sunnuntaina, huhtikuuta 04, 2010

Saisinko seuraavan, kiitos

Ei tullut turhaan ajettua 1200 kilometriä Tepsin perässä tällä viikolla (ÄS)


Kuka olisi uskonut ennen kauden alkua? Kuka olisi uskonut marraskuussa? Kuka olisi uskonut helmikuussa? Kuka olisi uskonut viikko sitten? TPS 2009-10 historiallisesti otteluvoitoin 4-0 välieriin. En minä ainakaan, vaikka joka kerta halleihin tepsutellessa voittopeliä olenkin menossa katsomaan.

TPS löi puolivälierässä luun kurkkuun Lukolle. Lukko juoksi koko ajan askeleen perässä. Tepsi pelasi tunteella ja halulla ensimmäisestä sekunnista alkaen. Neljännessä pelissä tilanteen ollessa 4-1 tuli jonkin sortin henkinen notkahdus ja Lukko teki kavennuksen. Onneksi maali jäi ottelusarjan viimeiseksi. Toki maalin jälkeen TPS otti taas ohjakset käsiin ja raumalaisten loppukiri jäi neljännen kerran torsoksi.

En tiedä mikä lukkolaisten pääkopassa jumitti, mutta mm. loppukirien ponnettomuus pisti silmään. Eivät saanee mitään aikaan. Mikä ehkä kertoo enemmän tepsiläisten sitoutumisesta ja halusta voittaa. En osaa sanoa, joka tapauksessa Lukon hyökkäykset olivat kautta linjan kehnoja ja täynnä vastuunpakoilua. TPS taasen pisti ajatuksella kroppaa likoon ja teki paikoista maaleja. Ja maalipaikkoja riitti. Mikä on hyvä, koska ei tuolla joukkueella niin hirveästi maalintekotaitoa ole.

Kiitos TPS. Eilen oli hieno tunnelma. Häkki täynnä. Voittopeli. Sarja poikki kerrasta. Voiko enempää pyytää? Voi, mutta en pyydä. Olen onnellinen ja tyytyväinen kokemaani.

Nordlund, Leggio ja Sweatt kiittivät yleisöä ylimääräisen kerran, mikä tuntui hyvältä. Ja pakkohan se oli vastata huudattamiseen. Good times. Mutta onneksi kolmikko painui nopeasti muun joukkueen seuraksi koppiin. On nimittäin niin, että maha ei ole täynnä ja matka on kesken. Pienen nautiskelun jälkeen takaisin isompaa fisua narraamaan.

Seuraavalle vastustajalle laitetaan sellainen tie kuljettavaksi, että tietää pelaavansa Tepsiä vastaan. Olen ehdottomasti paikalla kuudentena pelaajana. Mustavalkoisena, koska ostin kuin ostinkin eilen pelipaidan. Ilman nimeä ja numeroa. Se on playoff-paita. Muuten sitä ei pidetä.

Neljännen puolivälierän jälkeisen tunteen kertoo Reginan Paras aika vuodesta vuodesta –kappaleen aloitus:

Tänään on paras aika vuodesta
Ikkunasta tulvii sisään viileää ilmaa


Jossain muualla kuin kotona

Enemmäin kuin koskaan elossa



Itse bändi ei ole suosikki millään muotoa, vaikka sen vanki olenkin, mutta tekstin alku on vaan osuva tässä hetkessä. Tämä viikko on ollut eräs hienoimmista pitkään aikaan. Kiitos TPS.

Ei kommentteja: