Hatussani on paskaa

Minua vituttaa TPS:n kaksi viimeistä peliä. Viime viikon torstain pelikin vituttaa, mutta ei niin paljon koska en nähnyt sitä. Kolmesta pelistä yksi piste on huono suoritus. Erityisen huonoa on se, että TPS on ihan itse jättänyt pisteet ottamatta. Kärppiä ja Bluesia vastaan oli kaikki mahdollisuudet saada pisteitä, jopa kuusi pistettä. Kotipelejä vielä.

Tuskan määrä on minulla pian tapissa. TPS päästää tällä hetkellä aivan liikaa maaleja ja maalinteko on koko kauden ajan ollut perin tuskaista eli huonoa. Järkirajoitteinenkin tajuaa, ettei em. yhdistelmällä hyvää seuraa. En jaksa edes valittaa yksittäisistä pelaajista. Viime pelien onnistujat voin listata:




TPS:n ylivoimapeli meni rikki samanaikaisesti Jamie Johnsonin olkapään kanssa. Ykkösylivoima (Vahalahti-Filppula-Venäläinen) on nykyään rikkinäinen ritsa. Hyökkäystunareitten seurana siniviivalla häärii erinäisiä jamppoja silmät kiinni peukalo tiukasti pyllyssä.

Blues-pelissä vastustaja teki alivoimamaalin. Alivoimamaalin jälkeen ajattelin, ettei heikommin voi pelata. Mitä vielä, joukkue kaivoi munasuojista vielä yhden pettymyksen lisää. Kahden minuutin 5-3 ylivoima oli sellaista sontaa, että vetäsin itseäni nyrkillä nenään.

Nyt unohdan jääkiekon hetkeksi. Torstaina heilahdan takki auki Narrien hengettömälle kotiareenalle. Onneksi saan ilmaispiletit, ettei tarvitse Hjalmaria tukea. Viinatkin jätän juomatta.

Shaatana mikä olo. Kaikki on kai silti omissa käsissä, en ole pystynyt sarjataulukkoa katsomaan lauantain jälkeen. Torstaina vilkaisen perssilmällä ja uskon taas Tepsiin.