Lahesta piste

Pitäisi silittää paita ja tehdä jotain muutakin konkreettista. Ensiksi pari sanaa illan ottelusta ja lisää huomenna, jos aika ja tila riittävät.

TPS sai vieraspisteen Lahdesta (2-1 ja). Joulutauon jälkeen TPS on nyt kasannut kaksi (2) vieraspistettä. Tältä pohjalta ottelu onnistui. Syksyllä TPS hävisi Lahdessa 5-1. Jatkoaikatappio on selvää kehitystä. Jätetään objektiivinen totuus sivuun ja siirrytään subjektiivisen käsitykseen.

Tärkein ensiksi. TPS:n peli-ilme ei ollut luovuttaneen näköistä. Tästä voi antaa ruusuja. Jätkät yrittivät, hei.

Ottelu oli laiskavauhtinen tiistai-illan perusaherrus. Pelicans tyytyi hiljaiseen vauhtiin ja vain ajoittain painoi kaasua. Aina kun kaasua vähän painettiin oli kiekko Tepsin puolustusalueella nopeasti ja hallitusti.

TPS pelasi selvästi passiivisemmin kuin syksyllä Pelsuja vastaan. Yksinäinen kärkikarvaaja huiteli hyökkäyssinisellä ja keskusta tukittiin suhteellisen tehokkaasti. Ei kovin nättiä, mutta toimi vauhdin ollessa puolikasta. Hyökkäyspeli oli taas sitä itseään, pelinrakentelu oli vaikeaa ja maalipaikkoja syntyi vähän.

Pelitapa oli varsinkin ottelun alussa hukassa, kun ketjut oli jälleen kerran uusittu. Ensimmäisessä erässä hyökkääjät katselivat toisiaan enemmän kuin vastustajaa. Missä mun paikka? Siinä olisi ollut kotijoukkueen iskun paikka, mutta eivät jostain syystä käyttäneet epäjärjestystä hyväkseen. Asennevamma taisi olla, kun joukkueet viimeisen kerran tällä kaudella kohtasivat. Jatkossa eivät kohtaa ellei todellista ihmettä tapahdu.

Uusitut ketjut lämpenivät vähitellen ja saivat juonesta kiinni. Olin näkevinäni toimivuutta muissakin kuin Kolu-Aho-Rautee –vitjassa. Kärppiä vastaan voisi lähteä samoilla? Vielä kun Alasen saisi heivattua pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle.

Huomaan olevani Alasta vastaan. En minä pahalla, mutta lähde menee kun vielä ehdit. Sotkee vaan ketjun peliä, tänäänkin sai taas miinusmaalin. Loistava pelaaja ohjaamaan kiekon yhdellä kosketuksella tyhjään tilaan, jonne ei oma mies ehdi ikinä. Ja sitten palkinnoksi ylivoima-aikaa. Aaargggh. Ei voi olla totta.

Aki Uusikartano oli positiivinen ilmestys. Alussa ihan hukassa pelitavasta, luisteluradat suoraan päin omia, sijoittuminen ei edes lähellekään oikein. Mutta siitä se lähti menemään ja paremmaksi tulee. Ei ollenkaan huono hankinta, jos terveenä pysyy. Voitti aloituksia, rakensi peliä enemmän kuin Markku Hurme (no, ylläri) ja pisti kroppaa likoon.

Tero Konttinen teki pari kentän läpi pujottelua kiekon kanssa. Puolustaa mies ei osaa kuin vähän alusta. Sellainen Sweatt light. Kaikkea vähemmän, paitsi pituutta enemmän.

Konttisen kiekollinen osaaminen pitää käyttää hyväksi ja vieressä pitää olla varma puolustaja. Tänään Kiprusoff paimensi Teroa ja ihan hyvin meni. Pahin tilanne kuivui onneksi kasaan. Kesken vaihdon Pelicans pääsi kolmella kahta vastaan. Kiprun tilalla oli Sweatt. Sitten hyökkääjät hukkasivat ihan itse kiekon. Varmaan pelästyivät tiukkaa puolustajaparia.

Ottelun paras TPS-pelaaja oli Matti Aho. Teki maalin ja pelasi miehekkäästi. Taklasi joka vaihdossa ja kolmannessa erässä pelasi kaksi minuuttia putkeen alivoimaa. Ensin Aki Berg ronkki itsensä jäähylle ja minuuttia myöhemmin Hurme meni seuraksi jäähyaitioon. Rautee, Aho ja Kiprusoff tulivat tappamaan kahden miehen alivoimaa. Kipru ja Rautee pääsivät jossain välissä vaihtoon, mutta Aho joutui olemaan täydet kaksi minuuttia jäällä.

Pelicans oli numeroiden verran parempi. Tarvittaessa olisivat voineet varmaan enemmänkin pistää häkää pönttöön. Lähtivät puolustuksen kautta ja siltä se myös näytti. Vieraspisteeseen pitää olla tyytyväinen, vaikka harmittaa noin lähellä voittoa oleminen.