Elviksen synttäreitä juhlitaan Turkuhallissa

Unohdin blogin toviksi. Tein töitä ja rietastelin.

Kirjoitustauko alkoi 14.11 pelatusta HIFK-TPS –ottelusta, joka kävi niin järjen kuin maksan päälle pahasti. Ottelu oli miellyttävää seurattavaa kaksi ensimmäistä erää (1-5). Kolmannen erän alusta jäi puolitoista minuuttia näkemättä, kun piti tyhjentää pari lasia ja repiä kotijoukkueen kannattajia takaisin katsomoon. Sopivasti kavennuksen kohdalla katsomoon ja kolmas erä oli karmea loppuun asti. Kotijoukkue teki neljä maalia 15 minuutissa ja vei pelin jatkoajalle. Birner ratkaisi jatkoajalla, mutta ei siinä tilanteessa paljon hymyilyttänyt.

Matsin jälkeen olin suu viivana. Sama ilme näytti olevan myös Kari Hietarinnalla ja joukkueen kättelemisen takia jätin pöhnässä suunnitellun onnittelukättelemisen suorittamatta: kumarrus, käden ojennus, virnistys, sössötys, tuijotus, moonwalk, oho, käden irrotus. Hietarinnalla oli hieno vaaleanpunainen neule ja TPS-kaulaliina vanhalla kultalehvälogolla.

Kättelemisen sijaan tein viivasta suppilon ja yritin ilmaisella viinalla unohtaa ottelun ja viedä vähän katetta kotijoukkueelta. Epäonnistuin ensimmäisessä tehtävässä, jälkimmäinen jäi pahasti kesken kun tarjoilu lopetettiin jossain vaiheessa. Onneksi hukuttamispaikkoja löytyi lisää. Harvoin on kaksi pistettä noin pahalta maistunut. Seuraavan päivänä maistui suussa kirjaimellisesti paska. Sikari.

Tuosta ottelusta alkoi Tepsin mahaliuku. Viisi peräkkäistä tappiota. Lisäksi ennen tappioputkea oli jo vakavaa kompastelua. Yhteensä taisi olla 13 peliä ilman kolmen pisteen voittoa. Voitokas alkukausi piti kuitenkin nenän vedenpinnan yläpuolella.

Ennen joulutaukoa ehdin vielä Blues-TPS –matsiin ja se olikin hauska ottelu. Lopputuloksen kannalta. Viisi ja puoli vuotta taisi kulua edellisestä kolmen pisteen voitosta Espoossa. Jokusen kerran ehdin vuosien varrella kuuntelemaan koirien ulkoilua ja lyömään päätä seinään.

Aloitin ottelun suojakännin hakemisella. Tavoite oli, että selvänä en tappiota katsele. Viiden minuutin kohdalla koirat ulkoilivat ja piti kiristää tahtia. Onneksi TPS kiristi tehokkaammin ja lopulta voitti. Voiton takasi kolme olutta per erä. Ensi kerralla Espoossa kokeilen samaa reseptiä ja tarvittaessa kiristän tahtia kyytipojilla. Toisaalta DDR-hallissa kyytipoika toin kolmannen erän romahduksen.

Kuukauden pelien katsomistauko päättyy tänään. HIFK Turussa perjantai-iltana on hieno tapahtuma (pl. pelin typerä äijä-teema). Olosuhteiden pakosta pitää liikkua autolla, joten ei voi suojautua tappiolta. Niin, että talvi on perseestä. Plihal on jumala ja Berg on Aki. Molemmat vempat pelaavat tänään.

Kuntopuntarin ääripäiden kohtaamisesta voi tulla mitä vaan. Molemmat nimittäin tekevät ja päästävät paljon maaleja. TPS toki määrällisesti enemmän molemmissa kategorioissa. Jospa uusi ruotsalainen lainamies-Per olisi pelimies, puolustus olisi hereillä alusta asti ja Atella olisi parempi päivä. Silloin napsahtaisi voitto, koska hyökkäys tekee vähintään kolme maalia. Ja kuitenkin kaikki menee päin persettä. 0-5. Pessimisti ei pety ja kannustaa loppuun asti.

Elvis on kuningas.