Pakkohan se on hallille heilahtaa, kun on Jukka Koivun kotiavaus kyseessä. Jursinovilaista lätkää ihmettelemään.
- Se mitä ensiksi huomattiin ja alettiin heti pistää kuntoon oli pelaajien huono fyysinen kunto. Mitään taikatemppuja ei aleta tehdä, vaan meillä on oman tyylinen karvaussysteemi ja puolustussysteemi. Seppo Suoraniemi, Jatkoaika.com 28.1.2011
En taaskaan tajua mitään. Kuinka pelaajilla voi olla tässä vaiheessa kautta huono fyysinen kunto? Joko lausunto on sanahelinää tai sitten vaatimustaso on ollut tähän asti olematon tai sitten ammattikiekkoilijat SM-liigassa ovat kaikkea muuta kuin ammattilaisia. Paitsi palkan osalta.
Ihan sama ammattimaisuuden osalta, kunhan pelisysteemistä näkyy tänään merkkejä. Tähän mennessä ei ole näkynyt, vaan kaikki ovat pelanneet omaa peliä. Sarjataulukko kertoo pelitavan olemattomuuden. Sarjataulukko kertoo myös sen, että jos illan pelit menevät hyvin, niin TPS nousee jumbosijalta pois. Jos pelit menevät heikosti on eroa viisi pistettä. Ja silti tämän viikon pistesaldo on kuusi. Ankeata on pohjalla ja kujanjuoksu on perin ahdistavaa seurattavaa.
lauantaina, tammikuuta 29, 2011
sunnuntaina, tammikuuta 23, 2011
Sä saat potkut - osa 3
Jukka Koivu on TPS:n uusi päävalmentaja. Koivu on kolmas päävalmentaja tällä legendaarisella kaudella. Riku-Petteri Lehtonen ja joukkueenjohtaja/valmentaja Antti Aalto saivat kenkää. Koivun aisapariksi hyppäsi vanha tuttu Seppo Suoraniemi. Kolmas uusi nimi valmennustiimiin on Stouni Kiviharju, vakuutusmyynnistä päivää. Mika Alatalo jatkaa valmennuksessa. TPS on keittänyt sellaisen liemen, jota nauttiessa itkee ja nauraa. Viime keväänä naurettiin ja nyt itketään.
Koivun & kumpp. sopimukset kestävät loppukauden? Hattua pitää nostaa, että Koivu lähtee pelastuskeikalle. Toisaalta Big Daddy ei ole päävalmentajan hommia kovin paljon tehnyt ja epäonnistuminen (miten edes mitataan?) ei tuhoa uraa. Minulla on vähän laimea maku Koivusta. Miehestä on jäänyt sellainen kuva, ettei haalarihommat kiinnosta kovin paljon. Toivottavasti virtaa riittää kevään ajan ja pystyy puhaltamaan pelaajiin henkeä & itseluottamusta tarpeeksi.
Tavoitteena on jumbopaikan välttäminen. Tavoite ei ole utopistinen, mutta kaukana se on. SaiPa ja Pelicans ovat päävastustajat ja loppukaudella päävastustajia vastaan on vain yksi ottelu. En jaksa katsoa otteluohjelmaa, ehkä yhden pykälän nousu on omissa käsissä, ehkä ei. Epävarmuus johtuu ihan siitä, että tämän kauden joukkue on ollut surkea. Mikään ei indikoi, että kurssi radikaalisti muuttuisi. Korskeaa parannusta nimittäin tarvitaan, jotta ero kapenee. Piste sieltä täältä ei auta. Samaan pystyvät myös päävastustajat.
TPS:n viime vuosien taival on todellinen... en keksi sopivaa sanaa. Ei riitä taidot. Listataan sen sijaan Tepsin valmentajat 2000-luvulla (huom ulkomuistista):
1999-2000 Hannu Jortikka – Kari Jalonen – Hannu Virta
2000-2001 Jortikka – Jalonen – Virta
2001-2002 Jalonen – Virta
2002-2003 Jalonen - Virta
2003-2004 Jukka Koivu – Seppo Suoraniemi – Mikko Sokka
2004-2005 Koivu – Suoraniemi - Sokka
2005-2006 Jortikka - Virta
2006-2007 Jortikka - Virta
2007-2008 Virta - Kalle Kaskinen
2008-2009 Virta – Kaskinen; Kai Suikkanen – Riku-Petteri Lehtonen
2009-2010 Suikkanen – Lehtonen
2010-2011 Heikki Leime – Lehtonen; Lehtonen – Antti Aalto; Lehtonen – Aalto – Mika Alatalo; Jukka Koivu – Seppo Suoraniemi – Jani Kiviharju - Alatalo
Kolme mestaruutta ja yksi hopea on em. kausilla voitettu. Ei huono saldo. Mutta eihän tuo lista kovin hyvältä näytä. Iso kuva on ainakin ollut hukassa seurajohdolta. Mennäänpäs vähän listauksen sisään. Ulkomuistista taas, joten virheitä voi olla. Mulla on huono muisti.
Hannu Jortikka aloitti kolmannen pestinsä TPS:n päävalmentajana vuonna 2005. Kolmen vuoden sopimus eli totta kai kolmas tripla tulossa. Ensimmäinen kausi meni perin heikosti Sijoitus 10. Joukkueessa ei vaan ollut mestaruusainesta tai jotain. Toinen kausi oli satsausten kausi. Rahaa lyötiin likoon ja Jore pisti parasta peliin. Tuloksena ei ollut myrsky kaukalossa, vaan penkillä. Tuiskussa mm. kapteeni Mika Alatalolta otettiin C-kirjain pois. Se laitettiin tuoreelle värväykselle Kent McDonnellille. Sadepilvet eivät väistyneet. Joukkue sijoittui runkosarjassa seitsemänneksi ja pudotuspelikarsinnassa Pelicans kyykytti 2-0. TPS:n pelaajia ei kiinnostanut ja valmentaja kiskaisi itsensä Ahvenanmaalle ja Espanjaan. Hilpeätä. Ei ja kyllä, jos verrataan tähän kauteen. Jortikan kolmen vuoden sopimus sovittiin päättyväksi per heti.
TPS aloitti nöyryyden etsimisen. Kaudelle 2007-2008 pelaajabudjetista niistettiin noin miljoona euroa, jolla päädyttiin liigan palkkabudjettien ylimmästä neljänneksestä alimpaan neljännekseen. Hannu Virta sai kakkosvalmentajan pallilta ylennyksen pääkäskijäksi. Max Kolu tuli Amerikasta kasvattiseuraansa pelastamaan. Ikätoveri Mikko Koivu ei tullut, mutta lähetti rahaa. Kuten muutama muukin. Kauteen lähdettiin pienin odotuksin ja kulunein lenkkarein. Lenkkipolulta pitkälle. Säästämällä ja nöyryydellä saavutettiin 10. sija. Pudotuspelikarsinnassa 2-0 nekkuun HIFK:lta. Teemu Laine oli kauden paras pelaaja, vaikka Porissa tuli kuraa pöksyyn. Alexander Salakin lahjakkuus näkyi älyllisesti rajoittuneenkin silmiin.
Kausi 2008-2009 alkoi alakastin joukkueelle tyypillisesti, mutta lokakuussa mopo hyytyi täysin. Hantta olisi halunnut työstää koneen käyntiä rauhassa, muttei ollut aikaa kun piti koko ajan vaan ajaa. Ja vielä kakkosvalmentajan palkalla. Kone leikkasi kiinni Jyväskylässä. Hantta sai potkut. Parkanon intiaani Kai Suikkanen lähti Kajaanin Hokista Turkuun. Uusi päävalmentaja pisti rempseällä ja vaativalla tyylillä kolmen metrin syötöt lapaan ja mopo kiihtyi hurjaan vauhtiin. Runkosarjan päätteeksi TPS oli kymmenes. Sijoitus ratkesi viimeisellä kierroksella. TPS voitti HIFK:n, joka keskittyi pistepörssivoittajan tekoon. Pudotuspelikarsinnassa TPS pudotti HIFK:n 2-0. Neljännesvälierässä JYP sai tehdä tosissaan töitä, ettei TPS mennyt jatkoon. Turussa nousi kiekkobuumi.
Kaudella 2009-10 kaikki sujui. Kiekkobuumia parhaimmillaan. Runkosarjassa kovan taistelun jälkeen kuuden joukkoon ja pudotuspeleissä oli hätä vain Jyväskylässä. Mestaruuden jälkeen Suikkanen myytiin Venäjälle, mestareiden käsiin lyötiin tatuointeja ja NHL-sopimuksia. Ja sitten kaikki meni vessasta alas, yhdellä huuhtelulla. Maailmanennätys, käsittääkseni.
Lähihistorian lyhyen katsauksen voi tiiviistää sanomalla, että pitkäjänteisyys, suunnitelmallisuus ja sitoutuneisuus eivät ole Tepsissä loistaneet. Kaikki on mennyt miten sattuu.
En tiedä mitä seurajohto ja pelaajat ajattelivat & tekivät keväällä ja kesällä, mutta tuntuu, että työnteko unohtui. Perinteiseen tapaan siis. Tappion jälkeen analysoidaan ja tehdään asioita paremmin, voiton jälkeen ei analysoida eikä tehdä töitä. Ihan kuin voittajan status toisi etua. Ei tuo. Menestykseen ei ole oikotietä, ei edes hallitsevalla mestarilla.
Niin, että mikä on TPS:n suunnitelma tästä eteenpäin? Tämä kausi on ollut joka rintamalla yhtä selkäsaunaa. Nenä on poskella, silmät mustina ja kansitakki veressä. Nenän oikaiseminen sattuu ihan helvetisti, mutta se on tehtävä. Jos ensi kaudella TPS pelaa SM-liigassa on nenä urheilullisesti oikaistu - hetkeksi. Mutta mitä sitten? Miten kansitakki pestään? Jatkuuko lyhytnäköisyyden tie? Kausi kerrallaan sormet ristissä pahinta peläten, parasta toivoen. Toivottavasti ei.
Firma ja tuote kuntoon, kiitos. Uusilla kasvoilla, uusilla nimillä, uusilla toimintatavoilla. Vanhojen tie on kuljettu loppuun. Luulisi menevän kaaliin kaikilla. Ja seuraavaksi palkataan Hannu Jortikka pelaajakoordinaattoriksi... Ei, ei, ei.
Ei Tepsin kannattaminen ainakaan tylsää ole. On hajua, makua ja väriä.
Koivun & kumpp. sopimukset kestävät loppukauden? Hattua pitää nostaa, että Koivu lähtee pelastuskeikalle. Toisaalta Big Daddy ei ole päävalmentajan hommia kovin paljon tehnyt ja epäonnistuminen (miten edes mitataan?) ei tuhoa uraa. Minulla on vähän laimea maku Koivusta. Miehestä on jäänyt sellainen kuva, ettei haalarihommat kiinnosta kovin paljon. Toivottavasti virtaa riittää kevään ajan ja pystyy puhaltamaan pelaajiin henkeä & itseluottamusta tarpeeksi.
Tavoitteena on jumbopaikan välttäminen. Tavoite ei ole utopistinen, mutta kaukana se on. SaiPa ja Pelicans ovat päävastustajat ja loppukaudella päävastustajia vastaan on vain yksi ottelu. En jaksa katsoa otteluohjelmaa, ehkä yhden pykälän nousu on omissa käsissä, ehkä ei. Epävarmuus johtuu ihan siitä, että tämän kauden joukkue on ollut surkea. Mikään ei indikoi, että kurssi radikaalisti muuttuisi. Korskeaa parannusta nimittäin tarvitaan, jotta ero kapenee. Piste sieltä täältä ei auta. Samaan pystyvät myös päävastustajat.
TPS:n viime vuosien taival on todellinen... en keksi sopivaa sanaa. Ei riitä taidot. Listataan sen sijaan Tepsin valmentajat 2000-luvulla (huom ulkomuistista):
1999-2000 Hannu Jortikka – Kari Jalonen – Hannu Virta
2000-2001 Jortikka – Jalonen – Virta
2001-2002 Jalonen – Virta
2002-2003 Jalonen - Virta
2003-2004 Jukka Koivu – Seppo Suoraniemi – Mikko Sokka
2004-2005 Koivu – Suoraniemi - Sokka
2005-2006 Jortikka - Virta
2006-2007 Jortikka - Virta
2007-2008 Virta - Kalle Kaskinen
2008-2009 Virta – Kaskinen; Kai Suikkanen – Riku-Petteri Lehtonen
2009-2010 Suikkanen – Lehtonen
2010-2011 Heikki Leime – Lehtonen; Lehtonen – Antti Aalto; Lehtonen – Aalto – Mika Alatalo; Jukka Koivu – Seppo Suoraniemi – Jani Kiviharju - Alatalo
Kolme mestaruutta ja yksi hopea on em. kausilla voitettu. Ei huono saldo. Mutta eihän tuo lista kovin hyvältä näytä. Iso kuva on ainakin ollut hukassa seurajohdolta. Mennäänpäs vähän listauksen sisään. Ulkomuistista taas, joten virheitä voi olla. Mulla on huono muisti.
Hannu Jortikka aloitti kolmannen pestinsä TPS:n päävalmentajana vuonna 2005. Kolmen vuoden sopimus eli totta kai kolmas tripla tulossa. Ensimmäinen kausi meni perin heikosti Sijoitus 10. Joukkueessa ei vaan ollut mestaruusainesta tai jotain. Toinen kausi oli satsausten kausi. Rahaa lyötiin likoon ja Jore pisti parasta peliin. Tuloksena ei ollut myrsky kaukalossa, vaan penkillä. Tuiskussa mm. kapteeni Mika Alatalolta otettiin C-kirjain pois. Se laitettiin tuoreelle värväykselle Kent McDonnellille. Sadepilvet eivät väistyneet. Joukkue sijoittui runkosarjassa seitsemänneksi ja pudotuspelikarsinnassa Pelicans kyykytti 2-0. TPS:n pelaajia ei kiinnostanut ja valmentaja kiskaisi itsensä Ahvenanmaalle ja Espanjaan. Hilpeätä. Ei ja kyllä, jos verrataan tähän kauteen. Jortikan kolmen vuoden sopimus sovittiin päättyväksi per heti.
TPS aloitti nöyryyden etsimisen. Kaudelle 2007-2008 pelaajabudjetista niistettiin noin miljoona euroa, jolla päädyttiin liigan palkkabudjettien ylimmästä neljänneksestä alimpaan neljännekseen. Hannu Virta sai kakkosvalmentajan pallilta ylennyksen pääkäskijäksi. Max Kolu tuli Amerikasta kasvattiseuraansa pelastamaan. Ikätoveri Mikko Koivu ei tullut, mutta lähetti rahaa. Kuten muutama muukin. Kauteen lähdettiin pienin odotuksin ja kulunein lenkkarein. Lenkkipolulta pitkälle. Säästämällä ja nöyryydellä saavutettiin 10. sija. Pudotuspelikarsinnassa 2-0 nekkuun HIFK:lta. Teemu Laine oli kauden paras pelaaja, vaikka Porissa tuli kuraa pöksyyn. Alexander Salakin lahjakkuus näkyi älyllisesti rajoittuneenkin silmiin.
Kausi 2008-2009 alkoi alakastin joukkueelle tyypillisesti, mutta lokakuussa mopo hyytyi täysin. Hantta olisi halunnut työstää koneen käyntiä rauhassa, muttei ollut aikaa kun piti koko ajan vaan ajaa. Ja vielä kakkosvalmentajan palkalla. Kone leikkasi kiinni Jyväskylässä. Hantta sai potkut. Parkanon intiaani Kai Suikkanen lähti Kajaanin Hokista Turkuun. Uusi päävalmentaja pisti rempseällä ja vaativalla tyylillä kolmen metrin syötöt lapaan ja mopo kiihtyi hurjaan vauhtiin. Runkosarjan päätteeksi TPS oli kymmenes. Sijoitus ratkesi viimeisellä kierroksella. TPS voitti HIFK:n, joka keskittyi pistepörssivoittajan tekoon. Pudotuspelikarsinnassa TPS pudotti HIFK:n 2-0. Neljännesvälierässä JYP sai tehdä tosissaan töitä, ettei TPS mennyt jatkoon. Turussa nousi kiekkobuumi.
Kaudella 2009-10 kaikki sujui. Kiekkobuumia parhaimmillaan. Runkosarjassa kovan taistelun jälkeen kuuden joukkoon ja pudotuspeleissä oli hätä vain Jyväskylässä. Mestaruuden jälkeen Suikkanen myytiin Venäjälle, mestareiden käsiin lyötiin tatuointeja ja NHL-sopimuksia. Ja sitten kaikki meni vessasta alas, yhdellä huuhtelulla. Maailmanennätys, käsittääkseni.
Lähihistorian lyhyen katsauksen voi tiiviistää sanomalla, että pitkäjänteisyys, suunnitelmallisuus ja sitoutuneisuus eivät ole Tepsissä loistaneet. Kaikki on mennyt miten sattuu.
En tiedä mitä seurajohto ja pelaajat ajattelivat & tekivät keväällä ja kesällä, mutta tuntuu, että työnteko unohtui. Perinteiseen tapaan siis. Tappion jälkeen analysoidaan ja tehdään asioita paremmin, voiton jälkeen ei analysoida eikä tehdä töitä. Ihan kuin voittajan status toisi etua. Ei tuo. Menestykseen ei ole oikotietä, ei edes hallitsevalla mestarilla.
Niin, että mikä on TPS:n suunnitelma tästä eteenpäin? Tämä kausi on ollut joka rintamalla yhtä selkäsaunaa. Nenä on poskella, silmät mustina ja kansitakki veressä. Nenän oikaiseminen sattuu ihan helvetisti, mutta se on tehtävä. Jos ensi kaudella TPS pelaa SM-liigassa on nenä urheilullisesti oikaistu - hetkeksi. Mutta mitä sitten? Miten kansitakki pestään? Jatkuuko lyhytnäköisyyden tie? Kausi kerrallaan sormet ristissä pahinta peläten, parasta toivoen. Toivottavasti ei.
Firma ja tuote kuntoon, kiitos. Uusilla kasvoilla, uusilla nimillä, uusilla toimintatavoilla. Vanhojen tie on kuljettu loppuun. Luulisi menevän kaaliin kaikilla. Ja seuraavaksi palkataan Hannu Jortikka pelaajakoordinaattoriksi... Ei, ei, ei.
Ei Tepsin kannattaminen ainakaan tylsää ole. On hajua, makua ja väriä.
keskiviikkona, tammikuuta 19, 2011
42-7-9-26-36
Voi saatana että on huono joukkue
Idän vieraskiertue meni jumbolta kaikilla mittareilla huonosti. Kaksi 2-1 -tappiota ei lopputuloksina näytä pahalta. Mutta peli näyttää. Sarjataulukko näyttää.
TPS 2010-2011 tuntuu tällä hetkellä odottavan kauden loppua. Joukkuepelaamisesta ei ole havaintoakaan sitten viime kevään. En tajua miten tässä näin kävi. Maalivahtipelaaminen on ainoa toimiva osa-alue ja pelkästään hyvällä maalivahdilla ei voittoja saa. Saa vain mahdollisuuden voittoon. Mahdollisuuden, jota kenttäpelaajat eivät pysty käyttämään. Joukkue näyttää surkealta matsin alusta loppuun.
Matsin alussa tehtävä huddle on kaikkea muuta kuin yhtenäinen. Löysähkö kokoontuminen, jossa vältetään joutumista joukkuekaverin lähelle. Hyvä meininki. Viisikkopelaaminen on sooloilua ja kaikki menee saveen ennen kuin pelin avausta ehtii edes katsomossa ajatella. Avaukset ovat yhtä surkeita kuin syyskuussa. Jopa sarjan toiseksi huonoin joukkue vie tasaviisikoin Tepsiä kuin litran mittaa. Oma hyökkäyspeli on... Paskaaks tässä maassa makaavaa enempää ruotimaan.
Kannan seuran värejä ja nimeä joka päivä, mutta en tiedä jaksanko lähteä enää tällä kaudella Turkuun. Pelit ovat silkkaa paskaa, niin miksi minä paskasta maksaisin? Matsilippujen ja matkakulujen verran voisin antaa loppukauden ajan hyväntekeväisyyteen. Miksi käyttäisin yhden työpäivän verran aikaa kotimatsissa käymiseen? Mitä minä hallissa teen? Kannustan alisuorittamaan, häh. Mä en jaksa. Tappioita tulee aina, mutta ei tällä tyylillä voi vaan hävitä. Pelitapaa ei ole ja ketjulotto on ainoa näkyvä valmennustulos.
Kaikki vaan odottavat painajaiskauden loppumista. Niin minäkin. Karsintakamppailuihin kyllä menen. Ja puupäänä kuitenkin hiiviskelen peleihin vielä runkosarjan aikana. Nyt vaan ahdistaa niin paljon, että tekee mieli haljeta atomeiksi. Turvotanpa nupin työnteolla ja sillä perinteisellä notkealla niin, ettei tajua edes yrittää tajuta. Niin surkeaa on Tepsin pelaaminen, ettei työkaveritkaan enää vittuile.
TPS:n loppukaudelle sellainen suunnitelma, että pelaajia lihoiksi ja loppujen kanssa pää pystyssä minne ikinä tie viekään. Karsintabaariin. Ehkä tämä kausi opettaa taas kerran, että menestyjillä on omat säännöt. Pojat on poikia ynnä muuta paskaa. Menestyjät saavat häseltää, alasta riippumatta. Wannabemenestyjät ja häviäjät eivät. On kiva olla ihminen.
Tai sitten Ikinä koskaan ei anneta potkuja (kesken kauden) -seurasta Sä saat potkut -seuraksi eli uutta valmentajaa kehiin. Todellinen jokerikortti pöytään. Sanattomaksi vetää. Niin tai näin, kalliiksi tulee tällainen kausi.
Idän vieraskiertue meni jumbolta kaikilla mittareilla huonosti. Kaksi 2-1 -tappiota ei lopputuloksina näytä pahalta. Mutta peli näyttää. Sarjataulukko näyttää.
TPS 2010-2011 tuntuu tällä hetkellä odottavan kauden loppua. Joukkuepelaamisesta ei ole havaintoakaan sitten viime kevään. En tajua miten tässä näin kävi. Maalivahtipelaaminen on ainoa toimiva osa-alue ja pelkästään hyvällä maalivahdilla ei voittoja saa. Saa vain mahdollisuuden voittoon. Mahdollisuuden, jota kenttäpelaajat eivät pysty käyttämään. Joukkue näyttää surkealta matsin alusta loppuun.
Matsin alussa tehtävä huddle on kaikkea muuta kuin yhtenäinen. Löysähkö kokoontuminen, jossa vältetään joutumista joukkuekaverin lähelle. Hyvä meininki. Viisikkopelaaminen on sooloilua ja kaikki menee saveen ennen kuin pelin avausta ehtii edes katsomossa ajatella. Avaukset ovat yhtä surkeita kuin syyskuussa. Jopa sarjan toiseksi huonoin joukkue vie tasaviisikoin Tepsiä kuin litran mittaa. Oma hyökkäyspeli on... Paskaaks tässä maassa makaavaa enempää ruotimaan.
Kannan seuran värejä ja nimeä joka päivä, mutta en tiedä jaksanko lähteä enää tällä kaudella Turkuun. Pelit ovat silkkaa paskaa, niin miksi minä paskasta maksaisin? Matsilippujen ja matkakulujen verran voisin antaa loppukauden ajan hyväntekeväisyyteen. Miksi käyttäisin yhden työpäivän verran aikaa kotimatsissa käymiseen? Mitä minä hallissa teen? Kannustan alisuorittamaan, häh. Mä en jaksa. Tappioita tulee aina, mutta ei tällä tyylillä voi vaan hävitä. Pelitapaa ei ole ja ketjulotto on ainoa näkyvä valmennustulos.
Kaikki vaan odottavat painajaiskauden loppumista. Niin minäkin. Karsintakamppailuihin kyllä menen. Ja puupäänä kuitenkin hiiviskelen peleihin vielä runkosarjan aikana. Nyt vaan ahdistaa niin paljon, että tekee mieli haljeta atomeiksi. Turvotanpa nupin työnteolla ja sillä perinteisellä notkealla niin, ettei tajua edes yrittää tajuta. Niin surkeaa on Tepsin pelaaminen, ettei työkaveritkaan enää vittuile.
TPS:n loppukaudelle sellainen suunnitelma, että pelaajia lihoiksi ja loppujen kanssa pää pystyssä minne ikinä tie viekään. Karsintabaariin. Ehkä tämä kausi opettaa taas kerran, että menestyjillä on omat säännöt. Pojat on poikia ynnä muuta paskaa. Menestyjät saavat häseltää, alasta riippumatta. Wannabemenestyjät ja häviäjät eivät. On kiva olla ihminen.
Tai sitten Ikinä koskaan ei anneta potkuja (kesken kauden) -seurasta Sä saat potkut -seuraksi eli uutta valmentajaa kehiin. Todellinen jokerikortti pöytään. Sanattomaksi vetää. Niin tai näin, kalliiksi tulee tällainen kausi.
torstaina, tammikuuta 13, 2011
Horros
Alkukauden paska joukkue on 99% todennäköisyydellä koko kauden paska
En ole ehtinyt kirjoittamaan mitään. Työ, kurssittelu ja flanör ovat vieneet aikaa ja loppukin into on valunut Tepsin suoritusten mukana lähimpään lumikinokseen. Pohjanoteerauksen koin joulukuussa Lahdessa. En muista kotimatkasta mitään. Tippakaan en ottanut ja tappiovitutus niskassa sompailin autopilotilla moottoritietä pitkin kotiin. Viime lauantaikin oli ankea kokemus. Voittomaali alivoimalla. Morsing. Tiistaina pistin pään polviin ensimmäisen erän jälkeen. Taas alivoimamaali ja Engrenillä tuplasti torjuntoja eikä mitään rotia pelaamisessa. Tänään radio meni kiinni ensimmäisen erän jälkeen. Ei vaan pysty kuuntelemaan. Kaikki menee päin persettä tällä kaudella. Jätkät menee niin karsintaan.
Sinänsä yksittäinen tappio ei saisi viedä polvilleen eikä viekään – tyyli vie, kerta toisensa jälkeen. TPS 2010-11 häviää joka tilastossa, jolloin voittaminen on lähinnä kiinni vastustajan maalipaikkojen hyödyntämisestä. Jos vastustaja sössii, niin TPS voi saada pisteitä. Useimmiten ei sössi ja siksipä Tepsin pistekeskiarvo on alle yksi. 38 ottelua pelattuna ja jumbona. Hallitseva mestari, hei!
Tällainen koko kauden mittainen todellinen perseily on minulle uusi kokemus. Vuosikausia sain ylpeillä sillä, ettei TPS ole antanut valmentajalle potkuja (kesken kauden). Pudotuspeleihin pääseminen oli vuosia itsestään selvää. 2000-luvulla meni heikommin, mutta silti luulin kaiken olevan väliaikaista. Kevät 2007 oli olevinaan pohjanoteeraus ja syksyllä 2009 tuli uusi pohjanoteeraus, mutta tällaista ei viime kauden jälkeen osannut edes kuvitella.
Oksettavista tappioista huolimatta käyn peleissä. En oikeasti ymmärrä miksi. Tulee erittäin huono olo lähes joka kerta. Joka kerta ihmettelen miten mestari on voinut epäonnistua näin pahasti. Kaikki on vaan pettänyt mestaruuden jälkeen. Ruusuja ei voi jakaa kenellekään. Valmentajavalinta meni täysin reisille. Pelaajavärväyksistä ei voi päätä silittää. Pelaajien onnistuminen on tietenkin pitkälti valmennuksesta kiinni, mutta kun rekrytoidaan mm. keskushyökkääjäksi laitahyökkääjä on rekrytoijallakin mennyt silmät kieroon enemmän kuin minulla. Kirsikkana pökäleen päällä on se, ettei kukaan ole vastuussa tästä. Ainakin tuntuu siltä. Pelaajakoordinaattori viittaa hallitukseen ja hallitus on hiljaa. Jos kaikki ollaan oikein hiljaa, niin ehkä tästä painajaisesta herää. Uuh.
Tietenkin voin lohduttautua sillä, että liigassa pelaa monta seuraa, jotka eivät ole ikinä voittaneet mestaruutta ja monella muulla viimeisin mestaruus on takavuosilta. Ei lohduta.
Toivon, että joukkue välttää karsintapaikan. Vaikka olisihan se perverssillä tavalla nautinnollista, että hallitseva mestari karsisi sarjapaikasta. Jospa sitten menisi oppi perille, koska toivon, että toimistolla on opittu tästä katastrofista. Ensi kaudesta tulee joka tapauksessa mielenkiintoinen.
Mikä on sarjataso? Liiga. Taloustilanne? Heikko. Kuka on päävalmentaja? Ei tietoa. Jatkaako Upi vielä yhden kauden? Ei tietoa. Ketkä kaukalossa viilettävät? Tällä hetkellä taitaa olla neljällä pelaajalla (julkistettu) sopimus ensi kaudesta.
Näistä neljästä kaksi ei ole käytännössä pelannut tällä kaudella ollenkaan. Onko Bergistä ja Huczkowskista ensi kaudellakaan paljon iloa kaukalossa? Kumpikaan ei ole täyttä kautta pelannut pitkään aikaan, Huczkowski ei varmaan koskaan. Tuleeko Vahalahden jalka pelikuntoon? Nouseeko Suominen liigapelaajaksi vai jatkuuko matalimman aidan ylittäminen jatkossakin? Kaipa officen kassakaapissa on muutama julkaisematon jatkosopimus, mutta silti tilanne näyttää ulkopuolisen silmin todella huteralta.
TPS tuntuu elävän kädestä suuhun ja lähinnä vaan pitävän nenän vedenpinnan yläpuolella. Ja sekös vituttaa. Kilpaillaan, mutta leuka on rinnassa jo startissa. Tulisi nyt joku joka naulaisi menestysteesit hallin oveen ja toteuttaisi ne. Haluan, että TPS on aina kauteen lähtiessä ennakkosuosikki ja keväällä kovin luu.
Lauantaina hallille.
En ole ehtinyt kirjoittamaan mitään. Työ, kurssittelu ja flanör ovat vieneet aikaa ja loppukin into on valunut Tepsin suoritusten mukana lähimpään lumikinokseen. Pohjanoteerauksen koin joulukuussa Lahdessa. En muista kotimatkasta mitään. Tippakaan en ottanut ja tappiovitutus niskassa sompailin autopilotilla moottoritietä pitkin kotiin. Viime lauantaikin oli ankea kokemus. Voittomaali alivoimalla. Morsing. Tiistaina pistin pään polviin ensimmäisen erän jälkeen. Taas alivoimamaali ja Engrenillä tuplasti torjuntoja eikä mitään rotia pelaamisessa. Tänään radio meni kiinni ensimmäisen erän jälkeen. Ei vaan pysty kuuntelemaan. Kaikki menee päin persettä tällä kaudella. Jätkät menee niin karsintaan.
Sinänsä yksittäinen tappio ei saisi viedä polvilleen eikä viekään – tyyli vie, kerta toisensa jälkeen. TPS 2010-11 häviää joka tilastossa, jolloin voittaminen on lähinnä kiinni vastustajan maalipaikkojen hyödyntämisestä. Jos vastustaja sössii, niin TPS voi saada pisteitä. Useimmiten ei sössi ja siksipä Tepsin pistekeskiarvo on alle yksi. 38 ottelua pelattuna ja jumbona. Hallitseva mestari, hei!
Tällainen koko kauden mittainen todellinen perseily on minulle uusi kokemus. Vuosikausia sain ylpeillä sillä, ettei TPS ole antanut valmentajalle potkuja (kesken kauden). Pudotuspeleihin pääseminen oli vuosia itsestään selvää. 2000-luvulla meni heikommin, mutta silti luulin kaiken olevan väliaikaista. Kevät 2007 oli olevinaan pohjanoteeraus ja syksyllä 2009 tuli uusi pohjanoteeraus, mutta tällaista ei viime kauden jälkeen osannut edes kuvitella.
Oksettavista tappioista huolimatta käyn peleissä. En oikeasti ymmärrä miksi. Tulee erittäin huono olo lähes joka kerta. Joka kerta ihmettelen miten mestari on voinut epäonnistua näin pahasti. Kaikki on vaan pettänyt mestaruuden jälkeen. Ruusuja ei voi jakaa kenellekään. Valmentajavalinta meni täysin reisille. Pelaajavärväyksistä ei voi päätä silittää. Pelaajien onnistuminen on tietenkin pitkälti valmennuksesta kiinni, mutta kun rekrytoidaan mm. keskushyökkääjäksi laitahyökkääjä on rekrytoijallakin mennyt silmät kieroon enemmän kuin minulla. Kirsikkana pökäleen päällä on se, ettei kukaan ole vastuussa tästä. Ainakin tuntuu siltä. Pelaajakoordinaattori viittaa hallitukseen ja hallitus on hiljaa. Jos kaikki ollaan oikein hiljaa, niin ehkä tästä painajaisesta herää. Uuh.
Tietenkin voin lohduttautua sillä, että liigassa pelaa monta seuraa, jotka eivät ole ikinä voittaneet mestaruutta ja monella muulla viimeisin mestaruus on takavuosilta. Ei lohduta.
Toivon, että joukkue välttää karsintapaikan. Vaikka olisihan se perverssillä tavalla nautinnollista, että hallitseva mestari karsisi sarjapaikasta. Jospa sitten menisi oppi perille, koska toivon, että toimistolla on opittu tästä katastrofista. Ensi kaudesta tulee joka tapauksessa mielenkiintoinen.
Mikä on sarjataso? Liiga. Taloustilanne? Heikko. Kuka on päävalmentaja? Ei tietoa. Jatkaako Upi vielä yhden kauden? Ei tietoa. Ketkä kaukalossa viilettävät? Tällä hetkellä taitaa olla neljällä pelaajalla (julkistettu) sopimus ensi kaudesta.
Näistä neljästä kaksi ei ole käytännössä pelannut tällä kaudella ollenkaan. Onko Bergistä ja Huczkowskista ensi kaudellakaan paljon iloa kaukalossa? Kumpikaan ei ole täyttä kautta pelannut pitkään aikaan, Huczkowski ei varmaan koskaan. Tuleeko Vahalahden jalka pelikuntoon? Nouseeko Suominen liigapelaajaksi vai jatkuuko matalimman aidan ylittäminen jatkossakin? Kaipa officen kassakaapissa on muutama julkaisematon jatkosopimus, mutta silti tilanne näyttää ulkopuolisen silmin todella huteralta.
TPS tuntuu elävän kädestä suuhun ja lähinnä vaan pitävän nenän vedenpinnan yläpuolella. Ja sekös vituttaa. Kilpaillaan, mutta leuka on rinnassa jo startissa. Tulisi nyt joku joka naulaisi menestysteesit hallin oveen ja toteuttaisi ne. Haluan, että TPS on aina kauteen lähtiessä ennakkosuosikki ja keväällä kovin luu.
Lauantaina hallille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
