lauantaina, marraskuuta 05, 2011

Pyöröovi pitäisi vaihtaa

Silmämme avataan ja suljetaan
me maailmanpyörällä kuljetaan
Ylöspäin, ja alas, ja ympäri hei
maailmanpyöräni vei
M.I.Syrjä

Tiistaina oli mukava peli viimeiseen maaliin asti. Mieleni pahoitin moisesta ratkaisusta.

Tiistaina positiivista oli toimiva ylivoima. Negatiivista oli surkea puolustaminen läpi ottelun. Narreilla oli tuhat ja yksi paikkaa tehdä maali. Tepsin puolustus oli niin levällään, että vain maalivahti ja tuuri pitivät ensimmäisen erän lukemat (0-1) tasaisina. Ensimmäisessä erässä nauratti vielä Birnerin maali, tietenkin laukoi ohi maalin (maalin takaa laukoi maalivahtiin tai kenttäpelaajiin, joista kimposi sisään, hieno oli oivallus). Toisessa erässä Jokerit meni menojaan, kunnes TPS:n uusittu ykkösylivoima teki kolme maalia à 30 sekuntia. Käsittämätöntä tehokkuutta. Nautin katsomossa täysin rinnoin. Kolmannessa erässä en nauttinut ja lopun yksilökoomailu vei syvälle ärräpäiden tielle. Siellä oltiin torstaihin asti.

Torstain meni töitä tehdessä ja ihan hyvä niin. Olisin saanut slaagin paikanpäällä. Nyt hakkasin vaan päätä seinään kotona. Seinä voitti taas. 11 päästettyä maalia kahdessa ottelussa. Repomiehen sanoin: ”Jumalauta!”

- Meillä on ollut erittäin huonoa oman pään pelaamista näissä peleissä ja liikaa on mennyt omiin. Ollaan käyty asiat läpi. Mika Strömberg

Tänään nähdään onko kertaus opintojen äiti. Olis edes nato. Vastassa on Ilves. Sarjataulukko kertoo Ipan olevan sarjajumbo. Sanomalehdestä tavasin, että ovat vaihtaneet valmentajaa. Uusi valmentaja Seppo Hiitelä on Tepsille tuttu, ei hyvässä mielessä. Ei saa pukea kultatakkia ennen kuin... Eikä saa nytkään varmaa voittoa hehkuttaa ennen kuin. Vaikka on kuinka jumbo ja valmentaja ei ole 20 vuoteen valmentanut. Ainakaan edustusjoukkueita, luulisin. Ihan sama.

Kolme pistettä pitää tänään ottaa. Ei siksi, että vastassa on jumbo, vaan siksi, että tämän viikon saldo on tähän mennessä nolla. Kaksi edellistä viikkoa meni tuloksellisesti hyvin (8 ja 6 pistettä) ja keskikastin mukana ei nollaviikoilla pysy. Lisäksi maaottelutauolle on paljon mukavampi lähteä voitto takataskussa.

Kokoonpano on taas jotain ihan muuta, kuten oli vähän ounasteltavissakin viikon lehdistötilaisuuksien perusteella:

Vahalahti-Plihal-Anttila
Mojzis-Palmroth

Suominen-Stone-Mäkiaho
Seppänen-Scalzo

Hattunen-Birner-Cerny
Vittasmäki-Tuominen

Lehkonen-Virtala-Kulmala

Schwarz (Ahlqvist)

Jaahas. Keskushyökkääjät Hauhtonen & Viinanen ovat sivussa. Tilalla Ika Lehkosen poika Artturi (s. 1995) ja Rasmus Kulmala (s. 1994), jotka tekevät SM-liigadebyyttinsä. Minuutteja tuskin tulee muutamaa enempää, mutta pää on auki ja viesti selvä.

Kyllä ei ole hyvä, että laitahyökkääjät pelaavat keskellä. Surkeaa. Eivät pärjää aloituksissa ja puolustaminenkin on vaikeaa. Jotain tarttis tehdä. Menestystä ei tule ilman keskushyökkääjiä.

Hauhtonen on ankeassa paikassa. Peliaikaa ei tule ja tulosta vielä vähemmän. Toivottavasti yhteisymmärrys loppukauden osalta löytyy ts. peliura jatkuu muualla ja loput palkasta maksaa kokonaan tai osittain uusi työnantaja. Viinasesta en tiedä, välillä on ollut ihan ok, mutta se ei oikein riitä. TPS kaipaa tasaisuutta. Ja taitoa, mutta se taas ei ole rekrytoidun pelaajan vika. Varmaan Viinanen jatkaa kauden loppuun. Hauhtonen ehkä. Mäkiaho pelaa tänään viimeisen pelinsä Tepsissä.

Parhain päin maailmassa Hauhtonen "kaupataan" muualle ja tilalle "ostetaan" paremmin kuvioihin osuva keskushyökkääjä. Päiväunissa tilalle tulee pelinrakentaja...Ei tule, ehkä ensi kaudelle löytyy. Toisaalta minun mielestä TPS:n nykyisellä "nipulla" pitäisi pärjätä SM-liigassa vallan mainiosti. Rahaa on palanut kiitettävästi ja ringissä on pelaajia riittävästi. Pudotuspeleihin pitäisi päästä, kevyesti. Venymisellä jopa kuudes sija on mahdollinen ja pudotuspeleissä kaikki on auki. Että näillä mennään ja vastaus löytyy sisältä eikä ulkoa ostamalla. Hukkasin punaisen langan.

Pyhäpäivä on tänään. Mikäs sen parempaa tekemistä kuin lätkämatsi? Minä en ainakaan keksinyt millään parempaa tekemistä, lasiinkin menin sylkemään eilen. Eikun Turkuun. Kannustamaan. Nauttimaan kivasti. Häviämään. Jumalauta! Voittamaan.

lauantaina, lokakuuta 29, 2011

Tuomaripeliä

TPS-Lukko 1-0. Ahlqvistille nollapeli, Virralle 300. liigamatsi valmentajana, Virtalalle uran 10. liigamaali ja Tom Laaksoselle... normipäivä? Jortsu oli asian ytimessä jo vuosia sitten:

Sen jäähyn jälkeen pääsin kyllä vielä sanomaan, että sä olet tuomarina vielä huonompi kuin olit pelaajana. Hannu Jortikka 1.2.2007. Jatkoaika.com

Voittopelin jälkeen ei tuomareista valiteta. Nyt valitan. Laaksonen ja toinen päätuomari Joonas Pinomaa olivat todella heikkoja. Palmrothin ulosajo oli ylilyönti tuomareilta ja sen jälkeen rima oli jäässä ja silti onnistuivat menemään riman alta myöhemmin. Prkl, ei virhettä voi toisella virheellä paikata.

Vihellyksiä tuli vähän miten sattuu ja sekoilun kruununa toisen erän töhöily. Plihalia rikottiin hyökkäyspäässä, kiekko jäi Lukolle. Peli jatkuu, tuomarilla käsi pystyssä. Noronen lähti vaihtoon. Kiekko edelleen Lukolla. 10 sekuntia myöhemmin peli poikki kiekon vieläkin ollessa Lukolla. Lukko-pelaaja boksiin. Siis mitäh?

Palmrothin isoa jäähyä ilmeisesti paikkailtiin toisessa erässä antamalla raumalaisille jäähyjä vähän kiivaampaa tahtia. Kolmannen erän alussa pelin jo käynnistyttyä hallin torvi soi. Peli poikki. Mitä nyt? Ei mitään, hutikuti torvensoittajalta. Hirveä sössötys toimitsijoiden kanssa pitääkö pelikelloa veivata viisi sekuntia takaisin vai ei. Lopulta selvisi, ettei veivata ja aloitetaan uudestaan keskiympyrästä. Laaksonen yritti selittää tätä Virralle, Virta vaan heilutti käsiä. Mene siitä, ihan sama. Peli lähti tuomareilta lapasesta heti alussa ja hukassa olivat loppuun asti. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos olisi oikeasti sikailtu tai Lukko tehnyt ison jäähyn aikana pari maalia.

Onneksi peli ei ratkennut tuomareihin. Kumpikaan joukkue ei ylivoimalla saanut aikaan juuri mitään. TPS vähän enemmän, mutta hirveätä tuhertamista ylivoima oli. Syötöt liian hitaita ja sitten kun vauhtia nostettiin, niin turhapuromaisesti virhelyöntien määrä kasvoi. Muutenkin peli oli sellaista miekkailua jäällä, että joo. Pitää osata nauttia pienistä asioista, jotta tänään oli voiton lisäksi muutakin nautintoa. Sentään jokunen onnistunut suoritus näkyi muiden kuin maalivahtien tekemänä.

Ahlqvist oli mies paikallaan. Antoi mahdollisuuden voittoon, teki muutaman huipputorjunnan. Puolustus toimi suhteellisen hyvin ja hyökkäys. Yksi on yksi.

TPS tarvitsisi ehdottomasti neljännen ketjun. Tänään nelosketjussa viilettivät Huhtala (2.27), Hauhtonen (6.20) ja Mäkiaho (6.54). Ei noilla jääajoilla tee yhtään mitään. Nelosketjulaisten pitää pystyä pelaamaan enemmän ja myös erikoistilanteissa. Mäkiaho voisi ylivoimalla pelata, mutta taitaa koeajan jälkeen olla pelit pelattuna ja ihan hyvä niin. Hauhtonen on iso pettymys. Jääajan pitäisi olla kaksi kertaa isompi ja aloituksia pitäisi käydä vääntämässä, ettei laitahyökkääjien tarvitse niitä hävitä pystyyn. Ehkä mies on romuna. En tiedä pitäisikö toivoa loukkaantumista vai ei. No ei. Mies raiteille, kiitos. Eroonkaan pääse kesken sopimuksen.

Anttila pelasi 23.52. Eniten hyökkääjistä ja toiseksi eniten kaikista. Tuosta pitäisi saada 6-8 minuuttia pois. Ei iso mies jaksa pelata joka tilanteessa. Ensimmäisessä erässä oli tappamassa 5-3 alivoimaa, kaksi vaihtoon putkeen heti kärkeen. Kaksikko vierellä vaan vaihtui. Huh, huh. Sitä ennen ehti jo käydä 5-4 alivoimalla jäällä. Yhdessä Vahalahden kanssa. Plihalin istuessa piti jo lähteä ilman keskushyökkääjää tappamaan jäähyä. Laakson ja Salon soisi parantuvan aivotärähdyksistään pelikuntoon hyvin nopeasti. Ja varmaan muutenkin. Alivoima toimii ilman ko. kaksikkoakin, mutta samojen hyökkääjien pelatessa joka tilanteessa loppuu ajatus ja kunto hyökkäyspäässä.

Suominen oli pirteä tänään. Kulmaväännöissä näkyi sitä parasta peliä pitkästä aikaa. Kiekkoa ei viedä lavasta ja vahva jässikkä punnertaa taidolla ja voimalla vastustajasta eroon. Kiekon kanssa. Näitä lisää. Tuohon kun saisi yhden onnistuneen maalille tunkeutumisen (maalin) ja yleensä syöttöjä vapaille pelaajille, niin avot. Verkko heiluisi. Tuli ihan kevät 2009 mieleen.

TPS pelasi tällä viikolla kolme peliä. Teki neljä maalia, päästi kolme ja sai kuusi pistettä. Yksi päästetyistä tuli ilman maalivahtia. Tuloksellisesti oivallinen viikko. Joukkue pysyy keskikastissa mukana ja pientä hajurakoa on alakertaan.

Tämän viikon tilastot yhdistettynä omiin havaintoihin kertovat missä tällä hetkellä mennään. Maalivahtipeli toimii, puolustaminen ei ole enää koheltamista ja hyökkäyksiin lähteminen on parantunut alkukaudesta todella paljon. Enää ei jatkuvasti menetetä kiekkoa omalla alueella, vaan viivan yli tullaan suht hyvin. Alivoima on aktiivista, jopa aggressiivista. Tykkään. Tom Laaksonen ime...

Ongelmat alkavat keskialueella ja hyökkäyspäässä on jo rightin jätkällä leftin maila kädessä. Tänään oli yksi rintamahyökkäys ja pikkutuurilla siitä tuli sitten maali. Toisaalta loukkaantumisia on tällä hetkellä paljon ja se tietenkin syö hyökkäämistä. Silti toivoisin tehoja mm. kapteenilta, Birneriltä ja Plihalilta paljon enemmän. Esim. sitä vanhaa kuviota ylivoimalle, jossa Vahalahti keinuu oikean laidan vieressä pelin ulkopuolella, liuku kohti maalia ja syöttö tulee neliön läpi. Kädet kattoon. Plihalin pitäisi pystyä tuo syöttö antamaan. Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. Muiden tuskin kannattaa edes yrittää, jaa no Scalzolla riittää taidot ja rohkeus. Olis se kiva, jos olisi yksi kunnon pelinrakentaja. Tekisi niin hyvää muutenkin hyökkäykselle. Mutta kun ei ole, niin taito pitää repiä irti näistä jätkistä.

Olen Virran kanssa samaa mieltä, että pomminvarmasti peli paranee eli hyökkäyskin tulee vielä. Niin paljon on peli parantunut syyskuusta. Illan yleisömäärästä päätellen tieto parantuneesta pelistä ei ole vielä levinnyt Härkämäkeä pidemmälle. Kaljajonoakaan ei ollut. Hei ne yrittää ja jopa voittaa. Oikeasti.

perjantaina, lokakuuta 28, 2011

Mitä nyt taas?

TPS voitti tiistaina Lukon kotona. Kevyet aplodit sille ja hymy pyllyyn.

Tänään perjantaina on vieraspeli Jyväskylässä ja kokoonpano on hieman muuttunut tiistaista. Tiistaina pelanneista ovat sivussa Laakso (aivotärähdys harjoituksissa), Mäkiaho, Tuominen ja Scalzo. Muiden poissaolon syy ei ole tiedossa. Ennestään potilaina olivat jo Salo ja Huczkowski (ei voi laskea, mutta otetaan mukaan).

Mikä Tuomisella ja Scalzolla on? Tuomisesta niin väliä, mutta Mario. Mario nosti Seppäsen pystyyn. 3 peliä 2+3 - sitä ennen kiikareilla 14 peliä tai jotain. Pysyykö Seppänen pystyssä omin avuin? Pahoin pelkään, ettei pysy, vaan apupyörät lähtivät liian aikaisin pois. Vai onko tämä taktinen liike? Huomenna taas Ralea kuonoon kunnon miehistöllä. Hmmm. Ei, loukkaantuneina ovat kuitenkin ja taas loppuu ukot kesken.

Mäkiahon TPS-taival taitaa olla lopussa, koska peliaikaa ei tule ja näytöt ovat tähän asti menneet laskevalla käyrällä. Ei tule ikävä, liian epätasainen pelaaja. Yhtä hyvää ratkaisua kohden kolme heikkoa. Kiitoshei.

Tiistain jälkeen syystä tai toisesta sivuun jääneiden tilalle on nostettu tietenkin RR55 ja kunnonkohottaja Mika Viinanen. Jokohan Viinasen kunto alkaisi olla kohillaan? Oli tai ei, niin joukkuepelin askelmerkkeihin pitäisi jo osua. Pelkkä veemäisyys ei riitä. Loppuihin ruutuihin Santtu Huhtala sekä SM-liigadebytantit Mikko Lehtonen (s. 1994) ja Joni Seinelä (s. 1993).

Ei ole hyvä tilanne. Neljä runkomiestä sivussa ja tilalle junnuja. Junnuja pitää ajaa sisään, muttei näin. Eli vasta pakkoraossa pääsevät mukaan.

Se on nuorilla klopeilla näytönpaikka. Jos TPS tänään voittaa tällä kokoonpanolla, niin minä juoksen korttelin ympäri alasti. Tai ainakin yritän juosta, kunto ei taida riittää noin pitkälle matkalle. Menen autolla. Ilman housuja. Kalsareita. No en tee mitään, ikinä tehnyt. Lauantaina peliin.

Edit. Oikeinymmärrettynä nerona huomasin vasta vähän ennen peliä, että myös Suominen on sivussa. Mukavaa, vempparyhmässä on tunnelmaa. Ensimmäisen erä meni tilastojen mukaan vastaanottavana osapuolena. Maalit 1-0, torjunnat 6-16 ja jäähyt 0-2min. Ei voi kun parantaa.

sunnuntaina, lokakuuta 23, 2011

Pyhäpäivän ratoksi

Blue-TPS 3-4ja. Voittaminen on vaan niin kivaa, vaikka vitutti kotijoukkueen lopun tasoitus.

Blues on ilmeisesti jossain kriisissä, omistaja ei enää tykkää olla omistaja ja kaikki ovat ilkeitä omistajan yksin vetäessä kivirekeä. Kiviäkin kiinnostaa. Myy ja lähe meneen.

Kotijoukkueesta kriisiä ei huomannut, hyvin painoivat pl. norjalaismaalivahti. Takk så mye! Hallilla ei ollut paljon väkeä ja alkushöy oli aivan ihmeellinen taitoluisteluräpellys. Pimeä halli, musiikki pauhaa ja mitään ei tapahdu missään. Logo möllöttää screenillä. Tuomarit väistelevät pimeässä taitoluistelijoita. Pelaajat luistelevat jäälle ja taitoluistelijat poistuvat. Ei hyvää päivää. Kaiken kruunaa väärässä päässä oleva fanikatsomo. Tehkää nyt jotain. Kaatukaa edes. 

Marek Schwarz teki. Toivoin hyvää aloitusta hermoilijalle. Keskialueen roikku meni sisään. Revin hiuksia päästä. Onneksi syksyn vanha tuttu henkinen lama ei iskenyt kenttäpelaajiin, vaan tasoitus tuli heti perään Pekka Virran mallilla. Pitkä kulmahyrrä, pelaajia vaihdetaan ja vastustaja juoksee perässä. Lopulta Timo Seppänen saa purun kiinni ja morjens. Toivottavasti helpotti oloa kauden avausmaali.

Schwarz pelasi muuten hyvin. Torjui enemmän läpiajoja kuin moni TPS-vahti aikoihin ja piti joukkuetta pystyssä torjunnoillaan. Turhan paljon oli kyllä läpiajoja. Hörpyn lisäksi mieleen jäi rännikiekon pysäyttäminen. Hups, ei todellakaan pysähtynyt, koskiko edes kiekkoon. Älä lähre sinne. Jatkoajalla Marek oli jäätävä. Kahdeksan torjuntaa ehti tehdä ennen kuin Plihal ratkaisi. Kahdeksan.

Jumala teki itse, koska muut eivät pystyneet. Aikaisemmin matsissa oli alivoimalla taas hieno oivallus ja 2-1 hyökkäys. Birner laukoi ohi. Ihan kuin olisin joskus aikaisemminkin nähnyt tuollaisen. No, oli huono laukaisuasento, mutta paikoista pitää tehdä.

Jatkoajalla TPS oli pahasti purjeessa. Eikä ihme. Aloitukset hävittiin satanolla. Sellainenkin hauska hyökkääjäpari kuin Suominen-Vahalahti kävi kokeilemassa. Suominen ei ihan pärjännyt aloituksessa. Toisaalta kolmannessa erässä Mäkiaho otti aloituksia. Vierellä Hauhtonen ja Stone. Itse asiassa Mäkkäri voitti kaksi aloitusta peräkkäin, että käy se noinkin, mutta keskushyökkääjät(!) kaarella ei ole ihan hyvä asia. Jotain rotia pitää aloituksiin saada.

Ensimmäinen erä meni plörinäksi jäähyihin. Toinen erä oli Tepsin paras erä. Paljon painetta ja palkinnoksi maali. Kolmas erä alkoi huonosti ja päättyi veemäisesti. Jännästi aaltoili peli. Tuntui, että aina on jompikumpi purjeessa. Enemmän TPS, mutta paha se on maaleja laidan viereltä tehdä ja TPS tuli kiekollisen päälle tiukasti koko ajan. Heikommalla maalivahtipelillä olisi tullut turpaan.

Mario Scalzon näin ensimmäisen kerran TPS-nutussa. Lyhyt ja leveä pakki, joka osaa luistella ja uskaltaa sekä osaa kiekon kanssa tehdä hyviä siirtoja. Maalinkin teki. Kiitos norjalaisen hörpyn. Kaikki lasketaan. Puolustamisessa on Mariolla parantamista. Lämmittelyssä mies naureskeli, kun ei ollut ollenkaan mukana kuvioissa. Tuomio on, että tästä miehestä on vielä paljon iloa.

Rasmus Ristolaiselle pitäisi saada välillä peliaikaa. Kenet hän syrjäyttäisi? Tämän päivän pelin perusteella sanon, että Joni Tuomisen. Tuominen kohelsi useamman kerran hyökkäyssiniviivalla ja omassa päässä osaa katsella hyvin. Vittasmäki paikkasi yhden sähellyksen nätisti. Palmroth oli pakkien peliaikakuningas ja niin kauan kun vaan muistaa tehdä yksinkertaisia ratkaisuja on kaikki hyvin. Tänään oli pari kertaa voimakasta kiekollista neroilua havaittavissa. Vastapainoksi myös muutama mojova taklaus, mutta suutari pysyköön lestissään. Mojzis hoitakoon kiekon siirtelyn. Tänään pisti Suomisen kerran läpi pitkällä syötöllä ja alusti ensimmäisen maalin hyvällä siniviivan pitämisellä ja laukauksella.

Viikon saldoksi tuli kahdeksan pistettä. TPS on sarjataulukossa noin kilometrin edellä viime kautta. Pistekeskiarvo taas kertoo, että ei tässä ihan henkseleitä kehtaa paukutella. Sijoitus on seitsemäs, jos keskiarvon mukaan katsoo ja takana olevilla on peli vähemmän. Mutta vähitellen on peli parantunut ja TPS ei ole enää helppo nakki kenellekään. Eteenpäin on menty.

Ensi viikolla ohjelmassa on kaksi kotipeliä Lukkoa vastaan. Mitä? Välissä reissu Jyväskylään. Siis erikoinen otteluohjelma. Laitetaan tavoitteeksi kaksi kotivoittoa ja kunniakas taistelu kaukana kotoa. 8 pistettä tai jotain. Näin se mopo keulii.

lauantaina, lokakuuta 15, 2011

Henkinen vuoristorata

TPS-Jokerit 4-3ja. Työpäivä venähti enkä ehtinyt paikalle. Ei hyvä. Joustavien työaikojen takapotku osui täysin väärään päivään. Kuopioon olisin ehtinyt, mutta tekosyitä on monia.

Eilisen pelin lehdistötilaisuus on mielenkiintoinen.




Miten joukkue voi noin paljon lannistua takaiskuista? En usko (paras perustelu, heh) viime kauden painavan päässä. Monta kuukautta on ollut aikaa nollata. Eikä ammattiurheilijat voi jatkuvasti pudota menneeseen. Jossain bisnescityssä ei viime kausi vaivaa. Liigajumbosta liigakärkeen kesän aikana. Sielläkin on yhtälailla vaihtunut valmennus ja osa pelaajista. Lahessa voisi vielä ottaa reppuun vuosikymmenten tappiot, konkurssit ja sata päin pyllyä mennyttä kautta. Vanha sanontahan on, ettei Lahessa mikään muu yllätä kuin menestys. Henkimaailman hommia tuollainen bipolaarinen suorittaminen, josta pitäisi leikata apatian kärkeä ja kestoa jollain keinolla.

Oli miten oli henkisen repsahtamisen korjailun kanssa, niin Pekka Virran usko joukkueen yllätyspotentiaaliin on hienoa asia.

Saas nähdä miten peli tänään kulkee Kuopiossa. Molemmat joukkueet pelasivat eilen ja molemmat saavat matkustaa. Virralla on paluu entiselle työpaikalla, samaten kuin muutamalla pelaajalla. Yliyrittämistä sopisi vältellä. Ahlqvist saa aloittaa kaksi peräkkäistä ottelua Schwartzin selkävaivojen takia. Selkeä näytönpaikka. Älä päästä junnua maaliin tänään.

keskiviikkona, lokakuuta 12, 2011

Laskeutuminen

Kärpät-TPS 5-2. Peliä en nähnyt, koosteita en pysty katsomaan. Tilastot riittävät. Ei mennyt hyvin. Toki TPS pelasi 11 hyökkääjällä Vahalahden jäädessä sivuun juuri ennen ottelua ja sen lisäksi Stone oli pelikiellossa. Näyttöpaikkoja oli tarjolla. Mikko Laine teki SM-liigauransa ensimmäisen maalinsa. Muuta positiivista en keksi. TPS palasi toivottavasti takaisin maan pinnalle.

Vaikka vituttaa, niin mieluummin koen tällaista vuoristorataa kuin viime kauden kaltaista lähtöruutuun kaatumista ja siitä alkanutta koko kauden mittaista kyntämistä. No, onhan tässä vielä aikaa mennä alemmas, mutta Hämeessä on sen verran vahvat näytöt menossa, ettei taida olla pelkoa karsintaviivasta.

sunnuntaina, lokakuuta 09, 2011

Me

TPS-HIFK 3-2. Vallan mahtava matsi. Hallilla oli hyvä tunnelma ja kaukalossa sattui sekä tapahtui. Ja mikä tärkeintä, TPS taisteli tuloksekkaasti kotiyleisön edessä. Eikä ollut jatkuvasti kusi sukassa kuten kauden aikaisemmissa matseissa.

Heti ensimmäisellä pelikatkolla oli pientä suunsoittoa ja vastustajan kravatin hienosäätöä. Birner oli keskustelun keskellä ja vaihtoi lennosta Plihalin kanssa paikkaa. Lämpö tuntui katsomossa asti. Plihal on hieno mies, ei hiihtele härdellien ulkopuolella, vaan tunkee mukaan kähisemään. HIFK:ta vastaan TPS ei ottanut taka-askelia, vaan käyttäytyi jämäkästi. Ei väistämisessä mitään vikaa ole, onpahan vaan mukava nähdä rottailun lisäksi muitakin toimintamalleja.

Ensimmäinen erä oli kauden parasta lätkää, TPS piti kiekon liikkeellä eikä tapahtunut niitä kuolleena ajatuksena syntyneitä minä tässä vähän paikallani steppaan ja kiekkoa hieron -liikkeitä. Sellaista suoraviivaisuutta viivojen ylittämisessä ja muussakin tekemisessä. Turhanpäiväistä neppailua seisovin jaloin ja kaverisyöttöjen antamista ei juuri näkynyt. Kiekosta ei kuitenkaan luovuttu miten sattuu, vaan nätisti mentiin oman maalin taakse odottamaan vaihtojen ajaksi. Mitä sitä turhaan alivoimaisena puskemaan, vaan koko viisikon voimin. Järkevää, vaikka monesti katsomossa hermo palaa kun pelikello kulkee ja mitään ei näytä tapahtuvan. Mutta tapahtuuhan siellä, kiekko ei vaan liiku.

Avausmaali syntyi Vahalahden hienosta syötönkatkosta. Valkopaitojen keskushyökkääjä #44 antoi heikon avauksen ja Vahalahti oli sen viserryksen lukenut ennen kuin enteriä oli painettu. Katkon jälkeen syöttö laidasta viivaan Tuomiselle, joka paiskasi kiekon maalille eikä pakittanut tai hieronut ylimääräisiä. Birner sai mailan väliin ja pling. Tärkeä onnistuminen Birnerille. Birner on saanut maalipaikkoja noin sata tähän mennessä ja laukaukset ovat olleet todella luokattomia. Jospa nyt lähtee. Näin tosin ajattelin kauden avausottelussakin kun Birner teki maalin.

Toisen erän alku oli ok minuutin verran, kunnes Tuominen antoi käsittämättömän avaussyötön kulmasta. Syötön määränpäässä ei ollut yhtään joukkuekaveria. HIFK sai kiekon ilmaiseksi hyökkäysalueella ja myllytystä kesti niin kauan, että kiekko oli maalissa. Maalin jälkeen sama meno jatkui. TPS jäähylle ja taas pistivät kiekon maaliin. Peli näytti ihan samalta kuin monessa aikaisemmassa ottelussa. Ei mitään tolkkua, huonoja, hätäisiä ratkaisuja ja puolustaminen oli perässä juoksemista. Kukaan ei pystynyt rauhoittamaan tilannetta. SM-liigan mainoskatko antoi hetken rauhan. 10 minuuttia kesti sekasorto, kaksi takaiskumaalia.

En tiedä mikä vaikutus oli Pekka Virran vanhainaikaisella valmentamisella mainoskatkolla, mutta katkon jälkeen oli peli pykälän verran parempaa ja Mojzisin pitkä passi Stonelle, joka tekaisi maalin palautti TPS:n peliin mukaan. Todella tärkeä maali. Stone oli maalin lisäksi muutenkin aktiivinen, lanasi siellä täällä valkopaitoja. Tykkään miehen raskaista osumista ja useimmiten tekee kiekon kanssa hyviä siirtoja. Jos vielä olisi vähän enemmän nopeutta, niin voisi kunnolla hehkuttaa. Hiljaa hyvää tulee.

Voittomaali lähti Anttilan hyvästä kiekonriistosta. Vei keskialueella kiekon ja laukaisupaikassa syötti Laaksolle. Laakso sai vedettyä kiekon sisään. Anttila oli todellinen iloinen maalin jälkeen. Tuuletti nätisti kultakypärässään. Kultakypärässään. Niin.

Toisen erän lopussa naama valahti Mojzisin saadessa korkeasta mailasta 2+2 minuutin jäähyn. Korkea maila oli selvä, näin kun kopsahti kypärään, mutta 2+2? Kiitos Henriksson. #72 vielä näytti, että ei tullut mitään, mutta pillipiipari piti päänsä.

4 minuutin alivoiman TPS tappoi. Ei ollut ongelmia. Kolmas erä meni kuitenkin vierailijoiden tahdissa. TPS teki vain purkuja. Vähän nurisin mielessäni moista passiivisuutta, mutta eipä sitä paljon hyökätä kun ensin on puoli minuuttia puolustettu ja jahdattu kiekkoa. Toisenlaista vaihdetta olisi tarvittu pelin rauhoittamiseksi.

Sama mies. Stone taklasi, osui, törmäsi ehkä aavistuksen myöhässä. Käsi näytti ulos. Kyllä vitutti. Oli kova tuomio. Vastustajan #12 nousi ja luisteli vaihtoon. Ei loukkaantumista, ei edes jalkapalloilijan piehtaroimista jäällä. Silti ulos. En tiedä painoiko nimi tuomiota vai aikaisemmin ottelussa tapahtuneet keskustelut, mutta ei ollut minusta ison jäähyn paikka. Puusilmä olen.

Yleisö tietenkin innostui tuomarin ottaessa isoa roolia ja vihelsi urakalla. TPS taisteli ja purki. Schwartz torjui. HIFK sortui perinteiseen viiden minuutin jäähyn aikaa on vaikka muille jakaa –nopeuteen. Se on jännä kuinka viiden minuutin jäähyjen ylivoima on monesti todella hidasta. Oikein tarjoamalla tarjotaan alivoimalla pelaavalle joukkueelle onnistumisia. Henkimaailman hommia. Mitä pidemmälle jäähy eteni sitä helpommin TPS sai purettu. Palmroth näytti miten purku lähtee. Laidan vierestä latasi isänmaan puolesta, tämä lentää kuuhun tai Raisioon kumpi ensin tulee vastaan.

HIFK lässähti ylivoimatuherrukseensa. Samat miehet kävivät vuorotellen himmailemassa. Saivat kuitenkin lopussa painetta ja Schwartz oli mies paikallaan. Summerin soidessa Schwartzin tuuletus kertoi kuinka tyytyväinen oli omaan suoritukseensa. Vihdoinkin onnistuminen. Antoi joukkueelle mahdollisuuden voittoon ja joukkue käytti sen. Vähitellen Tepsin maalivahtipelin taso on siellä missä sen pitääkin olla.

Palmroth sai taas ylivoimaisesti eniten jääaikaa Tepsistä. Tietenkin Mojzisin jäähy antoi etumatkaa, mutta silti Palle on vahvassa kurssissa. Omissa ei vaan kolise Pallen ollessa jäällä. Maajoukkueeseen, heh. Koeajalla olevan Mäkiahon kurssi taas on laskeva. Toiseksi vähiten jääaikaa (10.57) ja varsin näkymätön oli vanha soturi jäällä. Jos Hattunen ja Suominen olisivat terveinä saisi Mäkiaho lähteä ja sitten toivottaisiin, ettei loukkaantumisia pahemmin tulisi päällekkäin. Kapea on Tepsin joukkue.

Oli todella viihdyttävä ottelu. Näitä lisää. Kotijoukkue taisteli ja kotiyleisö kannusti. Tuli pitkästä aikaa joukkue olemme me –fiilis. Ei voi olla parempaa runkosarjalauantaita. Rillausta en silti suosittele, ensi viikko on raskaampi kuin tämä viikko ja sarjatilanne ei armoa anna. Pisteitä on tultava tai peräpää kutsuu.

Yksittäisistä suorituksista yksi hienoimmista oli Plihalin takakarvaus. Luisteli Mikael Granlundin kiinni ja vei tyylipuhtaasti kiekon lavasta. Jumala alistaa aina.