maanantaina, syyskuuta 08, 2008

Poikkeus

Sain haasteen, joka ei tietenkään liity jääkiekkoon. Yleensä skippaan kaikki ketjukirjeet ynnä muut seurapelit. Mutta tehdään poikkeus jostain syystä.

Säännöt: Listaa viisi laulua, joista pidät tällä hetkellä. Ihan sama, mitä genreä ne ovat, millaiset sanat niissä on tai ovatko ne edes hyviä, mutta niiden täytyy olla lauluja, joista todella nautit tällä hetkellä. Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita tai mahdollisesti vanhempia tapauksia. Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!

Sen verran vastustan lopusta, että en todellakaan haasta muita. En edes tiedä onko viittä blogia olemassa. Seuraavista pidän tällä hetkellä:

Gyllene Tider: Kärleken är inte blind (Men ganska närsynt)

Naiivi renkutus. Niin teiniä. Sopii yksinkertaiselle romantikolle. Per Gessle on pieni ja rikas nero, Gyllene Tider on ihanan ohutta yläpilveä.


Weezer: Perfect Situation

What's the deal with my brain?
Why am I so obviously insane?

Aloitus on väkevä ja loputkin tekstistä menee suoraan herneen ytimeen. Kitara kuulostaa hyvältä.

Videon idea, osa siitä, on minulta varastettu. Nimittäin laulajan korvaaminen näyttelijällä. Elisha Cuthbertin asemesta ”minun bändin” laulajana olisi ollut Anna Nicole Smith vuodelta 1994, jolloin ANS meni naimisiin vanhan kääkän kanssa ja keksin kuka videolle laitetaan esittämään laulajaa. Tämän väläyksen jälkeen ei puuttunut kuin laulu- ja soittotaito, bändi ja kasa lauluja. Samat puutteet vaivaavat vieläkin.


Ronnie Spector: Never Gonna Be Your Baby

Tämä saa oikein tutisevan olon aikaan. Ronnien ääni on viettelevä, liki porno. Lisäksi sanat nuolevat läheltä ja biisi vaan pyörii ja pyörii. Päässä ja soittimessa. Oikeastaan liian paljon, eiköhän voimasoitto kohta lopu.


Guns N’ Roses: Rocket Queen

Vanha suosikki. 20 vuotta olen kuunnellut eikä vieläkään kyllästytä. Nousee pinnalle tasaisin väliajoin. Appetite for Destruction on klassikko. Helsingin Jäähallin keikka vuonna 1991 oli timanttinen, edelleen yksi parhaista keikkaelämyksistäni.


Chingon: Malaguena Salerosa

Rakkauslaulut ovat näköjään teemana. Johtuu vuodenajasta tai perusluonteesta. Bändin nimi on hieno! Kielestä saa paljon lisäpisteitä. Niin paljon, että on pakko mainita kuudes kappale. Malaguena Salerosan jälkeen pitää aina kuunnella Cucurrucucu paloma, mieluiten Caetano Veloson versio Almodóvarin Puhu hänelle –elokuvasta.


Listan kasauksessa auttoi iTunes. Ennen avustusta ohjelmanpaska kaatoi koneen. Antaisin turpaan iTunesille, jos osaisin. Runkkusofta. iPod taasen on toiminut kuin taajamajunan vessa.

Ei kommentteja: