Henkimaailman hommia

Uskalsin vihdoinkin katsoa sarjataulukkoa – neljän tappio-ottelun jälkeen.

8. Ilves 79 p
9. Pelicans 77 p
10. Lukko 75 p
11. TPS 74 p
12. Ässät 72 p

Kolme peliä kaikilla jäljellä. 9 pistettä. TPS on pisteen päässä pudotuspeliviivasta. Käytännössä kahden pisteen päässä, koska maaliero on porukan toiseksi huonoin. Pari viikkoa sitten kahden Lukko-voiton jälkeen ajattelin, että TPS pystyy pitämään Lukon takanaan loppuun asti - helposti. Nyt näyttää raskaalta eikä pelkästään loppuohjelman (JYP, Blues, HIFK) takia.

Eniten hermostuttaa neljän viimeisimmän pelin tapa millä tappiot ovat tulleet. Hämeenlinnassa hukatun 3-0 johdon jälkeen TPS on puristanut mailaa tiukemmin ja tiukemmin. Joukkue ei ole kertaakaan tuon hukatun johdon jälkeen johtanut ottelua.

Torstaina peli-ilme vaihtui ”normaalista” ensimmäisen erän tukkoisuudesta suoranaiseen sähellykseen vastustajan tehtyä avausmaalin. Itseluottamuksen ilmapallo meni puhki ja vain naru palloriekaleen kera jäi käteen.

Jatkoajan lyhyessä Kokemus ei ole TPS:ssä valttia –jutussa käydään läpi Tepsin kokeneita pelaajia. Jutusta puuttuu mielestäni yksi tekijä. Tepsin kokeneet pelaajat eivät ole Mikko Elorantaa lukuun ottamatta pelaajia, jotka olisivat koskaan johtaneet joukkuetta jäällä. Koppijohtamisesta en tiedä mitään. Tarkoitan, että pelkkä kokemus tai ikä ei tarkoita, että pelaaja olisi automaattisesti johtaja. Ei ikä muuta luonnetta.

Elorannankin energia on kohdistunut vääriin asioihin. Liian paljon mussuttamista ja hölmöjä ratkaisuja, jotka näkyvät jäähysarakkeessa. Parhaimmillaan Kuli hölmöilyjen välillä pistää kroppaa likoon kunnolla ja laukaus lähtee napakasti. Tehopisteillä on aikaisemmin kompensoinut hyvin aivopieruja. Tällä kaudella ei ole syystä tai toisesta peli kulkenut ja jäljelle on jäänyt liian usein vain downside.

Ville Vahalahtea olen aina pitänyt myötätuulipelaajana. Hyvän keskushyökkääjän rinnalla pistää kiekon maaliin yli 20 kertaa kaudessa. Mikä ei joka jannulta onnistu, mutta ilman pelinrakentajaa VV:n peli on tehotonta. Syksyllä ei tullut tehoja. Jamie Johnsonin pelin parannuttua Vahalahtikin alkoi tehoilla. Johnsonin loukkaantumisen jälkeen Vahalahti on ollut entisensä. Tosin sillä erotuksella, että on kyllä pelannut paremmin kuin joskus ennen, mutta maaleja ei omin avuin tee. Vahalahti on hukassa ja menee hukkaan ilman pelinrakentajaa.

Etäisesti tulee Vahalahden nykytilanteesta mieleen Kai Nurminen 5-6 vuotta sitten. Nurminen teki itse peliä itselleen. Koeta siinä sitten syöttää itsellesi maalipaikkaan ja ehtiä ottamaan syöttö vastaan...

Aki Bergillä ei ole minusta johtajan elkeitä. Ihmettelin heti kapteeniksi nimittämisen jälkeen, että miksi? C ei sovi Bergille. Bergin pitäisi keskittyä vain ja ainoastaan omaan suoritukseen. Marko Kiprusoff on aina ollut joukon jatkona. Seuraa uskollisesti mukana, muttei vedä ketään perässään. Paitsi välillä Bergiä.

Aki Uusikartano on mysteeri minulle. ”Oikeasti” hän on kolmosketjun keskushyökkääjä, tällä hetkellä Tepsissä ykköskeskushyökkääjä. Peliälyä on, mutta pelinrakentaminen menee monesti näpertelyksi ja mies häviää mainosten sekaan. Voi olla kopissa johtaja. Jäällä ei ole.

Kuka Tepsin pelaajista sitten on johtaja jäällä? En tiedä. Antti Erkinjuntti jossain mielessä. Samaten Tuomas Suominen. MAX on jumala. Nopea jumala. Mutta ei se riitä, kun joukossa hengaa mukana mm. Ilari Filppula.

Filppula on neppailija, jonka peli-ilo katoaa samalla sekunnilla kun kiekko viedään lavasta tai tulee vähän enemmän fyysistä pelaamista. Selkä suoristuu ja jätkä valuu vaihtoaitioon. Vituttaa katsella löysää. Pikkuveli voisi antaa viisi prosenttia nöyryyttä ja joukkueelle pelaamista. Molemmat hyötyisivät. Valtteri ei aina syöttäisi maalipaikoista, vaan tekisi enemmän maaleja. Ilarin pehmeistä käsistä ja peliälystä olisi konkreettista hyötyä.

Niin, että pelillisten johtajien paikkoja on tarjolla. Nuorempien pelaajien on otettava isompaa roolia, kun vanhoista ei siihen ole. Tai sitten ei nuoremmistakaan ole johtamaan ja joukkueen kasaaminen on mennyt pieleen, kun asennetta ei joukkueesta tarpeeksi löydy. Voisivatko Saku ja Mikko soitella ennen pelejä pukukoppiin? Nostaisivat päät pystyyn, henkistä höökipilleriä tarjoaisivat.

Päivän JYP-peli tulee televisiosta. Televisiopelit ovat olleet tällä kaudella myrkkyä Tepsille. Joukkue on hävinnyt jokaisen televisiopelin? Nyt olisi maailman paras tilanne korjata tilastoa ja niistää sarjajohtajaa.

En ole optimistinen päivän pelin suhteen. Uskon perseilyn jatkuvan. Mutta toivon, että tukala tilanne sarjataulukossa saa henkisen lukon aukeamaan. Jostain syystä TPS ei ole Kai Suikkasen aikana pystynyt voittamaan silloin, kun sarjataulukko on näyttänyt ”hyvältä” eli olisi ollut paikka tehdä hajurakoa pudotuspeliviivaan ja ahdistella ylempänä olevia. Voittaminen on alkanut vasta viivan alle putoamisen jälkeen.

Nyt ollaan viivan alla ja on pakkovoiton aika. Kertaa kolme. Takaa on hyvä tulla. Altavastaajalla ei ole paineita. Ynnä muuta.