En ole Teemu-fani. ”Hyvä” pelaaja ja ilmeisen mukava tyyppi myös kaukalon ulkopuolella, mutta ei ole suosikkini. Enkä ole ollut Teemu Selänteen bandwagonissa mukana. Katsellut sivusta. Silti pitää laittaa seuraava pätkä tänne, koska siinä on tunnetta. Voittamisen tunnetta.
Voittamisen tunne on jotain uskomatonta. Viimeksi minä koin voittamisen tunteen (kannattajana) paikanpäällä vuonna 2000, kun olin katsomassa ratkaisevaa finaalia Helsingin Areenalla. 2001 jäi ratkaiseva peli näkemättä ja sitten niitä ei ole ollut. Toivottavasti vielä tällä vuosikymmenellä pääsee kokemaan tuon voittamisen tunteen.
Onnea Teemulle! Ei suomalaisia Stanley Cup –voittajia turhan monta ole. Vuoden kuluttua Tepolle ja sitten Sakulle... Niin, ja unohtakaa se väärä suomalainen seura, joka lipsahtaa Selänteen suusta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti