Lahen peli

Koulutuspäivä päättyi pari tuntia ilmoitettua aikaisemmin ja päätin heti aloittaa tiukan valmistautumisen illan otteluun. Ostin juna- ja matsilipun sekä nautin pari, kolme stobea kuten Helsingissä sanotaan. Junamatkan suoritin VR:n kalustolla, joka melkein myöhästyi startista. Lahdessa oltiin ajoissa.

Junamatkan aikana söin pussillisen karkkia ja join puoli litraa vettä sekä kirjoitin lyhyen ennakon ottelusta. Ja tein vähän töitä, jotta huolella rakennuttu besserwisser-imago pysyy yllä. Sähköpostiviesteissä setä (aka the wizard, eräiden mukaan the lizard) kertoi taas korkeimman totuuden työpaikan asioiden tilasta. Nautituilla oluilla ei ollut mitään tekemistä em. toiminnan kanssa. Organisatorisesti alhaisella asemalla taas voi olla jotain yhteyttä johonkin.

Lahti näytti entiseltä, Karhu asemaravintolassa maistui karhulta. Isku Areena oli hassu hallin puolikas aitioilla. Hienointa hallissa oli Kari Elorannan pelipaidat Ruotsista. Röglen ja Leksandin paidoissa oli tunnelmaa ja perinnettä.

Markku Hurmeella oli numerona 31. Nimeä ei parissa päivässä ollut tullut selkään. Ehkä sitten seuraavaan peliin.

Matsi

Ottelu alkoi hyvin, aloitus voitettiin. Sitten tuli musta hetki ja Pelicans teki kaksi maalia alle puolessa minuutissa. Olin shokissa. TPS otti aikalisän. Ensimmäisessä maalissa Backman teki kylmän ratkaisun omassa päässä ja menetti kiekon. Numero kolme kiitti ja teki maalin. Hep, hep hyvin alkoi. Vieressä tilannetta seurasi vt. kapteeni Saarinen. Heti kävi näin, kun olen itse katsomossa ja unohdan tahallani ”kehua” superparia. Ei naurattanut sitten yhtään.

Aikalisä tuli oikeaan paikkaan. Tepsin peli oli täysin hukassa, kaikki vain sähläsivät. Paketti murtui heti. Käsittämättömän huono aloitus. Aikalisän jälkeen tilanne normalisoitui. Loput erästä meni suhteellisen tasaisesti. Vaarallisimmat maalipaikat olivat silti Pelicansilla. Antti Niemi sai helppoja laukauksia torjuttavaksi. Ilman maskia siniviivan tuntumasta ammutut laukaukset eivät vaan uppoa. Ainoastaan maalipaikkojen vaarallisuus erotti joukkueet, Tepsin korkea karvaus pisti ajoittain lahtelaiset ahtaalle. Ongelmana on edelleen karvauksen jatkotoimenpiteet ja erityisesti viimeistely.

TPS teki ketjumuutoksia ensimmäisessä erässä tai sitten viimeistään toisen erän alussa. Hieman meni aikaperspektiivi ottelun alun takaiskumaalien johdosta sekaisin. Nautintoaineilla tuskin oli vaikutusta asiaan. Aho ja Suominen vaihtoivat paikkoja. Matti Aho olikin TPS:n paras pelaaja tänään. Aho on vuosien mittaan kasvanut kiekkoilijana, nykyään hän pystyy kiekollisenakin ratkaisuihin.

Toinen erä oli ensimmäisen erän kaltaista peliä, paitsi TPS teki erän ainoan maalin. Tomas Sinisalo antoi muuten nätin syötön Ahon tekemään maaliin. Toisen erän jälkeen oli hyvä fiilis ja tuntui siltä, ettei tässä mitään hätää ole. Lahtelaisilla oli edelleen vaarallisemmat maalipaikat, mutta TPS pysyi hyvin mukana ja välillä jopa kontrolloi. Ottelua ei hävittykään alun mustaan hetkeen. Ah, kuinka väärässä ja oikeassa olinkaan. Hätä oli suuri ja ottelu hävittiin kolmannen erän mustaan hetkeen.

Ensiksi Teemu Laine sai kahden minuutin rangaistuksen, ilmeisesti aktiivinen mailahäirintä oli liian aktiivista. Samalla meni pieleen Laineen tasaisen vauhdin suunnitelma kahden minuutin jäähyjen suhteen. Kauden kuudennessa pelissä hän otti kaksi kahden minuutin jäähyä. Toisaalta seuraavassa ottelussa ei tarvitse ottaa jäähyä ollenkaan.

Sitten alivoimalla vt. kapteeni Saarinen huitoi itsensä jäähylle. Pelicans pääsi pelaamaan 5-3 ylivoimaa ja eihän siinä kauan nokka tuhissut. Loput Saarisen jäähystä TPS onnistui tappamaan, mutta lahtelaisten pyöritys jäi päälle. Saarinen liittyi suoraan jäähyaitioista juoksukerhoon ja sitten juostiin samoilla miehillä vastustajan perässä melkein minuutti, kunnes neljäs maali oli tehty. Ridå. Maali sinänsä oli kyllä Kuokkasen imaisu etukulmasta, mutta kenttäpelaajat olivat vahvasti mukana rakentamassa tilannetta. Jotenkin taas Tepsin paketti levisi ja lähes jokainen yksittäinen ratkaisu oli väärä muutaman minuutin ajan.

Viides maali oli pelkkää kosmetiikkaa ja kuudes maali oli todella lähellä. 2-1 hyökkäyksen päätteeksi joku lahtelainen tunaroi tyhjästä maalista ohi.

Hyvää, parannettavaa, Hurme

TPS taisteli loppuun asti. Se on hienoa. Lopussa oli vielä ylivoima. Ykkösylivoima pyöritti ja menetti kiekon. Teemu Laine heittäytyi kiekon perään ja sai estettyä Pelicansin vastaiskun. Asenne on joukkueella kunnossa.

Parannettavaa on ylivoimapelissä. Ykkösylivoima (Teemu Laine, Makkonen keskellä, Suominen, Kiprusoff ja Jokinen) sai tilanteita luotua, mutta loput miehet eivät saaneet mitään aikaan. TPS:n heikoimmilla ylivoimahetkillä Pelicans syötteli omalla alueella eikä vaan luopunut kiekosta. Hieman harmitti katsoa, kun miehet veivät poikia. Alivoima oli hyvää, hyökkääjistä alivoimapareina toimivat Aho – Rautee ja Alanen – Kolu. Alanen otti jälkimmäisen parin aloitukset.

Uusin hankinta Markku Hurme oli ihan ok. Hieman hän oli ulkona joukkueen systeemeistä ja muutenkin vähän ruosteessa. Pelituntuman puute näkyi mm. siinä kun Marko Jantunen uunotti Hurmetta puolustusalueen aloituksessa. Pelicansin aloittaja vaihdettiin, Jantunen tuli tilalle. Jantunen aloitti eteenpäin ja lähti sitten kuljettamaan kiekkoa kohti maalia. Hurme otti jäähyn mailasta kiinnipitämisestä, kun ei muuta tilanteessa keksinyt. Aikaisemmin ottelussa Jantunen vaihdettiin myös aloitukseen ja silloin otti satanolla voiton, taaksepäin. Taitava jätkä tuo Jantunen. Kotijoukkueen paras oli numero kolme. Nimi näkyi olevan Loppi, Matias.

Hurme on joukkueelle vahvistus. Jos hinta (sama mantra taas) on kohdillaan ja joukkueen kemia ei häiriinny, niin hyväksyn Hurmeen sopimuksen. Jos hinta on karmea, niin iso läjä sontaa Ruissaloon. Taloutta ei saa mährätä yhdenkään pelaajahankinnan takia.

Erkinjuntti – Rautee – Suominen oli muutaman kerran oikein hyvä kiekon kanssa. Erkinjuntista on kasvamassa tosi näyttävä pelaaja, kiekollista taitoa ei voi koskaan olla liikaa pelaajalla. Ketju oli hyvännäköinen, mutta tehoton ja paikoitellen kevyt (en kerro kuka). Makkosen laukaus on kuin pikkulapsen. Ei se ainakaan näytä kovalta.

Superpakkipari Saarinen - Backman teki taas omia temppujaan. Ei näin pojat.

Reagoinnista

Pelicansin peluutus oli aktiivista. Ketjuja ja pakkipareja vaihdettiin jatkuvasti ja kerran ruotsalainen päätuomari lähetti viime hetkessä vaihdetut pakit takaisin vaihtoaitioon. En tiedä kuka vastaa lahtelaisten peluutuksesta, mutta hyvin hoitavat hommansa. Käyttivät kotijoukkueen oikeutta vaihtaa viimeisenä todellakin hyödykseen. TPS:n ykkösketjua vastaan tuli heti ottelun aloituksessa pussileukojen kolmosketju. Tykkään aktiivisesta peluuttamisesta ja reagoinnista. Reagoinnista puheen ollen TPS:n valmennusjohdolle pisteitä aikalisän ottamisesta. Siinä tehtiin oikein. Ja sitä ennen meni jotain pieleen, kun sovittuja asioita ei tehtykään.

Tappio ei ole koskaan kiva, mutta

Päätän raportin illan taisteluhuutooni: PÖHHÖHHÖÖ. Minua harmittaa tappio. Mutta ei vituta, koska kotijoukkue oli tehokas ja parempi. TPS yritti loppuun asti ja välillä pelikin sujui hyvin. Ei TPS taktiikkaan tai asenteeseen kaadu. Kokemattomuus on suurin este menestykselle. Ja siihen otetaan lääkettä pari, kolme kertaa viikossa. Loppukaneettina totean, että taistelevaa joukkuetta on paljon mukavampi seurata kuin velttoilevaa.