sunnuntaina, lokakuuta 23, 2011

Pyhäpäivän ratoksi

Blue-TPS 3-4ja. Voittaminen on vaan niin kivaa, vaikka vitutti kotijoukkueen lopun tasoitus.

Blues on ilmeisesti jossain kriisissä, omistaja ei enää tykkää olla omistaja ja kaikki ovat ilkeitä omistajan yksin vetäessä kivirekeä. Kiviäkin kiinnostaa. Myy ja lähe meneen.

Kotijoukkueesta kriisiä ei huomannut, hyvin painoivat pl. norjalaismaalivahti. Takk så mye! Hallilla ei ollut paljon väkeä ja alkushöy oli aivan ihmeellinen taitoluisteluräpellys. Pimeä halli, musiikki pauhaa ja mitään ei tapahdu missään. Logo möllöttää screenillä. Tuomarit väistelevät pimeässä taitoluistelijoita. Pelaajat luistelevat jäälle ja taitoluistelijat poistuvat. Ei hyvää päivää. Kaiken kruunaa väärässä päässä oleva fanikatsomo. Tehkää nyt jotain. Kaatukaa edes. 

Marek Schwarz teki. Toivoin hyvää aloitusta hermoilijalle. Keskialueen roikku meni sisään. Revin hiuksia päästä. Onneksi syksyn vanha tuttu henkinen lama ei iskenyt kenttäpelaajiin, vaan tasoitus tuli heti perään Pekka Virran mallilla. Pitkä kulmahyrrä, pelaajia vaihdetaan ja vastustaja juoksee perässä. Lopulta Timo Seppänen saa purun kiinni ja morjens. Toivottavasti helpotti oloa kauden avausmaali.

Schwarz pelasi muuten hyvin. Torjui enemmän läpiajoja kuin moni TPS-vahti aikoihin ja piti joukkuetta pystyssä torjunnoillaan. Turhan paljon oli kyllä läpiajoja. Hörpyn lisäksi mieleen jäi rännikiekon pysäyttäminen. Hups, ei todellakaan pysähtynyt, koskiko edes kiekkoon. Älä lähre sinne. Jatkoajalla Marek oli jäätävä. Kahdeksan torjuntaa ehti tehdä ennen kuin Plihal ratkaisi. Kahdeksan.

Jumala teki itse, koska muut eivät pystyneet. Aikaisemmin matsissa oli alivoimalla taas hieno oivallus ja 2-1 hyökkäys. Birner laukoi ohi. Ihan kuin olisin joskus aikaisemminkin nähnyt tuollaisen. No, oli huono laukaisuasento, mutta paikoista pitää tehdä.

Jatkoajalla TPS oli pahasti purjeessa. Eikä ihme. Aloitukset hävittiin satanolla. Sellainenkin hauska hyökkääjäpari kuin Suominen-Vahalahti kävi kokeilemassa. Suominen ei ihan pärjännyt aloituksessa. Toisaalta kolmannessa erässä Mäkiaho otti aloituksia. Vierellä Hauhtonen ja Stone. Itse asiassa Mäkkäri voitti kaksi aloitusta peräkkäin, että käy se noinkin, mutta keskushyökkääjät(!) kaarella ei ole ihan hyvä asia. Jotain rotia pitää aloituksiin saada.

Ensimmäinen erä meni plörinäksi jäähyihin. Toinen erä oli Tepsin paras erä. Paljon painetta ja palkinnoksi maali. Kolmas erä alkoi huonosti ja päättyi veemäisesti. Jännästi aaltoili peli. Tuntui, että aina on jompikumpi purjeessa. Enemmän TPS, mutta paha se on maaleja laidan viereltä tehdä ja TPS tuli kiekollisen päälle tiukasti koko ajan. Heikommalla maalivahtipelillä olisi tullut turpaan.

Mario Scalzon näin ensimmäisen kerran TPS-nutussa. Lyhyt ja leveä pakki, joka osaa luistella ja uskaltaa sekä osaa kiekon kanssa tehdä hyviä siirtoja. Maalinkin teki. Kiitos norjalaisen hörpyn. Kaikki lasketaan. Puolustamisessa on Mariolla parantamista. Lämmittelyssä mies naureskeli, kun ei ollut ollenkaan mukana kuvioissa. Tuomio on, että tästä miehestä on vielä paljon iloa.

Rasmus Ristolaiselle pitäisi saada välillä peliaikaa. Kenet hän syrjäyttäisi? Tämän päivän pelin perusteella sanon, että Joni Tuomisen. Tuominen kohelsi useamman kerran hyökkäyssiniviivalla ja omassa päässä osaa katsella hyvin. Vittasmäki paikkasi yhden sähellyksen nätisti. Palmroth oli pakkien peliaikakuningas ja niin kauan kun vaan muistaa tehdä yksinkertaisia ratkaisuja on kaikki hyvin. Tänään oli pari kertaa voimakasta kiekollista neroilua havaittavissa. Vastapainoksi myös muutama mojova taklaus, mutta suutari pysyköön lestissään. Mojzis hoitakoon kiekon siirtelyn. Tänään pisti Suomisen kerran läpi pitkällä syötöllä ja alusti ensimmäisen maalin hyvällä siniviivan pitämisellä ja laukauksella.

Viikon saldoksi tuli kahdeksan pistettä. TPS on sarjataulukossa noin kilometrin edellä viime kautta. Pistekeskiarvo taas kertoo, että ei tässä ihan henkseleitä kehtaa paukutella. Sijoitus on seitsemäs, jos keskiarvon mukaan katsoo ja takana olevilla on peli vähemmän. Mutta vähitellen on peli parantunut ja TPS ei ole enää helppo nakki kenellekään. Eteenpäin on menty.

Ensi viikolla ohjelmassa on kaksi kotipeliä Lukkoa vastaan. Mitä? Välissä reissu Jyväskylään. Siis erikoinen otteluohjelma. Laitetaan tavoitteeksi kaksi kotivoittoa ja kunniakas taistelu kaukana kotoa. 8 pistettä tai jotain. Näin se mopo keulii.

Ei kommentteja: