lauantaina, lokakuuta 30, 2010

Leuka rinnassa

Haluan sinisilmäisesti uskoa, että pelaajat eivät ole niin tappiomielellä liikkeellä kuin minä.

En muista olisinko ikinä ollut lähdössä peliin tällaisissa tunnelmissa. Olen varma, että TPS häviää kaukalossa ja katsomossa. Katsomossa on tiettävästi 500 erittäin iloista porilaista, jotka hamuavat risteilylle pelin jälkeen. Ässät on sarjakakkonen ja kurmotti jumbo-Tepsiä jo kauden toisessa ottelussa kunnolla. Hämmentävä asetelma.

Ymmärrän hyvin, ettei ihmisiä kiinnosta Tepsin pelit tällä hetkellä. Vain masokistit tykkäävät jatkuvasta häviämisestä. Varsinkin nykyihminen haluaa paeta arkea ja kokea positiivista viihdettä vapaa-ajalla. TPS ei tarjoa viihdettä, vaan vitutusta. En tiedä olisiko tilanne parempi, jos ottelutapahtumaan kuuluisi muutakin kuin peli. Ehkä. Toisaalta minä menen hallille katsomaan jääkiekkoa, en viihtymään jonkun muun jutun parissa. Joten ihan sama mitä käytävillä tapahtuu, kunhan tiskeiltä saa ripeästi sitä mitä haluaa. Tänään haluan kahvia.

En jaksa vatvoa kokoonpanoa, koska ei menestys ole ollut ketjukoostumuksista kiinni. Ketjulotto on pyörinyt ja tulos on aina sama. Yksi plus lisänumero. Ei voittoa.

Olisi kiva tietää miksi TPS on pelannut kauden alusta asti niin surkealla systeemillä. Melkeinpä yhden käden sormilla voi laskea organisoidut & onnistuneet hyökkäykset. 10 metrin avaussyötöt eivät vaan toimi. Prässin alta ei päästä pois kiekon kanssa ikinä. Ylivoima on ollut samaa hidasta seisoskelua koko ajan. Ainoastaan otteluiden lopussa on ollut tuli perseen alla ja ratkaisuja on tehty nopeasti. Mikä estää pelaamasta nopeammin vähän aikaisemmin? Henkimaailman hommia, sanoisi eräs entinen TPS-pelaaja ja nykyinen KHL-valmentaja.

Huoh.

No, leuka rintaan, huivi ahtaaseen väliin ja kohti Turkua. Ikuinen optimisti sisälläni sanoo, että voihan TPS tehdä juuri tänään ensimmäisen kerran tällä kaudella ottelun avausmaalin. 18 kertaa peräkkäin on vastustaja tehnyt. Jonkin sortin ennätys tuokin.

Ei kommentteja: