Tepsin pullat ovat hyvin uunissa – ainakin siihen asti kunnes pääsen harjoitusotteluita katsomaan.
Tänään on kuitenkin yksi kesän kohokohdista. Nimittäin maailman paras bändi esiintyy illalla Helsingin Olympiastadionilla. Tunnelma ei toki Ruotsin keikkojen tasolle nouse, kiitos jäyhien suomalaisten ynnä rockpoliisien ja muiden pikkurillinheiluttajien, mutta Bruce & The E Street Band tarjoaa silti koko rahan edestä tunnetta. Osallistukaa show'hun!
Minä ainakin aion osallistua aktiivisesti show’hun. Niin tein viimeksi Göteborgissa (huom! istumakatsomossa, jossa kukaan ei istunut) ja niin teen tänäänkin.
Viime lauantain Göteborgin jälkimmäisen keikan päätöksestä saa pientä hajua tunnelmasta. Ruotsissa. Osallistukaa show'hun!
Danny "Phantom" Federici (1950-2008) soittelee korkeammissa orkestereissa, ja hänen muistoksi legendaariselta Englannin keikalta 35 vuoden takaa 4th of July, Asbury Park (Sandy). Danny soittaa kappaleessa harmonikkaa. Taustalla näkyy myös mm. partanaamaiset Max Weinberg (mahtavat lasit) rummuissa ja Tennessee Terror basson varressa.
Aurinko paistaa, fiilis nousussa, velipoika tulosssa (kiitos hänelle ja vaimolleen lipuista, erittäin onnistunut joululahja)... illasta tulee loistava! Hmmm. Taidan olla vähän innoissani.
Osallistukaa show'hun!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Huomionarvoista on, että Suomi saa Pomon keikalle vasta nyt. Ruotsissahan kaveri on ollut iso nimi viimeiset sata vuotta, eli käytännössä koko uransa ajan.
Suomessa Springsteen oli pitkään arveluttava ilmiö etenkin rockjournalismissa koska musa oli a) häikäilemättömän amerikkalaista ja b) "liian siistiä" ja c) suunnattu "aikuisille". Suomalainen rockjournalismi otti kulttuurivasemmistolaisen eetoksen ja toisaalta punkin dogmatiikan joskus melko tosissaan.
Katutasolla E-kadun pumppua on Suomessakin fanitettu toki koko ajan. Nykyään myös nuoret popparit löytävät Broooocen, kiitos Moneybrotherin, Damn Seagullsin jne myyräntyön.
Suomi-rockin arkistoista myös Ratsian "Täältä tulee yö" Clarence Clemonsiin viittaavine foneineen osuu tähän osoitteeseen myös.
Asiasta kiinnostuneet tsekatkoot myös myös Clemonsin soolotuotannon. Omassa blogissani aiheeseen puututtiinkin jo. Red Bank Rockersien eka levy on pelkkää asiaa, jos hyviä levyvinkkejä hakee.
Joo, tuo Red Bank Rockers on the hankintalistalla. Pistin listalle blogitekstisi jälkeen. Hieman ihmetellen miksi en ollut aikaisemmin tajunnut.
Brucen suosio taitaa olla Ruotsissa maailman kovinta, jopa Amerikan itärannikko mukaan lukien?
Ja kohtuullisen iso ero miehen keikoilla on Suomessa (niillä kahdella) ja Ruotsissa (noin tuhannella). Ruotsin keikkaa varten piti aikoinaan pikkuveli asettaa yöksi Globenin pihalle jonottamaan ja silti eka keikka meni sivuun. Jäppinen oli kuitenkin jonossa parinkymmenen paikkeilla, onneksi tuli toinen keikka heti perään myyntiin ja puolessa tunnissa oli kaksi kertaa Ullevi loppuunmyyty. Ja ruotsalaisten mukaan peräkkäisistä päivistä jälkimmäinen on aina parempi.
Puupäänä vältyin jo nuorena ”viralliselta” näin meillä ajatellaan –linjalta ja sain nauttia Springsteenistä ihan rauhassa. Muistaakseni olin kaveriporukan ainoa, joka miehestä piti. Vielä kun muistaisin missä ensikosketus tapahtui.
Bruce taisi käydä aiemminkin Suomessa jo, eli 2003? Sikäli muistelen tuossa väärin. Mutta silti, mielenkiintoinen kulttuurinen viive Ruotsiin verrattuna.
Mutta joka tapauksessa, musiikista tulee nauttia omien korvien ja silmien kautta, ei kritiikeihin turvautuen. Suomessakin E-Street Band oli isompi jo pitkään aiemmin kuin lehtitiedot antoivat ymmärtää.
Lähetä kommentti