lauantaina, lokakuuta 29, 2011

Tuomaripeliä

TPS-Lukko 1-0. Ahlqvistille nollapeli, Virralle 300. liigamatsi valmentajana, Virtalalle uran 10. liigamaali ja Tom Laaksoselle... normipäivä? Jortsu oli asian ytimessä jo vuosia sitten:

Sen jäähyn jälkeen pääsin kyllä vielä sanomaan, että sä olet tuomarina vielä huonompi kuin olit pelaajana. Hannu Jortikka 1.2.2007. Jatkoaika.com

Voittopelin jälkeen ei tuomareista valiteta. Nyt valitan. Laaksonen ja toinen päätuomari Joonas Pinomaa olivat todella heikkoja. Palmrothin ulosajo oli ylilyönti tuomareilta ja sen jälkeen rima oli jäässä ja silti onnistuivat menemään riman alta myöhemmin. Prkl, ei virhettä voi toisella virheellä paikata.

Vihellyksiä tuli vähän miten sattuu ja sekoilun kruununa toisen erän töhöily. Plihalia rikottiin hyökkäyspäässä, kiekko jäi Lukolle. Peli jatkuu, tuomarilla käsi pystyssä. Noronen lähti vaihtoon. Kiekko edelleen Lukolla. 10 sekuntia myöhemmin peli poikki kiekon vieläkin ollessa Lukolla. Lukko-pelaaja boksiin. Siis mitäh?

Palmrothin isoa jäähyä ilmeisesti paikkailtiin toisessa erässä antamalla raumalaisille jäähyjä vähän kiivaampaa tahtia. Kolmannen erän alussa pelin jo käynnistyttyä hallin torvi soi. Peli poikki. Mitä nyt? Ei mitään, hutikuti torvensoittajalta. Hirveä sössötys toimitsijoiden kanssa pitääkö pelikelloa veivata viisi sekuntia takaisin vai ei. Lopulta selvisi, ettei veivata ja aloitetaan uudestaan keskiympyrästä. Laaksonen yritti selittää tätä Virralle, Virta vaan heilutti käsiä. Mene siitä, ihan sama. Peli lähti tuomareilta lapasesta heti alussa ja hukassa olivat loppuun asti. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos olisi oikeasti sikailtu tai Lukko tehnyt ison jäähyn aikana pari maalia.

Onneksi peli ei ratkennut tuomareihin. Kumpikaan joukkue ei ylivoimalla saanut aikaan juuri mitään. TPS vähän enemmän, mutta hirveätä tuhertamista ylivoima oli. Syötöt liian hitaita ja sitten kun vauhtia nostettiin, niin turhapuromaisesti virhelyöntien määrä kasvoi. Muutenkin peli oli sellaista miekkailua jäällä, että joo. Pitää osata nauttia pienistä asioista, jotta tänään oli voiton lisäksi muutakin nautintoa. Sentään jokunen onnistunut suoritus näkyi muiden kuin maalivahtien tekemänä.

Ahlqvist oli mies paikallaan. Antoi mahdollisuuden voittoon, teki muutaman huipputorjunnan. Puolustus toimi suhteellisen hyvin ja hyökkäys. Yksi on yksi.

TPS tarvitsisi ehdottomasti neljännen ketjun. Tänään nelosketjussa viilettivät Huhtala (2.27), Hauhtonen (6.20) ja Mäkiaho (6.54). Ei noilla jääajoilla tee yhtään mitään. Nelosketjulaisten pitää pystyä pelaamaan enemmän ja myös erikoistilanteissa. Mäkiaho voisi ylivoimalla pelata, mutta taitaa koeajan jälkeen olla pelit pelattuna ja ihan hyvä niin. Hauhtonen on iso pettymys. Jääajan pitäisi olla kaksi kertaa isompi ja aloituksia pitäisi käydä vääntämässä, ettei laitahyökkääjien tarvitse niitä hävitä pystyyn. Ehkä mies on romuna. En tiedä pitäisikö toivoa loukkaantumista vai ei. No ei. Mies raiteille, kiitos. Eroonkaan pääse kesken sopimuksen.

Anttila pelasi 23.52. Eniten hyökkääjistä ja toiseksi eniten kaikista. Tuosta pitäisi saada 6-8 minuuttia pois. Ei iso mies jaksa pelata joka tilanteessa. Ensimmäisessä erässä oli tappamassa 5-3 alivoimaa, kaksi vaihtoon putkeen heti kärkeen. Kaksikko vierellä vaan vaihtui. Huh, huh. Sitä ennen ehti jo käydä 5-4 alivoimalla jäällä. Yhdessä Vahalahden kanssa. Plihalin istuessa piti jo lähteä ilman keskushyökkääjää tappamaan jäähyä. Laakson ja Salon soisi parantuvan aivotärähdyksistään pelikuntoon hyvin nopeasti. Ja varmaan muutenkin. Alivoima toimii ilman ko. kaksikkoakin, mutta samojen hyökkääjien pelatessa joka tilanteessa loppuu ajatus ja kunto hyökkäyspäässä.

Suominen oli pirteä tänään. Kulmaväännöissä näkyi sitä parasta peliä pitkästä aikaa. Kiekkoa ei viedä lavasta ja vahva jässikkä punnertaa taidolla ja voimalla vastustajasta eroon. Kiekon kanssa. Näitä lisää. Tuohon kun saisi yhden onnistuneen maalille tunkeutumisen (maalin) ja yleensä syöttöjä vapaille pelaajille, niin avot. Verkko heiluisi. Tuli ihan kevät 2009 mieleen.

TPS pelasi tällä viikolla kolme peliä. Teki neljä maalia, päästi kolme ja sai kuusi pistettä. Yksi päästetyistä tuli ilman maalivahtia. Tuloksellisesti oivallinen viikko. Joukkue pysyy keskikastissa mukana ja pientä hajurakoa on alakertaan.

Tämän viikon tilastot yhdistettynä omiin havaintoihin kertovat missä tällä hetkellä mennään. Maalivahtipeli toimii, puolustaminen ei ole enää koheltamista ja hyökkäyksiin lähteminen on parantunut alkukaudesta todella paljon. Enää ei jatkuvasti menetetä kiekkoa omalla alueella, vaan viivan yli tullaan suht hyvin. Alivoima on aktiivista, jopa aggressiivista. Tykkään. Tom Laaksonen ime...

Ongelmat alkavat keskialueella ja hyökkäyspäässä on jo rightin jätkällä leftin maila kädessä. Tänään oli yksi rintamahyökkäys ja pikkutuurilla siitä tuli sitten maali. Toisaalta loukkaantumisia on tällä hetkellä paljon ja se tietenkin syö hyökkäämistä. Silti toivoisin tehoja mm. kapteenilta, Birneriltä ja Plihalilta paljon enemmän. Esim. sitä vanhaa kuviota ylivoimalle, jossa Vahalahti keinuu oikean laidan vieressä pelin ulkopuolella, liuku kohti maalia ja syöttö tulee neliön läpi. Kädet kattoon. Plihalin pitäisi pystyä tuo syöttö antamaan. Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. Muiden tuskin kannattaa edes yrittää, jaa no Scalzolla riittää taidot ja rohkeus. Olis se kiva, jos olisi yksi kunnon pelinrakentaja. Tekisi niin hyvää muutenkin hyökkäykselle. Mutta kun ei ole, niin taito pitää repiä irti näistä jätkistä.

Olen Virran kanssa samaa mieltä, että pomminvarmasti peli paranee eli hyökkäyskin tulee vielä. Niin paljon on peli parantunut syyskuusta. Illan yleisömäärästä päätellen tieto parantuneesta pelistä ei ole vielä levinnyt Härkämäkeä pidemmälle. Kaljajonoakaan ei ollut. Hei ne yrittää ja jopa voittaa. Oikeasti.

perjantaina, lokakuuta 28, 2011

Mitä nyt taas?

TPS voitti tiistaina Lukon kotona. Kevyet aplodit sille ja hymy pyllyyn.

Tänään perjantaina on vieraspeli Jyväskylässä ja kokoonpano on hieman muuttunut tiistaista. Tiistaina pelanneista ovat sivussa Laakso (aivotärähdys harjoituksissa), Mäkiaho, Tuominen ja Scalzo. Muiden poissaolon syy ei ole tiedossa. Ennestään potilaina olivat jo Salo ja Huczkowski (ei voi laskea, mutta otetaan mukaan).

Mikä Tuomisella ja Scalzolla on? Tuomisesta niin väliä, mutta Mario. Mario nosti Seppäsen pystyyn. 3 peliä 2+3 - sitä ennen kiikareilla 14 peliä tai jotain. Pysyykö Seppänen pystyssä omin avuin? Pahoin pelkään, ettei pysy, vaan apupyörät lähtivät liian aikaisin pois. Vai onko tämä taktinen liike? Huomenna taas Ralea kuonoon kunnon miehistöllä. Hmmm. Ei, loukkaantuneina ovat kuitenkin ja taas loppuu ukot kesken.

Mäkiahon TPS-taival taitaa olla lopussa, koska peliaikaa ei tule ja näytöt ovat tähän asti menneet laskevalla käyrällä. Ei tule ikävä, liian epätasainen pelaaja. Yhtä hyvää ratkaisua kohden kolme heikkoa. Kiitoshei.

Tiistain jälkeen syystä tai toisesta sivuun jääneiden tilalle on nostettu tietenkin RR55 ja kunnonkohottaja Mika Viinanen. Jokohan Viinasen kunto alkaisi olla kohillaan? Oli tai ei, niin joukkuepelin askelmerkkeihin pitäisi jo osua. Pelkkä veemäisyys ei riitä. Loppuihin ruutuihin Santtu Huhtala sekä SM-liigadebytantit Mikko Lehtonen (s. 1994) ja Joni Seinelä (s. 1993).

Ei ole hyvä tilanne. Neljä runkomiestä sivussa ja tilalle junnuja. Junnuja pitää ajaa sisään, muttei näin. Eli vasta pakkoraossa pääsevät mukaan.

Se on nuorilla klopeilla näytönpaikka. Jos TPS tänään voittaa tällä kokoonpanolla, niin minä juoksen korttelin ympäri alasti. Tai ainakin yritän juosta, kunto ei taida riittää noin pitkälle matkalle. Menen autolla. Ilman housuja. Kalsareita. No en tee mitään, ikinä tehnyt. Lauantaina peliin.

Edit. Oikeinymmärrettynä nerona huomasin vasta vähän ennen peliä, että myös Suominen on sivussa. Mukavaa, vempparyhmässä on tunnelmaa. Ensimmäisen erä meni tilastojen mukaan vastaanottavana osapuolena. Maalit 1-0, torjunnat 6-16 ja jäähyt 0-2min. Ei voi kun parantaa.

sunnuntaina, lokakuuta 23, 2011

Pyhäpäivän ratoksi

Blue-TPS 3-4ja. Voittaminen on vaan niin kivaa, vaikka vitutti kotijoukkueen lopun tasoitus.

