Miksi ei aina voi olla perjantai?

Hommat eivät näköjään tekemällä vähene. Puuhastelu erilaisten projektien parissa on vienyt luvattoman paljon aikaa Tepsin ja jääkiekon seuraamiselta. Tänään on kuitenkin syytä heittäytyä harrastuksen pariin täysillä, joten putsaan värilasit ja pusken räntäsateen läpi Helsingin Jäähalliin katsomaan illan ainoata SM-liigaottelua. HIFK-TPS. Kaksi isoa ottaa yhteen, kliseisesti ryminä vastaan taito.

TPS lähtee samalla kokoonpanolla illan otteluun kuin KalPaa vastaan. Kapteeni Alatalon vemppa jatkuu. Taloudellinen ahdinko (onko muita selityksiä?) laittaa pelaamaan kuudella puolustajalla. Kuudella pakilla pelaaminen kostautuu varmasti ennen kauden loppua. Uudestaan. Alkukaudestahan kuudesta puolustajasta oli poissa Jokinen ja heti perään Saarinen. Onneksi sentään Backman on pysynyt terveenä…

Kolmen ottelun vierasturneen viimeisessä ottelussa vastuksen pitäisi olla kovin, toteutuuko laskeva pistetrendi? 3 – 2 – 1 (tai nolla). Vai pitääkö numerologiasta luopua? Pitää, koska sillä ei ole mitään muuta tekemistä kuin täyttää tyhjäpäisten ihmisten päitä hataroilla ja epäloogisilla päättelyketjujen hattaroilla.

HIFK on hävinnyt kotonaan kaksi kertaa tällä kaudella. TPS on voittanut vieraissa kolme kertaa tällä kaudella. Kotimainen veikkausyhtiö lyö pöytään vieraskertoimen: 3,10. Kerroin on houkutteleva värilasien takaa; kyllähän TPS voiton voi viedä jne. Minusta tuo taas on hyvinkin realistinen kerroin. Esimerkiksi viime kaudella TPS hävisi molemmat ottelunsa Helsingin Jäähallissa (sekä kotiottelut HIFKiä vastaan). Tämän kauden vieraspelaamisen surkeudesta voisi kirjoittaa pari romaania, tosin lähinnä viiden pennin filosofointia. Lopputulema: HIFK on vahva ennakkosuosikki, vaikka valmentaja on selkävaivainen keskustelija ja Länki-Lundell on maalissa.

Turussa HIFK ei ollut hyvä. Mieleen jäi pelaajista mm Karalahti ja Kuhta. Kuhta ei saanut mitään aikaiseksi, oli todella kaukana parin kauden takaisesta maalitykistä ja otteluiden ratkaisijasta. Karalahti oli jäällä yli puolet ottelusta (33.15, 1min 17s keskimääräinen vaihdon pituus). Suuri jääaika näkyi tietenkin liikkeessä, mutta myös muussa puuhastelussa. Karalahti oli kuin varjo itsestään, suorastaan lapanen. Mutta vain peliajan takia. Jos Karalahti pelaa tänään yhtä paljon kuin edellisessä kohtaamisessa on Tepsillä etu. Jääkiekossa ei yksi pelaaja voi pelata yli puolta tuntia ottelusta. Tai voi tietenkin, mutta ei pelaaja voi pelata hyvin, on väkisin myöhässä jostakin.

Tepsin mahdollisuudet ovat latauksessa. Yleensä HIFK-peleissä on pelaajilla hyvä lataus. Helsingin Jäähallissa on mukava (luulen!) pelata, kun on paljon yleisöä ja ryminällä pelaava kotijoukkue. Tepsin pelaajien pitäisi olla siis hereillä alusta alkaen. HIFKillä taas lataus voi mennä yli ja silloin kylmällä päällä tehokasta viimeistelyä ensimmäisessä erässä… Tai sitten HIFK ajelee hyökkääjät laitoihin ja kulmiin sekä puolustajat pois Hurmeen edestä.

Latausta ja kylmäpäisyyttä, muuta ei tarvita. HIFKillä on tapana ärsyttää vastustajaa erinäisillä (fyysisillä) tempuilla. Viime ottelussa joku laukaisi vihellyksen jälkeen Hurmetta kohti. Hurme kimpaantui, töni vähän ko. hyökkääjää, mukaan tuli myös muita kenttäpelaajia. Torikokouksen tuloksena Tepsillä kaksi kakkosta ja HIFKille yksi. Kumman etu? Alivoimasta selvittiin, mutta silti pitäisi pysyä hereillä provosointien tapahtuessa ts ei ikinä yksin boksiin. Hurmeen reagointi oli kyllä hyvä juttu, mutta ei maalivahdin pitäisi yksin olla maaliaan vahtimassa! Kenttäpelaajilla pitää olla munaa puolustaa maalivahtia. Enkä tarkoita lentopallomailojen hirmuista käyttämistä, riittää kun syöksyy sekaan halailemaan ja painimaan. Painimisesta saa yleensä molemmat osapuolet tasapuolisesti jäähyjä.

Toivottavasti on hieno jääkiekko-ottelu edessä. Tunnetta ja vauhtia. Matsin jälkeen menen jälkipeleihin naama norsunvitulla tai kädet puuskassa vittumaisella virnistyksellä.

Niin. Perjantai. Tepsin matsi. Mielenkiintoinen vastustaja. Lauantaina ei ole pakottavaa menoa. Hyvää seuraa. Miksi ei aina voi olla perjantai?