Pistin blogipillit pussiin TPS:n kauden päättyessä. Pientä kevätlomaa jääkiekosta ja pettymyksen pureskelua, vaikka etukäteen tiesin (kuten kaikki muutkin todellisuuden liepeillä liikkuvat) kauden urheilullisen tuloksen olevan heikko, niin silti harmitti lopputulema. Toisaalta neljännesfinaalit olisivat jääneet neljään. Toisaalta olisi ollut huomattavasti mukavampi päästä edes kerran sääleistä jatkoon... No niin, muna on soikea ja löysä.
Jääkiekkolomaa on helpottanut huomattavasti TPS:n hiljaisuus. Yhtään uutta pelaajasopimusta ei ole julkaistu ja talouspuolen tuloskin selviää vasta paljon myöhemmin. Tepsin kokonaisvaltaisesta alakulosta kertoo myös junioripuolen kyykistely. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin C-junioreista napsahti pronssia ja muita ilouutisia ei ole. A-junnujen sarjapaikan säilyminen karsintojen kautta ei ole ilouutinen kuin nimeksi.
En ymmärrä miten TPS:n junioritoiminta on niin surkealla tasolla. Ei pitäisi olla. Ei saisi olla. Junioritoiminnan ollessa kuralla on edustuksen tie menestykseen paljon kivisempi. TPS:n menestyksen yksi ehto on toimiva ”juniorituotanto”. Pelkkä ostojoukkue ei toimi millään mittarilla.
Oma unelma edustusjoukkueeksi olisi joukkue mallia TPS 1998-99. Siinä joukkueessa oli jotain maagista ja joukkue oli täysin suomalainen. Oi. Nykyisen Tepsin kannattajan takuuvarma tunnusmerkki on vanhojen aikojen muistelu maaliskuun puolivälin jälkeen…
Ei naurata sitten yhtään. Vanhat muistot lämmittävät kirkkaan ja kirpakan putelin verran aina silloin tällöin. Muistoista tosin tulee morkkis nopeammin ja niistä ei fyysisesti joudu niin heikolle hapelle. Ainakaan vielä en ole joutunut.
Mitä kuuluu TPS Hockey Akatemialle? Syksyn tiedotustilaisuuden jälkeen ei ole kuulunut yhtään mitään. Huhujen mukaan toiminta on ollut vähäistä ja todella kaukana tiedotustilaisuudessa kehutusta. Ei kai vaan rehtorilla ole taas mennyt mopo ojaan heti startissa? Rehtorin kesken jääneistä projekteista 2000-luvulla joku voisi tehdä listan, ja sitten ihmetellään enemmän Akatemian äksöniä.
Aki Berg valittiin maajoukkueen ensimmäiseen leiriryhmään. Ainoana TPS-pelaajana. Juu, tätähän tämä nykyään on. Kuka mahtaa olla seuraava uusi TPS-kasvatti maajoukkueessa? Tai ylipäätänsä toinen tepsiläinen maajoukkueessa.
Pelaajasopimuksia on kuulemma parikymmentä kasassa ts. runko olisi siinä, jos asiat ovat kunnossa. Mutta onko mukana tärkeimmät pelipaikat? Ykkösmaalivahti ja –keskushyökkääjä nyt ainakin tarvittaisiin… Tällä kaudella kärkiosaamisesta oli paha puute ja leveyttäkin oli liian vähän. Mopoon tarvittaisiin ehdottomasti isompi kaasari ja bensatankki. Riisuttu mopo on riisuttu mopo, vaikka kuinka polkisi.
TPS:n kotisivut ovat naurettavan huonot, joten haetaan ilmaiseksi tietoa Tepsistä. Jatkoajan mukaan tämän kauden joukkueesta seuraavat nimet ovat myös ensi kaudella TPS-paita päällä kaukalossa:
Marko Kiprusoff (s. 1972)
Antti Halonen (s. 1982)
Joonas Järvinen (s. 1989)
Tomas Sinisalo (s. 1986)
Toni Jalo (s. 1989)
Antti Reivonen (s. 1988)
Antti Erkinjuntti (s. 1986)
Yhteensä 7 sopimusta, painotus vahvasti kokemattomuudessa. Mukana ei ole maalivahteja eikä yhtään johtavaa hyökkääjää ellei Erkinjunttia sellaiseksi laske. Minä en vielä laske.
Reilu tusina ukkoa on siis julkistamatta ja julkaisemattomien joukossa tärkeimmät pa(l)ikat. Ensi kauden sopimuksia julkaistaan kun uusien pelaajien kausi päättyy, luulisin. NHL-runkosarja on vielä kesken eikun, no Mestiksen pelit ovat vielä kesken. Samaan syssyyn varmaan ilmoitetaan jatkosopimuksiakin? Vai meneekö pa(l)ikat isolla prosentilla vaihtoon? Ei saisi mennä. Jatkuvuutta pitää olla, ettei tarvitse pyörää keksiä joka vuosi uudestaan.
En jaksa pelaajahuhuilla spekuloida. Seuraaville tämän kauden joukkueesta antaisin jatkopahvin, ankaralla palkkakatolla per pelaaja:
Aki Berg (hinta ei todellakaan saa olla levoton ja roolin pitää olla oikea, Aki pois ylivoimasta!)
Mikko Rautee
Tuomas Suominen
Matti Aho
Aki Uusikartano
Niko Mikkola
Pitkällä matikalla tuossa on kuusi kappaletta nimiä. Toivottavasti edes osalla on jatkosopimus. Seuraavien kohdalla tekisin tiukkaa harkintaa ja sitten tiukkaakin tiukemmin vääntäisin rahasta:
Alexander Salak (toinen vuosi Upin koulua tekisi terää)
Tero Konttinen (kiekollinen potentiaali kiihottaa ja puolustuspelaamisen heikkous sylettää – todellinen turn on/off)
Simon Backman (kahdeksas soturi, aina tarvitaan uskollista leveyttä rosteriin)
Max Kolu (Power kehittyi mukavasti ja kulttistatus!)
Teemu Laine (tehojen puolesta kyllä, mutta taitaa molemmat osapuolet haluta jotain muuta)
Viiden kanssa siis jonkinlaista harkintaa, mutta jätetään Teemu Laine pois, kun tuskin jatkaa (luulo, ei tieto). Lopuille (mm. Kuokkanen, Saarinen, Alanen) tarjoaisin käsipäivää ja hyvää kiekkouran jatkoa jossain muualla. Muistoksi kaulaliinat kaulaan ja pienemmille muksuille se shopin kiekkosetti.
Parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa 7+6+4 = 17 pelaajaa tämän kauden joukkueesta jatkaisi, jos minä saisin päättää. Sanoisin, että ihan hyvä vaihtuvuus tai jatkuvuus. Kohtalaisen hyvä runko täydennettäväksi toisin sanoen.
Jatkajien täytteeksi mm. parempi maalivahti kuin Kuokkanen, puolustukseen fyysisyyttä mahdollisimman vähäisellä puukätisyydellä sekä pistetehtailijoita hyökkäykseen. Panostaisin erityisesti hyvään maalivahtiin ja hyökkäykseen hakisin yhtä tai kahta kunnon tähteä... ja raapisin päätä rahapinon kokonaiskorkeuden kanssa. Pelkillä alemman sarjatason vahvistuksilla ei nimittäin pitkälle pötkitä. Mutta katsotaan mitä taikurin hatusta oikeasti nostetaan. Hengitystä tuskin kannattaa pidättää todellisten tähtien suhteen, pahoin pelkään.
lauantaina, maaliskuuta 29, 2008
tiistaina, maaliskuuta 11, 2008
Sihvonen neuvoo
Turun Sanomat on haastatellut Petteri Sihvosta ja aiheena mm. TPS. Sihvosella on muutama hyvä neuvo Tepsille. Paras on minusta tämä:
- Tärkeätä olisi nyt turkulaisten katsojien luottamuksen palauttaminen. Siinä työssä seurajohdon pitää varoa kaikkia ylisanoja ja kuplien luontia. Turkulainen kiekkoyleisö on niin kultivoitunutta ja kaikissa marinadeissa keitettyä, etteivät turhat lupaukset enää mene läpi.
Minun ei tarvitse edes tiivistää neuvoa, vaan Sihvonen tekee sen ihan itse:
- Kaikkien turhien markkinapuheiden kanssa kannattaisi nyt olla todella varovainen.
Yksinkertaistettuna markkinoinnin tehtävä on houkuttelevan lupauksen antaminen ja tämän lupauksen täyttäminen. Asiakas pettyy, jos lupausta ei täytetä ja tekee jotain. Tepsin kohdalla pettynyt asiakas ei taida vaihtaa (paikallis)kilpailijan tuotteeseen, vaan jättää lähtemättä hallille ja tuloja jää saamatta.
Syksyn 2007 Maan kovin jääshow –slogan on konkreettinen esimerkki heikosta markkinoinnista. ”Kaikki” tiesivät, ettei slogan pidä paikkaansa ts. TPS lupasi jotain sellaista mitä se ei voinut mitenkään täyttää, joten miksi lähteä superlatiivien tielle?
Hiuksia halkomalla voi väittää, etteivät esim. julkiset ”heitot” ykköskentän hankkimisesta ole lupauksia, mutta minusta ne ovat juuri sitä. Ei kohderyhmä mieti onko tämä lupaus, haave, toive tai unelma. Toimitusjohtaja puhui ykköskentän hankkimisesta ja silloin suuren ja pienenkin yleisön mieleen jää "ykköskentän hankkiminen". Tai lähihistoriasta jo klassinen Mikko Elorannan korvaajan hankkiminen. Neljä kautta on sitäkin jo odotettu. Ei ole näkynyt.
Toivottavasti TPS ottaa Sihvosen neuvoista vaarin. Nyt (jälleen kerran) tarvitaan tekoja pelkkien sanojen asemesta.
- Tärkeätä olisi nyt turkulaisten katsojien luottamuksen palauttaminen. Siinä työssä seurajohdon pitää varoa kaikkia ylisanoja ja kuplien luontia. Turkulainen kiekkoyleisö on niin kultivoitunutta ja kaikissa marinadeissa keitettyä, etteivät turhat lupaukset enää mene läpi.
Minun ei tarvitse edes tiivistää neuvoa, vaan Sihvonen tekee sen ihan itse:
- Kaikkien turhien markkinapuheiden kanssa kannattaisi nyt olla todella varovainen.
Yksinkertaistettuna markkinoinnin tehtävä on houkuttelevan lupauksen antaminen ja tämän lupauksen täyttäminen. Asiakas pettyy, jos lupausta ei täytetä ja tekee jotain. Tepsin kohdalla pettynyt asiakas ei taida vaihtaa (paikallis)kilpailijan tuotteeseen, vaan jättää lähtemättä hallille ja tuloja jää saamatta.
Syksyn 2007 Maan kovin jääshow –slogan on konkreettinen esimerkki heikosta markkinoinnista. ”Kaikki” tiesivät, ettei slogan pidä paikkaansa ts. TPS lupasi jotain sellaista mitä se ei voinut mitenkään täyttää, joten miksi lähteä superlatiivien tielle?
Hiuksia halkomalla voi väittää, etteivät esim. julkiset ”heitot” ykköskentän hankkimisesta ole lupauksia, mutta minusta ne ovat juuri sitä. Ei kohderyhmä mieti onko tämä lupaus, haave, toive tai unelma. Toimitusjohtaja puhui ykköskentän hankkimisesta ja silloin suuren ja pienenkin yleisön mieleen jää "ykköskentän hankkiminen". Tai lähihistoriasta jo klassinen Mikko Elorannan korvaajan hankkiminen. Neljä kautta on sitäkin jo odotettu. Ei ole näkynyt.
Toivottavasti TPS ottaa Sihvosen neuvoista vaarin. Nyt (jälleen kerran) tarvitaan tekoja pelkkien sanojen asemesta.
maanantaina, maaliskuuta 10, 2008
Kausi lyhyesti
Etukäteisarvioihin verrattua kauden 2007-08 TPS ylisuoritti, mutta ylisuorituksen toteutus jäi minua kaivelemaan. Toteutus jäytää siksi, että joukkue oli niin lähellä ehjää suoritusta ties kuinka monta kertaa kauden aikana. Perjantain kiehnäys (50 min 1-4 -> 5-4 ja.) oli varsinainen kirsikka pannukakun päälle ja sunnuntain kamaluuden olisi voinut jättää kokonaan pelaamatta. Niin kuin säälitpleijarit muutenkin.
Kausi lyhyesti ranskiksilla
- Olen tyytyväinen, että sarjassa taakse jäi neljä joukkuetta
- Olen tyytymätön kauden jälkimmäiseen puoliskoon ja erityisesti pudotuspelikarsintaan
- Olen pääosin tyytyväinen joukkueen yrittämiseen ja ilmeeseen
- Olen tyytyväinen muutaman yksilön kehitykseen
- Olen osittain pettynyt muutaman yksilön suorituksiin
Kauden urheilullinen tulos on tasolla plusmiinus nolla, nopeasti ynnättynä. Urheilullinen tulos meni siis etukäteisodotusten mukaisesti, joten kauden taloudellinen tulos ratkaisee kuinka onnistunut kausi Tepsillä oikeasti oli.
Nollatulos oli tavoitteena ja se ei toteudu. Jännityksellä odotan paljonko tappiota tulee. Muutama kymmenentuhatta turskaa ei olisi paha rasti, koska silloin tulosparannus olisi mallia jättimäinen (1,4 miljoonaa euroa tappiota on vertailulukema).
Mutta jos tulos on usealla sadallatuhannella miinuksella, niin tuloksentekijät vaihtoon. On se meinaan helvetti ja saatana samassa ilmauksessa, jos suuri ja mahtava TPS on jättiläinen vain sarjassa ”taloudellinen tappio”.
Kausi lyhyesti ranskiksilla
- Olen tyytyväinen, että sarjassa taakse jäi neljä joukkuetta
- Olen tyytymätön kauden jälkimmäiseen puoliskoon ja erityisesti pudotuspelikarsintaan
- Olen pääosin tyytyväinen joukkueen yrittämiseen ja ilmeeseen
- Olen tyytyväinen muutaman yksilön kehitykseen
- Olen osittain pettynyt muutaman yksilön suorituksiin
Kauden urheilullinen tulos on tasolla plusmiinus nolla, nopeasti ynnättynä. Urheilullinen tulos meni siis etukäteisodotusten mukaisesti, joten kauden taloudellinen tulos ratkaisee kuinka onnistunut kausi Tepsillä oikeasti oli.
Nollatulos oli tavoitteena ja se ei toteudu. Jännityksellä odotan paljonko tappiota tulee. Muutama kymmenentuhatta turskaa ei olisi paha rasti, koska silloin tulosparannus olisi mallia jättimäinen (1,4 miljoonaa euroa tappiota on vertailulukema).
Mutta jos tulos on usealla sadallatuhannella miinuksella, niin tuloksentekijät vaihtoon. On se meinaan helvetti ja saatana samassa ilmauksessa, jos suuri ja mahtava TPS on jättiläinen vain sarjassa ”taloudellinen tappio”.
Kesälomalle
Nukuin yön yli, kun vitutti eilinen jääkiekko-ottelu. Kauden päätös oli lässähtänyt torttu. TPS otti ja hävisi toisen kerran peräkkäin HIFK:lle, joten kausi päättyi kolmannen kerran peräkkäin säälikierrokseen.
Suuri ja mahtava TPS on urheilullisesti kääpiö SM-liigassa. Pisteautomaatti. Helppo nakki. Apukoululainen. Ei vaan osaa. Lilliputti. Alamittainen.
Matsin lopputulos (0-1 av.) jätti paljonkin jossiteltavaa. Mutta en jaksa, kun ei vaan mennyt kiekko sisään. Huikean analyysiini lopputuleman mukaan TPS:n kausi päättyi jo perjantain jatkoaikatappioon. Siitä ei joukkue noussut.
En osaa sanoa menikö mopo rikki sekä henkisesti että fyysisesti. Jälkimmäisestä oli selkeitä oireita eilen. Kapealla rosterilla saattaa käydä niin, että pelimiehet loppuvat kesken. Kapea ja kärjeltään tylsä rosteri on takuu menestymättömyydestä. Päälle vielä erittäin epätasainen peluutus tosipeleissä, joissa osa pelaajista pelasi itsensä puhki ennen kolmatta erää ja osalle tuskin tuli edes hiki matsin aikana. Oliks järkee?
Juha Kuokkanen oli matsin paras tepsiläinen ja pelasi paljon paremmin mitä minä etukäteen luulin. Oikein mallikas suoritus häneltä. Kenttäpelaajista jäi tällä kertaa kiinni.
Suuri ja mahtava TPS on urheilullisesti kääpiö SM-liigassa. Pisteautomaatti. Helppo nakki. Apukoululainen. Ei vaan osaa. Lilliputti. Alamittainen.
Matsin lopputulos (0-1 av.) jätti paljonkin jossiteltavaa. Mutta en jaksa, kun ei vaan mennyt kiekko sisään. Huikean analyysiini lopputuleman mukaan TPS:n kausi päättyi jo perjantain jatkoaikatappioon. Siitä ei joukkue noussut.
En osaa sanoa menikö mopo rikki sekä henkisesti että fyysisesti. Jälkimmäisestä oli selkeitä oireita eilen. Kapealla rosterilla saattaa käydä niin, että pelimiehet loppuvat kesken. Kapea ja kärjeltään tylsä rosteri on takuu menestymättömyydestä. Päälle vielä erittäin epätasainen peluutus tosipeleissä, joissa osa pelaajista pelasi itsensä puhki ennen kolmatta erää ja osalle tuskin tuli edes hiki matsin aikana. Oliks järkee?
Juha Kuokkanen oli matsin paras tepsiläinen ja pelasi paljon paremmin mitä minä etukäteen luulin. Oikein mallikas suoritus häneltä. Kenttäpelaajista jäi tällä kertaa kiinni.
sunnuntaina, maaliskuuta 09, 2008
Munaa!
Pudotuspelikarsinnan toinen peli on tänään. Tepsi vastaan Helsingin IFK. Voitolla TPS:n kausi jatkuu vähintään vuorokaudella ja tappiolla kausi on valmis. Perjantaina IFK teki näppärän kirin ja voitti jatkoajalla. Tänään mitataan TPS:n henkistä kanttia, jaksaako joukkue taistella tosissaan voitosta? Vai naksahtiko henkinen selkäranka perjantaina lopullisesti poikki. Jaksamisen lisäksi oleellista on rentous. Pakkovoittoja ei oteta liian tiukalla vanteella.
Perjantaina Jan ”länki” Lundell antoi Tepsille voiton avaimet, joten odotetusti HIFK:n maalilla on tänään Jani Nieminen. Alexander Salak taas imaisi yhden helpon perjantaina ja käynnisti HIFK:n kirin, joten Juha Kuokkanen on tänään Tepsillä tolppien välissä.
Minä olen pettynyt Kuokkasen valintaan. Menetin tässä kevään korvalla luottamukseni Kuokkaseen. Yksinkertaisesti näin liian monta luokatonta esitystä mieheltä. Varsinkin otteluiden alut menivät liian usein suoraan vessanpönttöön. En juuri nyt muista toista yhtä luokatonta aloittajaa. Minä olisin jatkanut Salakilla, vaikka Allun voittoprosentti on selkeästi huonompi kuin Kuokkasen. Allu on näet taistelija.
Tarkemmin ajateltuna taisin juuri tammikuisen HIFK-pelin (6-0) jälkeen menettää uskoni Kuokkasen kykyihin. Ajassa 13.51 vaihdettiin pois maalilta, tilanne oli 3-0.
Toivottavasti Kuokkasella pää kestää ja kiekot pysähtyy. Tepsin pitää ohjata peliä siten että, helsinkiläiset laukoisivat mahdollisimman kaukaa. Kaukolaukaukset Kuokkanen ottaa kiinni (toisin kuin Salak perjantaina). Lähipelissä miehestä ei ole mihinkään ja läpiajoissa on aivan sukka. Viisi äijää oman maalin eteen parhaalle maalintekosektorille ja sormet ristiin, ettei laukaukset mene ruuhkasta läpi. Kuten meni perjantaina.
TPS:n kentällisiin ei ole tehty muutoksia, paitsi Simon Backmanin tilalla ylimääräisenä puolustajana on Jesse Saarinen. Kosmeettinen muutos, koska kaukaloon ei kummallakaan ole asiaa.
TPS:n peluutusta muuttaisin hieman. Minun mielestä David Lundbohmin ketjun pitäisi saada enemmän jääaikaa. Ensimmäisessä ottelussa Markku Hurmetta ja Mikko Rauteeta kuormitettiin aivan liikaa. Ja minusta tämä näkyi ottelun lopussa, varsinkin Hurmeen kohdalla. Kummatkin vielä aloittivat heikosti. Lundbohm ei ole niin huono tai kokematon(!), etteikö häntä voisi hieman enemmän peluuttaa.
Tepsillä on saumat voittoon, jos asenne on sama kuin ensimmäisessä pelissä. Pientä säätöä peluutukseen, tasonnostoa muutamilta avainpelaajilta ja kyllä se siitä. HIFK on nimekäs, mutta joukkueena heikko. Kuokkasella on paineet ja parempi olisi kestää ne.
Sen sanon jo nyt, että kokemattomuuden piikkiin ei Tepsin mahdollista tappiota voi laittaa. Joukkue ei ole läpeensä nuori tai kokematon. Mukana on aika paljon todella kokeneita ja kaiken nähneitä pelaajia. Heidän pitää omalla esimerkillä viedä joukkuetta eteenpäin.
MUNAA!
Perjantaina Jan ”länki” Lundell antoi Tepsille voiton avaimet, joten odotetusti HIFK:n maalilla on tänään Jani Nieminen. Alexander Salak taas imaisi yhden helpon perjantaina ja käynnisti HIFK:n kirin, joten Juha Kuokkanen on tänään Tepsillä tolppien välissä.
Minä olen pettynyt Kuokkasen valintaan. Menetin tässä kevään korvalla luottamukseni Kuokkaseen. Yksinkertaisesti näin liian monta luokatonta esitystä mieheltä. Varsinkin otteluiden alut menivät liian usein suoraan vessanpönttöön. En juuri nyt muista toista yhtä luokatonta aloittajaa. Minä olisin jatkanut Salakilla, vaikka Allun voittoprosentti on selkeästi huonompi kuin Kuokkasen. Allu on näet taistelija.
Tarkemmin ajateltuna taisin juuri tammikuisen HIFK-pelin (6-0) jälkeen menettää uskoni Kuokkasen kykyihin. Ajassa 13.51 vaihdettiin pois maalilta, tilanne oli 3-0.
Toivottavasti Kuokkasella pää kestää ja kiekot pysähtyy. Tepsin pitää ohjata peliä siten että, helsinkiläiset laukoisivat mahdollisimman kaukaa. Kaukolaukaukset Kuokkanen ottaa kiinni (toisin kuin Salak perjantaina). Lähipelissä miehestä ei ole mihinkään ja läpiajoissa on aivan sukka. Viisi äijää oman maalin eteen parhaalle maalintekosektorille ja sormet ristiin, ettei laukaukset mene ruuhkasta läpi. Kuten meni perjantaina.
TPS:n kentällisiin ei ole tehty muutoksia, paitsi Simon Backmanin tilalla ylimääräisenä puolustajana on Jesse Saarinen. Kosmeettinen muutos, koska kaukaloon ei kummallakaan ole asiaa.
TPS:n peluutusta muuttaisin hieman. Minun mielestä David Lundbohmin ketjun pitäisi saada enemmän jääaikaa. Ensimmäisessä ottelussa Markku Hurmetta ja Mikko Rauteeta kuormitettiin aivan liikaa. Ja minusta tämä näkyi ottelun lopussa, varsinkin Hurmeen kohdalla. Kummatkin vielä aloittivat heikosti. Lundbohm ei ole niin huono tai kokematon(!), etteikö häntä voisi hieman enemmän peluuttaa.
Tepsillä on saumat voittoon, jos asenne on sama kuin ensimmäisessä pelissä. Pientä säätöä peluutukseen, tasonnostoa muutamilta avainpelaajilta ja kyllä se siitä. HIFK on nimekäs, mutta joukkueena heikko. Kuokkasella on paineet ja parempi olisi kestää ne.
Sen sanon jo nyt, että kokemattomuuden piikkiin ei Tepsin mahdollista tappiota voi laittaa. Joukkue ei ole läpeensä nuori tai kokematon. Mukana on aika paljon todella kokeneita ja kaiken nähneitä pelaajia. Heidän pitää omalla esimerkillä viedä joukkuetta eteenpäin.
MUNAA!
lauantaina, maaliskuuta 08, 2008
Jarrut hävisivät moposta
Eilen noin klo 21.15 vitutti ja lujaa. HIFK teki illan viidennen maalinsa jatkoajalla (5-4 ja). Ridå. Pudotuspelikarsinta oli TPS:n hallussa 50 minuuttia (1-4). Vika kymppi meni penkin alle.
Lähdin hallista pois rinta leuassa. Kävelin Töölössä pienen hetken ja astuin sisään baariin. Tilasin nelosoluen ja viskin ilman jäitä. Paukku ykkösellä alas ja oluen kanssa pöytään istumaan. Hetken päästä tilasin toisen kierroksen ja taas paukku ykkösellä alas. Olin fyysisesti läsnä, mutta henkisesti kaukana. Vitutti niin, ettei veri kiertänyt.
Kolmannen kierroksen jätin väliin ja lähdin kaverin luo. Kaveri ei jääkiekosta välitä pätkääkään ja puoli yötä kuuntelin höpinöitä. Teki hyvää. Teki oikein hyvää unohtaa hetkeksi illan tunnekuohut.
Keksin eilen ennen ottelua kolme asiaa, joiden pitää voitto-ottelussa toteutua. Käydäänpä läpi.
1. Oma viisikkopeli. Toimi kohtalaisen hyvin, puoli pistettä.
2. Salak pelaa parhaimman pelinsä. 50 minuuttia pelasi, nolla pistettä.
3. Tuurit on kohdallaan hyökkäyspäässä. Kyllä! 1 piste.
Yhteensä puolitoista pistettä kolmesta ei riittänyt voittoon. Minusta ottelu oli tämän kauden Tepsin näköinen. Parhaimmillaan kaikki oli omassa tassussa ja sitten tuli materiaalin rajat vastaan. Tällä kertaa maalivahtipeli petti ratkaisevalla hetkellä. HIFK:n toinen maali oli paha imurointi Salakilta. Kolmas ja neljäs maali taas räkämaaleja, joita vaan joskus tulee. Mutta tuo toinen maali. Voi voi. Siitä alkoi vierasjoukkueen liuku kohti tappiota.
Näitä loppuhetken tumpelointeja on TPS:n kausi täynnä. Jostain syystä joukkue ei taistelusta ja hyvästä ilmeestä saa minkäänlaista palkintoa. Mopo vaan leviää, joka osa pettää aina.
HIFK:sta sen verran, ettei tuolla pelillä kuuhun mennä, hyvä jos jatkoon sääleistä. Todellista antijoukkuepelaamista. Nimet on paperilla kovia, mutta kaukalossa enemmän hukassa kuin minä perjantaiyönä.
Nyt lähden katsomaan Menetetyn maan ja syömään kunnon päivällisen. Lataan huomiselle akkuja. Coen veljekset pelastavat tämän päivän.
Lähdin hallista pois rinta leuassa. Kävelin Töölössä pienen hetken ja astuin sisään baariin. Tilasin nelosoluen ja viskin ilman jäitä. Paukku ykkösellä alas ja oluen kanssa pöytään istumaan. Hetken päästä tilasin toisen kierroksen ja taas paukku ykkösellä alas. Olin fyysisesti läsnä, mutta henkisesti kaukana. Vitutti niin, ettei veri kiertänyt.
Kolmannen kierroksen jätin väliin ja lähdin kaverin luo. Kaveri ei jääkiekosta välitä pätkääkään ja puoli yötä kuuntelin höpinöitä. Teki hyvää. Teki oikein hyvää unohtaa hetkeksi illan tunnekuohut.
Keksin eilen ennen ottelua kolme asiaa, joiden pitää voitto-ottelussa toteutua. Käydäänpä läpi.
1. Oma viisikkopeli. Toimi kohtalaisen hyvin, puoli pistettä.
2. Salak pelaa parhaimman pelinsä. 50 minuuttia pelasi, nolla pistettä.
3. Tuurit on kohdallaan hyökkäyspäässä. Kyllä! 1 piste.
Yhteensä puolitoista pistettä kolmesta ei riittänyt voittoon. Minusta ottelu oli tämän kauden Tepsin näköinen. Parhaimmillaan kaikki oli omassa tassussa ja sitten tuli materiaalin rajat vastaan. Tällä kertaa maalivahtipeli petti ratkaisevalla hetkellä. HIFK:n toinen maali oli paha imurointi Salakilta. Kolmas ja neljäs maali taas räkämaaleja, joita vaan joskus tulee. Mutta tuo toinen maali. Voi voi. Siitä alkoi vierasjoukkueen liuku kohti tappiota.
Näitä loppuhetken tumpelointeja on TPS:n kausi täynnä. Jostain syystä joukkue ei taistelusta ja hyvästä ilmeestä saa minkäänlaista palkintoa. Mopo vaan leviää, joka osa pettää aina.
HIFK:sta sen verran, ettei tuolla pelillä kuuhun mennä, hyvä jos jatkoon sääleistä. Todellista antijoukkuepelaamista. Nimet on paperilla kovia, mutta kaukalossa enemmän hukassa kuin minä perjantaiyönä.
Nyt lähden katsomaan Menetetyn maan ja syömään kunnon päivällisen. Lataan huomiselle akkuja. Coen veljekset pelastavat tämän päivän.
perjantaina, maaliskuuta 07, 2008
Tosipeliä
No nyt alkaa tosipelit! Tänään HIFK-TPS Nordenwhatevergatanin teräsvaijerihallissa on huikea, kahden perinteisen seuran kohtaaminen. Pudotuspelitunnelmaa parhaimmillaan. Ainakin uskon näin, vaikka on säälipleijarit kyseessä ja Tepsin loppukausi on ollut yhtä tönkkösuolatun muikun nieleskelyä. Kaikesta huolimatta minä menen Norden~äh,olkoon-halliin innolla ja mesoan minkä kehtaan.
Valvoin jännityksen takia viime yön ja joutessani yritin keksiä jotain uutta sanottavaa illan pelistä. En keksinyt mitään ja töihin tultuani huomasin, että Jatkoaika.comin ”Yksilöt vastaan joukkue” –ottelusarjaennakko on kuuminta hottia. Jälleen kerran Jatkoaika kyykyttää mm. Urheilulehden ja Helsingin Sanomat sekä tietenkin Turun Sanomat. Rahalla ei aina saa juuri mitään tai pienelläkin rahalla saa kohtuullista jälkeä, kuten SaiPan kotisivut. Vinkiksi Ruissaloon.
Jatkoajan jutusta huomioni kiinnittyi tähän kohtaan:
”Pudotuspelien alla Hannu Virta analysoi virheiden johtuneen liian kiekollisesta pelitavasta, jossa pyritään avaamaan peliä, vaikka hyvää syöttöpaikkaa ei välttämättä olisikaan. Virta myös viestitti TPS:n lyövän kiekkoa aiempaa enemmän keskialueelle, ellei avauspaikkaa ole.”
Omin silmin olen huomannut saman viimeksi näkemissäni otteluissa. Selvästi TPS:n avauspeli on nykyään enemmän helpoimman ratkaisun valitsemista kuin syöttöpaikan hakua ts. kiekosta luovutaan helposti. Tämä taas on täysin eri tapa pelata kuin kauden alkupuolella. En oikein pidä siitä, että pelitavan kanssa venkoillaan kesken kauden.
Ymmärrän sen, että kiekollinen peli kehittää ainakin yksilöitä - aktiivinen pelitapa on rock. Ymmärrän myös sen, että loppukauden tappioputki vaaransi pudotuspelipaikan ja jotain oli tehtävä - äijät pelin alla koko ajan, kiekko ykkösellä pois omalta alueelta on pop. Mutta mutta. Joku tuossa mättää. Oliko aktiivinen pelitapa liian vaikea pelaajille vai valmentajalle? Pelaajat eivät oppineet tai valmentaja ei ole osannut opastaa. Jotain meni pieleen. Vertailukohdaksi voisi ottaa vaikka Bluesin Esbosta.