Blues on ilmeisesti jossain kriisissä, omistaja ei enää tykkää olla omistaja ja kaikki ovat ilkeitä omistajan yksin vetäessä kivirekeä. Kiviäkin kiinnostaa. Myy ja lähe meneen.

Kotijoukkueesta kriisiä ei huomannut, hyvin painoivat pl. norjalaismaalivahti. Takk så mye! Hallilla ei ollut paljon väkeä ja alkushöy oli aivan ihmeellinen taitoluisteluräpellys. Pimeä halli, musiikki pauhaa ja mitään ei tapahdu missään. Logo möllöttää screenillä. Tuomarit väistelevät pimeässä taitoluistelijoita. Pelaajat luistelevat jäälle ja taitoluistelijat poistuvat. Ei hyvää päivää. Kaiken kruunaa väärässä päässä oleva fanikatsomo. Tehkää nyt jotain. Kaatukaa edes. 

Marek Schwarz teki. Toivoin hyvää aloitusta hermoilijalle. Keskialueen roikku meni sisään. Revin hiuksia päästä. Onneksi syksyn vanha tuttu henkinen lama ei iskenyt kenttäpelaajiin, vaan tasoitus tuli heti perään Pekka Virran mallilla. Pitkä kulmahyrrä, pelaajia vaihdetaan ja vastustaja juoksee perässä. Lopulta Timo Seppänen saa purun kiinni ja morjens. Toivottavasti helpotti oloa kauden avausmaali.

Schwarz pelasi muuten hyvin. Torjui enemmän läpiajoja kuin moni TPS-vahti aikoihin ja piti joukkuetta pystyssä torjunnoillaan. Turhan paljon oli kyllä läpiajoja. Hörpyn lisäksi mieleen jäi rännikiekon pysäyttäminen. Hups, ei todellakaan pysähtynyt, koskiko edes kiekkoon. Älä lähre sinne. Jatkoajalla Marek oli jäätävä. Kahdeksan torjuntaa ehti tehdä ennen kuin Plihal ratkaisi. Kahdeksan.

Jumala teki itse, koska muut eivät pystyneet. Aikaisemmin matsissa oli alivoimalla taas hieno oivallus ja 2-1 hyökkäys. Birner laukoi ohi. Ihan kuin olisin joskus aikaisemminkin nähnyt tuollaisen. No, oli huono laukaisuasento, mutta paikoista pitää tehdä.

Jatkoajalla TPS oli pahasti purjeessa. Eikä ihme. Aloitukset hävittiin satanolla. Sellainenkin hauska hyökkääjäpari kuin Suominen-Vahalahti kävi kokeilemassa. Suominen ei ihan pärjännyt aloituksessa. Toisaalta kolmannessa erässä Mäkiaho otti aloituksia. Vierellä Hauhtonen ja Stone. Itse asiassa Mäkkäri voitti kaksi aloitusta peräkkäin, että käy se noinkin, mutta keskushyökkääjät(!) kaarella ei ole ihan hyvä asia. Jotain rotia pitää aloituksiin saada.

Ensimmäinen erä meni plörinäksi jäähyihin. Toinen erä oli Tepsin paras erä. Paljon painetta ja palkinnoksi maali. Kolmas erä alkoi huonosti ja päättyi veemäisesti. Jännästi aaltoili peli. Tuntui, että aina on jompikumpi purjeessa. Enemmän TPS, mutta paha se on maaleja laidan viereltä tehdä ja TPS tuli kiekollisen päälle tiukasti koko ajan. Heikommalla maalivahtipelillä olisi tullut turpaan.

Mario Scalzon näin ensimmäisen kerran TPS-nutussa. Lyhyt ja leveä pakki, joka osaa luistella ja uskaltaa sekä osaa kiekon kanssa tehdä hyviä siirtoja. Maalinkin teki. Kiitos norjalaisen hörpyn. Kaikki lasketaan. Puolustamisessa on Mariolla parantamista. Lämmittelyssä mies naureskeli, kun ei ollut ollenkaan mukana kuvioissa. Tuomio on, että tästä miehestä on vielä paljon iloa.

Rasmus Ristolaiselle pitäisi saada välillä peliaikaa. Kenet hän syrjäyttäisi? Tämän päivän pelin perusteella sanon, että Joni Tuomisen. Tuominen kohelsi useamman kerran hyökkäyssiniviivalla ja omassa päässä osaa katsella hyvin. Vittasmäki paikkasi yhden sähellyksen nätisti. Palmroth oli pakkien peliaikakuningas ja niin kauan kun vaan muistaa tehdä yksinkertaisia ratkaisuja on kaikki hyvin. Tänään oli pari kertaa voimakasta kiekollista neroilua havaittavissa. Vastapainoksi myös muutama mojova taklaus, mutta suutari pysyköön lestissään. Mojzis hoitakoon kiekon siirtelyn. Tänään pisti Suomisen kerran läpi pitkällä syötöllä ja alusti ensimmäisen maalin hyvällä siniviivan pitämisellä ja laukauksella.

Viikon saldoksi tuli kahdeksan pistettä. TPS on sarjataulukossa noin kilometrin edellä viime kautta. Pistekeskiarvo taas kertoo, että ei tässä ihan henkseleitä kehtaa paukutella. Sijoitus on seitsemäs, jos keskiarvon mukaan katsoo ja takana olevilla on peli vähemmän. Mutta vähitellen on peli parantunut ja TPS ei ole enää helppo nakki kenellekään. Eteenpäin on menty.

Ensi viikolla ohjelmassa on kaksi kotipeliä Lukkoa vastaan. Mitä? Välissä reissu Jyväskylään. Siis erikoinen otteluohjelma. Laitetaan tavoitteeksi kaksi kotivoittoa ja kunniakas taistelu kaukana kotoa. 8 pistettä tai jotain. Näin se mopo keulii.

lauantaina, lokakuuta 15, 2011

Henkinen vuoristorata

TPS-Jokerit 4-3ja. Työpäivä venähti enkä ehtinyt paikalle. Ei hyvä. Joustavien työaikojen takapotku osui täysin väärään päivään. Kuopioon olisin ehtinyt, mutta tekosyitä on monia.

Eilisen pelin lehdistötilaisuus on mielenkiintoinen.




Miten joukkue voi noin paljon lannistua takaiskuista? En usko (paras perustelu, heh) viime kauden painavan päässä. Monta kuukautta on ollut aikaa nollata. Eikä ammattiurheilijat voi jatkuvasti pudota menneeseen. Jossain bisnescityssä ei viime kausi vaivaa. Liigajumbosta liigakärkeen kesän aikana. Sielläkin on yhtälailla vaihtunut valmennus ja osa pelaajista. Lahessa voisi vielä ottaa reppuun vuosikymmenten tappiot, konkurssit ja sata päin pyllyä mennyttä kautta. Vanha sanontahan on, ettei Lahessa mikään muu yllätä kuin menestys. Henkimaailman hommia tuollainen bipolaarinen suorittaminen, josta pitäisi leikata apatian kärkeä ja kestoa jollain keinolla.

Oli miten oli henkisen repsahtamisen korjailun kanssa, niin Pekka Virran usko joukkueen yllätyspotentiaaliin on hienoa asia.

Saas nähdä miten peli tänään kulkee Kuopiossa. Molemmat joukkueet pelasivat eilen ja molemmat saavat matkustaa. Virralla on paluu entiselle työpaikalla, samaten kuin muutamalla pelaajalla. Yliyrittämistä sopisi vältellä. Ahlqvist saa aloittaa kaksi peräkkäistä ottelua Schwartzin selkävaivojen takia. Selkeä näytönpaikka. Älä päästä junnua maaliin tänään.

keskiviikkona, lokakuuta 12, 2011

Laskeutuminen

Kärpät-TPS 5-2. Peliä en nähnyt, koosteita en pysty katsomaan. Tilastot riittävät. Ei mennyt hyvin. Toki TPS pelasi 11 hyökkääjällä Vahalahden jäädessä sivuun juuri ennen ottelua ja sen lisäksi Stone oli pelikiellossa. Näyttöpaikkoja oli tarjolla. Mikko Laine teki SM-liigauransa ensimmäisen maalinsa. Muuta positiivista en keksi. TPS palasi toivottavasti takaisin maan pinnalle.

Vaikka vituttaa, niin mieluummin koen tällaista vuoristorataa kuin viime kauden kaltaista lähtöruutuun kaatumista ja siitä alkanutta koko kauden mittaista kyntämistä. No, onhan tässä vielä aikaa mennä alemmas, mutta Hämeessä on sen verran vahvat näytöt menossa, ettei taida olla pelkoa karsintaviivasta.

sunnuntaina, lokakuuta 09, 2011

Me

TPS-HIFK 3-2. Vallan mahtava matsi. Hallilla oli hyvä tunnelma ja kaukalossa sattui sekä tapahtui. Ja mikä tärkeintä, TPS taisteli tuloksekkaasti kotiyleisön edessä. Eikä ollut jatkuvasti kusi sukassa kuten kauden aikaisemmissa matseissa.

Heti ensimmäisellä pelikatkolla oli pientä suunsoittoa ja vastustajan kravatin hienosäätöä. Birner oli keskustelun keskellä ja vaihtoi lennosta Plihalin kanssa paikkaa. Lämpö tuntui katsomossa asti. Plihal on hieno mies, ei hiihtele härdellien ulkopuolella, vaan tunkee mukaan kähisemään. HIFK:ta vastaan TPS ei ottanut taka-askelia, vaan käyttäytyi jämäkästi. Ei väistämisessä mitään vikaa ole, onpahan vaan mukava nähdä rottailun lisäksi muitakin toimintamalleja.

Ensimmäinen erä oli kauden parasta lätkää, TPS piti kiekon liikkeellä eikä tapahtunut niitä kuolleena ajatuksena syntyneitä minä tässä vähän paikallani steppaan ja kiekkoa hieron -liikkeitä. Sellaista suoraviivaisuutta viivojen ylittämisessä ja muussakin tekemisessä. Turhanpäiväistä neppailua seisovin jaloin ja kaverisyöttöjen antamista ei juuri näkynyt. Kiekosta ei kuitenkaan luovuttu miten sattuu, vaan nätisti mentiin oman maalin taakse odottamaan vaihtojen ajaksi. Mitä sitä turhaan alivoimaisena puskemaan, vaan koko viisikon voimin. Järkevää, vaikka monesti katsomossa hermo palaa kun pelikello kulkee ja mitään ei näytä tapahtuvan. Mutta tapahtuuhan siellä, kiekko ei vaan liiku.

Avausmaali syntyi Vahalahden hienosta syötönkatkosta. Valkopaitojen keskushyökkääjä #44 antoi heikon avauksen ja Vahalahti oli sen viserryksen lukenut ennen kuin enteriä oli painettu. Katkon jälkeen syöttö laidasta viivaan Tuomiselle, joka paiskasi kiekon maalille eikä pakittanut tai hieronut ylimääräisiä. Birner sai mailan väliin ja pling. Tärkeä onnistuminen Birnerille. Birner on saanut maalipaikkoja noin sata tähän mennessä ja laukaukset ovat olleet todella luokattomia. Jospa nyt lähtee. Näin tosin ajattelin kauden avausottelussakin kun Birner teki maalin.

Toisen erän alku oli ok minuutin verran, kunnes Tuominen antoi käsittämättömän avaussyötön kulmasta. Syötön määränpäässä ei ollut yhtään joukkuekaveria. HIFK sai kiekon ilmaiseksi hyökkäysalueella ja myllytystä kesti niin kauan, että kiekko oli maalissa. Maalin jälkeen sama meno jatkui. TPS jäähylle ja taas pistivät kiekon maaliin. Peli näytti ihan samalta kuin monessa aikaisemmassa ottelussa. Ei mitään tolkkua, huonoja, hätäisiä ratkaisuja ja puolustaminen oli perässä juoksemista. Kukaan ei pystynyt rauhoittamaan tilannetta. SM-liigan mainoskatko antoi hetken rauhan. 10 minuuttia kesti sekasorto, kaksi takaiskumaalia.

En tiedä mikä vaikutus oli Pekka Virran vanhainaikaisella valmentamisella mainoskatkolla, mutta katkon jälkeen oli peli pykälän verran parempaa ja Mojzisin pitkä passi Stonelle, joka tekaisi maalin palautti TPS:n peliin mukaan. Todella tärkeä maali. Stone oli maalin lisäksi muutenkin aktiivinen, lanasi siellä täällä valkopaitoja. Tykkään miehen raskaista osumista ja useimmiten tekee kiekon kanssa hyviä siirtoja. Jos vielä olisi vähän enemmän nopeutta, niin voisi kunnolla hehkuttaa. Hiljaa hyvää tulee.

Voittomaali lähti Anttilan hyvästä kiekonriistosta. Vei keskialueella kiekon ja laukaisupaikassa syötti Laaksolle. Laakso sai vedettyä kiekon sisään. Anttila oli todellinen iloinen maalin jälkeen. Tuuletti nätisti kultakypärässään. Kultakypärässään. Niin.

Toisen erän lopussa naama valahti Mojzisin saadessa korkeasta mailasta 2+2 minuutin jäähyn. Korkea maila oli selvä, näin kun kopsahti kypärään, mutta 2+2? Kiitos Henriksson. #72 vielä näytti, että ei tullut mitään, mutta pillipiipari piti päänsä.

4 minuutin alivoiman TPS tappoi. Ei ollut ongelmia. Kolmas erä meni kuitenkin vierailijoiden tahdissa. TPS teki vain purkuja. Vähän nurisin mielessäni moista passiivisuutta, mutta eipä sitä paljon hyökätä kun ensin on puoli minuuttia puolustettu ja jahdattu kiekkoa. Toisenlaista vaihdetta olisi tarvittu pelin rauhoittamiseksi.

Sama mies. Stone taklasi, osui, törmäsi ehkä aavistuksen myöhässä. Käsi näytti ulos. Kyllä vitutti. Oli kova tuomio. Vastustajan #12 nousi ja luisteli vaihtoon. Ei loukkaantumista, ei edes jalkapalloilijan piehtaroimista jäällä. Silti ulos. En tiedä painoiko nimi tuomiota vai aikaisemmin ottelussa tapahtuneet keskustelut, mutta ei ollut minusta ison jäähyn paikka. Puusilmä olen.

Yleisö tietenkin innostui tuomarin ottaessa isoa roolia ja vihelsi urakalla. TPS taisteli ja purki. Schwartz torjui. HIFK sortui perinteiseen viiden minuutin jäähyn aikaa on vaikka muille jakaa –nopeuteen. Se on jännä kuinka viiden minuutin jäähyjen ylivoima on monesti todella hidasta. Oikein tarjoamalla tarjotaan alivoimalla pelaavalle joukkueelle onnistumisia. Henkimaailman hommia. Mitä pidemmälle jäähy eteni sitä helpommin TPS sai purettu. Palmroth näytti miten purku lähtee. Laidan vierestä latasi isänmaan puolesta, tämä lentää kuuhun tai Raisioon kumpi ensin tulee vastaan.

HIFK lässähti ylivoimatuherrukseensa. Samat miehet kävivät vuorotellen himmailemassa. Saivat kuitenkin lopussa painetta ja Schwartz oli mies paikallaan. Summerin soidessa Schwartzin tuuletus kertoi kuinka tyytyväinen oli omaan suoritukseensa. Vihdoinkin onnistuminen. Antoi joukkueelle mahdollisuuden voittoon ja joukkue käytti sen. Vähitellen Tepsin maalivahtipelin taso on siellä missä sen pitääkin olla.

Palmroth sai taas ylivoimaisesti eniten jääaikaa Tepsistä. Tietenkin Mojzisin jäähy antoi etumatkaa, mutta silti Palle on vahvassa kurssissa. Omissa ei vaan kolise Pallen ollessa jäällä. Maajoukkueeseen, heh. Koeajalla olevan Mäkiahon kurssi taas on laskeva. Toiseksi vähiten jääaikaa (10.57) ja varsin näkymätön oli vanha soturi jäällä. Jos Hattunen ja Suominen olisivat terveinä saisi Mäkiaho lähteä ja sitten toivottaisiin, ettei loukkaantumisia pahemmin tulisi päällekkäin. Kapea on Tepsin joukkue.

Oli todella viihdyttävä ottelu. Näitä lisää. Kotijoukkue taisteli ja kotiyleisö kannusti. Tuli pitkästä aikaa joukkue olemme me –fiilis. Ei voi olla parempaa runkosarjalauantaita. Rillausta en silti suosittele, ensi viikko on raskaampi kuin tämä viikko ja sarjatilanne ei armoa anna. Pisteitä on tultava tai peräpää kutsuu.

Yksittäisistä suorituksista yksi hienoimmista oli Plihalin takakarvaus. Luisteli Mikael Granlundin kiinni ja vei tyylipuhtaasti kiekon lavasta. Jumala alistaa aina.

perjantaina, lokakuuta 07, 2011

Merkille pantavaa

Ässät-TPS 0-1. Ensimmäinen kolmen pisteen voitto! Etäseurattuna perin merkillinen ottelu. TPS voitti jäähyissä 3-6, jäähyminuuteissa 6-83. Kolme viiden minuutin jäähyä. Ässät varmaan treenaa ylivoimaa seuraavaksi. Aleksis Ahlqvist oli pienen tauon jälkeen maalissa ja kyllähän suoritus on ollut muikea. Nollapeli. Huhhuh.

Ottelussa eniten jääaikaa sai Ässien Kristian Kudroc: 32.38. Mehevä lukema, mutta merkillisintä on se kuka sai toiseksi eniten jääaikaa. Markus Palmroth, TPS 29.22. Mjitäh. Alivoimaa on tapettu urakalla ja neroilut pidetty takataskussa. Hieno suoritus, jonka kruunaa +1. Pakkiparinsa Mojzis sai jääaikaa 25.59. Loput TPS-pakit alle 20 minuuttia. Saattaa huomenna ykkösparilla olla vähän raskas jalka tai sitten se on vaan mahtavaa kun saa pelata paljon. Puolustavaa puolustajaa joukkue tosiaankin huutaa.

RR55 pelasi SM-liigauransa huonoimman pelinsä, tilastokyyläyksellä. 1. erässä kiekko katsomoon ja kaksi minuuttia boksia. Toisessa erässä 5+20 minuuttia selästä taklaamisesta. Ehti silti pelata 9.05. Oppirahoja maksaa nuori poika.

Tuntuupas hyvältä. Voittamiseen ei kyllästy ikinä ja joukkue sai vihdoinkin palkinnon yrittämisestä.

HIFK kotona huomenna. Siihen samanlainen taistelu (pakkohan tänään on ollut olla hillitön tappelu) ja kaikki on mahdollista. En ole nähnyt kotivoittoa herran aikoihin... Huomenna olisi kyllä niin makea paikka kotivoitolle.

Nautin tästä tunteesta ja näen unta kotivoitosta. Hallilla nähdään. Tulkaa ajoissa. Siellä on kivaa jo ennen matsia. Ei ainakaan tarvitse jonottaa lippuluukulla pelin jo ollessa käynnissä.

torstaina, lokakuuta 06, 2011

Bye bye Raboin

Garrett Raboin lähti menemään. Peliesitykset, jääaika ja Pekka Virran kommentit puolustajan tarpeesta HPK-pelin jälkeen antoivat odottaa tätä. Ei tule ikävä. Kiitos yrittämisestä. Yritys hyvä, taidot neljä.

Ei tunnu pohjoisamerikkalaiset halvat arvat tuovan panosta takaisin. Kerran on tullut päävoitto (Lee Sweatt, golden boy) ja muuten on menty heikosti. Klubertanz oli kyllä hyvä, mutta visiitti jäi yhden kauden mittaiseksi. Raboinille tehtiin jatkosopimus, koska… niin, miksi? Oli pitkään loukkaantuneena viime kaudella ja pelasi parhaat pelinsä laitahyökkääjänä. Ari Vuori tai Pekka Virta näki kuitenkin potentiaalia liigatason puolustajaksi. Aina ei voi onnistua, hyvä jos koskaan.

Seuraavana liipaisimella on Vittasmäki. Peliaikaa ei tule ja pelaaminen on heikkoa. Kevään 2010 tasoon on pitkä matka. Ehkä se oli maksimitaso, johon (nuori) mies pääsee ja jos olosuhteet eivät ole kohdallaan niin tulos on nykyisen näköistä. Onko ongelma valmentajissa vai pelaajassa? Ulkopuolisena puusilmänä sanon, että molemmissa, mutta valmentajan pitää umpisolmu aukaista. Mielellään positiivisella tavalla. Maisemanvaihto on viimeinen keino.

Tepsillä on tällä hetkellä viisi puolustajaa ehjänä ja ilmeisesti myös Joni Tuominen, koska huomenna on peli ja kuudella puolustajalla olisi kiva aloittaa peli. Toisaalta voihan Tuomisen tilalla olla joku juniori tai uusi värväys. Raboinin sopimuksenpurun taloudellisista ehdoista en tiedä mitään, mutta jostain pitäisi kaivaa fyrkkaa uuden puolustajan palkkaamiseen, vaikka Tuominen olisi pelikunnossa. TPS:n nykyinen puolustusseitsikko ei riitä SM-liigaan määrällisesti eikä laadullisesti. Laatua on myös loukkaantumisherkkyys. Ei ole paljona iloa eräästäkään H ja paljon konsonantteja miehestä. Aina rikki. Aina. Hyvä, ettei aivastuksesta murra kylkiluitaan.

Tepsin tilanne on masentava. Puoli joukkuetta on vaihtunut, valmennus on täysin uusi ja silti selitellään viime kauden painavan kuupassa niin paljon, ettei pelaamisesta tule mitään. Mielestäni äärimmäisen huono selitys. Lyödään vyön alle ja katsotaan Lahteen. Siellä ei paina viime kausi, vaikka Pelicans oli liigan huonoin joukkue. TPS oli toiseksi huonoin ja vahvasti toistamassa suoritusta. Ellei jopa parantamassa. Karsinnoissa tavataan.

Loistava valmentaja saa joukkueesta kuin joukkueesta parhaan mahdollisen suorituksen irti, vaikka joukkueen olisi koonnut Ari Vuori. Jostain syystä Pekka Virta ei ole saanut Tepsistä tämän enempään ulos tehoja. Toivottavasti tilanne muuttuu. Paremmaksi. En jaksaisi kuunnella höpölöpöselityksiä (kuka pelaa aina hyvin ja muut ei osaa - jumalauta, joukkue voittaa tai häviää), vaan katsella tekoja kaukalossa.

lauantaina, lokakuuta 01, 2011

Ei tullut vastustaja turhaan

..tänne Turkuun Lappeenrantaan.

SaiPa-TPS 1-2 vl. Torjunnoista päätellen Schwartz piti Tepsiä pystyssä ja voittolaukauskilpailussa torjui molemmat laukojat. Birner ja Plihal hoitivat omansa. Eteenpäin on menty... ei ole vielä pudottu kelkasta. Liigan peräpää on onneksi tiivis, alapää ottaa kuokkaan tasaisesti. Hallitsevasta mestarista alkaen.

UrhoTV ei vaan osaa

Kaikista aikaisimmista huonoista kokemuksista huolimatta oli pakko kokeilla miten UrhoTV:n nettilähetys toimii tänään. Eilen hajosi reititin, jonka takia matseja eivät kaikki päässeet katsomaan.

Tänään on ilmeisesti hajonnut toinen reititin, koska yli 20 minuuttia odotin sivun latautumista. Klo 17.15 lopetin ”jonottamisen”, ihan samaa kuraa kuin ennenkin. Puolet ekasta erästä meni tyhjää ruutua tuijottaessa. Onneksi en päässyt edes maksuvaiheeseen.

Ei ole UrhoTV:n toiminta parantunut pätkään puoleentoista vuoteen. Käsittämätöntä miten systeemi rakennetaan kolmelle käyttäjälle ja markkinoidaan sadoilletuhansille. Tyhmiä ovat. Vielä tyhmempiä ovat tietenkin ne jotka tuollaisen firman palveluja ostavat kerta toisensa jälkeen. Minä lopetan tämän tyhmyyden.

UrhoTV. Maailman huonoin yritys. En enää ikinä osta heidän palveluitaan.

Idästä alkaa rentous

Alkuviikolla oli Hesarissa iso ilmoitus UrhoTV:n viikonlopun kampanjasta. 2 euroa ei ole paha hinta ottelusta. Pahaa on se, että edellinen kokemus Urhosta on erittäin huono. Keväällä 2010 maksoin seitsemän euroa ja sain katsella diashow’ta. Valitin. Pahoittelivat ja pyysivät ilmoittamaan tilinumeron, jonne suoritus palautetaan. Olin tyytyväinen ratkaisuun ja ilmoitin tilinumeron. Vastaukseksi sain, että suoritusta ei voidakaan palauttaa, vaan he hyvittävät koodilla, jolla voi katsoa seuraavan ottelun. Revin hiuksia päästä ja vastasin asiallisesti, että ei käy. Kevään loput pelit seuraan katsomosta, en tee hyvityskoodilla yhtään mitään. Puolitoista vuotta myöhemmin odotan vastausta tähän vastaukseen. Tokihan kokeilin hyvityskoodia syksyllä 2010 ja sain taas katsella diashow’ta ja pätkimistä. Pitäkää bisneksenne, minä en enää asiakkaaksi palaa. Paitsi nyt on lähellä. Paitsi eilinen pelikierros meni monelta ohi, koska Urholla ei tekniikka yllättäen toiminutkaan. Hyvä kampanja, uusia asiakkaita tiedossa varmasti tosi paljon. Ennätysmäisen paljon ei lohduta.

Hyväksyn sen, että selostajat ovat paikallisia puusilmiä, studio-osuudet latteuksia ja samoja taukojuttuja esitetään sata kertaa, mutta sitä en hyväksy, että peliä ei näe. Äänet saa aina pois. Parasta olisi tietenkin, jos saisi pelkän selostuksen pois. Halliäänet jäisivät. Erätauoilla voi tehdä muuta. Pohdin tässä viitsinkö perua boikottini ja tuskailla taas kun peliä ei näe. Olen aasi monella tavalla, mutta todellinen aasi-fiilis tulisi, jos ostaisin pelin, jota en näkisi. Montako kertaa samaan kiveen haluaa potkaista varpaansa?

VR:n lippu-uudistus torppasi junamatkan Lappeenrantaan ja auto on huollossa. Ehkä tyydyn radioon, se sentään toimii. Auran Aaltojen otteluselostusta en ole tällä kaudella vielä kuunnellut. Aikaisemmat kokemukset eivät puolla AA:n kuuntelua. Pitäisi kuunnella mykistyksellä, pysyisi paremmin kartalla mitä kaukalossa tapahtuu.

Niin tänään on peli. TPS on hakemassa kauden toista voittoa. SaiPa vei viime viikolla voiton Turussa. Nyt olisi hyvä paikka kostaa ja voittaa heidän kotikaukalossa.

