Oppimista

Koomasta hetken herätys. Päivän Turun Sanomissa Hannu Virta kertoo mitä kaudesta jäi korvien väliin. Hyviä huomioita, mutta ei kovin mullistavia. Toisaalta ei kai mullistavia oppimiskokemuksia julkisesti kovin tarkkaan huudellakaan, vaan ne laitetaan seuraavan kauden ”pakettiin”.

Pelaajaringin kapeus on ollut Tepsin ongelma ainakin kolme viimeisintä kautta. Erityisesti puolustajia on ollut vähän ja lisäksi vielä laatukin on ollut perin heikkoa. Onko talous nyt siinä kunnossa, että voidaan pyörittää isompaa rinkiä? Vai onko junioreissa enemmän helmiä edustukseen nostettavaksi? Pelkkä ringin kapeuden toteaminen ei ole kuin tulevien tappioiden selittämistä.

Viime syksyn ulkomaalaisruletin tuomitsin heti alkuunsa, kun se oli jo syntyessään kuollut idea (mm. Jan Hrdinan neljän ottelun pesti – morjens). Ja muutenkin vaihtuvuus joukkueessa kauden aikana pitäisi olla aika lailla vähäistä. Manageripeleissä ynnä muissa mielikuvitusjoukkueissa pelaajia vaihdetaan kuin vaippoja, mutta ne ovat juuri mielikuvitusta. Fantasioilla on harvemmin suoraa yhteyttä todellisuuteen. Olen odotellut jo aika monta vuotta Uma Thurmanin soittavan minun ovikelloa…

- Kun pelaajia vaihtui paljon, meidän olisi pitänyt käsitellä asiaa paremmin ja perusteellisemmin joukkueen sisällä. Olisi pitänyt puhua enemmän, selittää asioita joukkueelle. Hannu Virta

Niinpä. On siinä nuorella, omalla kasvatilla huuli pyöreänä kun ulkomailta roudataan pelaaja laiskottelemaan otteluihin ja oma yritys ja työnteko eivät vaikuta ollenkaan. Toivottavasti ensi syksynä ei ulkomaalaisia veropakolaisia tai koeaikalaisia pahemmin näy. Koeaika on periaatteessa hyvä asia, mutta mielestäni liigakauden alkamisen jälkeen ei koeaikalaisia tarvita. Pelipaikan hakijat pitää testata harjoituskaudella.

Kiekollisen pelaamisen (pelin rakentamisen) teeman jatkaminen miellyttää minua. Mieluummin pelin rakentamista kuin pelin rikkomista. Jääkiekko on maalintekopeli ja träppi vie filppuloiden, erkinjunttien ja hattusten pelistä ilon, taitoedun ja tehon.