Jarrut hävisivät moposta

Eilen noin klo 21.15 vitutti ja lujaa. HIFK teki illan viidennen maalinsa jatkoajalla (5-4 ja). Ridå. Pudotuspelikarsinta oli TPS:n hallussa 50 minuuttia (1-4). Vika kymppi meni penkin alle.

Lähdin hallista pois rinta leuassa. Kävelin Töölössä pienen hetken ja astuin sisään baariin. Tilasin nelosoluen ja viskin ilman jäitä. Paukku ykkösellä alas ja oluen kanssa pöytään istumaan. Hetken päästä tilasin toisen kierroksen ja taas paukku ykkösellä alas. Olin fyysisesti läsnä, mutta henkisesti kaukana. Vitutti niin, ettei veri kiertänyt.

Kolmannen kierroksen jätin väliin ja lähdin kaverin luo. Kaveri ei jääkiekosta välitä pätkääkään ja puoli yötä kuuntelin höpinöitä. Teki hyvää. Teki oikein hyvää unohtaa hetkeksi illan tunnekuohut.

Keksin eilen ennen ottelua kolme asiaa, joiden pitää voitto-ottelussa toteutua. Käydäänpä läpi.

1. Oma viisikkopeli. Toimi kohtalaisen hyvin, puoli pistettä.
2. Salak pelaa parhaimman pelinsä. 50 minuuttia pelasi, nolla pistettä.
3. Tuurit on kohdallaan hyökkäyspäässä. Kyllä! 1 piste.

Yhteensä puolitoista pistettä kolmesta ei riittänyt voittoon. Minusta ottelu oli tämän kauden Tepsin näköinen. Parhaimmillaan kaikki oli omassa tassussa ja sitten tuli materiaalin rajat vastaan. Tällä kertaa maalivahtipeli petti ratkaisevalla hetkellä. HIFK:n toinen maali oli paha imurointi Salakilta. Kolmas ja neljäs maali taas räkämaaleja, joita vaan joskus tulee. Mutta tuo toinen maali. Voi voi. Siitä alkoi vierasjoukkueen liuku kohti tappiota.

Näitä loppuhetken tumpelointeja on TPS:n kausi täynnä. Jostain syystä joukkue ei taistelusta ja hyvästä ilmeestä saa minkäänlaista palkintoa. Mopo vaan leviää, joka osa pettää aina.

HIFK:sta sen verran, ettei tuolla pelillä kuuhun mennä, hyvä jos jatkoon sääleistä. Todellista antijoukkuepelaamista. Nimet on paperilla kovia, mutta kaukalossa enemmän hukassa kuin minä perjantaiyönä.

Nyt lähden katsomaan Menetetyn maan ja syömään kunnon päivällisen. Lataan huomiselle akkuja. Coen veljekset pelastavat tämän päivän.