivoima näyttää siltä, että minä pelaisin sieltä. Alivoima on passiivista odottelua. Vasta tappioasemassa, ajan loppuessa löytyy tulta perseen alle ja ratkaisuja tapahtuvat rivakasti. Kokonaiskuva on sen näköinen, että joukkue ei tiedä miten pitäisi pelata tai ei halua pelata niin kuin on ohjeistettu. Ihan sama kumpi on totta, koska tulos on sama.

Puhtaita papereita ei voi antaa valmennukselle, pelaajille tai pelaajakoordinaattorille. Kaikille kenkää! Kaikki eivät saa kuitenkaan monoa, joten pitäisikö osan saada? Nykytilanteessa ei tekisi mieli lisätä kuluja, mutta nykyisellä suoritustasolla tulotkin putoavat budjetoidusta rajusti. Turkulaisia, suomalaisia voi syyttää menestyksestä innostujista, mutta entäs sitten? Se on vallitseva kulttuuri. Kulttuuri, jota pitää tietenkin yrittää muuttaa. Vallitseva kulttuuri ei kuitenkaan muutu radikaalisti tässä ja nyt, joten urheilullisen tuloksen on muututtava. Toimialan erityispiirteet pitäisi olla kaikkien tiedossa ja alkukauden kurssin jatkuessa yleisömäärät vain laskevat, vaikka kuinka veneilykausi päättyisi. Sekavaa, mutta varmaa häviämistä ei tulla katsomaan toiste. Hyvä, jos edes kerran. Parin vuoden takainen tunnelma hiipii hyvää vauhtia takaisin ja korpivaellus on kaikkea muuta kuin päättymässä. Itse en jätä matsireissuja tekemättä, käyn yhtä paljon peleissä oli menestystä tai ei. Olen jonkin sortin hullu, mutta ei tämä hullumpi harrastus ole. Tunnetta ainakin riittää.

Pelaajilta voi kysellä kiinnostaisiko lähteä muualle, mutta kuinka moni haluaa vaihtaa paikkakuntaa kesken kauden ja kuka lähtijöitä haluaa? Ilman pelaajan suostumusta ei pysty laittamaan kuin syrjään joukkueesta. Palkka juoksee. Helpoin ja halvin ratkaisu on vaihtaa päävalmentajaa, luulisin. Vaikka ei siinä miten helppoa ole ja halpuuskin on suhteellista. Päävalmentaja on joka tapauksessa tulosvastuullinen ja tulos on umpisurkea. Kuka tilalle? Millä rahalla? Kakkosvalmentaja ykköseksi ja vierelle joku halpa jostain? Paraneeko peli? Mistäs sen tietää. Paraneeko peli odottamalla? Mistäs sen tietää. Näyttää siltä, ettei parane. Sen verran sekaisin on peruspelaaminen. Emmä jaksa tällaista tynnyrin pohjalla pohtimista.

Huoh. Miten tähän on jouduttu? Millä perusteilla on päävalmentaja valittu? Entäs uudet pelaajavärväykset? Heikki Leime oli loistava pakki Tepsin paidassa, mutta valmentaminen näyttää valitettavasti olevan kaikkea muuta kuin loistavaa. Ehkä valmennuksen tasosta kertoo jotain jo Ranskan saavutukset. Vapahtaja Suikkasen valmennusura on paljon lyhyempi, mutta Kajaanin Hokissa tuli mestaruus ja perään finaalipaikka sellaisilla joukkueilla, jotka eivät olleet ennakkosuosikkeja. Mestaruus on aina mestaruus, oli sarja mikä tahansa. Kunnianhimoisena valmentajana Suikkanen ei jäänyt paikalleen polkemaan, vaan haki ja hakee uusia, kovempia haasteita. Harmi, ettei SM-liiga ole enää maailman toiseksi kovin sarja, heh. Leimeellä ei mestaruuksia ole kuin pelaajana. Hantalla oli sentään kakkosvalmentajana meriittejä, päävalmentajana ei valitettavasti ole ensimmäistäkään. Minun mielestä Leime vaihtoon ensi viikon jälkeen, jos ei pistepotti ole karttunut kunnolla. Kolme peliä aikaa parantaa rutkasti.

Uskoisin, että seurajohdollakin on joku takaraja, jonka jälkeen Leime lähtee, jos tulosta ei synny. Sitten ihmetellään mikä turakainen vaihtoaitioon hyppää. Minä lapsellisena ja ihan vitun sinisilmäisenä haluan uskoa, että seuraava turakainen huutaa ja vaatii kolmen metrin syöttöjen menevän lapaan. Pistää yksinkertaisen sapluunan joukkueelle, ja kausi pelastuu edes jotenkin. Ja sitten sieltä kuitenkin tulee seuraava arpa, jonka näytöt ovat joko viime vuosituhannelta tai niitä ei ole ollenkaan. Ojasta allikkoon. Suuremmilla kuluilla. Hiphei, että vituttaa.