O NY!

TPS kohtaa Pelicansin tänään pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Ottelua ja ottelusarjaa voisi spekuloida täältä taivaaseen. Analysoida rikki, poikki ja pinoon. En halua. En jaksa miettiä mitä ja miten. Kun kaikki tiet vievät samaan paikkaan. Tepsin pelaajien korvien väliin, siellä ratkaistaan kevään pituus. Analysointitarpeen saa Jatkoaika täyttää (ja hyvin täyttää). Jortikka kertoo Turun Sanomissa loput.

Luulisi pelaajia kiinnostavan. Luulisi valmennusta kiinnostavan. Illalla nähdään kiinnostiko. Veikkaan illan voittajan menevän jatkoon. Minä haluan vain muistuttaa voittamisen ilosta:

Tee tänäpä se mitä Sää olit juur huamiseks siirtämäs. Tämä sentähre et jos se tuntuiski mukavalt ni Sää voit tehrä sen huame uurestas.
(Heikkilä & Töytäri. O NY! Positiivissi funterauksi Turuks)


TPS on ladannut pyssyn seuraavilla:

Hurme (Santanen)

Barrett – Ulmer – McDonnell
Berg – Kiprusoff

Vahalahti – Sykkö – Nurminen
Kantee – Lehtinen

Yli-Torkko – Rautee – Alatalo
Backman – Saarinen

Aho – Makkonen – Mäkinen
7. puolustaja Jokinen – 13. hyökkääjä Pulliainen

- Me voitamme omalla taistelevalla pelillämme. Annamme kovaa painetta ja puolustamme tarkemmin omaa aluettamme. Meidän maalinedustallamme on saanut kierrellä ja kaarrella liikaa. Kentät on nyt vakioitu. Kanukit ovat yhdessä. Kaitsu, Sykkö ja Vaha ovat kakkosessa. Vahalahti on täydessä iskussa. Ei ole huolia eikä murheita. Kalle Kaskinen, TPS.

Toivottavasti Kaskisen sanat eivät ole vain tyhjyyttä täynnä. Haluaisin kovasti uskoa niiden olevan totta.

Hetki on nyt. Jälkeenpäin on turha selittää yhtään mitään. Vain pelaamalla voi voittaa – olivat olosuhteet minkälaiset vaan.