Tosipeliä

No nyt alkaa tosipelit! Tänään HIFK-TPS Nordenwhatevergatanin teräsvaijerihallissa on huikea, kahden perinteisen seuran kohtaaminen. Pudotuspelitunnelmaa parhaimmillaan. Ainakin uskon näin, vaikka on säälipleijarit kyseessä ja Tepsin loppukausi on ollut yhtä tönkkösuolatun muikun nieleskelyä. Kaikesta huolimatta minä menen Norden~äh,olkoon-halliin innolla ja mesoan minkä kehtaan.

Valvoin jännityksen takia viime yön ja joutessani yritin keksiä jotain uutta sanottavaa illan pelistä. En keksinyt mitään ja töihin tultuani huomasin, että Jatkoaika.comin ”Yksilöt vastaan joukkue” –ottelusarjaennakko on kuuminta hottia. Jälleen kerran Jatkoaika kyykyttää mm. Urheilulehden ja Helsingin Sanomat sekä tietenkin Turun Sanomat. Rahalla ei aina saa juuri mitään tai pienelläkin rahalla saa kohtuullista jälkeä, kuten SaiPan kotisivut. Vinkiksi Ruissaloon.

Jatkoajan jutusta huomioni kiinnittyi tähän kohtaan:

”Pudotuspelien alla Hannu Virta analysoi virheiden johtuneen liian kiekollisesta pelitavasta, jossa pyritään avaamaan peliä, vaikka hyvää syöttöpaikkaa ei välttämättä olisikaan. Virta myös viestitti TPS:n lyövän kiekkoa aiempaa enemmän keskialueelle, ellei avauspaikkaa ole.”

Omin silmin olen huomannut saman viimeksi näkemissäni otteluissa. Selvästi TPS:n avauspeli on nykyään enemmän helpoimman ratkaisun valitsemista kuin syöttöpaikan hakua ts. kiekosta luovutaan helposti. Tämä taas on täysin eri tapa pelata kuin kauden alkupuolella. En oikein pidä siitä, että pelitavan kanssa venkoillaan kesken kauden.

Ymmärrän sen, että kiekollinen peli kehittää ainakin yksilöitä - aktiivinen pelitapa on rock. Ymmärrän myös sen, että loppukauden tappioputki vaaransi pudotuspelipaikan ja jotain oli tehtävä - äijät pelin alla koko ajan, kiekko ykkösellä pois omalta alueelta on pop. Mutta mutta. Joku tuossa mättää. Oliko aktiivinen pelitapa liian vaikea pelaajille vai valmentajalle? Pelaajat eivät oppineet tai valmentaja ei ole osannut opastaa. Jotain meni pieleen. Vertailukohdaksi voisi ottaa vaikka Bluesin Esbosta.

Bluesilla on ollut sairastuvalla erittäin paljon pelaajia. Vain yksi pelaaja on ollut pelikunnossa kauden jokaisessa ottelussa. Loukkaantuneiden tilalle on hankittu korvaajia ulkomaita myöten, mutta myös omista junioreista. Parhaimmillaan tai pahimmillaan b-junioreista asti on nostettu pelaajia edustusjoukkueen pelaavaan kokoonpanoon. Silti Blues on pelannut perin voitokasta kiekkoa (runkosarjassa toiseksi) ja viisikkopeli on toiminut läpi kauden. Tämä jos mikä on osoitus valmennuksen laadusta sekä tietenkin onnistuneista pelaajahankinnoista ja hyvästä juniorityöstä.

TPS:n kohdalla em. kohdissa on annettu tasoitusta, joka toivottavasti ymmärretään sekä hyväksytään ja lähdetään parantamaan jokaista osa-aluetta. Varmaan jotain tehdäänkin toisin tulevaisuudessa, mutta nyt meni sivuraiteelle elikäs oli miten oli, näin ja näillä mennään HIFK:ta vastaan:

TELaine – Uusikartano – Mikkola
Konttinen – Kiprusoff

Suominen – Hurme – Erkinjuntti
Berg – Sweatt

Kolu – Rautee – Sinisalo
Halonen – Järvinen

TOLaine – Lundbohm – Alanen
Backman – 13. hyökkääjä Jalo

Salak (Kuokkanen)

Kokoonpano on odotettu ja tasan sama ketjujen osalta kuin tiistaina HIFK:ta vastaan oli. Puolustajista Jesse Saarinen on kokoonpanon ulkopuolella ja Backman puree tuppea penkillä. Peliin ei ole mitään asiaa hänellä. Toni Jalo on tullut ylimääräiseksi hyökkääjäksi ja todennäköisesti ei pelaa vaihtoakaan. Parempaa miehistöä ei TPS tähän hätään saa jalkeille.

Jos ihmeitä ihmisen fysiologisessa parantumisprosessissa tapahtuisi, saisi TPS yhden(!) hyökkääjän vaihdettua. Ettei tässä oikein voi selitellä millään muulla kuin itse suorittamisella ja suorituksenjohtamisella tuloksia. Paperilla kokoonpanossa on potentiaalia ja käytännön näkee illalla. Tasonnostoa pitää monella tapahtua.

TPS voittaa ottelun, jos oma viisikkopeli pysyy kasassa, Salak pelaa korkeimmalla tasollaan ja tuurit ovat kohdallaan hyökkäyspäässä. Stolpe in ja stolpe ut oikeilla maaleilla siis.

En usko Tepsin edes yrittävän kovin hyökkäävää pelitapaa, vaan TPS lähtee todennäköisesti puolustuksen kautta ja pelaa kelloa vastaan. HIFK tulee varmasti kovaa alun ja alku on pakko kestää. Vaikka lyömällä pitkä kiekko joka vaihdossa (unohdetaan, että tiistain pelailussa TPS hävisi aloitukset satanolla lähes poikkeuksetta). Mitä pidemmälle ottelu etenee tasaisesti sitä enemmän kotijoukkueen paineet nousevat. Ainakin teoriassa näin.

Peluutuksesta sen verran, että HIFK:n nelosketjua vastaan ei Tero Konttisen parane olla kentällä. Luttinen-Porthen-Petrell on sen luokan lihaketju, etteivät kärpässarjalaiset pärjää oman maalin edessä alkuunkaan. Tammikuussa ko. ketju teki mitä halusi Tepsiä vastaan. Vituttaa vieläkin muistikuvat ottelusta, mm. Backman tönimässä Petrelliä pois maalilta. Arvaatko kummalle tuli hiki? Ja kumpi onnistui tehtävässään. Oikein arvanneiden kesken ei arvota mitään.

Game on!