JYP-TPS 5-1. Kävin lenkillä (kaljalla), kun en kestänyt illan ottelun seuraamista teksti-tv:stä. Lenkillä (kaljalla) mietin yhtä sun toista ja uskottelin itselleni Tepsin pelaavan kuin enkeli. Menetelmä toimi puoliksi. Lenkkiä (kaljaa) tuli vedettyä pari tuntia menestyksekkäästi ja TPS pelasi kuin mankeli.

Jyväskylään keikalle lähettämäni kirjeenvaihtaja raportoi ensimmäisestä erästä (1-0):

Sota on puolustamista. Ja hyökätessä ei suunnitelmaa (tai sit se on toimiva punaselta päätyyn) eikä yksilösuoritukset riitä, kiekonhallinta niin huonoa.

Silti miinuskulmasta tolppa ja maalineduspaikasta Tuokkolan räpsä. Maali oli liki korkean mailan ohjaus. Allu chanslös och arg. Yv oli kamala. JYP väsy.

Toisen erän (3-0) tekstiviestiraportti oli niin tuttua TPS anno 2008:

Hengetöntä. JYP pelas paikat ja teki maalit kuin ei olisi vastusta. Eivät edes viitsineet luoda muita tilanteita. Meillä kai yks veto.

Joku reppana meiltä sanoi käytävähaastikseen: ”Ei tiedä mikä mättää, pakka vaan hajoo”. Paras valkopaitaesitys tänään 2. erätauon taitoluisteluryhmä Ice Diamonds.

Kolmannen erän (1-1) ja koko ottelun raporttia en jaksa odottaa.

Hei, TPS teki yhden vierasmaalin! Voisiko siitä saada yhden säälipisteen? Puolikkaan? Pari tonnia rahaa? Jotain? Dufvan nimmarin pääsiäismunaan?