Mietin kotimatkan ajan mitä positiivista illan ottelusta voisin todeta. Hintansa väärti. Sain ilmaisliput sadannen kerran Suomen suurimpaan ja kolkoimpaan halliin.
TPS oli haistellut liimaa bussissa. Ensimmäisessä erässä ei toiminut jalat eikä pää. Voi vittu mitä peliä. Eka maali oli pidemmän tunaroinnin tulos. Toisessa maalissa taas Suomen paras alivoima nykäisi tutut sävelet kurtusta: 6 sekuntia ja kiekko maalissa.
Toinen ja kolmas erä oli tasaisempaa pelailua. Narrit oli juuri numeroiden verran parempia. Ehkä enemmänkin. Toisaalta molemmat näyttivät tunareilta, jossa syötöt menivät vuorotellen omille ja vieraille.
Ottelun koomisin hahmo oli kuitenkin kotijoukkueen maalivahti Mikko Strömberg. Syöksyi jonipuurulamaisesti vastaan neljä metriä aika helvetin monta kertaa ja muutenkin kiekko katosi noin 20 kertaa sekä maila hukkui muutaman kerran. Täysin käsittämätöntä, ettei tuollaisen tohelon taakse saatu enempää kiekkoja. Kertoo hyvin millä tasolla Tepsin hyökkäyspeli oli. Voi perse.
Mä en jaksa. Nukun yön yli ja mietin lähdenkö lauantaina Tampereelle vai olenko koko viikonlopun seitinohuessa koomassa. Todennäköisesti lähden, koska olen tyhmä ja käytän vapaa-aikani Tepsin perässä hiihtelyyn. Onneksi aina ei ole näin ponnetonta paskaa tarjolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti