Henkimaailman hommia

Uskalsin vihdoinkin katsoa sarjataulukkoa – neljän tappio-ottelun jälkeen.

8. Ilves 79 p
9. Pelicans 77 p
10. Lukko 75 p
11. TPS 74 p
12. Ässät 72 p

Kolme peliä kaikilla jäljellä. 9 pistettä. TPS on pisteen päässä pudotuspeliviivasta. Käytännössä kahden pisteen päässä, koska maaliero on porukan toiseksi huonoin. Pari viikkoa sitten kahden Lukko-voiton jälkeen ajattelin, että TPS pystyy pitämään Lukon takanaan loppuun asti - helposti. Nyt näyttää raskaalta eikä pelkästään loppuohjelman (JYP, Blues, HIFK) takia.

Eniten hermostuttaa neljän viimeisimmän pelin tapa millä tappiot ovat tulleet. Hämeenlinnassa hukatun 3-0 johdon jälkeen TPS on puristanut mailaa tiukemmin ja tiukemmin. Joukkue ei ole kertaakaan tuon hukatun johdon jälkeen johtanut ottelua.

Torstaina peli-ilme vaihtui ”normaalista” ensimmäisen erän tukkoisuudesta suoranaiseen sähellykseen vastustajan tehtyä avausmaalin. Itseluottamuksen ilmapallo meni puhki ja vain naru palloriekaleen kera jäi käteen.

Jatkoajan lyhyessä Kokemus ei ole TPS:ssä valttia –jutussa käydään läpi Tepsin kokeneita pelaajia. Jutusta puuttuu mielestäni yksi tekijä. Tepsin kokeneet pelaajat eivät ole Mikko Elorantaa lukuun ottamatta pelaajia, jotka olisivat koskaan johtaneet joukkuetta jäällä. Koppijohtamisesta en tiedä mitään. Tarkoitan, että pelkkä kokemus tai ikä ei tarkoita, että pelaaja olisi automaattisesti johtaja. Ei ikä muuta luonnetta.

Elorannankin energia on kohdistunut vääriin asioihin. Liian paljon mussuttamista ja hölmöjä ratkaisuja, jotka näkyvät jäähysarakkeessa. Parhaimmillaan Kuli hölmöilyjen välillä pistää kroppaa likoon kunnolla ja laukaus lähtee napakasti. Tehopisteillä on aikaisemmin kompensoinut hyvin aivopieruja. Tällä kaudella ei ole syystä tai toisesta peli kulkenut ja jäljelle on jäänyt liian usein vain downside.

Ville Vahalahtea olen aina pitänyt myötätuulipelaajana. Hyvän keskushyökkääjän rinnalla pistää kiekon maaliin yli 20 kertaa kaudessa. Mikä ei joka jannulta onnistu, mutta ilman pelinrakentajaa VV:n peli on tehotonta. Syksyllä ei tullut tehoja. Jamie Johnsonin pelin parannuttua Vahalahtikin alkoi tehoilla. Johnsonin loukkaantumisen jälkeen Vahalahti on ollut entisensä. Tosin sillä erotuksella, että on kyllä pelannut paremmin kuin joskus ennen, mutta maaleja ei omin avuin tee. Vahalahti on hukassa ja menee hukkaan ilman pelinrakentajaa.

Etäisesti tulee Vahalahden nykytilanteesta mieleen Kai Nurminen 5-6 vuotta sitten. Nurminen teki itse peliä itselleen. Koeta siinä sitten syöttää itsellesi maalipaikkaan ja ehtiä ottamaan syöttö vastaan...

Aki Bergillä ei ole minusta johtajan elkeitä. Ihmettelin heti kapteeniksi nimittämisen jälkeen, että miksi? C ei sovi Bergille. Bergin pitäisi keskittyä vain ja ainoastaan omaan suoritukseen. Marko Kiprusoff on aina ollut joukon jatkona. Seuraa uskollisesti mukana, muttei vedä ketään perässään. Paitsi välillä Bergiä.

Aki Uusikartano on mysteeri minulle. ”Oikeasti” hän on kolmosketjun keskushyökkääjä, tällä hetkellä Tepsissä ykköskeskushyökkääjä. Peliälyä on, mutta pelinrakentaminen menee monesti näpertelyksi ja mies häviää mainosten sekaan. Voi olla kopissa johtaja. Jäällä ei ole.

Kuka Tepsin pelaajista sitten on johtaja jäällä? En tiedä. Antti Erkinjuntti jossain mielessä. Samaten Tuomas Suominen. MAX on jumala. Nopea jumala. Mutta ei se riitä, kun joukossa hengaa mukana mm. Ilari Filppula.

Filppula on neppailija, jonka peli-ilo katoaa samalla sekunnilla kun kiekko viedään lavasta tai tulee vähän enemmän fyysistä pelaamista. Selkä suoristuu ja jätkä valuu vaihtoaitioon. Vituttaa katsella löysää. Pikkuveli voisi antaa viisi prosenttia nöyryyttä ja joukkueelle pelaamista. Molemmat hyötyisivät. Valtteri ei aina syöttäisi maalipaikoista, vaan tekisi enemmän maaleja. Ilarin pehmeistä käsistä ja peliälystä olisi konkreettista hyötyä.

Niin, että pelillisten johtajien paikkoja on tarjolla. Nuorempien pelaajien on otettava isompaa roolia, kun vanhoista ei siihen ole. Tai sitten ei nuoremmistakaan ole johtamaan ja joukkueen kasaaminen on mennyt pieleen, kun asennetta ei joukkueesta tarpeeksi löydy. Voisivatko Saku ja Mikko soitella ennen pelejä pukukoppiin? Nostaisivat päät pystyyn, henkistä höökipilleriä tarjoaisivat.

Päivän JYP-peli tulee televisiosta. Televisiopelit ovat olleet tällä kaudella myrkkyä Tepsille. Joukkue on hävinnyt jokaisen televisiopelin? Nyt olisi maailman paras tilanne korjata tilastoa ja niistää sarjajohtajaa.

En ole optimistinen päivän pelin suhteen. Uskon perseilyn jatkuvan. Mutta toivon, että tukala tilanne sarjataulukossa saa henkisen lukon aukeamaan. Jostain syystä TPS ei ole Kai Suikkasen aikana pystynyt voittamaan silloin, kun sarjataulukko on näyttänyt ”hyvältä” eli olisi ollut paikka tehdä hajurakoa pudotuspeliviivaan ja ahdistella ylempänä olevia. Voittaminen on alkanut vasta viivan alle putoamisen jälkeen.

Nyt ollaan viivan alla ja on pakkovoiton aika. Kertaa kolme. Takaa on hyvä tulla. Altavastaajalla ei ole paineita. Ynnä muuta.

Fiaskokiekkoa Ilmalassa

Jokerit-TPS 5-1. Maalissa aloitti Atte Engren. Odotettu veto, koska viime peleissä Alexander Salak ei ole ollut mahtisonni. Surkeaa ylivoimaa yritettiin parantaa. Ensimmäisessä ylivoimassa nähtiin neljä hyökkääjää. Tommi Hannus pelasi viivalla.

Engren otti pari koppia ja hörppäsi yhden. Imuroinnin jälkeen TPS:n peli meni pelleilyksi eli pillunpäreiksi. Atte torjui vielä pari kertaa, sitten Arvi Lindin poika ohjasi polvillaan nököttäen kiekon maaliin. Ilari Filppula makasi Lindin jalkojen päällä. Allu luisteli maalille.

Uusi ylivoimamiehitys ei saanut mitään aikaiseksi. Hirveää kuraa, jätkät pelasivat jokainen omaa peliään ja joukkuepelistä ei ollut tietoakaan.

2-0 ensimmäisen erän jälkeen oli karmea tulos. Ajattelin, että vielä on toivoa nousta. Toinen erä oli surkeaa miekkailua. Erän lopulla Narrit tekivät kolmannen maalin ensimmäisestä kunnon maalipaikastaan. Heti perään tekivät ylivoimalla maalin. Ridå.

Narrien peli oli heikkoa. Monesti puolustaja jäi oman maalin taakse odottamaan. Odotti aikansa ja sitten lähti räpiköimään eteenpäin. Käsittämätöntä avauspeliä. Paukkustelua parhaimmillaan. TPS taas onnistui vajoamaan vastustajan tason alle. En ymmärrä miten. Kotijoukkue tarjosi kolmea pistettä, mutta ei.

Narrit voittivat muutamalla näppärällä ratkaisulla hyökkäyspäässä, yksilötaidolla tehtiin paikat ja kiekko maaliin. Loput ajasta perseilivät hyökkäämisessä ja puolustivat Tepsin kulmiin. Ei ihme, että halli oli tyhjä ja pelaajien huudot kuuluivat yläkatsomoon asti. Tunnelma oli heikompi kuin Turkuhallissa. Ja pysäköinti kaksi euroa kalliimpi.

Lauantain Kärppä-pelin peli-ilmeellä/asenteella/jollain TPS olisi voittanut 1-4. Mutta savet housussa pelaten Tepsi ei saanut luotua yhtään maalipaikkaa. Ei ensimmäistäkään. Ellei Joni Töykkälän soolomaalia kolmannen erän lopussa lasketa. Muuten Tepsi ei onnistunut kiekkoa ja miestä samanaikaisesti & kontrolloidusti vastustajan maalille saamaan.

Kotijoukkueen ylivoimapeli oli surkuhupaisaa. Saivat jopa paineettomassa tilassa pitkän aikaiseksi ylivoimalla. TPS kaivoi jostain vielä surkeamman ylivoimapelin. Kaikki voimat menivät kiekon toimittamiseen alueelle – alueella jätkät olivat joko metrin sisällä toisistaan tai 15 metrin päässä. Tasan joka kerta kiekko livahti vastustajalle. Syötöt olivat luokattomia ja laukauksia oli kai yksi. Kipru veti suoraan päin hyökkääjää. Yllättäen.

TPS pelasi niin hermostuneesti tai tuskaisesti, että pahaa teki katsomossa. Peli meni sekaisin avausmaalista ja pysyi sellaisena loppuun asti. Tuskan ruumiillistuma Filppula esitti kaikki kikkansa ja niputti 2-3 vastustajaa menettääkseen kiekon seuraavalle. Onneksi jääkiekko ei ole joukkuepeli ja syöttäminen ketjukaverille on kielletty. Tuli joku Playstation-lätkä mieleen, jossa ohjaimen kimpussa on 6-vuotias. Ei helvetti mitä peliä.

Tuttuun tyyliin listataan Tepsin onnistujat:




Toivottavasti Kai Suikkanen vetelee jätkiä korville. Korvien välissä oleva tuska on saatava pois, jos mielii vielä kympin sakkiin. Nyt trendi on sellainen, että TPS häviää loput runkosarjapelinsä pystyyn. Shaatana, että korpeaa. Hyvä vaihe ja peli, jota jopa tämän viikon Urheilulehdessä kehutaan on hävinnyt kuin pieru Saharaan.

Hatussani on paskaa

Minua vituttaa TPS:n kaksi viimeistä peliä. Viime viikon torstain pelikin vituttaa, mutta ei niin paljon koska en nähnyt sitä. Kolmesta pelistä yksi piste on huono suoritus. Erityisen huonoa on se, että TPS on ihan itse jättänyt pisteet ottamatta. Kärppiä ja Bluesia vastaan oli kaikki mahdollisuudet saada pisteitä, jopa kuusi pistettä. Kotipelejä vielä.

Tuskan määrä on minulla pian tapissa. TPS päästää tällä hetkellä aivan liikaa maaleja ja maalinteko on koko kauden ajan ollut perin tuskaista eli huonoa. Järkirajoitteinenkin tajuaa, ettei em. yhdistelmällä hyvää seuraa. En jaksa edes valittaa yksittäisistä pelaajista. Viime pelien onnistujat voin listata:




TPS:n ylivoimapeli meni rikki samanaikaisesti Jamie Johnsonin olkapään kanssa. Ykkösylivoima (Vahalahti-Filppula-Venäläinen) on nykyään rikkinäinen ritsa. Hyökkäystunareitten seurana siniviivalla häärii erinäisiä jamppoja silmät kiinni peukalo tiukasti pyllyssä.

Blues-pelissä vastustaja teki alivoimamaalin. Alivoimamaalin jälkeen ajattelin, ettei heikommin voi pelata. Mitä vielä, joukkue kaivoi munasuojista vielä yhden pettymyksen lisää. Kahden minuutin 5-3 ylivoima oli sellaista sontaa, että vetäsin itseäni nyrkillä nenään.

Nyt unohdan jääkiekon hetkeksi. Torstaina heilahdan takki auki Narrien hengettömälle kotiareenalle. Onneksi saan ilmaispiletit, ettei tarvitse Hjalmaria tukea. Viinatkin jätän juomatta.

Shaatana mikä olo. Kaikki on kai silti omissa käsissä, en ole pystynyt sarjataulukkoa katsomaan lauantain jälkeen. Torstaina vilkaisen perssilmällä ja uskon taas Tepsiin.

Kärpät tasoristeyksessä

Huomenna pääsee peliin. Johan tässä tuli viikon tauko. HPK-matsiin olisin mennyt, jos ei työpaikan pienimuotoista iltaurheilua olisi ollut ohjelmassa. Itse asiassa pientä ei ollut illassa mikään – varsinkaan minun menestys erinäisissä lajeissa. Raskaalla kädellä kyykytin ns. ammattilaisia mitä typerimmissä lajeissa. Tänä aamuna oli toimistossa hiljaista, krapula leijui näppäimistöjen yllä vahvasti. Onneksi tekstiviestitulospalvelu pelasi läpi illan. Hymy tosin hyytyi jossain vaiheessa.

41 min 3-3. Ja 42min 4-3. Vittu mikä turnaround 36-42.

Hain nelosta vaihdelaatikosta ja terävää tiskiltä. Eihän tätä tunteiden ristiaallokkoa kestä ohuilla nesteillä.

59.07! Juntti!

Hymy ilmestyi pyllystä ja taas tiskille. Ennen kuin sain muovirahalla maksettua värisi taskussa.

36 sek ja SE ON SIELLÄ. Vittu kun johdettiin niin selvästi, muuten ei niin kummallinen tulos. 1 parempi kuin 0.

Pelastin mitä pelastettavissa oli ja vedin loppuillan korkealta ja kovaa. Voitin finaalilajin pystyyn ja vedin lipat metri ennen taksin takaovea. Tyypillinen yhden pisteen ilta.

---

Kai Suikkasen aikana TPS on kolme kertaa kohdannut Kärpät ja hävinnyt joka pelin kolmen maalin erolla. Raksilassa. Kotona ei Suikkasen komennossa ole Kärppiä kohdattu, joten nyt olisi aika ottaa ensimmäinen voitto.

Ensimmäisen voiton tiellä on valitettavasti Antti Halosen ja Mikko Elorannan pelikiellot ja Jamie Johnsonin loukkaantuminen. Erityisesti Johnsonin panosta tarvittaisiin ja mieluusti näkisin myös Halosen ja Elorannan askissa. Eloranta on ajoittaisista hölmöilyistään huolimatta erittäin tärkeä pelaaja Tepsille. Halosen fyysistä panosta tarvittaisiin myös, voisi yrittää keikuttaa liigan parasta ulkomaalaisvahvistusta. Kenttäpelaajien osalta. Parashan on Tepsin maalilla, näin värilasien läpi katsottuna. No, näillä mennään ja narina ei auta mitään.

Jos tästä jotain positiivista hakee, niin Tepsillä on syvyyttä. Parina edellisenä kautena ei ole ollut ”ykkösmiehistön” takana yhtään mitään. Ja ”ykkösmiehistökin” on ollut aika rajoittunut joka suhteessa. Ei tarvitse katsoa kuin puolustajien nimiä.

Halosen tilalla pelaa Joonas Järvinen. Elorannan korvaa Tommi Hannus, joka on valunut ulos parhaasta kokoonpanosta. Sinisalokin saa jatkaa. Ei Sinisalo niin huono ole, etteikö nelosketjussa voisi välillä puskea. Ketjuista ei ole käryä. Minä peluuttaisin Hannusta Filppulan vierellä ja Uusikartanoa Vahalahden & Venäläisen välissä. Suikkanen voi olla eri mieltä.

Kärpät kaatuu, jos TPS ei ota saatanan tyhmiä jäähyjä, jalka on kevyt alusta asti ja Allu on liekeissä. Jotta ei totuus unohtuisi, niin Kärpät on ennakkosuosikki joka suhteessa. Ei kahta kysymystä, mutta TPS-juna höyryää tällä hetkellä hyvällä vauhdilla ja rivolla tyylillä pudotuspeleihin. Kärpät voi hyvinkin jäädä raadoksi raiteille.

Marko Kiprusoff, TPS puolustuksen kuningaspultti, kertoo miksi TPS-juna on noussut raiteilleen:

- Palattiin niin sanotusti jääkiekon perusteille ja ruvettiin pelaamaan jääkiekkoa ihan yksinkertaisena. Lisäksi tuollainen suorasanainen ja hyvä valmentaja saa vielä hyvän hengen päälle kopissa. Jatkoaika.com 20.2.2009

Niinpä. Ei ole lisättävää. Lyhyessä haastattelussa Kipru kertoo vielä epäsuorasti miksi paidassa ei ole C tai A:

- Tietenkin yritetään kannustaa, mutta jokaisen on parempi keskittyä siihen omaan osaamiseen. Sillä sitä joukkuetta parhaiten autetaan. Hengen luominen on ensisijaisesti valmentajan hommaan, mutta meidänkin nuoret sällit ovat pelanneet ikänsä tiukkoja pelejä, kyllä he sen homman osaavat.

Ihmettelen kyllä onko edellä oleva todella Kiprun suusta noin vaan tullut ulos. On nimittäin pitkä pätkä puhetta yhteen pötköön. Sisältö on ihan varmasti. Omistajan veli hoitaa hiljaisesti oman ruutunsa helvetin hyvin ja se on siinä. Jos ei pelitaitojen lisäksi irtoa puhetta, niin ei irtoa.

Huomenna irtoaa kolme pistettä tai olen olkipukki.

Lauantailöylyt Lappeenrannassa

SaiPa-TPS 2-3. Ensimmäinen vaihto meni vihkoon. TPS:n viime pelien aloitusketju Kolu-Töykkälä-Suominen on surkea omassa päässä. Ei auttanut yhtään, vaikka takana luutivat Kiprusoff ja Berg. En ymmärrä miten ko. ketjun oman pään pelaaminen on niin heikkoa. Ensimmäisen vaihdon jälkeen erä oli Tepsin hanskassa.

Kaksi ensimmäistä ylivoimaa tuottivat nopeasti tulosta. Kiekko alueelle ja Jarkko Heikkinen pisti viivalta limpulle vauhtia. Ennen erän puoliväliä 0-2 taululla ja sarjajumbo ansaitussa sillassa. SaiPa pelasi ylivarovaisesti ja Tepsi kiitti. Hyökkäyspään kiekonmenetysten jälkeen kotijoukkueen hyökkääjät valuivat yhteen kasaan lähelle siniviivaa ja TPS:n pakit saivat rauhassa avata peliä.

Erän lopussa Aki Uusikartano todisti, että aina kannattaa laukoa/roiskaista kiekko maalia kohti. Kulmasta maalille heitetty kiekko meni sisään, kun maalivahti häsläsi. Ensimmäinen erä 0-3 ja peli tuntui menevän kohti selvää voittoa.

Erätauolla puhuttiin, että nyt naula sarjajumbon arkkuun. Juuei.

Ensimmäinen huomio toisessa erässä oli, että Kiprusoffin ottelu päättyi ensimmäiseen erään. Joonas Järvinen ilmestyi Bergin pariksi. Toinen huomio oli, että SaiPa painaa päälle tosissaan ja TPS vapisee kuin haavanlehti.

TPS sai kuitenkin viiden minuutin jälkeen ylivoiman ja Berg sössi sen alokasmaisella virheellä. Alivoimapelaaja pudotti mailansa. Kiekko ei kuitenkaan pysynyt ylivoimaviisikon hallussa, vaan saipalainen lähti hyökkäykseen. Akihito sinkoutuu kohti omaa päätä ja peruutuksen aluksi lyö jäässä lojuvan mailan poikittain. Vähän niin kuin esteeksi vastustajalle. Kukaan ei huomannut mitään. Paitsi tuomarit ja kotiyleisö ja ihan vittu jokainen. Estämisjäähy.

SaiPa pyöritti ja Alexander Salak piti maalinsa puhtaana, kunnes ylivoiman jälkeen siniviivalaukaus ohjattiin sisään. Juuri ennen ehdin sanoa ääneen, että kohta menee sisään. Ihan vain siksi, että tuntui siltä. TPS oli kaulaansa myöten kusessa siinä vaiheessa.

Kavennusmaalin jälkeen kotijoukkue jatkoi riepottelua ja Akihito löysi vielä yhden keinon vajota huonommaksi. Hieno syöttö kulmasta suoraan hyökkääjän lapaan. Vastustajan hyökkääjän. Hyökkääjän, joka oli parhaalla mestalla maalinteon suhteen. Ei jumalauta. Paineeton tilanne, aikaa oli katsoa minne syöttää ja silti meni minne meni. Allu toki torjui ensimmäisen yrityksen, toisen laukauksen torjui tai sitten jäi pakkiin ja kolmas meni sisään. Aki katsoi polvillaan aitiopaikalta maalia. Melkein hyppäsin kaukaloon huutamaan mitä vittua, kirjekurssillako opit syöttämään? Shaatana.

Minusta Bergin peli meni päreiksi, kun Kipru jäi koppiin. Ensimmäisessä erässä ykköspari oli jäätävän hyvä (miinus ensimmäinen vaihto). Kiekko liikkui, tarvittaessa pakki-pakki ennen hyökkääjälle avausta. Ei hermoilua, ei pelleilyä – ammattilaiset asialla. Toisesta erästä eteenpäin oli joku amatööri vitospaidan sisällä.

Toisen erän viimeinen viisi minuuttia sujui vähän paremmin. SaiPan takaa-ajo vaimeni ja TPS pääsi jopa hyökkäämään. Ylivoimalla tuli jopa pari hyvää maalipaikkaa. Melkein Vahalahti teki maalin kulmalta maalin. Tolppa kilahti kerran, mutta se tuli torjunnasta kimmonneesta kiekosta.

Kolmas erä oli toisen erän kopio hallinnan suhteen. SaiPa puski päälle ja TPS hiihteli perässä. Allu piti joukkuetta pystyssä. SaiPalla oli paikkoja tulla tasoihin, mutta ei vaan ollut onnea tarpeeksi. Parhaimmillaan pitivät ylivoimalla 2 minuuttia putkeen kiekkoa TPS:n päässä. Alivoimanelikko pääsi hädin tuskin omin avuin vaihtoon. Klubertanz jakeli pikkusikaa alivoiman alussa (mm. työnsi jonkun saipalaisen naamasta jäähän – ilmeestä päätellen ei ollut kiva kaatua visiiri suussa) ja lopussa vaan odotti, että peli menisi poikki. En ole vähään aikaan nähnyt ketään niin hapoilla.

Sarjajumbon huono karma esti tasoituksen yhdessä Salakin kanssa. TPS:n kenttäpelaajista ei ollut paljon apua. Voitetut aloitukset ja onnistuneet purkukiekot pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Onneksi Tepsillä on voittava maalivahti.

Kaikesta pelleilystä huolimatta oli hieno nähdä kolmen pisteen vierasvoitto. Ensimmäinen erä oli todella nätti. Lähes kaikki toimi ja peli kulki. Sitten piti mennä ihan itse pyllistysasentoon odottamaan pelin loppua. Onneksi vastustaja ei saanut sisään kuin kahdesti.

Kahdeksan pisteen viikko on loistava viikko. Loput runkosarjasta onkin sitten tiukempaa menoa.

Liigajumboa niistämään

TPS voitti tiistaina Lukon Raumalla. Torstaina irtosi jatkoaikavoitto Lukosta Turussa. Viisi pistettä kahdesta pelistä on loistava suoritus, vaikka kuusi pistettäkin oli otettavissa.

Torstain pelin näin ja se oli nyhjäys. Nyhjäystä ehkä siksi, että sarjataulukon alapuoliskon joukkueet ottivat yhteen. Molemmat joukkueet tarvitsivat (ja tarvitsevat) kipeästi sarjapisteitä. Playout-peikko voi vielä hotkaista ja tyylistä ei saa pisteitä. Mutta silti kaataisin pelin suhteellisen alhaisesta tasosta suurimman syyn tuomareiden niskaan.

Päätuomarikaksikko Laaksonen & Favorin antoi poikien pelata mailalla kaikkea. Mikä nollatoleranssi? Tällä hetkellä saa kahvata, eikun suorittaa aktiivista mailahäirintää, niin paljon kuin kehtaa. Ja kyllähän pelaajat kehtaavat, kun pilli ei soi. Sen kerran kun soi, niin alkaa armoton valitusvittuilu vihellyksestä. Kyllä sitä itselläkin käpy kuumenisi, jos satunnaisotanta on vihellyslinja.

Joku roti pitää saada tuomarointiin. Ei sillä, että TPS olisi esimerkiksi torstaina kärsinyt tuomarilinjasta, vaan siksi, että peli menee päreiksi. Pelaajat hermostuvat poukkoiluun ja silloin keskittyminen illan aiheeseen kärsii. Illan aihe ei ole tuomarille tai vastustajalle itkeminen & vittuilu. Illan aihe on voitto.

Torstain hienoin suoritus oli Marko Kiprusoffin syöttö Tuomas Suomisen voittomaaliin. Selän takaa maalin eteen. Suomisen maali oli hyvä palkinto kovalle yrittäjälle. Jässikkä pelasi loppuun asti juuri siellä missä pitääkin.

Tuomas Suomisesta saisi enemmän tehoja irti, jos löytyisi jostain parempi keskushyökkääjä rinnalle. Jussi Makkosen rinnalla menisi 20 maalia rikki. Vanha tutkapari yhteen ensi kaudella. Tuskin ainakaan Turussa.

Keskushyökkääjistä on Tepsillä pula. Jamie Johnson taklattiin torstaina 3-6 viikon sairauslomalle. Saatana mikä otur. Johnson on Tepsin ainoa keskushyökkääjä, joka osaa syöttää a) kovaa b) tarkasti c) perille. Johnsonin korvasi Ilari Filppula, joka sai pelata kaksi erää Vahalahden ja Venäläisen välissä. Ei toiminut. Filppula näyttää sellaiselta, että kohta irtoaa tehoja. Kuudetta vuotta. No, yhdellä kaudella on tullut.

Johnsonin loukkaantumisen jälkeen TPS:n ylivoima oli kikkelin läpsyttelyä. Yksin vessassa. No score. Hakkasin päätä seinään viiden minuutin ylivoiman aikana. Jatkoajan ylivoimakin oli järjettömän heikko. Miesääni katsomosta: ”Kiekolla ei ole keuhkoja.” Niinpä.

Torstain pelistä jäi kuitenkin vieno hunajan maku suuhun. Kaksi pistettä tekee sen. Sarjataulukon kuuleminen radiosta pelin jälkeen sai hymyn leviämään. TPS on taas viivan oikealla puolella. Vielä kerran on kaikki omissa käsissä ja paineet pitää kestää.

---

Syksyllä TPS puolusti tiukasti 4-1 tappion Lappeenrannassa. Tänään pitäisi lukemat olla toisin päin. Mielenkiinnolla odotan ketjukokoonpanoja. Jos minä saisin päättää, niin laittaisin Uusikartanon Johnsonin paikalle ja Filppula & Hannus pelaisivat samassa ketjussa. Loput miten sattuu, koska miettiessä ketjukokoonpanoja sattuu taas päähän.

Päähän sattuu myös se, että en muista koska olisin viimeksi nähnyt TPS:n voittavan vieraissa. Taisi olla HIFK:ta vastaan syksyllä. Tänään haluan nähdä vierasvoiton.

Upi & Allu

Jatkoaika.comin juttu Upista ja Allusta on hienoa luettavaa. Ei ole mitään lisättävää. Kättä lippaan.

---

Vähitellen alan toipua viime viikon peleistä. Näin kaksi peliä ja molemmat TPS hävisi. Tappio harmittaa aina, mutta nämä kaksi vituttivat yli kaiken. TPS hävisi molemmat ottelut, koska pelasi päin persettä. Ihan itse. Kumpikaan vastustajista (HIFK, Tappara) ei ollut ylivoimainen. Tappara olisi pitänyt voittaa selvästi. Porkkanapöksyjen peli näytti siltä, että valmentajaa ei ole näkynyt koko kaudella tai sitten hän on minun tasoa.

Vitutusta lisäsi ja lisää heikon pelaamisen lisäksi sarjataulukko. Viime viikon kahden tappion jälkeen TPS:n mahdollisuudet nousta kympin sakkiin ovat heikot. Eroa on neljä pistettä. Aikaa on 11 peliä. 9 vastustajaa on edessä, joista 2 on sarjataulukossa alempana. Aika rivo ohjelma, mutta ei mahdoton.

Ensi viikko on kolmen pakkovoiton viikko. Jos TPS jatkaa edellisten otteluiden tasolla, niin playoutit kutsuvat. Erityisesti puolustuspelaamiseen toivon ryhtiä.

Jospa Aki Berg olisi pelikunnossa. Lienee utopistista ajatella, että olisi kauden 2006-07 kunnossa. Silloin Berg oli kuningas kaukalossa.

Keksin ihan itse jonkun tämän kauden tappiopelin jälkeen, että miksi Akihiton peli ei ole NHL-kokemuksen mukaista. Ensinnäkin loukkaantumiset ovat vieneet terää, toisekseen (kesä)harjoittelu oli omituista (koskee koko joukkuetta) ja kolmanneksi Bergin taso on laskenut.

NHL-ympyröissä Berg oli korkeasta varausnumerosta huolimatta porukan häntäpäässä. Hän ei ollut koskaan joukkueensa parhaiden pelaajien joukossa. Rima oli niin korkealla, että piti olla jatkuvasti terävänä ja yrittää roikkua mukana. Muuten Big Mats olisi lyönyt korville. Tepsissä taas rima on Bergin korkeudella ja silloin oma taso laskee. Ei ole kukaan kirittämässä parempaan suoritukseen. Eihän kukaan Tepsistä pysty edes taklaamaan Akia kunnolla.

Em. höpötys on vain minun luuloja. Minusta vain näyttää, että esim. Bergin syötöt ovat nykyään tuhnuja verrattuna kauteen 2006-07. Muistan kuinka Espoossa mies pelasi kahden minuutin alivoiman putkeen. Kaikki muut vaihtoivat, mutta Berg pysyi kentällä. Ja teki oikeita ratkaisuja sijoittumisessa ja kiekon kanssa. Mies oli vaaksan verran pidempi ja varmempi kuin nyt – nimenomaan puolustamisessa. Hyökkäyksiin lähdöissä pystyi antamaan lyhyen syötön lapaan ja sen jälkeen hengaamaan mukana kohtuullisesti. Kun hyökkäys meni läskiksi oli Berg omalla paikallaan pysäyttämässä vastahyökkäystä.

Minä haluan kuningas Bergin takaisin.