Sä saat potkut - osa 3

Jukka Koivu on TPS:n uusi päävalmentaja. Koivu on kolmas päävalmentaja tällä legendaarisella kaudella. Riku-Petteri Lehtonen ja joukkueenjohtaja/valmentaja Antti Aalto saivat kenkää. Koivun aisapariksi hyppäsi vanha tuttu Seppo Suoraniemi. Kolmas uusi nimi valmennustiimiin on Stouni Kiviharju, vakuutusmyynnistä päivää. Mika Alatalo jatkaa valmennuksessa. TPS on keittänyt sellaisen liemen, jota nauttiessa itkee ja nauraa. Viime keväänä naurettiin ja nyt itketään.

Koivun & kumpp. sopimukset kestävät loppukauden? Hattua pitää nostaa, että Koivu lähtee pelastuskeikalle. Toisaalta Big Daddy ei ole päävalmentajan hommia kovin paljon tehnyt ja epäonnistuminen (miten edes mitataan?) ei tuhoa uraa. Minulla on vähän laimea maku Koivusta. Miehestä on jäänyt sellainen kuva, ettei haalarihommat kiinnosta kovin paljon. Toivottavasti virtaa riittää kevään ajan ja pystyy puhaltamaan pelaajiin henkeä & itseluottamusta tarpeeksi.

Tavoitteena on jumbopaikan välttäminen. Tavoite ei ole utopistinen, mutta kaukana se on. SaiPa ja Pelicans ovat päävastustajat ja loppukaudella päävastustajia vastaan on vain yksi ottelu. En jaksa katsoa otteluohjelmaa, ehkä yhden pykälän nousu on omissa käsissä, ehkä ei. Epävarmuus johtuu ihan siitä, että tämän kauden joukkue on ollut surkea. Mikään ei indikoi, että kurssi radikaalisti muuttuisi. Korskeaa parannusta nimittäin tarvitaan, jotta ero kapenee. Piste sieltä täältä ei auta. Samaan pystyvät myös päävastustajat.

TPS:n viime vuosien taival on todellinen... en keksi sopivaa sanaa. Ei riitä taidot. Listataan sen sijaan Tepsin valmentajat 2000-luvulla (huom ulkomuistista):

1999-2000 Hannu Jortikka – Kari Jalonen – Hannu Virta
2000-2001 Jortikka – Jalonen – Virta
2001-2002 Jalonen – Virta
2002-2003 Jalonen - Virta
2003-2004 Jukka Koivu – Seppo Suoraniemi – Mikko Sokka
2004-2005 Koivu – Suoraniemi - Sokka
2005-2006 Jortikka - Virta
2006-2007 Jortikka - Virta
2007-2008 Virta - Kalle Kaskinen
2008-2009 Virta – Kaskinen; Kai Suikkanen – Riku-Petteri Lehtonen
2009-2010 Suikkanen – Lehtonen
2010-2011 Heikki Leime – Lehtonen; Lehtonen – Antti Aalto; Lehtonen – Aalto – Mika Alatalo; Jukka Koivu – Seppo Suoraniemi – Jani Kiviharju - Alatalo

Kolme mestaruutta ja yksi hopea on em. kausilla voitettu. Ei huono saldo. Mutta eihän tuo lista kovin hyvältä näytä. Iso kuva on ainakin ollut hukassa seurajohdolta. Mennäänpäs vähän listauksen sisään. Ulkomuistista taas, joten virheitä voi olla. Mulla on huono muisti.

Hannu Jortikka aloitti kolmannen pestinsä TPS:n päävalmentajana vuonna 2005. Kolmen vuoden sopimus eli totta kai kolmas tripla tulossa. Ensimmäinen kausi meni perin heikosti Sijoitus 10. Joukkueessa ei vaan ollut mestaruusainesta tai jotain. Toinen kausi oli satsausten kausi. Rahaa lyötiin likoon ja Jore pisti parasta peliin. Tuloksena ei ollut myrsky kaukalossa, vaan penkillä. Tuiskussa mm. kapteeni Mika Alatalolta otettiin C-kirjain pois. Se laitettiin tuoreelle värväykselle Kent McDonnellille. Sadepilvet eivät väistyneet. Joukkue sijoittui runkosarjassa seitsemänneksi ja pudotuspelikarsinnassa Pelicans kyykytti 2-0. TPS:n pelaajia ei kiinnostanut ja valmentaja kiskaisi itsensä Ahvenanmaalle ja Espanjaan. Hilpeätä. Ei ja kyllä, jos verrataan tähän kauteen. Jortikan kolmen vuoden sopimus sovittiin päättyväksi per heti.

TPS aloitti nöyryyden etsimisen. Kaudelle 2007-2008 pelaajabudjetista niistettiin noin miljoona euroa, jolla päädyttiin liigan palkkabudjettien ylimmästä neljänneksestä alimpaan neljännekseen. Hannu Virta sai kakkosvalmentajan pallilta ylennyksen pääkäskijäksi. Max Kolu tuli Amerikasta kasvattiseuraansa pelastamaan. Ikätoveri Mikko Koivu ei tullut, mutta lähetti rahaa. Kuten muutama muukin. Kauteen lähdettiin pienin odotuksin ja kulunein lenkkarein. Lenkkipolulta pitkälle. Säästämällä ja nöyryydellä saavutettiin 10. sija. Pudotuspelikarsinnassa 2-0 nekkuun HIFK:lta. Teemu Laine oli kauden paras pelaaja, vaikka Porissa tuli kuraa pöksyyn. Alexander Salakin lahjakkuus näkyi älyllisesti rajoittuneenkin silmiin.

Kausi 2008-2009 alkoi alakastin joukkueelle tyypillisesti, mutta lokakuussa mopo hyytyi täysin. Hantta olisi halunnut työstää koneen käyntiä rauhassa, muttei ollut aikaa kun piti koko ajan vaan ajaa. Ja vielä kakkosvalmentajan palkalla. Kone leikkasi kiinni Jyväskylässä. Hantta sai potkut. Parkanon intiaani Kai Suikkanen lähti Kajaanin Hokista Turkuun. Uusi päävalmentaja pisti rempseällä ja vaativalla tyylillä kolmen metrin syötöt lapaan ja mopo kiihtyi hurjaan vauhtiin. Runkosarjan päätteeksi TPS oli kymmenes. Sijoitus ratkesi viimeisellä kierroksella. TPS voitti HIFK:n, joka keskittyi pistepörssivoittajan tekoon. Pudotuspelikarsinnassa TPS pudotti HIFK:n 2-0. Neljännesvälierässä JYP sai tehdä tosissaan töitä, ettei TPS mennyt jatkoon. Turussa nousi kiekkobuumi.

Kaudella 2009-10 kaikki sujui. Kiekkobuumia parhaimmillaan. Runkosarjassa kovan taistelun jälkeen kuuden joukkoon ja pudotuspeleissä oli hätä vain Jyväskylässä. Mestaruuden jälkeen Suikkanen myytiin Venäjälle, mestareiden käsiin lyötiin tatuointeja ja NHL-sopimuksia. Ja sitten kaikki meni vessasta alas, yhdellä huuhtelulla. Maailmanennätys, käsittääkseni.

Lähihistorian lyhyen katsauksen voi tiiviistää sanomalla, että pitkäjänteisyys, suunnitelmallisuus ja sitoutuneisuus eivät ole Tepsissä loistaneet. Kaikki on mennyt miten sattuu.

En tiedä mitä seurajohto ja pelaajat ajattelivat & tekivät keväällä ja kesällä, mutta tuntuu, että työnteko unohtui. Perinteiseen tapaan siis. Tappion jälkeen analysoidaan ja tehdään asioita paremmin, voiton jälkeen ei analysoida eikä tehdä töitä. Ihan kuin voittajan status toisi etua. Ei tuo. Menestykseen ei ole oikotietä, ei edes hallitsevalla mestarilla.

Niin, että mikä on TPS:n suunnitelma tästä eteenpäin? Tämä kausi on ollut joka rintamalla yhtä selkäsaunaa. Nenä on poskella, silmät mustina ja kansitakki veressä. Nenän oikaiseminen sattuu ihan helvetisti, mutta se on tehtävä. Jos ensi kaudella TPS pelaa SM-liigassa on nenä urheilullisesti oikaistu - hetkeksi. Mutta mitä sitten? Miten kansitakki pestään? Jatkuuko lyhytnäköisyyden tie? Kausi kerrallaan sormet ristissä pahinta peläten, parasta toivoen. Toivottavasti ei.

Firma ja tuote kuntoon, kiitos. Uusilla kasvoilla, uusilla nimillä, uusilla toimintatavoilla. Vanhojen tie on kuljettu loppuun. Luulisi menevän kaaliin kaikilla. Ja seuraavaksi palkataan Hannu Jortikka pelaajakoordinaattoriksi... Ei, ei, ei.

Ei Tepsin kannattaminen ainakaan tylsää ole. On hajua, makua ja väriä.