Jokerit-TPS –ottelusta jäi ristiriitaiset tunteet. Harmittaa voiton menettäminen kolmannessa erässä. Rangaistuslaukausten jälkeen oli pientä hymyä huulilla. Hurme hoiti omansa, McDonell kylmästi ranteella sisään. Kaksi pistettä Tepsille. Mutta kun kolme pistettä oli niin lähellä.
Kaksi ensimmäistä erää peli oli hallussa. Jokerit ei saanut juuri mitään aikaiseksi. Tepsi sai kaksi maalia ja hukkasi paikkoja. Paremmalla viimeistelyllä olisi tullut voitto. Kai Nurmista olisi tarvittu pistämään yksi maali sisään.
Kolmannessa erässä Tepsin maalinedustalla sai olla sen verran, että kolme kiekkoa meni Hurmeen selän taakse. Ensimmäisessä Louhi ohjasi laukauksen ohi, Jokinen(?) halaili takaapäin Louhea ja samalla peitti Jampan näkökentän. Toisessa Rita löi ilmasta Jampan riparin sisään. Kolmas meni minulta sen verran ohi, etten pysty tarkemmin kommentoimaan. Joka tapauksessa Järventie latasi läheltä. Yhteistä kaikille kolmelle takaiskumaalille oli tekopaikka. Tepsin maalin edessä oli vähän liian paljon tilaa ja aikaa. Kahdessa ensimmäisessä erässä Jokerit ohjattiin kulmiin ja Jamppa poimi helpot marjat.
Juho Jokinen teki uransa ensimmäisen SM-liigamaalin. Hieno nousu maalin takatolpalle ja kiekko sisään. Joku olisi saanut tuostakin ohi tai päin maalivahtia. Jokinen kävi myöhemminkin nousuja takatolpalle tekemässä. Syötöt eivät vaan tulleet perille. Pikku hiljaa nuorukaisesta on tulossa pelimies. Jokinen on myös todiste siitä, että Jortikka ainakin välillä antaa nuorten pelata.
Tepsin toinen maali oli Humlin kylmäpäisyyttä. Riksman tuli vastaan, Huml kävelyvauhdissa harhautti & kiersi maalivahdin ja sohi kiekon kohti maalia. Sicak huitoi lisää vauhtia, ja sai maalin nimiinsä. Kolmannessa maalissa Vahalahti oli kerrankin maalin edessä ja jossain oli aukko, josta kiekko livahti maaliin.
Illan tuomarina toimi Reijo Ringbom. En pitänyt miehen vihellyslinjasta. Minusta linjaa ei ollut. Linjattomuudesta kärsivät molemmat joukkueet ja tämän huomasi myös pelaajista. Molemmista joukkueista mussutettiin Ringbomille. Tepsin jäähyistä ainakin Mäkisen korkea maila ja Bergin koukkaaminen olivat heikkoja vihellyksiä. Hipaisusta lähti ja välillä ei lähtenyt mistään. Lisäksi ärsytti Ringbomin huono sijoittuminen. Monta kertaa vihelsi pelin poikki, vaikka kiekko oli pelattavissa, ei ollut pelaajien alla, vaan Ringbom oli työntynyt kaukalon ainoaan paikkaan, jonne kiekko ei näkynyt. Tämä ärsytti suunnattomasti, vaikka Tepsi hyötyi muutaman kerran näistä hätäisistä vihellyksistä. Levonen oli lauantaina parempi.
Tepsin pelissä viehätti yrittäminen. Joukkue yritti. Se on aina hienoa. Alivoimapelaaminen toimi hyvin. Alivoimalla hyökkääjistä kävi ainakin parivaljakot Rautee-Aho, Makkonen-Mäkinen, Vahalahti-Ulmer, Huml-Alatalo. Mäkinen on hidas, mutta älyttömän ulottuva pelaaja. Hyvä karvaaja ja kädet käy. Harmi vain, että liike ei ole kaksinen. Oikein hyvä kolmos- tai nelosketjun työmies.
McDonnell oli pirteämpi mitä oletin. Pelituntuman puute ja aikaero näkyivät, mutta silti väläytteli. Pelasi hyvin yhteen Ulmerin kanssa, kun ottaa huomioon yhteisten harjoitusten määrät. Eli yksi 52 minuutin jääharjoitus. McDonnell hakeutui maalia kohden, laukaukset olivat vähän lepsun oloisia, paitsi rl-kisassa. Hulluutta ei näkynyt. Hyvä pelimies on saatu, sanon minä. Vaikken en näistä asioista mitään tiedä, kuhan vaan mouhotan.
Hurme pelasi hyvän pelin. Ei ollut enää tasolla loistava. Mutta jos tämä on Hurmeen alin taso... Helevetin hyvin on pullat uunissa. Hög lägsta nivå, kuten ruotsalaiset sanovat.
Illan koomisin näky oli jatkoajalla puolustajapari Berg-Backman alias Majakka ja perävaunu.
Ylivoima ei toiminut. Alkoi pirteästi, tuli laukauksia, kiekko liikkui, mutta sitten se lässähti. Kiekko saadaan alueelle hyvin (viime vuonna ei saatu ollenkaan eikä sitä edellisenäkään), mutta sitten menee turhaksi siirtelyksi. Laukauksia lisää, nopeampia syöttöjä. Viimeistely on muutenkin heikkoa. Paikkoja nimittäin on. Siinä on iso ero viime vuoteen. Pelinavaus on ihan eri planeetalta, syötöt menevät kohdilleen. Parhaimmillaan lähdetään aika reippaasti ylös. Lisää nopeutta vaan, niin johan alkaa vastustaja kuin vastustaja kaatua.
Harmittaa kolmannen erän lipsuminen. Pari virhettä ja lätsähti. Positiivista oli 2-2 tasoituksen jälkeinen johtomaali. Enää ei kaaduta ensimmäiseen vastoinkäymiseen.
Olen aika optimistinen. Joukkueessa näkyy hyviä merkkejä. Onnistumisia on tullut. Puolustus on jämäköitynyt. Maalipaikoille päästään useammin. Yrityksen näkee katsomoon asti. Joukkueen eteen todellakin tehdään hommia, mm tänään kaksi äijää heittäytyi saman kiekon eteen alivoimalla. Monta pientä juttua on nyt kohdillaan tai menossa hyvään suuntaan. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta joukkue ei ole sama läjä haluttomia heeboja kuin kauden toisessa pelissä Bluesia vastaan.
Nousu on alkanut.
tiistaina, lokakuuta 10, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti