Viime viikko oli aikamoista tunteiden vuoristorataa. Tiistain Blues-pelin jälkeen oli fiilis matalalla. Kotimatka oli todella pitkä. Runkosarjan viimeisessä ottelussa jännitti järjettömän paljon alusta loppuun.
Kolmannen erän alkuminuuteilla tulin alas, nousin ylös, ylös ja tulin alas. 4-4 tilanteessa tuli pieni suvanto – sitten räjähti silmille. Lopullisesti menin Helsingin Jäähallin vaijereiden läpi summerin soidessa ja tulostaulun näyttäessä Lukko-Ilves –pelin lopputuloksen. Aivan järjetön fiilis. Pelaajien kiittäessä kannattajia en voinut kuin hymyillä idiootin lailla. Normaalisti en hymyile ikinä, olen vain muuten pällin näköinen. Tai siis vetävän.
Perjantai-ilta meni fiilistellessä ja mopo vähän karkasi. Lauantaina ehdin juuri ja juuri vapisevin käsin otteluun. Ottelun alku meni reisille ja kotijoukkueen maalivahdin avustuksella TPS pääsi mukaan. Tasatilanne jatkui ja jännitys nousi peliminuuttien tahdissa.
Tuomas Suomisen syöksyessä päin pleksejä ensimmäisen kerran (1-2 maalin tuuletus) tuli melkein ilosta keltaista kalsareihin. 1-3 maalin jälkeen taisi tullakin. In Your Face! Huusin pari kertaa. Parikymmentä. Tuhatta. Miljoonaa.
Jos torstain pelin juhlistamisessa karkasi mopo, lähti nyt kypärä päästä. Niin pahasti, että sunnuntain spektaakkeli jäi väliin. Olisin ehtinyt peliin tai siis lippujonoon, mutta valitsin henkilökohtaisista syistä muuta tekemistä. Peliä kuitenkin seurasin jollain lailla.
Joonas Järvisen biljardimaalin (voittajilla on tuurit kohdallaan) jälkeen oli aika suorittaa perinteinen tuuletus polvillaan (ja munasillaan). Samalla oli pakko huutaa: In Your Face tsadin elvikset! Päälle huumapuhelu toiselle todelliselle ääliölle. Puolen tunnin hehkutuksen jälkeen vittuilun vuoksi yhdelle brändimiehelle tekstiviesti: ”Hyvää kesälomaa”. Jätkä naukui kotijoukkueen ylivertaisuutta keskiviikosta asti ja peli peliltä ääni muuttui kellossa, ollen lopulta: "Onnittelut, tahto voitti taidon". Ja maalivahtipelissä taito voitti taidon - meinasin vastata, mutta jätin potkaisematta maassa maannutta.
Huomenna pitää hankkia lippuja seuraaviin peleihin. Työn takia jää perjantain keikka Jyväskylään tekemättä. Sen verran ruosteessa on minulla palaverien asettelut, kun ei ole tarvinnut muutamaan vuoteen miettiä Tepsin pelaamista pudotuspeleissä.
TPS voitti viimeksi pudotuspelisarjan 2004. Viimeksi TPS pelasi puolivälierissä 2005. 2006-2008 säälipudotuspeleissä tuli vain tappioita. Ennen kauden alkua luulin, että TPS voi vipeltää kahdeksan parhaan joukkoon. Syyskuun peleillä luulo meni vessanpöntöstä alas ja sai vähitellen tosissaan hävetä joukkueen pelaamista. Häpeän lisäksi sai ihmetellä miten koko jääkiekkoseura pysyy pystyssä, kun takkiin tulee niin kaukalossa kuin katsomossa.
Valmentajavaihdos sai aikaan kaukalossa ryhtiliikkeen ja täyskäännöksen. Ja vähitellen myös ihmiset palasivat katsomoihin. Todennäköisesti turskaa on tiedossa, kun katsojakeskiarvo jäi alle tavoitteen, mutta buumi voi pelastaa seuran.
Ja kuinka lähellä olikaan joutuminen playouteihin... Ei voi kuin olla edelleen iloinen viime torstaista. Nimittäin playouteissa ei olisi tasan tarkkaan ollut yli 8000 katsojaa ensimmäisessä kotiottelussa. Nolla pois luvusta. Puhumattakaan siitä, että playout on perseestä. Joko SM-liigan runkosarjan viimeinen karsii Mestiksen voittajaa vastaan tai sitten kaksi viimeistä pelaa Mestiksen neljän parhaan kanssa karsintasarjan. Jotain tolkkua, kun kerran on avattu liiga.
TPS 2008-2009 on hieno joukkue. Toivottavasti runkosarjan jälkeen tehty henkinen nollaus on parhaillaan menossa. Oikealla asenteella runkosarjan kympillä on mahdollisuus pistää runkosarjan ykkönen pelaamaan tosissaan jatkoon menosta. Kiima on nousussa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
nyt tuleekin sitten jo kovempi vastus vastaan :) jätkillä varmaan itsetunto kohdillaan, hifk vietiin 3 - 0 ja jyp voitettu kahdesti kotona.
Lähetä kommentti