Ensimmäinen voitto

Ensimmäinen finaali päättyi vierasvoittoon. Mikäs sen makeampaa kuin riehua vastustajan baarissa voittoisasti, vaikka peli olikin aika vaisua tai kyttäilyä tai jotain. Mutta se sopi Tepsille. Keskinkertaisella suorituksella tuli voitto. Mielestäni TPS pystyy pelaamaan paremmin. Ja niin varmaan Kepsukin.

Tunnelma Rinkelinmäellä oli nihkeä. TPS-kannattajien huuto kuului ihan hyvin. Istumakatsomoissa lähinnä ihmeteltiin kuinka hiljaista on ja miksei kotijoukkue hassuttele. Sikakatsomo taputteli välillä ja Kepsun toisen maalin jälkeen huusi muutaman kerran ”seula” Engrenille. Mutta sekin kuivui kasaan nopeasti. Hitaita ovat hämäläiset syttymään. En ymmärrä ollenkaan. Finaalit ovat parasta mitä tiedän, luulisi kiinnostavan. Ei finaaleissa kuitenkaan joka vuosi hilluta, enää.

Hitaita ovat hämäläiset myös poistumaan parkkipaikalta. Tein virheen peliin saapuessa ja ajoin sinne saatanan soramonttuun. Olin jo unohtanut minkälainen kärpäsloukku se on. 20 minuuttia kesti poistuminen montusta. Matkaa oli 200 metriä. Huomasi taas, että maalaiset eivät osaa sujuvaa autoilua. Kortit pois tuollaisilta ääliöiltä. Ensi kerralla pysäköin Riihimäelle ja kävelen hallille ja takaisin. Olen varmasti aikaisemmin kotona.

Lauantaina on helvetin hieno päivä. Finaalipeli Turkuhallissa. Kuuden vuoden tauon jälkeen. Mahtavaa. Miten tässä jaksaa kaksi yötä nukkua ennen kuin pääsee taas peliin.