Kisapuistossa

Lappeenrannan reissu venähti valomerkkiin asti ja eilen kotitietokone kaatui kahdesti. Moniala-asiantuntijana korjasin tietokoneen ihan itse ensimmäisen kaatumisen jälkeen ja totutulla laadulla. Kone jaksoi pyöriä sen aikaa, että ehdin väsätä noin 5000 merkin tekstin ja sitten se sammui vieden höpinät bittitaivaaseen. Aitona tunarina en ollut tallentanut tekstiä mihinkään, vaikka epävakautta oli selkeästi ilmassa. Olen nero selvin päin ja humalassa.

Harmituksen määrä desibeleissä oli korkeampi kuin suusta päässyt matala voimasanojen virta. Vaatimattomasta persoonasta johtuen en kehdannut huutaa ääneen. Ja jätin koneen rauhaan. Tänään "korjaan" konetta lisää ja ehkä nyt saan sen räjähtämään. Ei olisi ensimmäinen kerta.

Jotenkin näin piti kirjoittaa eilen, parhaimmat osumat olen tietenkin unohtanut:

Ottelu

TPS kävi Lappeenrannassa katkaisemassa yhdeksän ottelun tappioputken ja varmistamassa pudotuspelikarsintapaikan. Lopputulos 2-5 lämmitti mieltä todella paljon ja kerrankin oli tällä kaudella kiva olla vierasottelussa.

Ottelu oli loppuunmyyty ja tunnelma oli ihan hyvä. Odotin kovempaa meteliä, mutta jotenkin rakennuksen muoto(?) estää kunnollisen hornankattilan muodostumisen. Tai sitten katsojat olivat vain liian hiljaa. Parempaa tunnelmaa olen kokenut jopa Artukaisten pellolla joskus ennen muinoin, puhumattakaan muutamasta muusta paikasta. Mutta hyvää urheilujuhlan tuntua oli Kisapuistossa.

Pelillisesti ei maailman parasta kiekkoa nähty, mutta taistelua sitäkin enemmän. Molemmat halusivat voittaa ja tämä tuntui katsomoon asti. TPS veti sata lasissa ja vuoden takaisesta perseilystä ei näkynyt jälkeäkään. SaiPa tuli suhteellisen kovalla sykkeellä matsiin ja yritti fyysisesti pistää Tepsin siltaan, mutta eipä onnistunut. SaiPa pelasi mielestäni organisoidumpaa hyökkäyspeliä kuin TPS. Pelinrakentamisessa olivat parempia ja maalipaikkojen hyödyntämisessä taas huonompia. Ottelu ratkesi SaiPan virheisiin molemmissa päissä.

Pelaajista

TPS:n paras pelaaja oli tietenkin Teemu Laine. Kultakuuppa ja kiukuttelija tempaisi 1+3 tehot, pelasi myös alivoimalla, mussutti tuttuun tapaan ja toki istui ”pakollisen” kaksiminuuttisen. Laine oli (ja on) TPS:n hyökkäyspelin kaikki kaikessa. Ilman häntä TPS kyntäisi syvällä.

Alexander Salak näytti todellista taisteluilmettä. Teki useamman tiikeriloikan ja napsi kiekkoja kiinni. Suoritti myös normaalit voimistelut kuperkeikkoineen. Mailapeli on edelleen Boratin heikoin osa-alue.

Lauantaina esitti taas bravuurisuorituksen rännikiekossa: kiekko ei pysähtynyt ja maila jäi maalin taakse. Allun onneksi kenttäpelaajat saivat kiekon ulos alueelta ja torjuntoja ei tarvinnut ilman mailaa suorittaa. Viihdyttävä maalivahti, minä tykkään. Ja väitän, ettei Kuokkanen ikinä olisi tätä laukausta torjunut.

Kotijoukkueen pelaajista jäi parhaiten mieleen Joni Yli-Torkko. Samasta syystä kuin TPS:n paidassakin eli kovasti työnteosta ja fyysisestä pelistä. Ajoi mm. Lee Sweattin levyksi ensimmäisessä erässä. Sweatt keräsi taklauksen jälkeen pari sekuntia happea jäässä maaten ja jatkoi vaihdon loppuun kuin vastasyntynyt varsa. 10 sekuntia taklauksen jälkeen sai kiekon laitaan ja paukautti saman tien pitkän.

Seuraavassa tai sitä seuraavassa vaihdossa Sweatt otti kyykistymällä vastaan Jonne ”Tepsin kasvatti” Virtasen taklauksen. Virtanen lensi komeasti päin laitaa, muttei onneksi loukannut itseään. Sweattin pitäisi tietää paremmin miten taklausten kanssa toimitaan, väistä tai ota vastaan kunnolla eikä mitään kyykistymispelleilyjä. Kipru voi antaa oppitunnin taklausten väistämisestä.

Virtasen luistelu oli edelleen aika kankeaa menoa, mutta iso äijä on paha vastustaja paikalle päästyään. Tepsin pakeista Berg oli ainoa joka pystyi Virtasen kanssa painimaan. Joonas Järvinen yritti jotain taklauksen tapaista, mutta loukkasi vain itsensä ja Virtanen tuskin huomasi koko tilannetta. Tai ainakin näytti siltä ja Järvinen luisteli kättään pidellen vaihtoaitioon.

Pelaamisesta

Tepsin peli oli aika murheellisen näköistä. Joukkue on noin 60 ottelua pelannut yhdessä ja siltikään ei homma toimi. Hyökkäyspelissä maalipaikkojen rakentelu tyrehtyi jo oikeastaan keskialueen ylitykseen. Nopea keskialueen ylitys oli perin vaikeaa ja kiekkoa harvemmin saatiin kontrolloidusti hyökkäyssinisen yli. Ja hyökkäyspään pelaaminen oli kauhean näköistä taistelua kiekosta ja maalipaikat jäivät yleensä syntymättä. Ei mikään ihme, ettei yleensä maaleja montaa synny. Lauantaina vähäiset paikat käytettiin tehokkaasti hyväksi, siitä plussaa. Samalla prosentilla vaan jatkossakin…

Ylivoimassa ei ollut kehumista. 5-3 ylivoima oli heikko ja joku ylivoimapelissä mätti, kun kiekko useimmiten laukaistiin päätyyn punaviivan jälkeen ja laitahyökkääjät eivät ehtineet ”ikinä” ensimmäisenä kiekkoon. Muutaman kerran kuvio saatiin käyntiin, mutta laukauksia ei paljon tullut ja suurin osa niistäkin meni ohi.

Jäin kaipaamaan erikoiskentällistä ylivoimaan, ainoastaan 5-3 ylivoimassa oli sekamiehitys jäällä. Muuten mentiin normaalikentillä. Tosin Berg oli ainakin yhdessä ylivoimassa maskimiehenä, joten pientä ajatustyötä on ylivoman kanssa tehty. Lisää pitäisi tehdä, jotta on toivoa kehittää yllätystä tälle viikolle. Ilman tehokasta ylivoimapeliä ei ole mitään jakoa päästä jatkoon säälipleijareista.

Puolustuspelaaminen sujui paremmin kuin hyökkäyspelaaminen. Pelin alla oli koko ajan riittävästi miehiä ja kaikki luistelivat alas kiitettävällä moraalilla. Välillä SaiPa pyöritti mennen tullen peliä Tepsin päässä, kun Tepsillä meni merkkausvirheiden takia puolustaminen sellaiseksi perässä juoksemiseksi, jota ei millään meinattu saada poikki. Onneksi SaiPa ei pystynyt maaleja tekemään paikoistaan.

Sekalaista

Tepsin peluutus oli kerrankin ajan tasalla. Hyvänä esimerkkinä puolustuspään aloitus, jossa olisi pitänyt olla pakkiparina Kiprusoff-Konttinen. Paitsi Konttisen tilalla oli Berg. Heti voitetun aloituksen ja hyökkäyksen käynnistyttyä Berg meni vaihtoon ja Konttinen tuli tilalle.

Muutenkin TPS peluutti Konttista aika vähän ja Saarisen Jesse ei pelannut vaihtoakaan. Lundbohm pelasi vähän, muttei sentään istunut viltissä.

Sinisalon pelistä puuttui sitä jotain mitä oli näkyvissä syksyllä ja ihan aiheesta Sinisalon jääaika jäi pieneksi. En tiedä mikä Tomakselle on tullut, mutta tuolla pelillä ei hyvä heilu. Syksyllä sentään tunki läpi laidasta joka matsissa.

Selvä muutos kauden alkupuoliskoon oli se, että maalivahti ei enää pyri kiekon sulkemisen jälkeen pistämään kiekkoa takaisin peliin. Syksyllä näin tehtiin ja kovin monesti vastustajan pyöritys vaan jatkui, kun ei pystytty tilannetta hallitusti purkamaan. Enää ei oteta niin paljon riskejä omassa päässä ja monesti lyötiin pitkä kiekko pelikatkon saamiseksi. Aikaisemmin ei noin helposti luovuttu kiekosta.

Teemu Laine pelasi alivoimaan Markku Hurmeen parina. Johannes Alanen oli hyllytetty alivoimasta ja hyvä niin. Antaa Laineen pelata niin paljon kuin vaan ikinä jaksaa.

Hieman säikähdin toisessa erässä, kun sekä Rautee että Aho jättivät ainakin yhden vaihdon väliin. Rautee kaatui hyökkäyspäässä ja sen jälkeen huilasi yhden kierroksen. Aho taas oli erän lopussa sivussa. En tiedä miksi, mutta kyllä pelotti kun joukkueen paras tutkapari oli poissa pelistä hetken.

Toisen erän jälkeen tuntui siltä, että TPS:n tuuri on kohdallaan. Yhdeksän ottelun tappioputkessa ei ollut tuuria nimeksikään (mm. 2 sekuntia ennen loppua vastustajalle voittomaali ynnä muita sattumia), mutta lauantaina oli. Allu poimi marjoja ja harvat maalipaikat käytettiin hyväksi.

Ottelun jälkeen TPS:n pelaajat kiittivät TPS-kannattajien joukkoa ja Allu taisi heittää IS-kiekon(?) kannattajille. Rautee ja Yli-Torkko juttelivat myös matsin jälkeen pienen tovin. Harmittelin jo pelin aikana miksi Yli-Torkko ei jatkanut Tepsissä ja matsin jälkeen vielä vähän lisää. Eihän YT olisi ollut mikään ratkaisu maalinteko-ongelmaan, mutta kyllä hän menisi heittämällä Tepsin nykyiseen kokoonpanoon.

Lappeenrannan muotiskeneen en ehtinyt tutustua. Aikataulu oli tiukka, jännitys esti havaintojen tekemisen ennen matsia ja matsin jälkeen alkuasukkaat häipyivät hallista nopeasti.

Tämä viikko

Pudotuspelikarsintapaikka tuntuu vieläkin hyvältä. Kaiken toimiessa TPS voi päästä karsinnasta jatkoon. Mutta todennäköisesti pelilliset solmut eivät automaagisesti aukea perjantaihin mennessä ja jatkopaikka jää haaveeksi.

Tulevalla vastustajalla ei niin väliä ole, kumpikin (HIFK, Ilves) käy. Ehkä mieluummin HIFK, vaikka ovatkin parantaneet syksystä huimasti. Pietilän Ilvestä vastaan TPS ei vaan osaa pelata. Olisi kiva tietää miksi?

Ihan sama, nyt on yksi välitavoite saavutettu ja seuraava etappi on edessä. Vierasvoitto perjantaina ja sinetti kotona sunnuntaina! Tuollaista unta näin viime yönä. Katsotaan oliko enneuni vai pelkkä märkä uni.