Kolme yötä

Olen herännyt todellisuuteen, hikisenä ja ylipainoisena. Kolme yötä aikaa parantua mestaruuskrapulasta. Piletti kauden avaukseen on hankittu, kaulaliina on rasvattu ja kalsarit on pesukoneessa. Olen valmis aloittamaan uuden kauden.

Viime kauden loppu vei pahasti mehut, humussa tuli matkusteltua yli 4000 kilometriä Tepsin perässä. Tarkkoja kilometrejä en tiedä, koska lopetin laskemisen 4000 kilometrin jälkeen. Bensaa paloi kiitettävästi ja jokainen tuhlattu sentti oli tuhlauksen arvoinen. Mahtava trippi. Vieläkin napsahtaa iho kananlihalle kevään pelivideoita katsellessa. Ja niitä on muuten katseltu ahkerasti. Katselu loppuu nyt, on aika palata halliin. Halleihin.

Poikkeuksellisesti on tänä vuonna jäänyt kaikki harjoitusottelut näkemättä. Ensimmäisen kerran moneen vuoteen. Eivät vaan osuneet sopivasti kohdille. Omituista. Ehkä olen tullut vanhaksi tai sitten mestaruuskrapulasta pitää vaan nauttia runkosarjan alkuun asti. Mistäs sen tietää milloin seuraavan kerran sataa mannaa taivaasta.

---

TPS 2010-2011 näyttää hyvältä. Joukkueen runko pysyi hyvin kasassa, ulkomaalaispelaajista peräti kolme jatkaa. Birner, Plihal & Skålberg. Milloin viimeksi on Tepsissä tällaista ulkomaalaispelaajien jatkuvuuden tynkää ollut? Vielä kun Atlantin takaa löytyisi pelaaja pariksi kaudeksi, ettei tarvitse joka kesä hakea/ostaa paria arpaa ihmettelemään vanhan mantereen tapoja ja opettelemaan ammattilaiselämän alkeita.

Tepsin pelaajabudjetti on edelleen mitoitettu tulojen mukaan ja joukkueesta lähteneiden tilalle on värvätty fiksusti. Ainakin siltä vaikuttaa. Itse tehty (alhainen) palkkakatto pakottaa miettimään tarkkaan minkälaisia pelaajia palkataan ja ennen kaikkea millä palkalla.

Isolla lompsalla on vaan niin helppo rakennella ”täydellistä” joukkuetta, paperilla. Ja jos joku osa (pelaaja) ei olekaan sitä mitä mainostekstissä (tilastoissa) luki, niin vaihdetaan. Voisi kai sanoa, ettei silloin näe metsää puilta. Jääkiekko on kuitenkin joukkuelaji ja joukkue voittaa tai häviää. Yksittäiset pelaajat eivät ole niin tärkeitä menestyksen kannalta, vaan se että yksittäiset pelaajat pystyvät, osaavat ja haluavat pelata yhdessä. Sitoutuvat yhteiseen tavoitteeseen. Siksipä aina hymähtelen, kun joukkueen Ö fanit haluavat vielä yhden rightin puolustajan ja peliä tekevän laitahyökkääjän sekä lisäksi kovuutta mahdollisiin lentopallomailalähtöihin jonkun puupään muodossa. Sitten on kaikki valmista. Paperilla, jolla voi pyyhkiä vaikka vuotavan nenän kevään koettaessa. Fanien toiveet ovat ja saavatkin tietenkin olla kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta kun monta kertaa näyttää faneja eksyneen myös seuroihin päättämään asioista. Onneksi tämä ei koske vain SM-liigaa, vaan huipulla asti vedetään monesti lakki korvilla mopolla kaasu auki kohti sateenkaaren päätä. Tiedoksi: siellä ei ole kultaa, kävin katsomassa.

Meni vähän ohi aiheen. Niin, että menestykseen tarvitaan paljon muutakin kuin rahaa ja manageripeleistä opittua yksittäisten pelaajien mittojen & tilastojen tuijottamista ja diilausta sinne, tänne ja tuolta tähän. Punainen lanka on se, että joukkuehenki voittaa materian. Kuten keväällä 2010. Hallitseva mestari, hei.

Tepsin päävalmentaja on noviisi – SM-liigavalmentajana. Muuten Heikki Leime on kaukana aloittelijasta. Haastattelujen perusteella Leime on antanut positiivisen mielikuvan. Erittäin suurella mielenkiinnolla odotan miten Leimeen kädenjälki näkyy kaukalossa ja miten mies vaihtoaitiossa ohjaa paattia. Muu johtoryhmähän on ennallaan, joten jatkuvuutta on myös tässä.

---

Blogin jatkuvuus on jo pitkään ollut yhtä limboa. Aika ei riitä kirjoittamiseen, vaikka en mitään tee. Katsotaan nyt jaksanko ryhdistäytyä vai jatkuuko möllöttäminen.

Tepsin menoa seuraan joka tapauksessa ja useimmiten katsomossa. Televisiosta lätkän seuraaminen on niin tympeää puuhaa verrattuna hallilla hiestämiseen, että en taida tällä kaudella katsoa yhtään peliä televisiosta.

Varsinkaan kun ei näy URHOtv. Viime keväänä yritin katsoa ensimmäisen pudotuspeliottelun netti-tv:n kautta, kun en työpäivän päätteeksi olisi ehtinyt Raumalle mitenkään. Katselu meni suureksi kiroamiseksi. Postimerkin kokoinen ruutu jumitti ja pätki siihen malliin, että olin valmis kuristamaan joko itseni tai älykääpiön, joka moista paskapalvelua tuotti. Päälle vielä ala-arvoinen asiakaspalvelu, joka lupaili tyhjiä (rahat takaisin – ei ole näkynyt). Joten en todellakaan maksa enää ikinä (aika pitkä aika, btw) URHOtv:n palveluista senttiäkään. Vitutusta saa ilmaiseksi. Ja sitä paitsi peli on parasta paikan päällä. Vähän niin kuin seksi. Näyttökin pysyy puhtaana.