- Osa meidän joukkueesta kuvittelee, että me ollaan sarjataulukon toisessa päässä, täytyy muistaa että SaiPa oli meitä edellä viime vuonna runkosarjassa. Pekka Virta.30.9.2011.

En ymmärrä mitä tuo tarkoittaa. Miten voi kuvitella olevansa parempi kun ei pärjää ollenkaan. Tällä kaudellakaan. Enkä myöskään ymmärrä miksi Pekka Virran pitää tuollaisia sanoa. Vittuilevan johtajan perässä ei kovin moni kauan jaksa kulkea saati hyvin suorittaa.

Tappara-pelissä TPS oli ok niin kauan kuin ei ollut tappiolla. Tappioasemassa oma pelaaminen meni sekaisin, yliyrittämiseksi ja tuloksena yksinpelailua, jolla ei joukkuelajissa pärjää. Tuloksellisesti siihen asti vielä huonommin suorittanut Tappara ei tukehtunut tappiolla. Tepsin treeneissä kuulemma on rentoutta ja onnistuneita suorituksia. Jollain tavalla sama positiivinen tila pitää saada peleihin. Syötöt lapaan, kiekollisen pelaajan tukemista, kaverisyöttöjen välttämistä. Sankarin viitan pukemista.

Kokoonpanossa on taas tehty muutoksia. Hauhtonen on viltissä. Ihan oikein. Ei ole miehen peli kulkenut Tepsin paidassa. Näillä lähtee voitto:

Birner-Plihal-Cerny
Mojzis-Palmroth

Vahalahti-Viinanen-Anttila
Vittasmäki-Raboin

Salo-Stone-Mäkiaho
Seppänen-Ristolainen

Huhtala-Laakso-Laine

Schwartz (Ahlqvist)


Ykkösketjussa ei ole valittamista. Tulosta pitäisi tulla. Pitäisi. Paikoista ei ole jäänyt Birnerillä kiinni. Eri asia on se, että mies ei ole mikään maailmanluokan maalintekijä. Kakkoskenttä on paperilla epäonnistunut koostumus. Anttila ei jaksa isoja minuutteja pelata. Viinanen ei ole pelinrakentaja. Vahalahti menee pesuveden mukana ilman tarjoilua. Vittasmäki on ollut hukassa ja Raboin pelaa omaa pikkunäppärää peliään laput silmillä. Puuh. Yllättäisivät ja tekisivät maalin mieheen.

Kolmosessa Salon pitää luistella Mäkiahon löpöratkaisujen takia hullun lailla. Mäkiaho on jännä tyyppi, pisteitä tulee ja molemmissa päissä tuuletetaan maaleja. En ymmärrä miten onnistuu koheltamaan mm. syötönvastaanotoissa välillä todella pahasti. Ylivoimalla pelannut vielä viivalla. Ikinä tiedä lähteekö laukaus vai meneekö syöttö lavan alta. Tehojen puolesta saisi jatkaa koeajan jälkeen, mutta ykköstykiksi tekee liikaa virheitä. Parempaa tuskin tässä vaiheessa kautta löytyy, joten nyökätään mies jatkoon. Stone tekee tänään taas maalin läheltä ja kolaa kaiken minkä ehtii. Stone ei ole sitä mitä joukkue kaipaa, mutta oikein roolitettuna olisi kova luu liigaan. Nyt on rooli ollut vähän hakusessa. Arvosteleva sormi heiluu Ari Vuoren ja Virran välimaastossa. Toivottavasti Salo jaksaa hitaampien edellä luistella. Maaleja ei ainakaan tee, joten puolustamiseen voisi keskittyä. Jos peli menee vihkoon, niin kolmannessa erässä pääsee taas Laakson rinnalle tasaviisikoin pelatessa.

Huhtala pelaa toisen SM-liigapelinsä ja Laine on ensimmäistä kertaa mukana tällä kaudella. Toivottavasti Huhtala ja Laine saavat jääaikaa. Huhtala pelaa Laineelle maalipaikat. Laineesta on odotettu maalintekijää jo jonkin aikaa. Jospa hän saisi maalihanat auki ja toisi sitä myöten kuivaa ruutia muillekin. Laakso hoitaa alaspäin pelaamisen.

Schwartz jatkaa maalissa. Jonkin verran on pelaamistaan parantanut, vaikka vieläkin sijoittuminen on luovaa ja reaktiotorjunnoilla vetelee turhan paljon. Verrattuna esimerkiksi Alexander Salakiin on Schwartz jotenkin pehmeä. Salak oli aggressiivinen kissa ja hyökkäämällä hyökkäsi kiekon eteen. Ei tarvitsi tietenkään sinkoilla, jos pysyisi paremmin tontilla, mutta kun tyyli on vapaa niin pitäisi rivakammin liikkua ja haastaa. No Upi hoitaa veskarit paremmaksi. Kunhan Virta saa kenttäpelaajat pelaamaan yhdessä.

Tiistain kokovartalokipsin käsittelemiseen ja murtamiseen on ollut aikaa ja illan vastustaja on helpoimmasta päästä. Onnistuneita suorituksia pitäisi tulla. Pitäisi, pitäisi. Voisi tulla. Mä haluan sankareita. Kolmen pisteen voiton. Sitten on taas helpompi hengittää.

Lahdessa valmentaja muuten tietää hyvän aloituksen merkityksen. Kunnon startti kauteen ja sitten on helpompi keskellä kautta vetää tuloksetonta jaksoa. Ei ole heti puukkoa selässä, ja saa myöhemmin rauhassa möyriä ylämäkeä ja rakentaa kunnon liukua alamäkeen. Aika yksinkertaista.