lauantaina, lokakuuta 29, 2011

Tuomaripeliä

TPS-Lukko 1-0. Ahlqvistille nollapeli, Virralle 300. liigamatsi valmentajana, Virtalalle uran 10. liigamaali ja Tom Laaksoselle... normipäivä? Jortsu oli asian ytimessä jo vuosia sitten:

Sen jäähyn jälkeen pääsin kyllä vielä sanomaan, että sä olet tuomarina vielä huonompi kuin olit pelaajana. Hannu Jortikka 1.2.2007. Jatkoaika.com

Voittopelin jälkeen ei tuomareista valiteta. Nyt valitan. Laaksonen ja toinen päätuomari Joonas Pinomaa olivat todella heikkoja. Palmrothin ulosajo oli ylilyönti tuomareilta ja sen jälkeen rima oli jäässä ja silti onnistuivat menemään riman alta myöhemmin. Prkl, ei virhettä voi toisella virheellä paikata.

Vihellyksiä tuli vähän miten sattuu ja sekoilun kruununa toisen erän töhöily. Plihalia rikottiin hyökkäyspäässä, kiekko jäi Lukolle. Peli jatkuu, tuomarilla käsi pystyssä. Noronen lähti vaihtoon. Kiekko edelleen Lukolla. 10 sekuntia myöhemmin peli poikki kiekon vieläkin ollessa Lukolla. Lukko-pelaaja boksiin. Siis mitäh?

Palmrothin isoa jäähyä ilmeisesti paikkailtiin toisessa erässä antamalla raumalaisille jäähyjä vähän kiivaampaa tahtia. Kolmannen erän alussa pelin jo käynnistyttyä hallin torvi soi. Peli poikki. Mitä nyt? Ei mitään, hutikuti torvensoittajalta. Hirveä sössötys toimitsijoiden kanssa pitääkö pelikelloa veivata viisi sekuntia takaisin vai ei. Lopulta selvisi, ettei veivata ja aloitetaan uudestaan keskiympyrästä. Laaksonen yritti selittää tätä Virralle, Virta vaan heilutti käsiä. Mene siitä, ihan sama. Peli lähti tuomareilta lapasesta heti alussa ja hukassa olivat loppuun asti. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos olisi oikeasti sikailtu tai Lukko tehnyt ison jäähyn aikana pari maalia.

Onneksi peli ei ratkennut tuomareihin. Kumpikaan joukkue ei ylivoimalla saanut aikaan juuri mitään. TPS vähän enemmän, mutta hirveätä tuhertamista ylivoima oli. Syötöt liian hitaita ja sitten kun vauhtia nostettiin, niin turhapuromaisesti virhelyöntien määrä kasvoi. Muutenkin peli oli sellaista miekkailua jäällä, että joo. Pitää osata nauttia pienistä asioista, jotta tänään oli voiton lisäksi muutakin nautintoa. Sentään jokunen onnistunut suoritus näkyi muiden kuin maalivahtien tekemänä.

Ahlqvist oli mies paikallaan. Antoi mahdollisuuden voittoon, teki muutaman huipputorjunnan. Puolustus toimi suhteellisen hyvin ja hyökkäys. Yksi on yksi.

TPS tarvitsisi ehdottomasti neljännen ketjun. Tänään nelosketjussa viilettivät Huhtala (2.27), Hauhtonen (6.20) ja Mäkiaho (6.54). Ei noilla jääajoilla tee yhtään mitään. Nelosketjulaisten pitää pystyä pelaamaan enemmän ja myös erikoistilanteissa. Mäkiaho voisi ylivoimalla pelata, mutta taitaa koeajan jälkeen olla pelit pelattuna ja ihan hyvä niin. Hauhtonen on iso pettymys. Jääajan pitäisi olla kaksi kertaa isompi ja aloituksia pitäisi käydä vääntämässä, ettei laitahyökkääjien tarvitse niitä hävitä pystyyn. Ehkä mies on romuna. En tiedä pitäisikö toivoa loukkaantumista vai ei. No ei. Mies raiteille, kiitos. Eroonkaan pääse kesken sopimuksen.

Anttila pelasi 23.52. Eniten hyökkääjistä ja toiseksi eniten kaikista. Tuosta pitäisi saada 6-8 minuuttia pois. Ei iso mies jaksa pelata joka tilanteessa. Ensimmäisessä erässä oli tappamassa 5-3 alivoimaa, kaksi vaihtoon putkeen heti kärkeen. Kaksikko vierellä vaan vaihtui. Huh, huh. Sitä ennen ehti jo käydä 5-4 alivoimalla jäällä. Yhdessä Vahalahden kanssa. Plihalin istuessa piti jo lähteä ilman keskushyökkääjää tappamaan jäähyä. Laakson ja Salon soisi parantuvan aivotärähdyksistään pelikuntoon hyvin nopeasti. Ja varmaan muutenkin. Alivoima toimii ilman ko. kaksikkoakin, mutta samojen hyökkääjien pelatessa joka tilanteessa loppuu ajatus ja kunto hyökkäyspäässä.

Suominen oli pirteä tänään. Kulmaväännöissä näkyi sitä parasta peliä pitkästä aikaa. Kiekkoa ei viedä lavasta ja vahva jässikkä punnertaa taidolla ja voimalla vastustajasta eroon. Kiekon kanssa. Näitä lisää. Tuohon kun saisi yhden onnistuneen maalille tunkeutumisen (maalin) ja yleensä syöttöjä vapaille pelaajille, niin avot. Verkko heiluisi. Tuli ihan kevät 2009 mieleen.

TPS pelasi tällä viikolla kolme peliä. Teki neljä maalia, päästi kolme ja sai kuusi pistettä. Yksi päästetyistä tuli ilman maalivahtia. Tuloksellisesti oivallinen viikko. Joukkue pysyy keskikastissa mukana ja pientä hajurakoa on alakertaan.

Tämän viikon tilastot yhdistettynä omiin havaintoihin kertovat missä tällä hetkellä mennään. Maalivahtipeli toimii, puolustaminen ei ole enää koheltamista ja hyökkäyksiin lähteminen on parantunut alkukaudesta todella paljon. Enää ei jatkuvasti menetetä kiekkoa omalla alueella, vaan viivan yli tullaan suht hyvin. Alivoima on aktiivista, jopa aggressiivista. Tykkään. Tom Laaksonen ime...

Ongelmat alkavat keskialueella ja hyökkäyspäässä on jo rightin jätkällä leftin maila kädessä. Tänään oli yksi rintamahyökkäys ja pikkutuurilla siitä tuli sitten maali. Toisaalta loukkaantumisia on tällä hetkellä paljon ja se tietenkin syö hyökkäämistä. Silti toivoisin tehoja mm. kapteenilta, Birneriltä ja Plihalilta paljon enemmän. Esim. sitä vanhaa kuviota ylivoimalle, jossa Vahalahti keinuu oikean laidan vieressä pelin ulkopuolella, liuku kohti maalia ja syöttö tulee neliön läpi. Kädet kattoon. Plihalin pitäisi pystyä tuo syöttö antamaan. Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. Muiden tuskin kannattaa edes yrittää, jaa no Scalzolla riittää taidot ja rohkeus. Olis se kiva, jos olisi yksi kunnon pelinrakentaja. Tekisi niin hyvää muutenkin hyökkäykselle. Mutta kun ei ole, niin taito pitää repiä irti näistä jätkistä.

Olen Virran kanssa samaa mieltä, että pomminvarmasti peli paranee eli hyökkäyskin tulee vielä. Niin paljon on peli parantunut syyskuusta. Illan yleisömäärästä päätellen tieto parantuneesta pelistä ei ole vielä levinnyt Härkämäkeä pidemmälle. Kaljajonoakaan ei ollut. Hei ne yrittää ja jopa voittaa. Oikeasti.

Ei kommentteja: