Jännitys tihenee

Unohdin taas blogin. Henkilökohtaisista syistä. Tepsiä en ole unohtanut. Eilen viimeksi kävin jännittämässä lauteilla vähintään liigan toiseksi huonoimman joukkueen edesottamuksia. Leuka rinnassa kävelin Nordenskiöldinkadun hallin ovista sisään. Pelkäsin tappiota, toivoin edes yhtä sarjapistettä. Kaksi ottelua jäljellä, eroa jumbosijaan kolme pistettä, maaliero huonompi kuin Pelicansilla – pakko saada sarjapisteitä.

Ensimmäisessä erässä sai pelätä IFK:n ykkösketjua. Nuori Granlund ja vanha Peltonen pelasivat todella nätisti. On aina hieno katsella kuinka taitavat yksilösuoritukset yhdistetään joukkuepelaamiseen. Punaisten ykkösketju rakenteli maalipaikkoja joka vaihdossa ja suti kiekkoa ohi maalin. TPS puolusti ja sitten vähän puolusti. Hyökkäämiseen ei riittänyt voimat ja sen kerran kun erän lopussa riitti, niin heti joutui punanuttu boksiin. Granlund koukki Hauhtosen nurin, näytti jotenkin hassulta. Höyhensarjan poika ja isokokoinen mies. Kotiyleisöllä oli hauskaa, kunnes Venäläinen teki ylivoimalla ottelun avausmaalin. Ylivoimalla. Rasti seinään. Kuviota ei ollut, mutta nätisti Venäläinen luisteli loppuun asti, kun tilaa annettiin ja laittoi kiekon maalin. Toki ennen maalia Tepsin ylivoima oli normitasolla eli alivoimamaali oli paljon lähempänä kuin ylivoimamaali.

Toisessa erässä sai pelätä kaikkia IFK:n ketjuja. Jokainen vitja sai ja piti pelin Ortion läheisyydessä. TPS ei hyökännyt kertaakaan ensimmäisen seitsemän minuutin aikana. Paine helpotti jonkin verran Hauhtosen otettua kiinnipitämisestä jäähyn. Jäähystä selviämisen jälkeen kotijoukkue ei jaksanut/halunnut/viitsinyt prässätä & pyörittää täysillä ja erän loppu oli aika leppoisaa alkuun verrattuna, vaikka Tepsi olikin tiukasti kyykyssä. Paineen väheneminen näkyi konkreettisesti Suomisen purussa. Erän lopussa oli ensimmäisen kerran aikaa miettiä mitä tehdä kiekon kanssa. Potku eteenpäin ja nätti purku vaihtoaitioon. Löin itseäni otsaan. Paineen alta purut lähti paremmin. Ei saisi miettiä mitä tekee.

Kolmannessa erässä sekunnit kuluivat todella hitaasti. Kolun jäähyn tappaminen onnistui. Oma ylivoima ei tietenkään toiminut, vaan Nordlund joutui alimpana miehenä vähän nojaamaan punapaitaan, joka oli purkukiekon perään ryntäämässä. Jäähy oli parempi ratkaisu kuin katseella puolustaminen ja alivoimamaalin todistaminen läheltä. Neljä minuuttia jäljellä ja Kari Jalonen nousi vaihtopenkille, oikea käsi osoitti kohti maalivahtia. Jaahas, Lundellin lähtövaloissa on virtaa ja kohta on viimeisen runttauksen aika. Peli oli sekavaa keskialueen miekkailua. Kotijoukkueella ei tahtonut kärsivällisyys riittää, vaan pelaaminen lipsui koheltamiseksi. Ajattelin, että ei tule tasoitusta tai sitten tulee, koska TPS ei pärjää havaijikiekossa, joksi miekkailu oli muuttumassa. Jalosen käsi heilahti, Janne lähti. Hyökkäys lähti, ensimmäinen laukaus, Ortio syöksyi myöhässä, toinen laukaus. 1.12 oli aikaa jäljellä tasoituksen syntyessä. Löin otsan kaiteeseen. Nerokasta.

Jatkoaika oli kotijoukkueen hallintaa. Grand-Pierre pääsi boksiin varsin kevyesti ja TPS tappoi taas jäähyn. Voittomaalikilpailu oli tylsä näin mustavalkoisin lasein. Haataja teki, Valery-Trabucco teki, Peltonen teki, Plihal ei tehnyt ja Kibe Kuhta pyörähti, kaatui ja teki. 1 piste. Ja saatanallinen vekki otsassa. Kyllä vitutti. Niin lähellä oli kolme pistettä. Toisaalta niin lähellä oli, ettei ensimmäisen erän jälkeen ollut 3-1 taululla.
Yksi sarjan parhaista joukkueista antoi Tepsille pisteen. Pitäisi olla tyytyväinen. En ole vieläkään. Niin lähellä oli.

Harmi, että TPS on ihan rampa ja sarjatilanne noin tukala. Sirkushuveja olisi voinut olla eilen tiedossa. Grand-Pierreä hiilostettiin ensimmäisessä erässä pari kertaa mm. Liivik löi vaihtoaition edessä taklauksen jälkeen nyrkillä naamaan. Iso-Pieru levitti käsiään ja huuteli tuomareille, että wtf, didn't you see that? Seuraavalla pelikatkolla Koivu avautui tovin päätuomarille. Avautumisen jälkeen päätuomari kävi kertomassa päivän kaskun Jaloselle ja mies oli lasit vinossa juuri niin loukkaantuneen näköisenä kuin tuossa tilanteessa aina ollaan, mekömukajotaintehtyjoskus-ikinätehtymitäänkoskaannih. Ja Hyvönen pelkäsi niin paljon Kolun kuittia, että pakeni joukkueesta jo viime viikolla. MAD MAX - vähemmästäkin puntti tutisee.

Piste erottaa Tepsin jumbopaikasta. Karsintapaikasta. Huomenna pitää voittaa varsinaisella peliajalla. Homma on omissa käsissä. Voitto Bluesista ja kesäloma alkaa. Hallitsevalle mestarille, hei.

Sain sumplittua työt niin, että ehdin viimeiseen runkosarjaotteluun. Kannustamaan. Toivottavasti myös nauramaan helpotuksesta ottelun jälkeen. Vaikka olisi kai mielenkiintoista käydä Tepsin karsintapelejä katsomassa. Paskat olis. Koko ajan housuissa. Kun on nytkin. Tuskan parahdus ollut koko kausi.