Max Kolu kuulemma lopetti uransa eiliseen peliin. Jos näin todella on, niin kättä lippaan. Kiitos kaikesta! Kolu on harvinaisen fiksu kiekkoilija. Kädet ja pelisilmä on/oli mitä on/oli (nätisti sanottuna huomattavan kehittämisen tarpeessa), mutta asenne ja yritys oli aina kunnossa. Koko ajan liipaisimella kokoonpanosta ja silti aina kun kentälle pääsi, niin painoi sata lasissa hymy huulilla sohien kaikkea mikä liikkui. Joskus jopa kiekkoa.
Kolusta voisi moni junnu ottaa mallia. Elämä ei ole pelkkää lätkää ja silti voi saada hienoja kokemuksia sekä voittaa Suomen mestaruuden. Turun Palloseurasssa.
Runkosarjan viimeisestä ottelusta en muista paljon mitään. Jännitti koko ajan niin maan turkasesti. Vitutti pitkät pätkät. Suomisen pelin ainoa hyvä ratkaisu teki järjettömän hyvää ja rangaistuslaukauskisan jälkeen suoraa huutoa. Lopuksi taputin joukkueelle, mutta en huutanut ”kiitos Tepsi”. Painajaismainen kausi, joka on nyt ohi. Sarjapaikasta ei tarvitse karsia. Huh. Viime kaudella sai koko rahalla positiivista tunnetta, tällä kaudella negatiivista. Ei ole tylsää Tepsin kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti