keskiviikkona, syyskuuta 12, 2007

Joukkueesta kauden alkaessa, osa 2

Kuvitelma jatkuu hyökkäyksen osalta.

Hyökkäys on numeroilla mitattuna lyhyempi, kevyempi ja nuorempi kuin puolustus. Jos Hrdinaa ja koeaikapelaajia Johansson & Alanen ei lasketa mukaan on hyökkääjien keski-ikä alle 22 vuotta. TPS:n hyökkäys on taatusti SM-liigan nuorin, ja on sitä vaikka em. hyökkääjät lasketaan mukaan. Mitä tämä sitten tarkoittaa? No lähinnä sitä, ettei TPS saa katsella muita joukkueita ylöspäin, vaan pitää rohkeasti nuoruuden vimmalla ja ennakkoasetelmien vastaisesti haastaa. Kokemattomuus miesten peleistä varmasti näkyy ja on mielenkiintoista nähdä miten käy, kun laidat ryskyy. Pysyvätkö päät pystyssä vai alkaako keskustassa kiemurtelu ja väistely?

Kokemattomuuden (miesten peleistä) lisäksi alhainen keski-ikä näkyy yksittäisten pelaajien painossa*. Esimerkiksi Antti Erkinjuntin painoksi ilmoitetaan 81 kiloa, mikä on vähän jääkiekkoilijaksi. Paino sinänsä ei ratkaise, vaan lihakset. Esimerkiksi Tuomas Suominen on 10 kiloa painavampi kuin Erkinjuntti ja kuitenkin samanpituinen. Tämä painoero näkyy erityisesti kaikenlaisessa vääntämisessä, kaksinkamppailutilanteissa. Kevyt kaveri häviää, koska patti ei yleensä riitä. Lisää habaa löytyy salilta, mutta se vie aikaa ja samalla saattavat muut ominaisuudet kärsiä. Ettei ratkaisu kuitenkaan ole yksinkertainen juttu, mutta puntille pojalle, ohjatulle puntille.

Hyökkäyksen suurin ongelma on – yllättäen - keskushyökkääjissä ja maalintekijöissä. Mikko Rautee on ainoa vaatimukset täyttävä keskushyökkääjä. Loput ovat enemmän tai vähemmän raakileita rooliinsa nähden. Kunnon pelinrakentaja puuttuu, Eric Johansson ei ole pystynyt peliä tekemään. Harjoitusotteluissa Johanssonin rinnalle ei löytynyt laitahyökkääjiä, paitsi viimeisessä ottelussa Hrdina nosti ykkösketjun tasoa noin kilometrin verran. Johanssonkin teki puolet harjoituskauden pisteistään Hrdinan vierellä. Yhdessä ottelussa.

Jussi Makkonen pelasi pisteiden valossa yhtä hyvin kuin vuosi sitten harjoituskaudella. SM-liigassa sitten tehot laskivat puoleen. Käykö nyt niin? Makkosen pitäisi pisteiden lisäksi hilata aloitusprosenttia 50 prosentin tuntumaan, jotta hän olisi todellinen hyökkäävän roolin uhka ja voimanpesä. Kiekollista taitoa on, samoin vartta ja pelikäsitystäkin pitäisi olla. Läpimurron paikka Makkosella tämä kausi, edelliset kaudet kehitys on ollut perin vaatimatonta. Suominen on Makkosen tutkapari, mutta toipuminen loukkaantumisesta on verottanut pahasti kesäharjoittelua. Lisäksi Suomisella on edessä toinen kausi liigassa, sophomore jinx voi iskeä.

Harjoituskauden suurin yllättäjä Sweattin ohella oli Tomas Sinisalo. Sinisalo oli joukkueen paras maalintekijä ja löysi heti paikkansa Rauteen ja Ahon vierestä. Ketju on ainoa TPS:n valmis ketju, ja teki hyvää jälkeä harjoitusotteluissa. Sinisalo tulee yllättämään positiivisesti, kun saa peliaikaa. Leija-leima unohtuu kauden mittaan.

Muista hyökkääjistä voisi vielä mainita Teemu Laineen, Erkinjutin ja Max Kolun. Laineen maaliennätyksen pitäisi vastuun myötä nousta toiselle kymmenelle. Vaikka saihan Laine paljon peliaikaa jo Tapparassa. Laineen pitäisi löytää ripaus ajatusta ja sopiva keskushyökkääjä. Nykyisellään puukädet hukkaavat kiekon aivan liian usein.

Erkinjuntille lyödään ennakkokaavailussa jopa vuoden tulokkaan pystiä. Miksi ei? Onhan se mahdollista, toisaalta peliaika ratkaisee paljon sekä ketjukaverit. Erkinjuntti on vielä kevyttä kauraa, kun pelimiehet laittavat isompaa pykälää sisään.

Kolusta tulee alivoiman luottomies. Käsissä ei ole pehmeyttä nimeksikään, taklata osaa ja yritystä löytyy. Puolustuspelaaminen onnistuu, hyökkäyssuuntaan on köyhää.

Kuka tekee maalit? Tepsiltä lähti neljä noin 20 maalin miestä ja tilalla on vain potentiaalia, potentiaalia ja potentiaalia. Ainakin toistaiseksi. Vaikka jokainen pelaaja tekisi piste-ennätyksensä, niin siltikään ei päästä viime kauden kärkimiesten lukemiin. En usko yhdenkään pelaajan nykyisestä joukkueesta tekevän 20 maalia. 15 maalia voisi ehkä löytyä Sinisalolta tai Suomiselta. 10 maalin rajan rikkovia voisi olla Aho, Laine ja Makkonen. Näissä arvioissa mennään minun mielestä jo hyvin yläkantissa. Sinänsä sama kuka maalit, kunhan joku tekee. Vapaaehtoiset ottaa askeleen eteenpäin! Lyhyesti: joukkue tarvitsee pysyvän ratkaisun ykkösketjuun. Potentiaaliset seuraavat nätisti perässä, jos vaan löytyy johtokaksikko.


*) TPS on SM-liigan nuorin ja kolmanneksi painavin joukkue. Omituinen yhdistelmä faktoja.

Ei kommentteja: