Rinkulalla pataan

Töissä pientä kiirettä ja ongelmia uuden läppärin kanssa. Seuraavassa sekalaisia ja sattumanvaraisia havaintoja eilisestä varsin nopeasti kirjoitettuna.

Alkuasetelma

Erinäisen säätämisen ja tupeksimisen jälkeen tupsahdin eilen Rinkelinmäelle Sikakatsomon viereen. Pelin seurasin onneksi toisaalla. Lippujen viivakoodit muuten luettiin, joten irtolippulaisten määrä pitäisi olla tiedossa. Paitsi yksi tukevassa humalassa ollut uhoava jätkä, joka vaan tunki sisään. Sössötti jotain ”vittu mä tuun nyt, vittu…” keltaliiveille ja käveli sisällä seiniä pitkin. Taisi olla tuttu tai sitten aggressiiviset pääsevät ilmaiseksi sisään. Täytyy kokeilla joskus. Tukevaa humalaa, aggressiivista minusta ei saa pajavasarallakaan.

Kaksi ensimmäistä erää TPS pelasi niin huonosti, etten oikein edes ymmärtänyt. Sen verran tunteella seuraan otteluita, että huonot esitykset eivät jää kunnolla mieleen. Vitutus estää aivoja tallentamasta, ehkä terapeutti saisi jotain irti, heh.

Ite ottelu

Mikko Rautee voitti ottelun ensimmäisen aloituksen. Hyvä enne otteluun ja kauteen. Ei. Toivottavasti.

TPS oli pahasti jäljessä kaksi ensimmäistä erää. HPK tuli näteillä rintamahyökkäyksillä jatkuvasti läpi. Ihan sama käänsivätkö pelin Tepsin kiekon menetyksen jälkeen vai ottivatko hitaan lähdön omasta päästä. TPS yritti pelata omalla tavallaan ja parhaimmillaan oli neljä miestä kiekon/pelin yläpuolella hyökkäyspäässä. Jonka jälkeen kiekko menetettiin joko harhasyöttöön tai muuten vaan hukattiin vastustajalle ja Kerhon miehet olivat punaviivalla noin sekunnissa. Käsittämättömän hyvin lähtivät omasta päästä. Nimenomaan organisoituna ryhmänä ja kiekon kanssa. Pelaajat kääntyivät kuin narusta vedettyinä. Kai se taitoa on, että kiekko menee sinne minne pitää, vaikka välillä syötöt olivat ropeleita ja vastaanotoissa kiekot pomppivat pahasti. Ainakin ajoitukset olivat kohdallaan ja sillä pääsee pitkälle.

TPS:n peliryhmitys oli sama kuin viime kaudella, viisikot olivat 2-1-2 noppakuution viitosen muotoisesti ja sentteri keskellä. Puolustussuuntaan pelaajien etäisyydet ja liike olivat järjestään pielessä ja ”välit” vuotivat pahasti. Toisinaan muoto alaspäin toimi ja kiekko saatiin haltuun, mutta oma hyökkäys ei lähtenyt yhtään mihinkään. Kiekkoa lyötiin monesti suoraan takaisin kohti HPK:n päätyä. Ensimmäisessä erässä tuli pitkiä kiekkoja jatkuvasti. Jos ei tullut pitkää, niin kiekko päätyi vastustajan lapaan ja vastustaja lähti uudestaan hyökkäykseen. HPK:n hitaissa lähdöissä Tepsin viisikko otti sovitun muodon ja jäi lähes paikalleen odottelemaan. Koeta siinä sitten seisovin jaloin tehdä jotain. Pelkkä asennossa seisominen omalla tontilla ei riitä.

TPS:n hyökkäyspeli oli nihkeää. Parempaa sanaa en keksi. Syötöt kulkivat kohtalaisesti ja kiekko saatiin hyökkäyssinisen yli ihan nätisti eri tavoin. Pisimmät syöttöketjut olivat jopa viiden syötön mittaisia, tosin niissä syöttely tapahtui keskialueen ja puolustuspään välillä. Varsinaiset ongelmat hyökkäyspäässä alkoivat maalipaikkojen tekemisessä, laukaukset siniseltä ilman maskia olivat marjoja Andy Chiodolle. Muutama kohtalaisen hyvä paikkakin tuli, mutta ilman maskia tai ohjausta ei vaan mene sisälle. Lisäksi osa laukauksista oli hävyttömän lepsuja vetoja.

Chiodo oli todella aktiivinen, haki kiekkoja ja avasi peliä. Eräälläkin ylivoimalla otti purkukiekon kiinni ja syötti hyökkäyssinisellä kyttäävälle hyökkääjälle. Jatko meni Kerhon kannalta reisille, mutta kyllä oli hienoa katsella varmaa ja aktiivisesti peliin osallistuvaa maalivahtia.

HPK:n ensimmäinen maali tuli kiekonmenetyksen jälkeen. Tilanne alkoi hyökkäyspään aloituksesta, jonka Rautee voitti. Sitten sohellusta ja Kerhon jätkät menivät menojaan ja tekivät maalin. Toisessa maalissa Rautee hävisi oman pään aloituksen ja hirveän koomailun tuloksena kiekko oli maalissa ja miehiä kasassa maalin edessä.

Antti Erkinjuntti otti ottelun ensimmäisen jäähyn. Erkinjuntti pelasi juuri silloin todella pitkän vaihdon ja huitomiseksi meni, kun ei pysynyt mukaan. Ylivoimamaalia ei syntynyt, paikkoja kyllä oli. 3-0 oli oikein hyvä esimerkki Kerhon nopeasta ja organisoidusta hyökkäyksestä. Parilla syötöllä omasta päästä Kuokkasen luo ja tepsiläiset seuraavat katseella maalin syntyä. Antti Halonen otti ottelun toisen jäähyn ja HPK teki maalin. Toni Mäkiaho teki hienon maalin nousemalla kulmasta Kuokkasen eteen ja laukomalla sisään. Marko Kiprusoff seurasi vierestä Mäkiahon nousua ja maalia.

Halosen jäähy johtui vt. kapteeni Jesse Saarisen toiminnasta. Saarinen lähti omasta päästä kuljettamaan kiekkoa laidan vierusta pitkin ja kaksi vastustajaa oli edessä. Hetken mietiskelyn jälkeen Saarinen päätti kahvittaa kärkikarvaajan… no eihän siitä tullut yhtään mitään, meni sumppi väärään kurkkuun. Kiekonmenetys ja Kerho pyörittää peliä Kuokkasen ympärillä. Halonen kamppaili ja koukkauksesta boksiin.

4-0 maalin jälkeen TPS pääsi ensimmäisen kerran pelaamaan ylivoimaa. Valmennusjohto heitti erikoiskentällisen kehiin: Jan Hrdina, Eric Johansson, Erkinjuntti, Tomas Sinisalo ja Lee Sweatt. Minuutin verran yrittivät. Ei toiminut, neljä kertaa taisivat hakea vauhtia alhaalta. Hyvä, että on kuitenkin mietitty ylivoimakuvioita. Ehkä huomenna toimii?

Tommi Laineen jäähy tapettiin. Sitten Sweatt sai Mäkiaholta yksityisopetuksen pään oikeasta asennosta. Siihen asti Sweatt oli pelannut kohtalaisesti, mutta jotain puuttui. Luistelu ei ollut niin vahvaa kuin harjoitusotteluissa ja edes ylivoimalla ei nousuja kiekon kanssa nähty. Kerhon Cole Jarrett teki puolustajista parhaan nousun yhdessä ylivoimassa, pujotteli kuin Palander TPS:n kentällisen läpi. Jarrett vaikutti varsin hyvältä pelimieheltä, varsinkin kun on ollut loukkaantuneena.

Sweattin poistumisen jälkeen TPS sai vähän lisää virtaa, mutta kavennus oli silti kaukana. Juho Jokisen jäähy tapettiin ja 4-0 tilanteessa alkoi kolmas erä.

Vähän kuin varkain TPS sai maalitilin auki. Mäkiaho menetti kiekon, Teemu Laine syötti hienosti Tuomas Suomiselle, joka polki läpi ja jotenkin ujutti kiekon maaliin. Vähän näytti hassulta, kun maali nousi muutaman sentin etukulmasta ilmaan. Menikö kiekko tolpan vai patjan alta/vierestä sisään? Ihan sama, linjamies oli vieressä ja näytti maalia. Pieni toivonkipinä syttyi sisälläni, erää oli 18 minuuttia jäljellä. TPS saikin vähän ryhtiä pelaamiseen ja hyökkäykset olivat organisoidumpia. Kerho vaan pelaili ja teki vastaiskuja. Yksi hyvä tilanne valui hukkaan, kun linjatuomari vihelsi väärin eli pitkän. Suominen olisi saanut kiekon haltuun kulmassa ja Makkonen & Laine olivat menossa kohti maalia. Tuomarivirheen takia aloitus tapahtui keskiympyrästä. Pieni virhe, jolla ei pelin lopputuloksen kannalta ollut merkitystä. Mutta toinen maali olisi antanut pientä painetta kotijoukkueelle.

Loput kolmannesta erästä oli pelailua, jossa yllättäen parhaat paikat olivat kotijoukkueella. Saarinen ja Kai Nurminen ottivat kakkosen mieheen lopussa, laidassa oli pientä nahistelua.

Pelaajista

Kuokkanen pelasi kohtalaisen ottelun. Pari maalia olisi voinut ottaa kiinni, toisaalta pelasti muutaman 1000 taalan paikan. Puolustajista Saarinen oli heikoin. Backmankin pelasi paljon paremmin. Saarisen ongelma oli hitaus, joka näkyi karmealla tavalla kun teki nousuja maalille hyökkäyssiniseltä ja kiekko menetettiin. Ei ehtinyt Jesse varmaan kertaakaan takaisin ajoissa.

Hrdina on vähän laiskapulskeanikin pelimies. Eric Johansson ei ole. En näe mitään syytä jatkaa sopimusta koeajan jälkeen. Max Kolu ei sovi ykkösen laidalle, kädet ja pelikäsitys eivät vaan riitä. Kolu alempiin ketjuihin energiapelaajaksi, kiitos. Erkinjuntti pääsikin ykköseen kolmannessa erässä ja heti tuli parempaa jälkeä. Pojan kiekonkäsittely on näppärän näköistä, yhdenkin syötön otti vastaan vaikeimman kautta. Maila omien jalkojen väliin, kiekko lapaan, kiemurtelua ja kiekko oli kontrolloidusti hallussa (maila ei ollut enää siis jalkojen välissä). Kunnes kerholainen tönäisi sivuun. Sinisalo näytti hyvältä, luisteli rivakasti vaihtoonkin ja muutenkin yritti, taklasi ja luisteli paljon.

Teemu Laine otti tietenkin kakkosen huitomisesta. Vahva jässikkä, mutta noin aktiivisella mailahäirinnällä tulee kakkosia aivan liikaa. Luistelisi enemmän ja huitoisi vähemmän. Teemu Laineen voimilla ja luistelulla pääsee pitkälle, vähän kun saisi ajatusta ja käsiä mukaan.

Jussi Makkosen kikat purivat 12,5 prosenttia paremmin kuin aikaisempina kausina. Vielä vähän lisää, niin johan alkaa Makkosella tulosta syntymään. Suomisella oli peli haussa, vaikka maalin teki. Lupaa silti hyvää.

TPS:n parasta pelaaja en pysty nimeämään, Matti Aho oli lähimpänä nimeämistä. Aho taklasi ja teki mitä pystyi. Kaikki pelaajat olivat mukana ottamassa pataan. Kaikilla on parantamisen varaa ja paljon.

Mitäs vielä?

TPS oli köykäinen molempien maalin edessä. Aktiivinen pelitapa ei ollut aktiivinen ja hyökkäyspään ratkaisut olivat liian usein täysin onnettomia. Mitä järkeä on toistuvasti päädystä yrittää vaikeita syöttöjä kohti hyökkäyssinistä? ”Joka” kerta syötöt päätyivät joko suoraan tai kimpoamisen jälkeen Kerholle ja heidän pelinopeudella ei kerta kaikkiaan ehdi saamaan kahta-kolmea miestä enempää pelin alle. Yritän sanoa, että kun aktiivinen pelitapa menee reisille, menee se todella pahasti. High risk, low reward tilanne on silloin tosiasia.

Hyvää oli pelin kolmas erä, siinä oli ajoittain mallikasta kiekollista pelaamista. Oppirahojen maksamiseksi meni avaus, mutta jos oppi menee perille, niin ei tässä vielä hätää ole. Mestis-tasoiseksi en uskalla väittää, lähinnä siksi, etten ole Mestiksen pelejä nähnyt.

Omituista kyllä, mutta väitän ettei TPS eilen niin pahasti jyrän alla ollut mitä olisi voinut olla. Iso määrä henkilökohtaisia virheitä ja vääriä päätöksiä ratkaisi pelin. Toki HPK voitti laukaukset ja maalipaikat selvästi, mutta todella heikolla prosentilla osuivat maaliin. Nurmisenkin vedot menivät ohi ja yli. Itse pelitapaan ei kaaduttu, vaan sen noudattamiseen.

Ps. Jatkojossitteluna tietenkin, että jos TPS olisi ollut huolellisempi, niin olisi myös Kerhonkin ollut. Öööh. Että selkeästi parempi voitti eilen ja tänään on ollut Turkuhallissa videopalaveri. Jos siis oppimista halutaan.