TPS voitti tiistaina Lukon Raumalla. Torstaina irtosi jatkoaikavoitto Lukosta Turussa. Viisi pistettä kahdesta pelistä on loistava suoritus, vaikka kuusi pistettäkin oli otettavissa.
Torstain pelin näin ja se oli nyhjäys. Nyhjäystä ehkä siksi, että sarjataulukon alapuoliskon joukkueet ottivat yhteen. Molemmat joukkueet tarvitsivat (ja tarvitsevat) kipeästi sarjapisteitä. Playout-peikko voi vielä hotkaista ja tyylistä ei saa pisteitä. Mutta silti kaataisin pelin suhteellisen alhaisesta tasosta suurimman syyn tuomareiden niskaan.
Päätuomarikaksikko Laaksonen & Favorin antoi poikien pelata mailalla kaikkea. Mikä nollatoleranssi? Tällä hetkellä saa kahvata, eikun suorittaa aktiivista mailahäirintää, niin paljon kuin kehtaa. Ja kyllähän pelaajat kehtaavat, kun pilli ei soi. Sen kerran kun soi, niin alkaa armoton valitusvittuilu vihellyksestä. Kyllä sitä itselläkin käpy kuumenisi, jos satunnaisotanta on vihellyslinja.
Joku roti pitää saada tuomarointiin. Ei sillä, että TPS olisi esimerkiksi torstaina kärsinyt tuomarilinjasta, vaan siksi, että peli menee päreiksi. Pelaajat hermostuvat poukkoiluun ja silloin keskittyminen illan aiheeseen kärsii. Illan aihe ei ole tuomarille tai vastustajalle itkeminen & vittuilu. Illan aihe on voitto.
Torstain hienoin suoritus oli Marko Kiprusoffin syöttö Tuomas Suomisen voittomaaliin. Selän takaa maalin eteen. Suomisen maali oli hyvä palkinto kovalle yrittäjälle. Jässikkä pelasi loppuun asti juuri siellä missä pitääkin.
Tuomas Suomisesta saisi enemmän tehoja irti, jos löytyisi jostain parempi keskushyökkääjä rinnalle. Jussi Makkosen rinnalla menisi 20 maalia rikki. Vanha tutkapari yhteen ensi kaudella. Tuskin ainakaan Turussa.
Keskushyökkääjistä on Tepsillä pula. Jamie Johnson taklattiin torstaina 3-6 viikon sairauslomalle. Saatana mikä otur. Johnson on Tepsin ainoa keskushyökkääjä, joka osaa syöttää a) kovaa b) tarkasti c) perille. Johnsonin korvasi Ilari Filppula, joka sai pelata kaksi erää Vahalahden ja Venäläisen välissä. Ei toiminut. Filppula näyttää sellaiselta, että kohta irtoaa tehoja. Kuudetta vuotta. No, yhdellä kaudella on tullut.
Johnsonin loukkaantumisen jälkeen TPS:n ylivoima oli kikkelin läpsyttelyä. Yksin vessassa. No score. Hakkasin päätä seinään viiden minuutin ylivoiman aikana. Jatkoajan ylivoimakin oli järjettömän heikko. Miesääni katsomosta: ”Kiekolla ei ole keuhkoja.” Niinpä.
Torstain pelistä jäi kuitenkin vieno hunajan maku suuhun. Kaksi pistettä tekee sen. Sarjataulukon kuuleminen radiosta pelin jälkeen sai hymyn leviämään. TPS on taas viivan oikealla puolella. Vielä kerran on kaikki omissa käsissä ja paineet pitää kestää.
Syksyllä TPS puolusti tiukasti 4-1 tappion Lappeenrannassa. Tänään pitäisi lukemat olla toisin päin. Mielenkiinnolla odotan ketjukokoonpanoja. Jos minä saisin päättää, niin laittaisin Uusikartanon Johnsonin paikalle ja Filppula & Hannus pelaisivat samassa ketjussa. Loput miten sattuu, koska miettiessä ketjukokoonpanoja sattuu taas päähän.
Päähän sattuu myös se, että en muista koska olisin viimeksi nähnyt TPS:n voittavan vieraissa. Taisi olla HIFK:ta vastaan syksyllä. Tänään haluan nähdä vierasvoiton.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti