lauantaina, helmikuuta 20, 2010

Nollapeli

Höpsismi kunniaan! Lantti näytti nenän suunnaksi Porin. Pääsin todistamaan TPS:n kauden ensimmäisen nollapelin. Ja MAX pelasi ykkösketjussa. Ei sentään ylivoimassa heilunut. Mutta teki pelin ainoan maalin. Hattu pois ja huivi heilumaan.

Suikkanen oli pistänyt ketjut uusiksi. Tykkäsin. Vaikka esimerkiksi MAX oli pihalla kuin lumiukko Plihalin ja Erkinjuntin hyökkäyspään kuvioista.

Peli oli vaisua. Odotin Ässien tulevan kotikaukalossa perjantai-iltana päälle kuin kimalainen valomerkin jälkeen, mutta eivät tulleet. TPS pelasi ottelun alun samalla kakka kurkkii –meiningillä kuin pari aikaisempaa ottelua. Itseluottamus nousi ekan kympin jälkeen pari piirua ja kahden peräkkäisen alivoiman (jälkimmäinen koominen liikaa pelaajia jäällä, kun nelosketju tuli kokonaisuudessa jäälle MAXin päästessä pois jäähyltä) tappamisen jälkeen usko omaan tekemiseen nousi ”normaalille” tasolle.

Toinen ja kolmas erä olivat paremman näköistä pelaamista. Ei todellakaan mitään huippusuoritusta, mutta kaukana lähiaikojen konttauksesta. Toisen erän kolme jäähyäkin tapettiin helposti. Alivoima oli kerrankin aktiivista.

Onnittelut Leggiolle nollapelistä. Otti muutaman hyvän kopin ja selvisi parista pahasta hässäkästä voittajana. Ja minkäs sille voi, että muutama laukaus hyvästä paikasta meni ohi.

Ässät oli heikko ja kolmella kentällä pelaaminen söi ilmeisesti sen verran voimia, etteivät saaneet kunnon loppurutistusta aikaiseksi. Maalivahtia ei vaan voinut ottaa aikaisemmin (59.44) pois, kun kiekko oli Tepsillä.

Sinänsä hauska oli huomata perin suomalainen menestysilmiö. Kotiyleisö oli hiljaa ja odotti joukkueen sytyttävän hurmoksen. Esimerkiksi Ruotsissa toimii välillä toisinpäin, yleisö sytyttää kannustuksellaan joukkueen ja soppa kiehuu kotijoukkueen eduksi. Nyt meni torsoksi niin katsomossa kuin kaukalossa.

Matsissa parasta oli kolme pistettä, kauden ensimmäinen nollapeli ja itseluottamuksen löytyminen. Huonointa oli ylivoima (edelleen) ja hyökkäyspään ratkaisut. Vastustajan maalivahdin 39 torjuntaa on hieno lukema, mutta paraatipelastuksia ei tainnut olla kuin yksi. Rynnäs napsi räpylällä muutaman laukauksen, logoon osui suurin osa ja kypärään yksi.

Tänään on kotipeli ja sinne pitäisi saada samanlainen itseluottamus ja puolustuspään ehjä suoritus. Viimeiset kotipelit ovat olleet karmeita ja kotiyleisölle pitää tarjota voittopeli! Pitkästä aikaa.

Ei kommentteja: