Vituttaa kuin Kekkosta moshpitissä. En pääse illan peliin. Jos olisin tunteeton paskiainen - jatkuvasti - niin olisin jo matkalla. Mutta kun olen sellainen osa-aikamulkku.
Viime kauden viimeinen runkosarjapeli oli todella jännittävä. Edessä oli pakkovoitto HIFK:sta vieraskaukalossa ja sitten piti vielä muiden pelien mennä oikein tai karsintapeikko olisi edessä. Voitto tuli ja muut pelasivat ”oikein”. Oli tajuton fiilis matsin päättyessä ja puhelimen tuupatessa infoa muista peleistä. Kymppisija tuntui mestaruudelta.
Tänään on samankaltainen paikka – erotuksena se, että kaikki on omissa käsissä. Voitto HIFK:sta kotikaukalossa ja kuudes sija on varma. Tappiolla pitää tuijottaa Tapparan tekemistä. Kuudes sija ei ole mestaruus. Seitsemäs ei ole kuolema.
Paitsi olisihan kuuden sakki Tepsille jonkinlainen mestaruus. Pienellä pelaajabudjetilla (liigan toiseksi pienin?) noin korkealle, takana mm. Jokerit ja Kärpät. Huh, huh. Ja ensimmäisen kerran säälipudotuspelien keksimisen jälkeen TPS ei olisi mukana sääleissä.
Vituttaa.
Torstaina Lahdessa Tepsi pelasi ihan ok. Puolusti tuurilla ja taidolla sekä teki tarvittavat maalit. Enemmänkin olisi voinut tehdä. Paikkoja oli, mutta pelkuruus maalipaikoissa esti. Paitsi Sweattin tolppalaukaus ylivoimalla oli kaikkea muuta. Huusi kuin hinaaja syöttöä ja suoraan syötöstä kilahti tolppaan. Jos muilla on samanlainen kiima ja halu tehdä, niin hyviä asioita tapahtuu.
Veri on Tepsiä sakeampaa. Ainakin runkosarjassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti