Suikkasen komennossa eka voitto

HIFK-TPS 1-3. Vierasvoitto. Hattu pois päästä! Olen lähtenyt kotiin satatuhatta kertaa putkeen Helsingin Jäähallista citykaniinin kokoinen tatti otsassa. Tänään kävelin sateessa ryhdikkäästi pois, hymy huulilla. Vesisadetta en edes huomannut. Hunajata!

Edellisen ottelun jälkeen raapustin tekstiaihion, joka myös jäi aihioksi. On muka ollut kiire ja krapula ja kiire. Ipa-pelin ajatus lähti näin:

TPS-Ilves 2-3 ja. Pelistä ei jäänyt kunnon mielikuvaa. Ensimmäisen erän jälkeen Suikkas-efekti tuntui olevan olemattoman ja nollan välimaastossa. No, ehkä yritystä oli siivun verran enemmän. Ehkä. Toinen ja kolmas erä olivat parempia, mutta järjetön urakka on valmennuksella edessä.

Jatkoa siunaantui noin 3000 merkkiä, mutta lähinnä vitutti ja siksipä jätin laittamatta tänne.

Tänään TPS pelasi kauden parhaimman pelinsä. En ole kaikkia pelejä nähnyt, mutta tänään oli eri joukkue jäällä kuin aikaisemmin. Suikkas-efekti todellakin näkyi. Maaottelutauon aikana on väännetty oikeita nappuloita oikeaan suuntaan.

Nappuloiden lisäksi kokoonpano on kokenut muutoksia. Tänään Tommi Hannus ja Joonas Järvinen eivät olleet reissussa mukana ollenkaan. Olivatko kotona siksi, että on vammoja vai siksi, etteivät vaan mahdu mukaan? Järvinen pelasi vaihdon tai kaksi edellisessä ottelussa ja jossakin on selvästi vikaa. Pää pystyyn ja töitä tekemään, jos se siitä on kiinni.

Em. kaksikon tilalle oli otettu Antti Reivonen ja Veli-Matti Vittasmäki. Reivonen pelasi ensimmäisen erän ja istui seuraavat viltissä. Vaihtoi Kolun kanssa paikkaa. Vittasmäki puri tuppea koko ottelun.

---

Illan pelissä olin erityisen tyytyväinen nopeutuneeseen syöttöpeliin. Jostain syystä syötöt olivat paljon parempia kuin ennen. Samaten kaksinkamppailuissa oli enemmän munaa, kaksi maalia syntyi nimenomaan kiekonriistoista hyökkäyspäässä. Parhaimmillaan peli kääntyi hyvällä vauhdilla ja joukkue näytti joukkueelta.

- Kamppailupelaamista ja syöttämistä pitää parantaa. Me ollaan hävitty liikaa yksi yhtä vastaan -tilanteita ja syötöt on meillä huonoja. Huonot syötöt hidastavat hirveästi meidän pelaamista. Sanoi Kai Suikkanen Jatkoajan jutussa ennen peliä.

Tänään huomasi, että on tosiaankin kiinnitetty huomiota syöttämiseen (miten se saattoikin olla niin luokatonta?). Poimitaan samaisesta jutusta toinenkin avainkohta:

- En koe, että meidän systeemimme olisi jotain sellaista, mitä tämä joukkue ei pystyisi toteuttamaan. Olennaista on sitoutuminen ja sovittujen juttujen noudattaminen. Kai Suikkanen

Suikkanen jatkaa hyvien lausuntojen antamista. Tänään myös tuli katetta puheelle.

---

HIFK:n johtomaalin jälkeen ajattelin, että nyt katsotaan mistä tuulee. Kaatuuko peli ensimmäiseen ylämäkeen? Ei kaatunut. Allu Salak torjui, molken paras kaveri torjui ja yhden läpiajon vastustaja sössi ihan itse. Kenttäpelaajat puskivat eteenpäin ja toisessa erässä kotijoukkue otti lukua.

Kehuminen pitää toki asettaa oikeaan mittasuhteeseen. Paskassa pienetkin parannukset näkyvät ja vielä on paljon hommaa edessä.

Pelinjohto on muuten aktiivista ja peluutus yleensäkin enemmän minun makuun. Muun muassa Aki Berg ei pelaa ylivoimalla ollenkaan, tai no ylivoiman viimeisille sekunneille tuli mukaan. Mikä on ihan oikein. Aki, kuten linjatuomari huusi, on parhaimmillaan jossain muualla kuin ylivoimalla.

Aki hillui Allun edessä, leikki isäntää ja töni punapaitoja. Hässäkän jälkeen vaihtoon ja Kyle Klubertanz tuli tilalle. Klubertanz taputti pari kertaa Akia olkapäähän: hyvää settiä. Tai mitä se ulkomaaksi sanotaanko. Fucking jotain. Haluan tuon eleen kertovan joukkuehengestä. Klubertanzhan on tuollaisen hillumisen ystävä ja pelaa nätisti sanottuna porsasta kaukalossa. Tönii aina takaisin, mikä ei aina ole järkevää, mutta välillä on vaan pakko.

Esimerkki peluutuksesta. Joni Töykkälä hävisi aloituksen omassa päässä, ja peli meni heti poikki. Aki Uusikartano luisteli tilalle, Töykkälä vähän ihmeissään katsoi miksi toinen sentteri on tulossa kuudenneksi kenttäpelaajaksi, kunnes tajusi mitä halutaan. AUK voitti aloituksen, hyökkäys käynnistyi, mies vaihtoon ja Töykkälä tilalle. Kyllä lämmitti sydäntä. Kaukalotapahtumiin voi ja pitää reagoida.

---

En ole näin iloinen ollut sitten... En muista. Tällä kaudella en ole kertaakaan jännittänyt niin paljon kuin tänään. Se on sellaista positiivista jännitystä, kun näkee Tepsin taistelevan. Tuuritkin oli vielä kohdallaan.

Uskon tämän voiton olevan todella tärkeä joukkueelle. Vieraspeli, tunnetusti paha vierashalli, ekan erän jälkeen tappiolla ja siitä käännetään ihan itse voitto. Jos ei itseluottamus tuosta kasva, niin mistä? Suikkanen on samaa mieltä ja samassa otteluraportissa Suikkanen kuvailee hyvin Tepsin peliä:

- Pystyttiin osittain hyvään kiekolliseen peliin. Oli uskallusta pelata eikä pelätty virheitä.

Allekirjoitan.

Nyt vaan seuraavista peleistä pisteitä. Ettei tämä jää sarjajumbon yksittäiseksi ilonhetkeksi. Kyllähän meinaan jumbotkin välillä voittaa, voittojen välillä tuppaa vaan olemaan pitkä aika.