Bluesilla on ollut sairastuvalla erittäin paljon pelaajia. Vain yksi pelaaja on ollut pelikunnossa kauden jokaisessa ottelussa. Loukkaantuneiden tilalle on hankittu korvaajia ulkomaita myöten, mutta myös omista junioreista. Parhaimmillaan tai pahimmillaan b-junioreista asti on nostettu pelaajia edustusjoukkueen pelaavaan kokoonpanoon. Silti Blues on pelannut perin voitokasta kiekkoa (runkosarjassa toiseksi) ja viisikkopeli on toiminut läpi kauden. Tämä jos mikä on osoitus valmennuksen laadusta sekä tietenkin onnistuneista pelaajahankinnoista ja hyvästä juniorityöstä.
TPS:n kohdalla em. kohdissa on annettu tasoitusta, joka toivottavasti ymmärretään sekä hyväksytään ja lähdetään parantamaan jokaista osa-aluetta. Varmaan jotain tehdäänkin toisin tulevaisuudessa, mutta nyt meni sivuraiteelle elikäs oli miten oli, näin ja näillä mennään HIFK:ta vastaan:
TELaine – Uusikartano – Mikkola
Konttinen – Kiprusoff
Suominen – Hurme – Erkinjuntti
Berg – Sweatt
Kolu – Rautee – Sinisalo
Halonen – Järvinen
TOLaine – Lundbohm – Alanen
Backman – 13. hyökkääjä Jalo
Salak (Kuokkanen)
Kokoonpano on odotettu ja tasan sama ketjujen osalta kuin tiistaina HIFK:ta vastaan oli. Puolustajista Jesse Saarinen on kokoonpanon ulkopuolella ja Backman puree tuppea penkillä. Peliin ei ole mitään asiaa hänellä. Toni Jalo on tullut ylimääräiseksi hyökkääjäksi ja todennäköisesti ei pelaa vaihtoakaan. Parempaa miehistöä ei TPS tähän hätään saa jalkeille.
Jos ihmeitä ihmisen fysiologisessa parantumisprosessissa tapahtuisi, saisi TPS yhden(!) hyökkääjän vaihdettua. Ettei tässä oikein voi selitellä millään muulla kuin itse suorittamisella ja suorituksenjohtamisella tuloksia. Paperilla kokoonpanossa on potentiaalia ja käytännön näkee illalla. Tasonnostoa pitää monella tapahtua.
TPS voittaa ottelun, jos oma viisikkopeli pysyy kasassa, Salak pelaa korkeimmalla tasollaan ja tuurit ovat kohdallaan hyökkäyspäässä. Stolpe in ja stolpe ut oikeilla maaleilla siis.
En usko Tepsin edes yrittävän kovin hyökkäävää pelitapaa, vaan TPS lähtee todennäköisesti puolustuksen kautta ja pelaa kelloa vastaan. HIFK tulee varmasti kovaa alun ja alku on pakko kestää. Vaikka lyömällä pitkä kiekko joka vaihdossa (unohdetaan, että tiistain pelailussa TPS hävisi aloitukset satanolla lähes poikkeuksetta). Mitä pidemmälle ottelu etenee tasaisesti sitä enemmän kotijoukkueen paineet nousevat. Ainakin teoriassa näin.
Peluutuksesta sen verran, että HIFK:n nelosketjua vastaan ei Tero Konttisen parane olla kentällä. Luttinen-Porthen-Petrell on sen luokan lihaketju, etteivät kärpässarjalaiset pärjää oman maalin edessä alkuunkaan. Tammikuussa ko. ketju teki mitä halusi Tepsiä vastaan. Vituttaa vieläkin muistikuvat ottelusta, mm. Backman tönimässä Petrelliä pois maalilta. Arvaatko kummalle tuli hiki? Ja kumpi onnistui tehtävässään. Oikein arvanneiden kesken ei arvota mitään.
Game on!
Valvoin jännityksen takia viime yön ja joutessani yritin keksiä jotain uutta sanottavaa illan pelistä. En keksinyt mitään ja töihin tultuani huomasin, että Jatkoaika.comin ”Yksilöt vastaan joukkue” –ottelusarjaennakko on kuuminta hottia. Jälleen kerran Jatkoaika kyykyttää mm. Urheilulehden ja Helsingin Sanomat sekä tietenkin Turun Sanomat. Rahalla ei aina saa juuri mitään tai pienelläkin rahalla saa kohtuullista jälkeä, kuten SaiPan kotisivut. Vinkiksi Ruissaloon.
Jatkoajan jutusta huomioni kiinnittyi tähän kohtaan:
”Pudotuspelien alla Hannu Virta analysoi virheiden johtuneen liian kiekollisesta pelitavasta, jossa pyritään avaamaan peliä, vaikka hyvää syöttöpaikkaa ei välttämättä olisikaan. Virta myös viestitti TPS:n lyövän kiekkoa aiempaa enemmän keskialueelle, ellei avauspaikkaa ole.”
Omin silmin olen huomannut saman viimeksi näkemissäni otteluissa. Selvästi TPS:n avauspeli on nykyään enemmän helpoimman ratkaisun valitsemista kuin syöttöpaikan hakua ts. kiekosta luovutaan helposti. Tämä taas on täysin eri tapa pelata kuin kauden alkupuolella. En oikein pidä siitä, että pelitavan kanssa venkoillaan kesken kauden.
Ymmärrän sen, että kiekollinen peli kehittää ainakin yksilöitä - aktiivinen pelitapa on rock. Ymmärrän myös sen, että loppukauden tappioputki vaaransi pudotuspelipaikan ja jotain oli tehtävä - äijät pelin alla koko ajan, kiekko ykkösellä pois omalta alueelta on pop. Mutta mutta. Joku tuossa mättää. Oliko aktiivinen pelitapa liian vaikea pelaajille vai valmentajalle? Pelaajat eivät oppineet tai valmentaja ei ole osannut opastaa. Jotain meni pieleen. Vertailukohdaksi voisi ottaa vaikka Bluesin Esbosta.
Bluesilla on ollut sairastuvalla erittäin paljon pelaajia. Vain yksi pelaaja on ollut pelikunnossa kauden jokaisessa ottelussa. Loukkaantuneiden tilalle on hankittu korvaajia ulkomaita myöten, mutta myös omista junioreista. Parhaimmillaan tai pahimmillaan b-junioreista asti on nostettu pelaajia edustusjoukkueen pelaavaan kokoonpanoon. Silti Blues on pelannut perin voitokasta kiekkoa (runkosarjassa toiseksi) ja viisikkopeli on toiminut läpi kauden. Tämä jos mikä on osoitus valmennuksen laadusta sekä tietenkin onnistuneista pelaajahankinnoista ja hyvästä juniorityöstä.
TPS:n kohdalla em. kohdissa on annettu tasoitusta, joka toivottavasti ymmärretään sekä hyväksytään ja lähdetään parantamaan jokaista osa-aluetta. Varmaan jotain tehdäänkin toisin tulevaisuudessa, mutta nyt meni sivuraiteelle elikäs oli miten oli, näin ja näillä mennään HIFK:ta vastaan:
TELaine – Uusikartano – Mikkola
Konttinen – Kiprusoff
Suominen – Hurme – Erkinjuntti
Berg – Sweatt
Kolu – Rautee – Sinisalo
Halonen – Järvinen
TOLaine – Lundbohm – Alanen
Backman – 13. hyökkääjä Jalo
Salak (Kuokkanen)
Kokoonpano on odotettu ja tasan sama ketjujen osalta kuin tiistaina HIFK:ta vastaan oli. Puolustajista Jesse Saarinen on kokoonpanon ulkopuolella ja Backman puree tuppea penkillä. Peliin ei ole mitään asiaa hänellä. Toni Jalo on tullut ylimääräiseksi hyökkääjäksi ja todennäköisesti ei pelaa vaihtoakaan. Parempaa miehistöä ei TPS tähän hätään saa jalkeille.
Jos ihmeitä ihmisen fysiologisessa parantumisprosessissa tapahtuisi, saisi TPS yhden(!) hyökkääjän vaihdettua. Ettei tässä oikein voi selitellä millään muulla kuin itse suorittamisella ja suorituksenjohtamisella tuloksia. Paperilla kokoonpanossa on potentiaalia ja käytännön näkee illalla. Tasonnostoa pitää monella tapahtua.
TPS voittaa ottelun, jos oma viisikkopeli pysyy kasassa, Salak pelaa korkeimmalla tasollaan ja tuurit ovat kohdallaan hyökkäyspäässä. Stolpe in ja stolpe ut oikeilla maaleilla siis.
En usko Tepsin edes yrittävän kovin hyökkäävää pelitapaa, vaan TPS lähtee todennäköisesti puolustuksen kautta ja pelaa kelloa vastaan. HIFK tulee varmasti kovaa alun ja alku on pakko kestää. Vaikka lyömällä pitkä kiekko joka vaihdossa (unohdetaan, että tiistain pelailussa TPS hävisi aloitukset satanolla lähes poikkeuksetta). Mitä pidemmälle ottelu etenee tasaisesti sitä enemmän kotijoukkueen paineet nousevat. Ainakin teoriassa näin.
Peluutuksesta sen verran, että HIFK:n nelosketjua vastaan ei Tero Konttisen parane olla kentällä. Luttinen-Porthen-Petrell on sen luokan lihaketju, etteivät kärpässarjalaiset pärjää oman maalin edessä alkuunkaan. Tammikuussa ko. ketju teki mitä halusi Tepsiä vastaan. Vituttaa vieläkin muistikuvat ottelusta, mm. Backman tönimässä Petrelliä pois maalilta. Arvaatko kummalle tuli hiki? Ja kumpi onnistui tehtävässään. Oikein arvanneiden kesken ei arvota mitään.
Game on!
torstaina, maaliskuuta 06, 2008
Pääasia, että puhutaan
Tämän viikon Urheilulehdessä (10/2008) on artikkeli Tepsistä. Kirjoittajana on modernin kiekkojournalismin suurin kenttätasapainon rikkoja Petteri Sihvonen. Artikkeli ”Rimaa hipoen” on päällisin puolin sitä samaa vanhaa ja kulunutta TPS on tuhon oma -settiä. Kulunutta sen takia, että kukaan ei "ikinä koskaan" painu pintaa syvemmällä TPS:n kanssa.
Minäkin voin vihtoa urheilullisesta ja taloudellisesta tuloksesta. Sokeakin kuulee, että kummassakin TPS on kaukana kärjestä. Mutta olennaista olisi kertoa mitä ja miten. Tai rohkeasti päin tulta kertomalla miksi. Tiukasti faktoihin nojaten. Ymmärrän kyllä, ettei ole ihan helppo homma ja piirit ovat pienet, mutta olisi se kiva tietää mikä on mennyt pieleen.
Onhan Sihvosen artikkelissa yksi iso ajatus:
”Tuhoisinta on kuitenkin se, että TPS:n johdolta puuttuu voimakas visio turkulaisen jääkiekkoilun pelillisestä ja taloudellisesta linjaamisesta.”
Olen samaa mieltä. Visio puuttuu ja tekeminen on pitkäjänteissä vain puheissa. Ainakin tältä tuntuu.
