Tämän viikon Urheilulehdessä (10/2008) on artikkeli Tepsistä. Kirjoittajana on modernin kiekkojournalismin suurin kenttätasapainon rikkoja Petteri Sihvonen. Artikkeli ”Rimaa hipoen” on päällisin puolin sitä samaa vanhaa ja kulunutta TPS on tuhon oma -settiä. Kulunutta sen takia, että kukaan ei "ikinä koskaan" painu pintaa syvemmällä TPS:n kanssa.
Minäkin voin vihtoa urheilullisesta ja taloudellisesta tuloksesta. Sokeakin kuulee, että kummassakin TPS on kaukana kärjestä. Mutta olennaista olisi kertoa mitä ja miten. Tai rohkeasti päin tulta kertomalla miksi. Tiukasti faktoihin nojaten. Ymmärrän kyllä, ettei ole ihan helppo homma ja piirit ovat pienet, mutta olisi se kiva tietää mikä on mennyt pieleen.
Onhan Sihvosen artikkelissa yksi iso ajatus:
”Tuhoisinta on kuitenkin se, että TPS:n johdolta puuttuu voimakas visio turkulaisen jääkiekkoilun pelillisestä ja taloudellisesta linjaamisesta.”
Olen samaa mieltä. Visio puuttuu ja tekeminen on pitkäjänteissä vain puheissa. Ainakin tältä tuntuu.
Sihvonen syyttää seuraa ja erityisesti hallituksen puheenjohtaja Jaakko Ketosta rohkeuden puutteesta. Tämä varmasti on totta, ei pelkällä säästämisellä menestystä kiekkoilussa saa. Toisaalta edelliseen kauteen satsattiin erittäin rohkeasti ja reisille meni. Tosin silloin ei ollut Ketonen hallituksen puheenjohtajana.
Ja Sihvosen napakymppi TPS:n henkisestä asemasta:
”TPS on oman historiansa vanki”
”TPS ei ole TPS, jos seura ilmoittaa ensi kaudella tavoittelevansa paikkaa kahdeksan parhaan joukosta.”
Sihvosen ei-pelillisen analyysin voisi kääntää niin, että visio kuntoon ja määrätietoisia askeleita kohti sitä. Ja panostuksen pitää olla tavoitteen mukaista. Tavoitehan on tietenkin mestaruuskunto kaudesta toiseen, muuten ei katsomot täyty.
Tietenkään Sihvonen ei kerro miten tämä kurssin oikaisu pitäisi tehdä. Vähän niin kuin minä huutaisin suomalaiselle kestävyysjuoksijalle: "Et pärjää, ota enemmän askeleita nopeammin!".
Muuten Sihvonen ruotii Hannu Virran muuttumista kauden aikana (lempeä isä/opettava käsi – ankara isä/lyövä käsi) ja siihen se sitten jää. Vähän enemmän lihaa olisin kaivannut luiden ympärille. Miksi TPS:n peli meni juntturaan hyvän alun jälkeen? Tähän ei Sihvonen tarjoa mitään. Väitän pokkana, ettei edes pysty tarjoamaan. Sihvonen ei ole nähnyt tarpeeksi TPS:n pelejä tällä kaudellä eikä tiedä Tepsin kokoonpanosta juuri mitään. Ei edes tiedä kakkosvalmentajan nimeä. Voisin sanoa, jos olisin ilkeä. Onneksi olen kiltti.
Mutta kiva, että Tepsistä kirjoitetaan näin kiekkokauden huipennuksen lähestyessä. Vielä kivempi olisi, jos jutut olisivat positiivisia. Ehkä joskus vielä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
TPS on avovittuillut, tehnyt ohareita, uhkaillut ja muuten vaan kännissä sekoillut kollegaseurojen, sidosryhmien, entisten/nykyisten pelaajien, agenttien ja median suuntaan viimeiset 20 vuotta. Katsotaan 2028 paikkeilla josko linjaukset lehdissä muuttuvat. Sitä ennen nämä asioita äärimmilleen kärjistävät nonsense-jutut luultavasti jatkuvat. Tämä on rumaa jälkeä mutta ei taustatkaan ihan putipuhtoiset ole. Surullista mutta totta.
Tokihan tuo on itse aiheutettua. (Menestys)Krapulassa saa aina korkojen kera takaisin kaikki ylimielisenä huutelut & tekemiset.
Mutta siis lehtikirjoitteluun kaipaan syvällisempää otetta eikä aina vaan saman sinkun (Suuri ja mahtava TPS ryömii ryömimistään) soittamista. Kuka teki, mitä teki, milloin teki jne.
Jos taloudellinen tappio on taas kaukana tavoitteesta sekä faktisesti törkeästi miinuksella (varsinkin verrattuna liikevaihtoon) kuten on huhuttu, niin eikö olisi tutkivan journalismin paikka? Mikä maksaa Tepsissä?
Tutkivaa journalismia haittaa se, että tieto HC TPS:n touhuista on suht hyvin piilotettua. 90-luvulta saakka kaikkea mielenkiintoista on periaatteessa tiedossa mutta hankalampi näyttää toteen.
Sikäli on totta, että nuo "synkät yksinpuhelut" ovat tulleet tiensä päähän. Niissä on aina melkein sama sisältö eikä uutta, tutkittua tietoa nimeksikään.
Lähetä kommentti