Rintojen välissä on leuka

Blues-TPS 4-3. Arrgggh. Huoh. Shaatana. Karmea vuoristorata ja karsea lopputulos.

V:n lyhyet v:n ranskalaiset

- Vitutti ennen matsia – koska on niin paljon huonoja muistoja Espoosta viime vuosilta

- Vitutus hävisi TPS:n jäätävän alkuun. En tiedä miksi vastustajat lähinnä seisoivat mahdollisimman kaukana toisistaan. TPS kiitti ja teki pari maalia. 2-0.
- 10 minuutin jälkeen vastustaja pääsi vähän mukaan ja Tepsi namutteli turhaan ylivoimalla - maalipaikoista kiekko maaliin, kiitos

- Vitutus palasi toisessa erässä, erittäin nopeasti. 2-2.
- En tiedä mitä v:a tapahtui erätauolla, joka tapauksessa päin v:a meni kaikki toisessa erässä. 3-2.

- Kolmannessa vahva aloitus (eka vaihto) ja sitten takaisin kyykkyyn
- Kyykyssä Rajamäki teki taklauksellaan Skålbergin päästä hedelmäpelin
- Vitosen jäähy alkoi hyvin. 15 sekuntia ja kiekko maalissa. 3-3.
- Ja sitten meni taas päin v:a. 4-3 av.
- Voittomaali alivoimalla. Ei ole todellista.

- Ennen matsia sanoin työkaverille, että älä laita kakkosta lappuun. Ei Tepsi voita Espoossa. Yllätys, yllätys olin oikeassa. Pitää pyytää provikat voitosta.

- TPS pettää aina Espoossa. Keksin näinkin omaperäisen sloganin kotimatkalla.

- Kolmas peräkkäinen tappio – jotain tarttis tehdä


Niin ja Kissa Eronen oli oma itsensä. Ei mitään kovin hyvää suorittamista, sellaista peruslätkimistä ilman pelirohkeutta tai fyysisyyttä ja luisteluvauhti on noin 15 metriä. Päivässä. Kolmannessa erässä sai kolme metriä etumatkaa hyökkäyssinisellä. Puolustussinisellä oli kaksi metriä perässä. Peliälyä oli se, ettei koukkinut itseään jäähylle. Ylivoimalla. Menetteli hikisesti joukon jatkona. Kun ei muitakaan ole.

Muita huomioita en jaksa kirjata, kun vituttaa niin maan perkeleesti. Paitsi sen, että Tepsillä on edelleen vain yksi hyvä ketju. Taidan onanoida itseni uneen, päivälle positiivinen loppu. Pyllystä tällaiset pelit.