Sihvonen syyttää seuraa ja erityisesti hallituksen puheenjohtaja Jaakko Ketosta rohkeuden puutteesta. Tämä varmasti on totta, ei pelkällä säästämisellä menestystä kiekkoilussa saa. Toisaalta edelliseen kauteen satsattiin erittäin rohkeasti ja reisille meni. Tosin silloin ei ollut Ketonen hallituksen puheenjohtajana.
Ja Sihvosen napakymppi TPS:n henkisestä asemasta:
”TPS on oman historiansa vanki”
”TPS ei ole TPS, jos seura ilmoittaa ensi kaudella tavoittelevansa paikkaa kahdeksan parhaan joukosta.”
Sihvosen ei-pelillisen analyysin voisi kääntää niin, että visio kuntoon ja määrätietoisia askeleita kohti sitä. Ja panostuksen pitää olla tavoitteen mukaista. Tavoitehan on tietenkin mestaruuskunto kaudesta toiseen, muuten ei katsomot täyty.
Tietenkään Sihvonen ei kerro miten tämä kurssin oikaisu pitäisi tehdä. Vähän niin kuin minä huutaisin suomalaiselle kestävyysjuoksijalle: "Et pärjää, ota enemmän askeleita nopeammin!".
Muuten Sihvonen ruotii Hannu Virran muuttumista kauden aikana (lempeä isä/opettava käsi – ankara isä/lyövä käsi) ja siihen se sitten jää. Vähän enemmän lihaa olisin kaivannut luiden ympärille. Miksi TPS:n peli meni juntturaan hyvän alun jälkeen? Tähän ei Sihvonen tarjoa mitään. Väitän pokkana, ettei edes pysty tarjoamaan. Sihvonen ei ole nähnyt tarpeeksi TPS:n pelejä tällä kaudellä eikä tiedä Tepsin kokoonpanosta juuri mitään. Ei edes tiedä kakkosvalmentajan nimeä. Voisin sanoa, jos olisin ilkeä. Onneksi olen kiltti.
Mutta kiva, että Tepsistä kirjoitetaan näin kiekkokauden huipennuksen lähestyessä. Vielä kivempi olisi, jos jutut olisivat positiivisia. Ehkä joskus vielä.
Minäkin voin vihtoa urheilullisesta ja taloudellisesta tuloksesta. Sokeakin kuulee, että kummassakin TPS on kaukana kärjestä. Mutta olennaista olisi kertoa mitä ja miten. Tai rohkeasti päin tulta kertomalla miksi. Tiukasti faktoihin nojaten. Ymmärrän kyllä, ettei ole ihan helppo homma ja piirit ovat pienet, mutta olisi se kiva tietää mikä on mennyt pieleen.
Onhan Sihvosen artikkelissa yksi iso ajatus:
”Tuhoisinta on kuitenkin se, että TPS:n johdolta puuttuu voimakas visio turkulaisen jääkiekkoilun pelillisestä ja taloudellisesta linjaamisesta.”
Olen samaa mieltä. Visio puuttuu ja tekeminen on pitkäjänteissä vain puheissa. Ainakin tältä tuntuu.
Sihvonen syyttää seuraa ja erityisesti hallituksen puheenjohtaja Jaakko Ketosta rohkeuden puutteesta. Tämä varmasti on totta, ei pelkällä säästämisellä menestystä kiekkoilussa saa. Toisaalta edelliseen kauteen satsattiin erittäin rohkeasti ja reisille meni. Tosin silloin ei ollut Ketonen hallituksen puheenjohtajana.
Ja Sihvosen napakymppi TPS:n henkisestä asemasta:
”TPS on oman historiansa vanki”
”TPS ei ole TPS, jos seura ilmoittaa ensi kaudella tavoittelevansa paikkaa kahdeksan parhaan joukosta.”
Sihvosen ei-pelillisen analyysin voisi kääntää niin, että visio kuntoon ja määrätietoisia askeleita kohti sitä. Ja panostuksen pitää olla tavoitteen mukaista. Tavoitehan on tietenkin mestaruuskunto kaudesta toiseen, muuten ei katsomot täyty.
Tietenkään Sihvonen ei kerro miten tämä kurssin oikaisu pitäisi tehdä. Vähän niin kuin minä huutaisin suomalaiselle kestävyysjuoksijalle: "Et pärjää, ota enemmän askeleita nopeammin!".
Muuten Sihvonen ruotii Hannu Virran muuttumista kauden aikana (lempeä isä/opettava käsi – ankara isä/lyövä käsi) ja siihen se sitten jää. Vähän enemmän lihaa olisin kaivannut luiden ympärille. Miksi TPS:n peli meni juntturaan hyvän alun jälkeen? Tähän ei Sihvonen tarjoa mitään. Väitän pokkana, ettei edes pysty tarjoamaan. Sihvonen ei ole nähnyt tarpeeksi TPS:n pelejä tällä kaudellä eikä tiedä Tepsin kokoonpanosta juuri mitään. Ei edes tiedä kakkosvalmentajan nimeä. Voisin sanoa, jos olisin ilkeä. Onneksi olen kiltti.
Mutta kiva, että Tepsistä kirjoitetaan näin kiekkokauden huipennuksen lähestyessä. Vielä kivempi olisi, jos jutut olisivat positiivisia. Ehkä joskus vielä.
keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2008
Ammattilaiset asialla
Runkosarjan viimeinen ottelu oli pelkkää pelailua. Ei tunnetta, ei yritystä, ei yhtään mitään. TPS olisi voinut säästää kuluja ja luovuttaa matsin suosiolla. Ajattelin etukäteen, että olisi voinut olla pientä esimakua tulevasta. Ei ollut.
HIFK esitti rusettiluistelua hiljaiselle kotiyleisölle ja TPS kaivoi nenää, omaa. 3-2 jäi tilastoihin ja ensi viikolla ei kukaan muista ottelusta yhtään mitään. Eräänlainen musta aukko sekä kannattajille pyllistäminen koko ottelu.
TPS peluutti puolustajia varsin mielenkiintoisesti. Kiprusoff pelasi vain ensimmäisen erän. Kuulemma flunssa vaivasi sen verran, jaksoi kuitenkin istua penkin päässä. SaarisJesse veteli hajavaihtoja pari erää ja oli nähdäkseni kolmannen sivussa. Berg ja Sweatt pelasivat melkein puolet ajasta, loput (Backman, Halonen, Järvinen & Konttinen) pelasivat suhteellisen tasaisesti.
Kaipa tuolla peluutuksella haettiin pelituntumaa sekä säästeltiin paikkoja. Majakkaa ja Perävaunua yritetään saada toimimaan yhdessä ja pojat pysyvät tyytyväisinä, kun saavat pelata paljon. Kipru ei tarvitse pelituntumaa, Konttinen tarvitsee lisää(!) itseluottamusta, Backman antoi jälleen kerran negatiivisen pelinäytteen, Järvinen keräsi kokemusta ja Saarisella ei ollut kivaa.
Perjantaina tuskin on neljä paria käytössä, vaan Saarinen & Backman kisaavat seitsemännen puolustajan paikasta. Ihan sama, seiskapakki ei ilman loukkaantumisia jäälle pääse huseeraamaan kuin lämmittelyssä.
Hyökkääjistä sen verran, että Rauteen ketju näytti murheelliselta. Ei oikein sujunut ketjun yhteispeli. Kolu on heikoin lenkki joka tapauksessa ja Sinisalo ei vaan pystynyt Matti Ahon saappaita täyttämään. Oikeasti siis Sinisalo on heikoin lenkki, koska Kolua heikompaa ei ketjussa saa olla. Ehkä Tomas kaivaa jostain lisää vähän kaikkea. Aikaahan on.
Antti Erkinjuntti antoi nätin syötön Marvin Hurmeen maaliin, mutta muuten EJ on alamaissa. Kaikki yksi vs. yksi –tilanteet menivät reisille jo lauantaina ja muutenkin yhteispeli mm. Tuomas Suomisen kanssa ontuu. Eilenkin onnistui yhden ylivoimapyörityksen pilaamaan rohkealla haastamisella, jossa kiekko hukkui jo ensimmäisessä veivissä. Samanlainen ”kuvio” nähtiin Lappeenrannassa. Rohkea päätelmä: Erkinjunttia vaivaa jokin. Ei nuori mies yleensä joka kerta ota takkiin haastamistilanteissa.
Alanen teki maalin. Tasakentällisin. Ei ole todellista. Jo kauden kuudes maali ja toinen plusmaali. Kokeneet pelaajat syttyvät aina kauden ratkaisupeleissä!
Perjantaina pitäisi olla parempi peli. Satavarmasti kotijoukkue laittaa enemmän vauhtia ja laidat ryskyy. TPS:n pitää vaan olla valmis lyömään kapuloita rattaisiin.
HIFK esitti rusettiluistelua hiljaiselle kotiyleisölle ja TPS kaivoi nenää, omaa. 3-2 jäi tilastoihin ja ensi viikolla ei kukaan muista ottelusta yhtään mitään. Eräänlainen musta aukko sekä kannattajille pyllistäminen koko ottelu.
TPS peluutti puolustajia varsin mielenkiintoisesti. Kiprusoff pelasi vain ensimmäisen erän. Kuulemma flunssa vaivasi sen verran, jaksoi kuitenkin istua penkin päässä. SaarisJesse veteli hajavaihtoja pari erää ja oli nähdäkseni kolmannen sivussa. Berg ja Sweatt pelasivat melkein puolet ajasta, loput (Backman, Halonen, Järvinen & Konttinen) pelasivat suhteellisen tasaisesti.
Kaipa tuolla peluutuksella haettiin pelituntumaa sekä säästeltiin paikkoja. Majakkaa ja Perävaunua yritetään saada toimimaan yhdessä ja pojat pysyvät tyytyväisinä, kun saavat pelata paljon. Kipru ei tarvitse pelituntumaa, Konttinen tarvitsee lisää(!) itseluottamusta, Backman antoi jälleen kerran negatiivisen pelinäytteen, Järvinen keräsi kokemusta ja Saarisella ei ollut kivaa.
Perjantaina tuskin on neljä paria käytössä, vaan Saarinen & Backman kisaavat seitsemännen puolustajan paikasta. Ihan sama, seiskapakki ei ilman loukkaantumisia jäälle pääse huseeraamaan kuin lämmittelyssä.
Hyökkääjistä sen verran, että Rauteen ketju näytti murheelliselta. Ei oikein sujunut ketjun yhteispeli. Kolu on heikoin lenkki joka tapauksessa ja Sinisalo ei vaan pystynyt Matti Ahon saappaita täyttämään. Oikeasti siis Sinisalo on heikoin lenkki, koska Kolua heikompaa ei ketjussa saa olla. Ehkä Tomas kaivaa jostain lisää vähän kaikkea. Aikaahan on.
Antti Erkinjuntti antoi nätin syötön Marvin Hurmeen maaliin, mutta muuten EJ on alamaissa. Kaikki yksi vs. yksi –tilanteet menivät reisille jo lauantaina ja muutenkin yhteispeli mm. Tuomas Suomisen kanssa ontuu. Eilenkin onnistui yhden ylivoimapyörityksen pilaamaan rohkealla haastamisella, jossa kiekko hukkui jo ensimmäisessä veivissä. Samanlainen ”kuvio” nähtiin Lappeenrannassa. Rohkea päätelmä: Erkinjunttia vaivaa jokin. Ei nuori mies yleensä joka kerta ota takkiin haastamistilanteissa.
Alanen teki maalin. Tasakentällisin. Ei ole todellista. Jo kauden kuudes maali ja toinen plusmaali. Kokeneet pelaajat syttyvät aina kauden ratkaisupeleissä!
Perjantaina pitäisi olla parempi peli. Satavarmasti kotijoukkue laittaa enemmän vauhtia ja laidat ryskyy. TPS:n pitää vaan olla valmis lyömään kapuloita rattaisiin.
tiistaina, maaliskuuta 04, 2008
Runkosarjan viimeinen
Runkosarjan viimeisellä kierroksella TPS kohtaa HIFK:n Helsingissä. Ottelussa on panosta ja ei ole panosta. Miten sen ottaa. Tampereella pelataan Ilves-Lukko ja näiden kahden ottelun tulokset ratkaisevat pudotuspelien ensimmäisen kierroksen otteluparit. Jos sarjatilanne ei muutu kohtaa TPS HIFK:n ja jos TPS menee Lukon ohi, niin vastaan asettuu Ilves.
En jaksa spekuloida mitä joukkueet haluavat tai eivät halua. Sen sanon, että paha se on tahallaan löysäillä (ts. yrittää olla voittamatta) tässä vaiheessa kautta ja automaattisesti olettaa pelin kulkevan perjantaina.
Matti Ahon on siis loukkaantumisen takia poissa ja Ahon paikalle on nostettu Tommi Laine. Joukkueen syvyydestä kertoo paljon se, että ylimääräistä hyökkääjää ei ole kokoonpanossa:
TELaine – Uusikartano – Mikkola
Konttinen – Kiprusoff
Suominen – Hurme – Erkinjuntti
Berg – Sweatt
Kolu – Rautee – Sinisalo
Halonen – Järvinen
TOLaine – Lundbohm – Alanen
Backman – Saarinen
Salak (Kuokkanen)
Tommi Laine ei kuitenkaan ketjutasolla korvaa Ahoa, vaan Sinisalo pääsee Rauteen ketjuun. Nimenomaan pääsee. Muuten ketjut ovat entisellään. Sinisalo saisi palata syksyn tasolle. Silloin tapahtui asioita, nyt on ollut jo pitkään todella hiljaista. Viimeisin tehopiste on marraskuulta. Pakko uskoa Rakun voimaan apukäynnistysskenessä. Massasta löytyy virtaa…
En paljon perusta ketjujen numeroista kokoonpanolistauksissa, mutta onhan tuo aika hassua, että Lundbohm-Alanen kaksikko on pudonnut ykkösketjusta pahnanpohjimmaiseksi. Ovat sitä ihan kirjaimellisesti, jääaikaa ei tule enää entiseen malliin. Toisaalta Alasen heiluminen ykkösketjussa vasta hassua olikin.
Lundbohm on minulle mysteeri. Onko päästellyt ureaa valmennuksen muroihin vai mikä mättää? Vielä koeajalla sai kehuja valmennukselta. Kukaan tuskin odotti miehen olevan henrikzetterbergin Amerikan serkku. Halvalla saa yleensä halpaa. Ainakin Lappeenrannassa Lundbohm yritti pelata. Minusta ansaitsisi isompaa roolia kuin 10 minuuttia & toistuvia vilttikomennuksia. Ehkä ei vaan sovi pelitapaan? Pukukoppiin? Tepsiin? Turkuun? Hantan joukkueeseen?
Toivottavasti TPS tekee ehjän suorituksen ja paketti pysyy kasassa. Viimeksi DDR-hallissa mikään ei toiminut (6-0). Paitsi kaljahana, josta hain taajaan henkistä tukea. Ei sitä pelleilyä voinut selvin päin katsoa.
En jaksa spekuloida mitä joukkueet haluavat tai eivät halua. Sen sanon, että paha se on tahallaan löysäillä (ts. yrittää olla voittamatta) tässä vaiheessa kautta ja automaattisesti olettaa pelin kulkevan perjantaina.
Matti Ahon on siis loukkaantumisen takia poissa ja Ahon paikalle on nostettu Tommi Laine. Joukkueen syvyydestä kertoo paljon se, että ylimääräistä hyökkääjää ei ole kokoonpanossa:
TELaine – Uusikartano – Mikkola
Konttinen – Kiprusoff
Suominen – Hurme – Erkinjuntti
Berg – Sweatt
Kolu – Rautee – Sinisalo
Halonen – Järvinen
TOLaine – Lundbohm – Alanen
Backman – Saarinen
Salak (Kuokkanen)
Tommi Laine ei kuitenkaan ketjutasolla korvaa Ahoa, vaan Sinisalo pääsee Rauteen ketjuun. Nimenomaan pääsee. Muuten ketjut ovat entisellään. Sinisalo saisi palata syksyn tasolle. Silloin tapahtui asioita, nyt on ollut jo pitkään todella hiljaista. Viimeisin tehopiste on marraskuulta. Pakko uskoa Rakun voimaan apukäynnistysskenessä. Massasta löytyy virtaa…
En paljon perusta ketjujen numeroista kokoonpanolistauksissa, mutta onhan tuo aika hassua, että Lundbohm-Alanen kaksikko on pudonnut ykkösketjusta pahnanpohjimmaiseksi. Ovat sitä ihan kirjaimellisesti, jääaikaa ei tule enää entiseen malliin. Toisaalta Alasen heiluminen ykkösketjussa vasta hassua olikin.
Lundbohm on minulle mysteeri. Onko päästellyt ureaa valmennuksen muroihin vai mikä mättää? Vielä koeajalla sai kehuja valmennukselta. Kukaan tuskin odotti miehen olevan henrikzetterbergin Amerikan serkku. Halvalla saa yleensä halpaa. Ainakin Lappeenrannassa Lundbohm yritti pelata. Minusta ansaitsisi isompaa roolia kuin 10 minuuttia & toistuvia vilttikomennuksia. Ehkä ei vaan sovi pelitapaan? Pukukoppiin? Tepsiin? Turkuun? Hantan joukkueeseen?
Toivottavasti TPS tekee ehjän suorituksen ja paketti pysyy kasassa. Viimeksi DDR-hallissa mikään ei toiminut (6-0). Paitsi kaljahana, josta hain taajaan henkistä tukea. Ei sitä pelleilyä voinut selvin päin katsoa.
Matti Ahon kausi paketissa
Matti Aho loukkaantui sittenkin Lappeenrannassa ja kausi on ohi. Voi… Anna mun kaikki kestää (jääkiekossa). Aho oli vaan TPS:n parhaimmistoa, Laineen jälkeen paras laitahyökkääjä. Mikko Rauteen kera TPS:n parhautta alivoimalla.
Kapeasta rosterista tilalle nousee Tommi Laine, joka ei korvaa Ahoa millään mitalla. No pituusmitalla menee ohi, mutta onpa paljon iloa.
Loppuitkuna, että kyllä Aholle olisi ollut käyttöä pudotuspeleissä enemmän kuin vähän. Ei Tepsillä taklaajia turhan montaa ole. Äkkiä laskettuna Ahon jälkeen… aika lapasia kaikki hyökkääjät taklausrintamalla.
Kapeasta rosterista tilalle nousee Tommi Laine, joka ei korvaa Ahoa millään mitalla. No pituusmitalla menee ohi, mutta onpa paljon iloa.
Loppuitkuna, että kyllä Aholle olisi ollut käyttöä pudotuspeleissä enemmän kuin vähän. Ei Tepsillä taklaajia turhan montaa ole. Äkkiä laskettuna Ahon jälkeen… aika lapasia kaikki hyökkääjät taklausrintamalla.
maanantaina, maaliskuuta 03, 2008
Kisapuistossa
Lappeenrannan reissu venähti valomerkkiin asti ja eilen kotitietokone kaatui kahdesti. Moniala-asiantuntijana korjasin tietokoneen ihan itse ensimmäisen kaatumisen jälkeen ja totutulla laadulla. Kone jaksoi pyöriä sen aikaa, että ehdin väsätä noin 5000 merkin tekstin ja sitten se sammui vieden höpinät bittitaivaaseen. Aitona tunarina en ollut tallentanut tekstiä mihinkään, vaikka epävakautta oli selkeästi ilmassa. Olen nero selvin päin ja humalassa.
Harmituksen määrä desibeleissä oli korkeampi kuin suusta päässyt matala voimasanojen virta. Vaatimattomasta persoonasta johtuen en kehdannut huutaa ääneen. Ja jätin koneen rauhaan. Tänään "korjaan" konetta lisää ja ehkä nyt saan sen räjähtämään. Ei olisi ensimmäinen kerta.
Jotenkin näin piti kirjoittaa eilen, parhaimmat osumat olen tietenkin unohtanut:
Ottelu
TPS kävi Lappeenrannassa katkaisemassa yhdeksän ottelun tappioputken ja varmistamassa pudotuspelikarsintapaikan. Lopputulos 2-5 lämmitti mieltä todella paljon ja kerrankin oli tällä kaudella kiva olla vierasottelussa.
Ottelu oli loppuunmyyty ja tunnelma oli ihan hyvä. Odotin kovempaa meteliä, mutta jotenkin rakennuksen muoto(?) estää kunnollisen hornankattilan muodostumisen. Tai sitten katsojat olivat vain liian hiljaa. Parempaa tunnelmaa olen kokenut jopa Artukaisten pellolla joskus ennen muinoin, puhumattakaan muutamasta muusta paikasta. Mutta hyvää urheilujuhlan tuntua oli Kisapuistossa.
Pelillisesti ei maailman parasta kiekkoa nähty, mutta taistelua sitäkin enemmän. Molemmat halusivat voittaa ja tämä tuntui katsomoon asti. TPS veti sata lasissa ja vuoden takaisesta perseilystä ei näkynyt jälkeäkään. SaiPa tuli suhteellisen kovalla sykkeellä matsiin ja yritti fyysisesti pistää Tepsin siltaan, mutta eipä onnistunut. SaiPa pelasi mielestäni organisoidumpaa hyökkäyspeliä kuin TPS. Pelinrakentamisessa olivat parempia ja maalipaikkojen hyödyntämisessä taas huonompia. Ottelu ratkesi SaiPan virheisiin molemmissa päissä.
Pelaajista
TPS:n paras pelaaja oli tietenkin Teemu Laine. Kultakuuppa ja kiukuttelija tempaisi 1+3 tehot, pelasi myös alivoimalla, mussutti tuttuun tapaan ja toki istui ”pakollisen” kaksiminuuttisen. Laine oli (ja on) TPS:n hyökkäyspelin kaikki kaikessa. Ilman häntä TPS kyntäisi syvällä.
Alexander Salak näytti todellista taisteluilmettä. Teki useamman tiikeriloikan ja napsi kiekkoja kiinni. Suoritti myös normaalit voimistelut kuperkeikkoineen. Mailapeli on edelleen Boratin heikoin osa-alue.
Lauantaina esitti taas bravuurisuorituksen rännikiekossa: kiekko ei pysähtynyt ja maila jäi maalin taakse. Allun onneksi kenttäpelaajat saivat kiekon ulos alueelta ja torjuntoja ei tarvinnut ilman mailaa suorittaa. Viihdyttävä maalivahti, minä tykkään. Ja väitän, ettei Kuokkanen ikinä olisi tätä laukausta torjunut.
Kotijoukkueen pelaajista jäi parhaiten mieleen Joni Yli-Torkko. Samasta syystä kuin TPS:n paidassakin eli kovasti työnteosta ja fyysisestä pelistä. Ajoi mm. Lee Sweattin levyksi ensimmäisessä erässä. Sweatt keräsi taklauksen jälkeen pari sekuntia happea jäässä maaten ja jatkoi vaihdon loppuun kuin vastasyntynyt varsa. 10 sekuntia taklauksen jälkeen sai kiekon laitaan ja paukautti saman tien pitkän.
Seuraavassa tai sitä seuraavassa vaihdossa Sweatt otti kyykistymällä vastaan Jonne ”Tepsin kasvatti” Virtasen taklauksen. Virtanen lensi komeasti päin laitaa, muttei onneksi loukannut itseään. Sweattin pitäisi tietää paremmin miten taklausten kanssa toimitaan, väistä tai ota vastaan kunnolla eikä mitään kyykistymispelleilyjä. Kipru voi antaa oppitunnin taklausten väistämisestä.
Virtasen luistelu oli edelleen aika kankeaa menoa, mutta iso äijä on paha vastustaja paikalle päästyään. Tepsin pakeista Berg oli ainoa joka pystyi Virtasen kanssa painimaan. Joonas Järvinen yritti jotain taklauksen tapaista, mutta loukkasi vain itsensä ja Virtanen tuskin huomasi koko tilannetta. Tai ainakin näytti siltä ja Järvinen luisteli kättään pidellen vaihtoaitioon.
Pelaamisesta
Tepsin peli oli aika murheellisen näköistä. Joukkue on noin 60 ottelua pelannut yhdessä ja siltikään ei homma toimi. Hyökkäyspelissä maalipaikkojen rakentelu tyrehtyi jo oikeastaan keskialueen ylitykseen. Nopea keskialueen ylitys oli perin vaikeaa ja kiekkoa harvemmin saatiin kontrolloidusti hyökkäyssinisen yli. Ja hyökkäyspään pelaaminen oli kauhean näköistä taistelua kiekosta ja maalipaikat jäivät yleensä syntymättä. Ei mikään ihme, ettei yleensä maaleja montaa synny. Lauantaina vähäiset paikat käytettiin tehokkaasti hyväksi, siitä plussaa. Samalla prosentilla vaan jatkossakin…
Ylivoimassa ei ollut kehumista. 5-3 ylivoima oli heikko ja joku ylivoimapelissä mätti, kun kiekko useimmiten laukaistiin päätyyn punaviivan jälkeen ja laitahyökkääjät eivät ehtineet ”ikinä” ensimmäisenä kiekkoon. Muutaman kerran kuvio saatiin käyntiin, mutta laukauksia ei paljon tullut ja suurin osa niistäkin meni ohi.
Jäin kaipaamaan erikoiskentällistä ylivoimaan, ainoastaan 5-3 ylivoimassa oli sekamiehitys jäällä. Muuten mentiin normaalikentillä. Tosin Berg oli ainakin yhdessä ylivoimassa maskimiehenä, joten pientä ajatustyötä on ylivoman kanssa tehty. Lisää pitäisi tehdä, jotta on toivoa kehittää yllätystä tälle viikolle. Ilman tehokasta ylivoimapeliä ei ole mitään jakoa päästä jatkoon säälipleijareista.
Puolustuspelaaminen sujui paremmin kuin hyökkäyspelaaminen. Pelin alla oli koko ajan riittävästi miehiä ja kaikki luistelivat alas kiitettävällä moraalilla. Välillä SaiPa pyöritti mennen tullen peliä Tepsin päässä, kun Tepsillä meni merkkausvirheiden takia puolustaminen sellaiseksi perässä juoksemiseksi, jota ei millään meinattu saada poikki. Onneksi SaiPa ei pystynyt maaleja tekemään paikoistaan.
Sekalaista
Tepsin peluutus oli kerrankin ajan tasalla. Hyvänä esimerkkinä puolustuspään aloitus, jossa olisi pitänyt olla pakkiparina Kiprusoff-Konttinen. Paitsi Konttisen tilalla oli Berg. Heti voitetun aloituksen ja hyökkäyksen käynnistyttyä Berg meni vaihtoon ja Konttinen tuli tilalle.
Muutenkin TPS peluutti Konttista aika vähän ja Saarisen Jesse ei pelannut vaihtoakaan. Lundbohm pelasi vähän, muttei sentään istunut viltissä.
Sinisalon pelistä puuttui sitä jotain mitä oli näkyvissä syksyllä ja ihan aiheesta Sinisalon jääaika jäi pieneksi. En tiedä mikä Tomakselle on tullut, mutta tuolla pelillä ei hyvä heilu. Syksyllä sentään tunki läpi laidasta joka matsissa.
Selvä muutos kauden alkupuoliskoon oli se, että maalivahti ei enää pyri kiekon sulkemisen jälkeen pistämään kiekkoa takaisin peliin. Syksyllä näin tehtiin ja kovin monesti vastustajan pyöritys vaan jatkui, kun ei pystytty tilannetta hallitusti purkamaan. Enää ei oteta niin paljon riskejä omassa päässä ja monesti lyötiin pitkä kiekko pelikatkon saamiseksi. Aikaisemmin ei noin helposti luovuttu kiekosta.
Teemu Laine pelasi alivoimaan Markku Hurmeen parina. Johannes Alanen oli hyllytetty alivoimasta ja hyvä niin. Antaa Laineen pelata niin paljon kuin vaan ikinä jaksaa.
Hieman säikähdin toisessa erässä, kun sekä Rautee että Aho jättivät ainakin yhden vaihdon väliin. Rautee kaatui hyökkäyspäässä ja sen jälkeen huilasi yhden kierroksen. Aho taas oli erän lopussa sivussa. En tiedä miksi, mutta kyllä pelotti kun joukkueen paras tutkapari oli poissa pelistä hetken.
Toisen erän jälkeen tuntui siltä, että TPS:n tuuri on kohdallaan. Yhdeksän ottelun tappioputkessa ei ollut tuuria nimeksikään (mm. 2 sekuntia ennen loppua vastustajalle voittomaali ynnä muita sattumia), mutta lauantaina oli. Allu poimi marjoja ja harvat maalipaikat käytettiin hyväksi.
Ottelun jälkeen TPS:n pelaajat kiittivät TPS-kannattajien joukkoa ja Allu taisi heittää IS-kiekon(?) kannattajille. Rautee ja Yli-Torkko juttelivat myös matsin jälkeen pienen tovin. Harmittelin jo pelin aikana miksi Yli-Torkko ei jatkanut Tepsissä ja matsin jälkeen vielä vähän lisää. Eihän YT olisi ollut mikään ratkaisu maalinteko-ongelmaan, mutta kyllä hän menisi heittämällä Tepsin nykyiseen kokoonpanoon.
Lappeenrannan muotiskeneen en ehtinyt tutustua. Aikataulu oli tiukka, jännitys esti havaintojen tekemisen ennen matsia ja matsin jälkeen alkuasukkaat häipyivät hallista nopeasti.
Tämä viikko
Pudotuspelikarsintapaikka tuntuu vieläkin hyvältä. Kaiken toimiessa TPS voi päästä karsinnasta jatkoon. Mutta todennäköisesti pelilliset solmut eivät automaagisesti aukea perjantaihin mennessä ja jatkopaikka jää haaveeksi.
Tulevalla vastustajalla ei niin väliä ole, kumpikin (HIFK, Ilves) käy. Ehkä mieluummin HIFK, vaikka ovatkin parantaneet syksystä huimasti. Pietilän Ilvestä vastaan TPS ei vaan osaa pelata. Olisi kiva tietää miksi?
Ihan sama, nyt on yksi välitavoite saavutettu ja seuraava etappi on edessä. Vierasvoitto perjantaina ja sinetti kotona sunnuntaina! Tuollaista unta näin viime yönä. Katsotaan oliko enneuni vai pelkkä märkä uni.
Harmituksen määrä desibeleissä oli korkeampi kuin suusta päässyt matala voimasanojen virta. Vaatimattomasta persoonasta johtuen en kehdannut huutaa ääneen. Ja jätin koneen rauhaan. Tänään "korjaan" konetta lisää ja ehkä nyt saan sen räjähtämään. Ei olisi ensimmäinen kerta.
Jotenkin näin piti kirjoittaa eilen, parhaimmat osumat olen tietenkin unohtanut:
Ottelu
TPS kävi Lappeenrannassa katkaisemassa yhdeksän ottelun tappioputken ja varmistamassa pudotuspelikarsintapaikan. Lopputulos 2-5 lämmitti mieltä todella paljon ja kerrankin oli tällä kaudella kiva olla vierasottelussa.
Ottelu oli loppuunmyyty ja tunnelma oli ihan hyvä. Odotin kovempaa meteliä, mutta jotenkin rakennuksen muoto(?) estää kunnollisen hornankattilan muodostumisen. Tai sitten katsojat olivat vain liian hiljaa. Parempaa tunnelmaa olen kokenut jopa Artukaisten pellolla joskus ennen muinoin, puhumattakaan muutamasta muusta paikasta. Mutta hyvää urheilujuhlan tuntua oli Kisapuistossa.
Pelillisesti ei maailman parasta kiekkoa nähty, mutta taistelua sitäkin enemmän. Molemmat halusivat voittaa ja tämä tuntui katsomoon asti. TPS veti sata lasissa ja vuoden takaisesta perseilystä ei näkynyt jälkeäkään. SaiPa tuli suhteellisen kovalla sykkeellä matsiin ja yritti fyysisesti pistää Tepsin siltaan, mutta eipä onnistunut. SaiPa pelasi mielestäni organisoidumpaa hyökkäyspeliä kuin TPS. Pelinrakentamisessa olivat parempia ja maalipaikkojen hyödyntämisessä taas huonompia. Ottelu ratkesi SaiPan virheisiin molemmissa päissä.
Pelaajista
TPS:n paras pelaaja oli tietenkin Teemu Laine. Kultakuuppa ja kiukuttelija tempaisi 1+3 tehot, pelasi myös alivoimalla, mussutti tuttuun tapaan ja toki istui ”pakollisen” kaksiminuuttisen. Laine oli (ja on) TPS:n hyökkäyspelin kaikki kaikessa. Ilman häntä TPS kyntäisi syvällä.
Alexander Salak näytti todellista taisteluilmettä. Teki useamman tiikeriloikan ja napsi kiekkoja kiinni. Suoritti myös normaalit voimistelut kuperkeikkoineen. Mailapeli on edelleen Boratin heikoin osa-alue.
Lauantaina esitti taas bravuurisuorituksen rännikiekossa: kiekko ei pysähtynyt ja maila jäi maalin taakse. Allun onneksi kenttäpelaajat saivat kiekon ulos alueelta ja torjuntoja ei tarvinnut ilman mailaa suorittaa. Viihdyttävä maalivahti, minä tykkään. Ja väitän, ettei Kuokkanen ikinä olisi tätä laukausta torjunut.
Kotijoukkueen pelaajista jäi parhaiten mieleen Joni Yli-Torkko. Samasta syystä kuin TPS:n paidassakin eli kovasti työnteosta ja fyysisestä pelistä. Ajoi mm. Lee Sweattin levyksi ensimmäisessä erässä. Sweatt keräsi taklauksen jälkeen pari sekuntia happea jäässä maaten ja jatkoi vaihdon loppuun kuin vastasyntynyt varsa. 10 sekuntia taklauksen jälkeen sai kiekon laitaan ja paukautti saman tien pitkän.
Seuraavassa tai sitä seuraavassa vaihdossa Sweatt otti kyykistymällä vastaan Jonne ”Tepsin kasvatti” Virtasen taklauksen. Virtanen lensi komeasti päin laitaa, muttei onneksi loukannut itseään. Sweattin pitäisi tietää paremmin miten taklausten kanssa toimitaan, väistä tai ota vastaan kunnolla eikä mitään kyykistymispelleilyjä. Kipru voi antaa oppitunnin taklausten väistämisestä.
Virtasen luistelu oli edelleen aika kankeaa menoa, mutta iso äijä on paha vastustaja paikalle päästyään. Tepsin pakeista Berg oli ainoa joka pystyi Virtasen kanssa painimaan. Joonas Järvinen yritti jotain taklauksen tapaista, mutta loukkasi vain itsensä ja Virtanen tuskin huomasi koko tilannetta. Tai ainakin näytti siltä ja Järvinen luisteli kättään pidellen vaihtoaitioon.
Pelaamisesta
Tepsin peli oli aika murheellisen näköistä. Joukkue on noin 60 ottelua pelannut yhdessä ja siltikään ei homma toimi. Hyökkäyspelissä maalipaikkojen rakentelu tyrehtyi jo oikeastaan keskialueen ylitykseen. Nopea keskialueen ylitys oli perin vaikeaa ja kiekkoa harvemmin saatiin kontrolloidusti hyökkäyssinisen yli. Ja hyökkäyspään pelaaminen oli kauhean näköistä taistelua kiekosta ja maalipaikat jäivät yleensä syntymättä. Ei mikään ihme, ettei yleensä maaleja montaa synny. Lauantaina vähäiset paikat käytettiin tehokkaasti hyväksi, siitä plussaa. Samalla prosentilla vaan jatkossakin…
Ylivoimassa ei ollut kehumista. 5-3 ylivoima oli heikko ja joku ylivoimapelissä mätti, kun kiekko useimmiten laukaistiin päätyyn punaviivan jälkeen ja laitahyökkääjät eivät ehtineet ”ikinä” ensimmäisenä kiekkoon. Muutaman kerran kuvio saatiin käyntiin, mutta laukauksia ei paljon tullut ja suurin osa niistäkin meni ohi.
Jäin kaipaamaan erikoiskentällistä ylivoimaan, ainoastaan 5-3 ylivoimassa oli sekamiehitys jäällä. Muuten mentiin normaalikentillä. Tosin Berg oli ainakin yhdessä ylivoimassa maskimiehenä, joten pientä ajatustyötä on ylivoman kanssa tehty. Lisää pitäisi tehdä, jotta on toivoa kehittää yllätystä tälle viikolle. Ilman tehokasta ylivoimapeliä ei ole mitään jakoa päästä jatkoon säälipleijareista.
Puolustuspelaaminen sujui paremmin kuin hyökkäyspelaaminen. Pelin alla oli koko ajan riittävästi miehiä ja kaikki luistelivat alas kiitettävällä moraalilla. Välillä SaiPa pyöritti mennen tullen peliä Tepsin päässä, kun Tepsillä meni merkkausvirheiden takia puolustaminen sellaiseksi perässä juoksemiseksi, jota ei millään meinattu saada poikki. Onneksi SaiPa ei pystynyt maaleja tekemään paikoistaan.
Sekalaista
Tepsin peluutus oli kerrankin ajan tasalla. Hyvänä esimerkkinä puolustuspään aloitus, jossa olisi pitänyt olla pakkiparina Kiprusoff-Konttinen. Paitsi Konttisen tilalla oli Berg. Heti voitetun aloituksen ja hyökkäyksen käynnistyttyä Berg meni vaihtoon ja Konttinen tuli tilalle.
Muutenkin TPS peluutti Konttista aika vähän ja Saarisen Jesse ei pelannut vaihtoakaan. Lundbohm pelasi vähän, muttei sentään istunut viltissä.
Sinisalon pelistä puuttui sitä jotain mitä oli näkyvissä syksyllä ja ihan aiheesta Sinisalon jääaika jäi pieneksi. En tiedä mikä Tomakselle on tullut, mutta tuolla pelillä ei hyvä heilu. Syksyllä sentään tunki läpi laidasta joka matsissa.
Selvä muutos kauden alkupuoliskoon oli se, että maalivahti ei enää pyri kiekon sulkemisen jälkeen pistämään kiekkoa takaisin peliin. Syksyllä näin tehtiin ja kovin monesti vastustajan pyöritys vaan jatkui, kun ei pystytty tilannetta hallitusti purkamaan. Enää ei oteta niin paljon riskejä omassa päässä ja monesti lyötiin pitkä kiekko pelikatkon saamiseksi. Aikaisemmin ei noin helposti luovuttu kiekosta.
Teemu Laine pelasi alivoimaan Markku Hurmeen parina. Johannes Alanen oli hyllytetty alivoimasta ja hyvä niin. Antaa Laineen pelata niin paljon kuin vaan ikinä jaksaa.
Hieman säikähdin toisessa erässä, kun sekä Rautee että Aho jättivät ainakin yhden vaihdon väliin. Rautee kaatui hyökkäyspäässä ja sen jälkeen huilasi yhden kierroksen. Aho taas oli erän lopussa sivussa. En tiedä miksi, mutta kyllä pelotti kun joukkueen paras tutkapari oli poissa pelistä hetken.
Toisen erän jälkeen tuntui siltä, että TPS:n tuuri on kohdallaan. Yhdeksän ottelun tappioputkessa ei ollut tuuria nimeksikään (mm. 2 sekuntia ennen loppua vastustajalle voittomaali ynnä muita sattumia), mutta lauantaina oli. Allu poimi marjoja ja harvat maalipaikat käytettiin hyväksi.
Ottelun jälkeen TPS:n pelaajat kiittivät TPS-kannattajien joukkoa ja Allu taisi heittää IS-kiekon(?) kannattajille. Rautee ja Yli-Torkko juttelivat myös matsin jälkeen pienen tovin. Harmittelin jo pelin aikana miksi Yli-Torkko ei jatkanut Tepsissä ja matsin jälkeen vielä vähän lisää. Eihän YT olisi ollut mikään ratkaisu maalinteko-ongelmaan, mutta kyllä hän menisi heittämällä Tepsin nykyiseen kokoonpanoon.
Lappeenrannan muotiskeneen en ehtinyt tutustua. Aikataulu oli tiukka, jännitys esti havaintojen tekemisen ennen matsia ja matsin jälkeen alkuasukkaat häipyivät hallista nopeasti.
Tämä viikko
Pudotuspelikarsintapaikka tuntuu vieläkin hyvältä. Kaiken toimiessa TPS voi päästä karsinnasta jatkoon. Mutta todennäköisesti pelilliset solmut eivät automaagisesti aukea perjantaihin mennessä ja jatkopaikka jää haaveeksi.
Tulevalla vastustajalla ei niin väliä ole, kumpikin (HIFK, Ilves) käy. Ehkä mieluummin HIFK, vaikka ovatkin parantaneet syksystä huimasti. Pietilän Ilvestä vastaan TPS ei vaan osaa pelata. Olisi kiva tietää miksi?
Ihan sama, nyt on yksi välitavoite saavutettu ja seuraava etappi on edessä. Vierasvoitto perjantaina ja sinetti kotona sunnuntaina! Tuollaista unta näin viime yönä. Katsotaan oliko enneuni vai pelkkä märkä uni.
lauantaina, maaliskuuta 01, 2008
Suuri altavastaaja
Kengät on kiillotettu, paita silitetty, matsiliput taskussa, junalippu odottaa asemalla, mieli on korkealla ja päivän tuoksuna Paco Rabannen Black XS. Raikasta, sitruunaista. Toivottavasti naama ei ole hapan illalla.
SaiPa-TPS –ottelusta en osaa sanoa oikein mitään. Olen täpinöissä ja odotan vierasvoittoa. Järkisyitä vierasvoittoon en keksi, koska niitä ei taida olla. Tunnesyitä löytyy enemmän ja tunteella mennään tappiin asti tänään.
Kokoonpanosta ei ole vielä tietoa. Minä laittaisin Allun maaliin ja torstain ketjut. Alasella on viimeinen tilaisuus pelastaa nahkansa minun kirjoissa. Puhumattakaan Hantan pelikirjasta, joka on kuulemma teoriassa maan johtava, mutta käytännössä jotain ihan muuta.
Kisapuisto on kuulemma loppuunmyyty tai lähellä sitä. Tunnelman pitäisi olla katossa ja altavastaajalla on mahtava paikka ottaa kolme sarjapistettä. Urheilujuhlan tuntua on ainakin minun päässä. Ravistan hihasta maata tärisyttävän lopputuleman: kumpi joukkueista pystyy rennompaan suoritukseen voittaa. Plus maalivahtipeli!
Lupaan huutaa ”Munaa!”, jos sitä ei näy.
1,85 – 4,20 – 2,80
Munaa!
SaiPa-TPS –ottelusta en osaa sanoa oikein mitään. Olen täpinöissä ja odotan vierasvoittoa. Järkisyitä vierasvoittoon en keksi, koska niitä ei taida olla. Tunnesyitä löytyy enemmän ja tunteella mennään tappiin asti tänään.
Kokoonpanosta ei ole vielä tietoa. Minä laittaisin Allun maaliin ja torstain ketjut. Alasella on viimeinen tilaisuus pelastaa nahkansa minun kirjoissa. Puhumattakaan Hantan pelikirjasta, joka on kuulemma teoriassa maan johtava, mutta käytännössä jotain ihan muuta.
Kisapuisto on kuulemma loppuunmyyty tai lähellä sitä. Tunnelman pitäisi olla katossa ja altavastaajalla on mahtava paikka ottaa kolme sarjapistettä. Urheilujuhlan tuntua on ainakin minun päässä. Ravistan hihasta maata tärisyttävän lopputuleman: kumpi joukkueista pystyy rennompaan suoritukseen voittaa. Plus maalivahtipeli!
Lupaan huutaa ”Munaa!”, jos sitä ei näy.
1,85 – 4,20 – 2,80
Munaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
