Kotiavaus

Taas Turussa paistoi aurinko, kun saavuin paikalle. Ihmeellistä.

Show

Orkesteri Kilven kannatuskipale ei minua sytyttänyt sitten yhtään, mutta kyllähän siinä oli rockia tai jotain ja toistoa niin paljon, etten enää muista sanoja ollenkaan. Joku sulake paloi päässä kahdeksannen toiston jälkeen.

Kilven esityksen jälkeen, joka muuten tapahtui Sissiryhmän keskeltä, piti tulla ”byroshow”. Luulin lehti-ilmoituksen kirjoitusasua vahingoksi, mutta totta se oli. Mistä lähtien kaksi tähtisädetikkua ovat pyrotekniikkaa? Tähtisädetikut paloivat, sammuivat. Mitään ei tapahtunut. Savukone puski savua. Tähdisadetikut syttyivät ja sammuivat. Pelaajat luistelivat savun keskeltä jäälle. No joo. Byroshow nauratti minimalistisuudellaan, joka teki siitä tahattoman komiikan helmen. Ko. show’n järjestäneeltä firmalta en kyllä tilaisi yhtään mitään, amatöörisähikäiset saa Citymarketin tiskiltä vuodenvaihteessa ja tulosta näkyy & kuuluu enemmän.

Maan paras show

TPS aloitti vauhdilla. Blues lähinnä myötäili, piti huolen ettei heidän maalille menty ja menivät itse aina välillä Tepsin maalille. Sellaista Tepsin näennäishallintaa. Ei ole paljon iloa hyökkäyspään pyörittämisestä, kun ei ole mitään asiaa parhaalla maalintekosektorille kiekon kanssa. Positiivista oli, ettei Blues pystynyt samanlaiseen pelinopeuteen ja –varmuuteen kuin HPK torstaina.

TPS peluutti tänään myös yv-erikoiskentällistä; illan ykkösketju yhdellä muutoksella torstaihin verrattuna eli Jan Hrdina oli keskellä, Eric Johansson ja Antti Erkinjuntti laidoilla, ylivoimassa viivalla Lee Sweatt ja Tomas Sinisalo. Ei toiminut yhtään sen paremmin kuin torstainakaan.

Blues teki ensimmäisen maalin alivoimalla, linjatuomarin avustuksella. TPS pääsi ensimmäisessä erässä pelaamaan 4-3 ylivoimaa. Yksi miljoonan dollarin paikka rakennettiin takatolpalle. Hrdina kaikista pelaajista jäätyi. Siis paperilla paras ja kokenein hyökkääjä kyttää takatolpalla, saa kiekon lapaan ja jäätyy. Tyhjä maali, siirrä kiekko maaliin. Piste. Mutta. Niin. Ymmärtäisin, jos paikalla olisi ollut joku nuori kolli tai puukätinen koohottaja. Nyt en vaan tajunnut.

Toisessa erässä TPS oli hukassa puoliväliin asti. Näennäishallintaa oli jälkimmäinen kymppi. Sitä ennen Blues teki nätin ylivoimamaalin tai nätin, mutta tekemällä teki maalin.

Ottelussa oli kaksi päätuomaria, joista toinen vihelsi kaikki jäähyt. Yhdessä taisi molempien kädet nousta. Muuten Reijo ”Pulla” Ringbom vihelsi ja lähinnä Bluesille. Ringbom antoi Tepsille paikkoja ja TPS sössi ja sössi. Kiekko saatiin alueelle lyömällä ristikulmaan ja aina välillä kiekko myös jäi alueelle. Sitten syöteltiin ja haettiin hyvää maalipaikkaa. Välillä tuli laukaus, jonka maalivahti näki jo kaukaa tai laukaus meni ohi tai osui lähimpään espoolaiseen. Ajatus puuttui ylivoimapelistä pahasti.

Kolmannessa erässä TPS vihdoin ja viimein sai kavennuksen. Illan kolmosketju Teemu Laine – Jussi Makkonen – Tuomas Suominen värkkäsi osuman. Teemu Laine sai Suomisen laukauksen jälkeen tyhjän maalin eteen eikä epäonnistunut. Tuuletin raivokkaasti. Vielä olisi mahdollisuudet vaikka mihin. Loppujen lopuksi tasoitus ei ollut lähellä, vaikka Kuokkanen otettiin pois maalilta puolitoista minuuttia ennen loppua. TPS pyöritti peliä laitojen kautta maalin taakse ja takaisin. Näennäispainostusta.

Maalipaikat olivat kortilla, vähätkin paikat sössittiin. Välillä käsittämättömän hyvin onnistuttiin valitsemaan kaikkein huonoin vaihtoehto. Turha edes mainita, mutta tuskin olisi edes jalkapallomaaleihin osuttu.

Kolmannen erän ja koko ottelun omituisin ylivoimakuvion esitti TPS. Tepsi pelasi ylivoimaa kolmella pelaajalla. Kyllä kolmella. Jopa minä, jäyhä ja juro nousin seisomaan ja huusin jotain. Siis vaihto lennosta meni täysin reisille. Onneksi Bluesin alivoimanelikko ei tajunnut tilannetta. 10 sekunnin jälkeen TPS sai neljännen pelaajan jäälle ja siitä jonkun ajan kuluttua viidennen ja jäähy olikin sitten lusittu. Aikamoista sekoilua Tepsin osalta. Sormia viisi, pelaajia viisi jne. Valmennusta myöten kaikki laskivat ja vähän laskivat, ja vielä vähän laskivat montako oli kaukalossa? Vai laskivatko montako oli vaihtoaitiossa?

Ketjumuutoksia TPS teki yhden. Aho siirtyi ykköseen ja Erkinjuntti siirtyi kakkoseen. Muuten mentiin samoilla ketjuilla alusta loppuun. Puolustus kulki seitsemän pelaajan rotaatiolla, paitsi kolmannessa erässä Joonas Järvinen taisi pelata vain yhden vaihdon. Puolustajista heikoin oli Jesse Saarinen ja Simon Backman hyvänä kakkosena. Saarinen esitti illan hauskimman taklauksen hyppäämällä pää edellä laitaan. Tietenkin Bluesin pelaaja ehti väistää alta pois, vaikka toinen tuli pää edelle kohti. Epäreilua.

Muuten

TPS oli parempi kuin torstaina. Edelleen suurin ongelma oli maalipaikkojen puute sekä hyödyntäminen. Epäilen Tepsin paremmuuden johtuneen kotikaukalosta ja heikommasta vastustajasta.

TPS yrittää. Siitä annan paljon plussaa, virkamieskiekkoa ei todellakaan Tepsi edusta. Ei puhettakaan, että löysäiltäisi selkä suorana. Mutta kun terävin kärki joukkueesta puuttuu on voittaminen hankalaa. Jos Hrdina olisi tänään tehnyt maalin… Olisi ottelun kulku voinut mennä ihan toisin. Sen verran hyvin TPS piti kiekkoa hallussa. Illan paras tepsiläinen oli Juha Kuokkanen. Hän paikkasi hyvillä torjunnoilla kenttäpelaajien virheitä – niin kuin maalivahdin pitää. Maalivahtipeliin ei TPS tällä kaudella kaadu. Maalinteko on suurin ongelma ja sille pitää jotain tehdä. Hrdinan ja Johanssonin tilalle on hankittavat pysyvät ja paremmat ratkaisut. Samaten Aki Bergin tilalle tarvittaisiin joku. Jos Berg olisi johtamassa puolustustyöskentelyä, ei eräiden pakkien tarvitsisi välttämättä tehdä muuta kuin purra tuppea penkillä…

Mutta ihan hyvä fiilis on joukkueen työnteon ja yrityksen määrästä. Uskon, että parilla johtavalla pelaajalla homma otettaisiin haltuun. Nyt on nuorilla liikaa tulosvastuuta. Ottelutapahtuma oli pienestä nikottelusta huolimatta hyvä. Katsojiakin oli suhteellisen mukavasti paikalla. Vain kotijoukkueen maalit ja voitto jäivät puuttumaan. Kyllä se tästä sanon minä ja korkkaan seuraavan pullon.